Turussa parasta

maanantai 27. heinäkuuta 2015 Valeäiti 5 Kommenttia









Yksi ihana kummipoika ja sen äiti, jonka kanssa juoda yhteisesti puolipakotettu Prosecco-pullo. Ihminen todella voisi jauhaa loputtomiin lapsista, meikeistä ja mekoista. Parasta.

Seikkis, kesäisellä säällä. Viimeksi oli melkein yhtä jäätävää kuin nyt, tällä kertaa sentään vähän aurinkoakin. Säästä viis, on siellä aina hieno leikkialueet, pomppulinnat (vaikka niissä ei voisikaan kipeällä nilkalla pomppia) ja jätskikiska. Mitä muuta voi ihminen tarvita.

Föri ja kaikki muut oudot jutut. Kuten hiekkalaatikko ravintolan terdellä.

Pikkukylä suuren maailman egolla. Parhaat ravintolat, hieno viinittelykulttuuri ja se Föri, eikä silti ikinä mihinkään ole ruuhkaa, jonoja tai kadun tukkimisesta marmattavia mammoja.

Turun Viikinkikuningatar ja aina yhtä hämmästyttävä havainto siitä, miten oikeasti ventovieras voikin olla kuin vanha ystävä. Tai siis ei vanha vaan tosi hottis ja huippuhauska.

Viikinkikunigattaren nakukakkuspektaakkeli. Viikinkikuningatar käski pyysi tälle oman erityismaininnan. Kuva yllä. Menihän hyvin, teidän armonne?

Takaraivokuvat. Näemmä. Mutta on hyvät kiharat sentään.

Idyllinen perhehetki vol 1. Kun päätän etten enää kertaakaan korota ääntä, vaan toimitan rauhallisesti jäähylle, ja kaksi sekuntia myöhemmin huudan niin että talo raikaa ja kurkkuun sattuu "jäähylle!". 

Mutta vielä parempaa on Idyllinen perhehetki vol 2, joka tapahtuu muiden kotona. Ah, tuo kaunis näky kun puolivuotias vauva vinkuu hypyttämisen perään, kolmivuotias käy kuumana pöllitystä lentsikasta, sylejä vaihdellaan lennossa ja minä katselen show:ta rauhassa tois puol pöytää kahviani hörppien. Häshtäg nyt oli jonkun muun vuoro. (merkittävänä erona se että tässä perheessä aikuiset pysyi aikuisina eivätkä taantuneet sinne kolmevuotiaan tasolle).

Kotimatka. Takana oli Angry Birds-puisto, Heureka,  Dextran tapaturmapäivystys, mummilayö, matka Turkuun kaikkine temppuineen, uudet kaverit ja yhdet ihan hullut iltaraivarit (minulta). Isiäkin taisi olla jo vähän ikävä. Meillä kaikilla. Pinna oli kireempänä kuin tissit maidonnousut aikaan. Ja silti, jostain päiväunien alta löytyi aivan supermahtava hetki, jossa meidän pieni possemme hassutteli jossain Veikkolan huoltsikalla ja pelasi loppumatkan Arvaa kuka mä oon peliä. Minä olin apina, Ykkönen pesukarhu ja Kakkonen kakka.

Turku bra men hemma paras.

Lomahaasteesta päivä 24/30 suoritettu. Haasteessa kirjoitan loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä.

Yksi ihana kummipoika ja sen äiti , jonka kanssa juoda yhteisesti puolipakotettu Prosecco-pullo. Ihminen todella voisi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

  1. Hienosti kuvailtu "Pikkukylä suuren maailman egolla". Yhdyn täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turku on jotenkin sellainen söpö pieni lapsi joka yrittää sopia isoveljen mittaan, mutta onkin salaa vähän parempi :)

      Poista
  2. Minkäikäisille tuo seikkailupuisto on suunnattu? Hurjille 3-vuotiaille? Käytiin nukkumassa Turussa (hotelliin 19:30 ja jatkettiin matkaa 9:30) kohteena Muumimaailma. Pitäisköhän ensi vuonna olla ihan kaksi yötä ja tutustua keskustaankin, Hmm..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun siellä on kyllä normi leikkipuistoa ja muutakin, ollaan oltu siellä jostain ehkä 1v ylöspäin? KÄvelelvä lapsi on pop. Ensi kerralla todellakäin säästätte sen 150€ ja meette tonne ja jonnekin muualla! Muumimaailmastakin saa eniten irti joskus 3-4 vuoden jälkeen, sanon mä.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.