Heppatyttöjä, onko heitä?

maanantai 6. heinäkuuta 2015 Valeäiti 10 Kommenttia

Nyt on riskinä, että nolaan vähän itseni. Kerron silti, että suurina heppatyttöinä meillä oli kaverini kanssa lapsena tapana tehdä metsään oma talli. Meillä oli siellä kuulkaa seudun parhaat ponit ja hepat, kauniisti nimettyinä. "Jesset", "Safirat" ja "Leonardot" ne siellä kaikki kirmasi, harjattuina, syötettyinä ja hoidettuina. Hoitotoimenpiteet kirjattiin tietysti omiin tallivihkoihin, joista löytyi myös pollejen sukupuut ja täydet nimet ("Safira's Lucky Star", emä Starshine Lana").

Aikuisen silmin kyseessä oli ehkä joukko hassuja tyttöjä metsässä laukkaamassa kädet hölmösti edessä nyrkissä ja suusta outoja maiskautuksia ladellen, mutta meille siinä maailmassa oli maneesit, kouluradat, laitumet ja esteet. 

Pitkän pohjustuksen jälkeen näytän nyt samanhenkisille hienon jutun. Sillä nyt jos joku teistä tunnustaa olleensa samanlainen hullu, olisi hänkin varmasti huudahtanut tämän näyn edessä "Oi mikä täydellinen maastoesterata  valmiina ilman roudaamista!":


Ja sitten jos sillä jollakin on kanssa yhtä hullu perhe kuin mulla, olisi senkin talliin ilmestynyt yhtäkkiä kolme uutta ratsukkoa: 



Kyllä nämä ponit rehunsa ansaitsi, ihan meni jokainen rikkomatta radan läpi. 

Lomahaasteesta päivä 3/30 suoritettu. 
Haasteessa kirjoitan loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä.

Nyt on riskinä, että nolaan vähän itseni. Kerron silti, että suurina heppatyttöinä meillä oli kaverini kanssa lapsena tapana tehdä metsään o...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

  1. Luin tämän ja vilkaisin ikkunasta ulos. Tiellä käveli hevonen taluttajansa kanssa.

    VastaaPoista
  2. Ei kai täs nyt mitään noloo voi olla? Kai tätä kaikki teki? Näin tänään fb-feedissä sellaisen perinteisen ihanan mietelausekuvan "opeta tyttäresi rakastamaan hevosia, hänellä ei ole ikinä varaa alkoholiin tai huumeisiin". Vakaa aikomus meinaan on! Menkää muuten Rehndahliin Kirkkonummelle, siel on oikean lisäksi keppihevostalli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin se sitten ilmeisesti on!
      Mennään, hyvä vinkki!

      Poista
  3. Ahhhaaaaa tehtiin ihan samaa lapsina! Siivottiin jopa karsinoiden alusia näiltä mielikuvitushevosilta ja vaihdeltiin olkiakin...:'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä, tähän liittyi myös ne kaikki tylsät työt :) varhaisyrittäjyyttä?

      Poista
  4. Meillä maatalon tytöillä oli se etu että saattoi käyttää vasikoita hevosina. Paalinarusta letitettiin riimut ja metsään tehtiin esterata ja ei kun menoksi. Lapsuuden kesäiloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En k e s t ä, takautuva kateus! Miten siistiä!

      Poista
  5. Pakko tulla kertomaan, kuinka tämä blogisi tiuhalla päivitystahdillaan on nyt jotenkin valunut alitajuntaani. Katsoimme viikonloppuna 24-sarjan maratonia ja koska en yleensä katso mitään toimintaa, näin joka yö (ja päiväunilla!) unia Jack Bauerista ja kaikista toimintajutuista. Mutta. Sunnuntai-maanantai välisenä yönä, Jack Bauerin parina olitkin sinä! Hurja agentti, Valeäiti. Valitettavasti en muista, miltä uhalta maailman pelastitte. Varmaan joltain ihan hirmuiselta.

    VastaaPoista
  6. No nyt osui kyllä niin muistoon, että pakko kommentoida. Luen paljon blogeja, sinunkin blogiasi oikein tykästyneenä! Ja ikinä en ennen tätä oo mitään mihinkään kommentoinut. Mutta tuo heppaleikki on niin minun lapsuutta. Vanhemmat asuvat vieläkin samaa taloa, sen valkoisen tiilitalon pihassa parhaan lapsuusystävän kanssa. Useammin kuin ratsastettiin, meidän tallilla taluutettiin oikea käsi ylhäällä. Oltiin näet niitä tallin omistajia. Vielä tallessa (ja TÄMÄ on noloa) vanhempien vintillä tallikansio, missä siisteintä ikinä oli oikeat jäljentävät tilisiirtolomakkeet, tuntimaksuja varten. Ja nimenomaan ilman mitään keppareita. Ja mahtavinta tässä on se, etten oikeasti ollut mikään heppahullu. Ratsastus olis ollu suhteettoman kallis harrastus tohon 90-luvun alkuun, mutta miten antoisa olikaan lapsen mielikuvitusmaailma. Oikeesti. Jos vieläkin tämä muisto nimenomaan sai aikaan tämän vuodatuksen ja lämpimän lapsuusmuistoläikähdyksen! Kiitos tästäkin elämyksestä :) -Jenni

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.