Meidän perheen Stewie

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015 Valeäiti 26 Kommenttia


En millään haluaisi olla yksi niitä äitejä*, mutta sanon tämän silti: joskus tuntuu siltä, että Ykkönen on aika tosi fiksu, poikkeuksellisen fiksu. Ainakin sillä on aivan naurettavan hyvä muisti. Se muistaa ja ymmärtää ajatella asioita, joita minä ja Insinööri ei edes havaita. 

Case Pelastusliivit: viimeksi Käpälämäkeen lähtiessä Ykkönen huomautti yhtäkkiä, että muista äiti mun pelastusliivit. Sanoin että höpsis, nehän on siellä jo. Autossa totuus paljastui. Oltiin oltu mökillä muutama viikko (? en muista) aiemmin, ja olin kirjoittanut silloin itselleni muistilistan (nerokkaasti) WhatsAppiin. Saamari, siellähän se luki kissankokoisin kirjaimin. Että ota ne pelastusliivit mukaan. Ihmettelin ääneen että kyllä sä taisit taas olla oikeassa, olisi pitänyt ottaa ne. Mutta kun en tajua, missä ihmeessä ne olisi? Ykkönen pelasti taas tilanteen: "Äiti ne on varmaan Mukkilassa. Mummi ja Ukkihan voi tuoda ne huomenna tullessaan". Kumpikaan näistä edellä mainituista seikoista ei käynyt mulla mielessäkään. Mutta kun tämä herkkä kukkaseni, se hiffaa, se muistaa.  

Se muistaa, mitä Kakkosella oli päällä kun sen reisi murtui. Se muistaa, mitä Ugi sai kaksi vuotta sitten joululahjaksi. Se muistaa mitä syötiin eilen, mitä pitää tehdä perjantaina, minkälainen sää oli maanantaina ja miten paljon häntä harmitti silloin kaksivuotiaana kun se yksi kesähattu tippui mereen. 

Se ihan todella muistaa asioita paljon varmemmin kuin me, niin paljon että huomaan kysyväni siltä toista mielipidettä jos en itse jotain muista. Melkein aina menee oikein. 

Ja jos mennään siihen älypuoleen, Ykkösen kanssa eläminen on vähän kuin eläisi Facebookin ja Sirin salaisen lemmenlapsen kanssa: jostain löytyy aina ihan hiljaa meidän huomaamatta tarkkaan kuunteleva korva, joka yhdistelee myöhemmin juuri onkimansa tiedon johonkin muuhun hiljaiseen signaaliin ja osaa siksi yhtäkkiä nalkuttaa veljelleen: "Kakkonen älä laita sitä peittoa sinne kun sitten sen joutuu taas pestä ja sitten äitiä harmittaa". Tai jotain muuta vastaavaa. Mun älykkyydestä ja muistista kertoo se, etten osaa edes tähän tekstiin nyt löytää yhtäkään oikeaa, tapahtunutta esimerkkiä. 

Ehkä se on oikeasti fiksu. Eihän sillä ole ollut edes kyselyikää. Musta tuntuu, että se johtuu siitä että sen vanhemmat on sen mielestä siihen liian tyhmiä. Se miettii asiat päässään valmiiksi ja tarkistaa sitten meiltä että "Äiti onhan se niin että lehmät ei juo oikeasti maitoa."

Voi olla, että haluan vain ajatella niin. Että se on tosi älykäs, ja herkkä, ja saa siksi niitä kauhukohtauksia ja on herkempi erinäisille aistimuksille. Yksi ystävä ehdotti testauttamista, mutta en halua asettaa pienelle mitään leimaakaan. Paistattelen vain itsekseni tässä kuvitellussa nerogeenissä (joka tulee Insinöörin puolelta) ja annan sen siis jatkossakin ihmetellä, päätellä ja muistella. Siihen asti pyydän vain vähän pahoitellen armoa: Mun rakas pieni hyväntahtoinen Stewie, olen tosi pahoillani että sun loppuperhe on vähän hitaampaa sorttia. 

*Siis niitä, joiden mielestä oma lapsi on aina ihan poikkeuksellisen kaunis, lahjakas, taitava ja poikkeuksellinen. Siis sellaiset kuin minä, sinä, ja kaikki muutkin maailman äidit. 

Lomahaasteesta päivä 5/30 suoritettu.
Haasteessa kirjoitan loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä.


En millään haluaisi olla yksi niitä äitejä* , mutta sanon tämän silti: joskus tuntuu siltä, että Ykkönen on aika tosi fiksu, poikkeuksel...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

26 kommenttia :

  1. Meillä asuu myös yks reilu 4vee, jolta vähintään kerran päivässä kysyn et "miten se asia nyt menikään?", koska se hittovie tietää ja muistaa!!!

    VastaaPoista
  2. Teiän mukulat vaikuttaa tosi samanlaisilta ku meiän.Sukupuolet on samalla tavalla ja ikäerokin on suunnilleen samankokoinen, mutta teillä mennään vuoden verran edellä. Meilläkin on kotona insinööri ja "businessnainen" ja tää blogi vois aivan hyvin olla ton mun paremman puoliskon kirjoittama.

    Tää kirjotus oli vielä piste I:n päälle, sillä meidänkin ykköstyttö on fiksu, herkkä (henkisesti ja fyysisesti) ja kauhukohtauksistakin kärsitään silloin tällöin. Kyselyikä tosin on päällä parhaillaan, että ihan yks yhteen ei sentään mee :D

    Hyvä blogi, kiva kun jaksat kirjottaa. Mutta muista myös relata, ei elämä oo niin vakavaa. Eikä työt varsinkaan. Ei itseään kohtaan tarvi olla niin tinkimätön, ei se mitään auta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, pieni ja samanlainen on maailmamme! Ehkä se kyselyikäkin meille kohta tulee :)

      Kiitos mukavasta kommentista ja hyvästä neuvosta, mutta älä huoli: en ole lainkaan ryppyotsainen vaikka toki välillä liveästi ylianalyyttinen. Hyvä tietää jos blogiin muodostuu tollainen kuva musta, täytyy siis muistaa väläytellä tätä aidompaa hällävälilä puoltani :)

      Poista
    2. Ei huumoria toki puutu, eikä otsa ole rypyssä. Ei huolta siitä :) Mutta stressi vähän on huokuvinaan läpi aina välillä. Mutta älä mua kuuntele, vedät vaan sitten just niinku hyvä on!

      Poista
    3. Heh, nalkkiin jäin, stressiä toki välillä on :) se olisikin kyllä hyvä vähän karistaa harteilta..

      Poista
  3. Tutulta kuulostaa. Mun perässä kulkee automaattinen kalenteri; "Rakas minäs päivänä se olikaan se....?" - Joo se oli toukokuun 7. GPS:näkin se toimii; "Tosta vasuriin ja seuraavasta oikeelle, ja sen sinisen ladon kohdalta tiukka vasen..." - Kiitos rakas. Ikää sillä tosin on jo seitsemän. Se tietää kaiken tulivuorista, aika paljon ilmavirtauksista ja niitten aiheuttamasta sekaannuksesta aka hurrikaanit ja pyörremyrskyt.

    Testatusti se on kognitiivisesti viitisen vuotta edellä ja noin 98% älykkäämpi kuin ikätoverinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Aika hurjaa! Miten te ootte testannut ton?

      Poista
  4. Meillä on nyt ekaluokalle menevä poika joka on myös älyttömän fiksu, ja herkkä. Se on uskomatonta, miten se muistaa asioita ja päättelee jne. Ja pohdiskelee mielessään kaikenlaista. Osaa lukea ja laskea todella hyvin. Osas kaksveenä jo numerot ja osannu kellonkin jo niin kauan etten muistakaan (ihme! :D)... Mutta kuten sanottu niin on erityisen herkkä myös. Täydellisyydentavoittelija, ei kestä pettymyksiä tai häviämistä. Ujo ja arka, voidaan pitää vähän omanlaatuisena. Sydän syrjällään yritän valmistaa maailmaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se vaikeita näissä herkissä ja tarkoissa on, helposti on aika vaikeita suojeltavia :( Toisaalta uskon kyllä vahvasti että tämä meidän ainakin pärjää hyvin, on siellä syvällä aika sitkeä likka kuitenkin!

      Poista
  5. Kyllä vain, samaistumispintaa löytyy täältäkin. Meidän Esikoinen (nyt 4v) muistaa ja muistelee yhä erästä tapausta joka tapahtui hänen ollessaan 1,5v. Hänen muistinsa on huikea, on oppinut numerot jo 2v ja kirjaimet 3v. Muutoinkin fiksu kuin mikä, hoksaa ällistyttäviä yhteyksiä ja pohtii todella syvällisiä. Mm viime vkl osasi ihmetellä ääneen, mistä maailman ensimmäinen ihminen on tullut "kun ei ole ollut ketään joka synnyttää?" Niinpä, pahan pisti äidille. (Meille siis odotetaan vauvaa, joten synnyttämisestä on ollut puhetta. Mutta miten se silti hoksaa tuollaista päässään pyöritellä??) Kääntöpuolena on sitten juuri tuota (erityis)herkkyyttä. Hänestä on niiiiin kasvamassa kympin tyttö, vaikka ollaan yritetty opettaa, että vähempikin riittää ja ettei aina voi olla täydellinen kaikessa. Sanoo hän, joka itsekin on pikkutarkka perfektionisti, köh köh... sitä vain toivoisi omalle lapselleen helpompaa tietä ja enemmän armollisuutta itselleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo siis JUST tollasia ne meidänkin huomiot on! Ykkösen melkein ainoa kyselyikäkysymys tähän mennessä on ollut "äiti miten tämä koko elämä oikein alkoi". Kevyt alku. Hei onnea odotukseen, kiva että teitä tulee lisää :)

      Poista
  6. Meillä kans, 3 vee tyttönen joka muistaa asioita joista minulla ei muistikuvaa. Samoin juuri muistaa mitä vaatetta oli päällä kun voi pahoin matkoilla tai mitä äitillä oli päällä kun äiti suuttui. Miettii kaupassa että onhan meillä nyt tarpeeksi maitoa ettei se lopu. Muistuttaa äitiä töihin lähtiessä että onhan äiti sulla nyt eväät mukana. Ihania pieniä herkkiä otuksia nuo on. Kuulosti tuo tekstisi niin tutulta. Halu oppia on myös vahva, kirjaimia numeroita ja laskemista tykkää kovasti kehittää ja tunnistaa jo meidän nimet ja osan numeroista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, samalta kuulostaa. Alkaa jo munkin korvaan kuulostaa siltä että ehkä nää on ikävaihejuttuja eikä tämä meidän tytteli kovin erikoinen olekaan :D :D

      Poista
  7. Sama homma täällä, enkä mäkään pysty nyt antamaan mitään tuoretta esimerkkiä. Vanhan pystyn: kun esikoinen oli 1v 10kk, se sai edesmenneeltä isoäidiltään lintukirjan. Yhden kerran jälkeen se oppi tunnistamaan kaikki Suomen pöllöt sekä ulkonäöltä että äänestä. Juuri 2v täytettyään se luki muutaman kirjan ulkoa. Tästä löytyy muuten yks video mun Facesta, ihan liikkis :) Mut mun pointti: mä en edelleenkään osaa niitä pöllöjä, enkä osaisi ulkoa niitä kirjoja. Tyypin muisti ja asioiden yhdistämisen taito on edelleen ihan ilmiömäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en minäkään osaisi mitään hiton pöllöjä, hyvä kun vieläkään erotan pulun ja pikkulinnun. Tässäkin varmasti pätee että se mikä kiinnostaa, tarttuu mieleen. Mutta on noi silti aika velhoja noi pienet.

      Poista
  8. Hehe. Mäkin aattelin että mun esikoinen on jotenkin superfiksu mutta kun luin sun postauksen ja nämä kommentit niin rupesinpa ajattelemaan, että kai me vanhemmat vaan ollaan niin häkeltyneitä lasten kehityksen nopeudesta että se oma esikoinen tuntuu joltain erikoislahjakkuudelta. Ehkä ton toisen kohdalla sitten jo osaa ymmärtää että jo aika pienenä ne funtsii aika isoja juttuja ja hoksaa ja yhdistelee vaikka mitä. Tai sitten luvassa on vain yksinkertaisesti parempi maailma kun tämä kasvamassa oleva sukupolvi on perustavanlaatuisesti fiksumpaa sakkia kuin edeltävät sukupolvet. Tää ois tietty se parempi vaihtoehto. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla kävi ihan sama efekti :D :D että hups, taitaa olla vaan ikävaihe :D Sit on olemassa vielä yksi, masentava vaihtoehto: kaikki lapset on nuorena näin fiksuja mutta me vanhemmat ja maailma pilataan ne yhtä tyhmiksi kuin me nyt :)

      Poista
  9. Meillä myös samanikäinen esikoistyttö ja samalta kuulostaa. <3

    Neuvolatäti kommentoi jo tytön olessa pikkuvauva että vaikuttaa olevan ikäisiään fiksumpi. Eli en vain itse kuvitellut kaikkea. =D

    Aurinkoista kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan kans aika monta kertaa kuultu ihan muiltakin näitä kommentteja, olen lähinnä yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa. En haluaisi leimata ees päässäni että se on fiksu, ja ihan liian usein huomaan sanovani "Oot sä kyllä fiksu tyttö". Kohta se kokee että sen on sitten otlava niin :)

      Aurinkoista kesää sinnekin ja sori kun tästä vastauskesta tuli vähän rönsy :D :D

      Poista
  10. been there, seen that. mun vanhin menee jo yläasteelle (!) ja osasi mm. kirjoittaa 3-vuotiaana. eikä aloittanut millään omalla nimellä tms. vaan kirjoitti magneettikirjaimilla GEINOTHERIUM (koska silloin dinosaurukset ja muinaiseläimet olivat aika pop) ja käsin heti ekan lauseen "paita minun tekemä". hällä on ollut sellaisia vaiheita, että jostain teemasta (dinot, titanic, katastrofit yms) otetaan kaikki mahdollinen tieto irti ja sitten kun sitä on työstetty kirjoin, filmein, piirroksin, keskusteluin niin siirrytään seuraavaan. mutta onneksi jannusta on kasvanut peruslaiska teini, siis silleen fiksu että saa hyviä numeroita vaikkei lue kokeisiin ollenkaan. itsehän olin jo ala-asteella koestressaava kympin tyttö, joten siksi sana ONNEKSI.

    keskimmäinen ja kuopus vaikuttavatkin ko. pikkueinsteinin vanavedessä normaaleilta lapsilta, tosin käyttävät rinnakkaiskielenä englantia (kuopuksella sellaista siansaksa-voittoista), kiitos youtuben lastenvideoiden suurkulutuksen. ja nelivuotiaalla on tuollainen hämmästyttävä muisti, että jonkun pikkulelun paikka muistetaan puolen vuoden takaa. kaksivuotias on jo puolisen vuotta kunnostautunut tyhjentämällä itse oman pottansa, ja isoveljen.

    wandis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooookei no ei meillä sitten mikään Stewie asukaan vaan se onkin teillä :D Osin musta tuntuu että me ollaan tähän syypäitä / tai se on meidän ansiota: ollaan niin laiskoja ettei esim vahvasti tueta kirjoittamisen tai lukemisen oppimista, vaikka se tuntuisi olevan just nyt herkässä. Ehkä osin senkin takia että osasin itse lukea ja kirjoittaa neljävuotiaana ja koulussa oli sit kuusivuotiaana aika saamarin tylsää. Enkä ikinä oppinut tekemään läksyjä tms kunnolla, kun riittäviä arvosanoja tuli ilmankin. Niin että kai mä toivon että Ykkönen olisi fiksu, mutta sillä lailla tarpeeksi vähän, että oppisi silti tekemään parhaansa koko ajan. Äitinsä ei sitä tee :D

      Poista
  11. Aion olla radikaali ja sanoa, etta todennakoisesti niin aloittajan kuin kommentoijien lapset ovat tavallista fiksumpia. Nimittain, jos vaikka on alykkaampi kuin 98% ikaluokkansa lapsista, tarkoittaa se sita, etta tavallisella ala-asteella (2 luokkaa per luokka-aste, 25 lasta luokassa) tama on ikaluokkansa fiksuin. Ja koska oletan seka blogin kirjoittajan etta kommentoijien olevan korkeasti koulutettuja ja ilmeisesti niita luokkansa parhaita kympintyttoja ja -poikia, on ihan uskottavaa, etta omena ei ole kovin kauaksi puusta pudonnut. Itse elan kuplassa, jossa lahes kaikilla tutuillani on tohtorin tutkinto ja kylla niilla on fiksuja lapsia. Ja kun omia lapsia katsoo, kylla hekin tuntuvat vikkela-alyisilta, viisivuotias muistaa kaiken, ja kolmevuotias osaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä pointti, voi hyvin olla näin. Ainakin todennäköisyydet puoltaa. Ja tietysti ympäristö, jossa kasvaa on varmaan aika erilainen riippuen perheen tulo- / koulutustasosta. Nämä kaikki vaikuttaa tietysti ihmisen kykyyn ja mahdollisuuksiin omaksua uutta tietoa.

      Loppujen lopuksi tilannehan on se että kaikki lapset on omille vanhemmilleen jotenkin erityisen lahjakkaita ja sekin on musta aika ok :) Kunhan siitä ei lapselle tule sellaista pakonomaisesta toteutettavaa ennustetta.

      Poista
  12. Näitä kun lukee, niin pakko tunnustaa, ettei meidän perheessä nerous leimahtele - tai muksut pitävät kynttilänsä visusti vakan alla. Yleensähän lohdutetaan, että "kieli jää jalan alle" tms., mutteivat nämä ole erityisen lahjakkaita sen paremmin kielellisesti kuin motorisestikaan. Ehkä näillä on sitten vaikkapa tunneälyä ja sosiaalisia taitoja, kumpikin tuntuu olevan ihan suosittu kavereiden keskuudessa. Jollainhan äidin täytyy itseään lohduttaa! :D Ja potalle molemmat oppivat nopeesti, mutta sillä taidolla ei vain enää kouluiässä paljoo voi lesoilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, joku muukin tunnustaa näitä normaalia lapsia - tässähän oli siis vain Ykkösestä kyse ja toi veli on vähän eri maata ;) Ei edes kuivaksi oppimisella voi lesoilla, mutta hyvin se syö :D

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.