Paskiainen nimeltä Itsekritiikki

torstai 30. heinäkuuta 2015 Valeäiti 10 Kommenttia


Tämä on ihan käsittämätöntä. Yritä siinä sitten kirjoittaa mitä tahansa fiktiota, tarinaa, biisiä, lauseenpuolikasta, kun se hullu natsi iskee. Bongaa turhat “eli”:t, ainaiset “no:t”, valittaa kliseisestä sanaparista, bongaa monta lattean imelää kuvailua ja huokaisee näiden typeriän listamaisten lauseiden muodosta. Maneeria, maneeria, maneeria - etkö sinä todella parempaan pysty? 

No en. Saatana. Ole sinä itsekritiikki hiljaa siellä, yritä ite tässä paineessa. 

Se on kai niin että minulle laadukkaan fiktion kirjoittaminen on ihan mahdotonta. Tuotan hyvää, kohtuullista ja paikoin jopa loistavaa tekstiä vain silloin, kun kirjoitan jotain itseäni kiinnostavaa, minusta lähtevää. Jos lapsille käy jotain hurjaa, hauskaa tai outoa. Jos innostun uudesta jutusta tai löydän päästäni ajatuksen, joka ei jätä rauhaan. Sydämenpaloa. Sitä saan tuotettua helposti, mukisematta ja kontrolloimatta. Silloin saatan kirjoittaa kappale- tai jopa sivukaupalla kamaa ilman että edes katson välissä mitä syntyy. Nakutan menemään ja muutaman minuutin jälkeen lopetan, lähes hengästyneenä, ja ihmettelen tulosta. Tuliko tämä kaikki todella minun näppikseltä? Sehän on..hyvää?

Miten samasta saa kiinni silloin kun tekstillä on jokin tavoite? Onko vastauksena mitään muuta kuin "harjoittelu ja toisto?" Vai menisikö sitä johonkin työväenopiston kurssille? 

Jos joukossamme on pöytälaatikkokirjailijoita, tai niitä oikeasti kirjailjoiksi ryhtyneitä, kertokaa heti - miten ihmeessä kirjoitetaan hyvää fiktiota? 

Lomahaasteesta päivä 27/30 suoritettu. Apua, loma loppuu kohta. Haasteessa kirjoitan loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä.

Tämä on ihan käsittämätöntä. Yritä siinä sitten kirjoittaa mitä tahansa fiktiota, tarinaa, biisiä, lauseenpuolikasta, kun se hullu nats...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

  1. Se on ihan h**vetin vaikeaa. Joskus mietin, kumpi on vaikeampaa, kirjoittaminen vai kasvattaminen.

    Palaan asiaan myöhemmin, kunhan olen pohtinut asiaa ja kasvattanut paria apinaa yhden iltapäivän verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin. Muutama kirjoituskurssi, yksi hylsyjä kerännyt romaanikäsikirjoitus vuosimallia 2010, hieman kisamenestystä jännärinovellien saralla. Nyt ja luultavasti ikuisesti tekeillä käsis, jonka genre lainaa chick litistä piirteitä psykologiseen trilleriin. En mä varmaan ole oikeutettu antamaan neuvoja hyvän fiktion luomiseksi, mutta tällaista olen oppinut...

      Kääri hihat. Se inspiroinut fiilis, jossa sanat putkahtaa näppiksestä kuin taiottuina on ihan parasta, mutta aina sitä ei ole. Kirjoita silti ja editoi myöhemmin.

      Valehtele ja liioittele, nyt se on sallittua.

      Editoi hemmetisti. Poista turhuudet, kliseet, turhat olla- ja mennä-verbit. Tiivistä. Kielen pitää olla rikasta ja ekonomista. Näytä, älä kerro. Sen sijaan että X on pikkutarkka, hän voi tekstissä tehdä jotain, josta lukija käsittää, että ohoh miten pikkutarkka tyyppi. Käytä yksityiskohtia - älä kerro että naulakossa roikkuu vaatteita vaan mieluummin, että liituraitableiseri, josta puuttuu kolmas nappi.

      Sitten on tietysti kaikkea rakenteellista. Cliffhangereita mutta ei liikaa. Kaikkien henkilöiden tulee kehittyä, sivuhenkilöidenkin. Jokaisella kohtauksella pitää olla tarinaa eteenpäin vievä funktio. Tarvitaan ristiriitoja ja jännitteitä, joko sisäisiä tai ulkoisia.

      Voi apua. Anteeksi jos latelen itsestäänselvyyksiä. Koitan tässä itsekin potkia itseäni kirjoittamaan vähän enemmän enkä vain ajattelemaan kirjoittamista. Koska pääasia on, että kirjoittaa. Kaiken tuon analyyttisemmän korjailla ja poistetun voi opetella ja hoitaa myöhemmin.

      Hienointa olisi, jos olisi mahtava juoni valmiina. Mulla juonen kehittely on heikko kohta. Hetkiä ja staattisia asetelmia piisaa, mutta kun niistä pitäisi rakentua joku kokonaisuuksina...

      Tsemppiä ja heitä se itsekritiikki kirjoittamisen ajaksi varastoon.

      Poista
    2. Siis tää oli niin maailman ihanin, kannustavin ja insprioivin kommentti, KIITOS! Olen miettinyt tätä about joka päivä tämän jälkeen ja nyt tekis mieli kokeilla jotain, ihan mitä vaan kirjoittamista :) Juoni on paha, ja hahmojen kehittäminen. LUluen että aloitan vaan jostain keskeltä, jonkun tapahtuman kuvaamisesta ja katson mitä siitä syntyy. Kiitos!!

      Poista
    3. Eipä kestä! Vaan toivottavasti innostuksesi kestää :-)

      Poista
    4. Eipä kestä! Vaan toivottavasti innostuksesi kestää :-)

      Poista
    5. Eipä kestä! Vaan toivottavasti innostuksesi kestää :-)

      Poista
    6. Kiitos, ei ole juuri kestänyt :D

      Poista
  2. Nanowrimo! National Novel writing month! 50 000 sanaa yhden kuukauden aikana. Kyseinen tapahtuma sijoittuu marraskuulle, mutta kuka tahansa voi suorittaa sen itsekseen koska tahansa (tosin ryhmäpaine kannustaa!). Haasta kaveri mukaan! ;)

    Oikeasti se, että joutuu välillä kirjottamaan ilman mahdollisuutta fiksailla ja pysähdellä välillä, on ihan mahtava harjoitus! Ja who knows joskus siitä voi syntyä jotain hyviä ideoita myöhempään käyttöön. Eli itsekritiikin ja -sensuurin poistamisharjotuksia suosittelen! Kuten oot ehkä huomannut, mä olen jo siinä aika hyvä! Kirjottelen blogiin vallan mitä sattuu ilman mitään itsekritiikkiä!

    (Osallistuin nanowrimoon kerran ja oli mahtava kokemus. Loppusaldo 54 000 sanaa, englanniksi tosin. Tietty myöhemmin koko teksti hävisi jossain kovalevyrikossa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! mahtava juttu, meen heti tsekkaa! Kiitos vinkistä :)

      Poista
    2. ...ja 20 minuuttia myöhemmin hän on nakuttanut kolme ekaa kappaletta. Damn you.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.