Ja siellä kaikilla oli niin i-ha-naa eli viikko Toscanassa

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015 Valeäiti 5 Kommenttia

Jos sitten pari sanaa siitä Toscanasta. 

Siellä oli ihanaa. 



Hyvä on, kerron vähän enemmänkin. Tiedättekö, kun sitä asettaa aina lomalleen tietyn haaveen, reunaehdot ja toiveet? Tämä reissu oli minun pitkäaikainen haaveeni, ihme kupla jonka sain päähäni jo monta vuotta sitten. Haave oli tarkka mutta epämääräinen: Kauniisti kumpuileva, montaa eri vihreää sisältävä viiniköynnöksinen maaseutumaisema, lämmin aurinko, illallinen pihalla ystävien kanssa, viinilasi kädessä, lapset kirmaa ympärillä. Ehkä kikattaen. Mukaan pari kaupunkireissua ja rentoa oloa, takaisin onnellisena ja ruskettuneena. Olin varma, että näinkin pitkään haaveiltu asia ei voi yltää näihin erittäin tarkkoihin kuvitelmiini. Onpa ihanaa olla joskus väärässäkin.

Siellä oli ihanaa.

Vietimme viikon Toscanassa, Italiassa, kahden rakkaan ystäväperheen kanssa. Minun mieleni mukaan sijaitsimme keskellä-ei-mitään-mutta-kaiken-parhaan-vieressä, kartan mukaan Montepulcianon alueella, lähimpinä kylinä Camuci ja Cortona. Kaksi tuntia suorien lentojen Roomasta, saman verran Firenzestä. Nolla tuntia hyvästä ruoasta ja viinistä, sekä sattumoisin 400m yhdestä Italian palkituimmista (biodynaamisista) viinitiloista, Avignonesista.

Tuolla.

Majoituimme Via Della Stellassa, josta kirjoitan vielä erikseen, poikkeuksellisesti myös Lontooksi, koska paikka ansaitsee saada paljon mainetta. Tosin ei niin paljoa, ettemme me mahtuisi vielä sinne uudestaan, toim. huom. Tässä kohtaa kuitenkin mainittakoon, että jos aiot tuolle minun haaveeni mukaiselle matkalle, majoitu siellä. Usko pois.

Viikko oli pitkä mutta nopea. Me lojuimme. Altaalla, pihalla, kaupungeissa, ruokapöytien ääressä. Ah sitä ruokaa, voi herranjestas! En ehkä kehtaa, vaikka mieleni tekisi, näyttää teille kameran syövereistä eräs kuva, jossa imitoin "mahakuvaa". Siis sellaista vauvamahakuvaa, noin viikolta 19. Sain sellaisen ruoasta, kauniin ja terveen Foodbabyn.

Me siis nautimme. Auringosta, kavereistamme, jätskistä, lenkkimaastoista. En oikein osaa kertoa tarkemmin mitä me tehtiin, kun ei me tehty mitään. Elettiin kuin...mökillä, mutta vähän paremmissa olosuhteissa. Ostokset jäi laihaksi (koska eihän me nyt jaksettu sentään 1,5h maailman parhaimpaan laukkuoutletiin ajaa), mutta ei se mitään. Sainhan kuitenkin uudet juoksukengät ja yhdeksän pulloa viiniä. Hitto, eihän tossa ole mitään laihaa, täyspotti!

Ja me saimme palkintomme. Kaikki horror-reissut mannerten yli lasten kanssa palkittiin kahdella täysin kitinättömällä, vaarattomalla, vaivattomalla, ihanalla lapsella, jotka vaalea tukka hulmuten vain juoksivat ympäri pihamaata äidin lukiessa kirjaa olut kädessä, tuntikaupalla. Jos olet taaperon tai vauvan äiti, lue tuo lause uudestaan. Tämä päivä koittaa vielä sinullekin joskus.

Siellä oli ihanaa.




















Ehkä paras juhannus ikinä. 



Jos sitten pari sanaa siitä Toscanasta.  Siellä oli ihanaa.  Hyvä on, kerron vähän enemmänkin. Tiedättekö, kun sitä asettaa aina l...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Sunday morning

Valeäiti 0 Kommenttia

Olkoonkin, että aamu alkaa jäätävällä päänsäryllä. Tämä on silti parempi aamu kuin moni muu. Kämppä alkaa tuntua kodilta. Enää pieni röykkiö miljoonalaatikon historiaa etsii paikkaansa. Taulut on tottakai vielä lattianrajassa, mutta ehtiihän sitä. Aamiainen valmistuu auringon valaisemassa, siistissä keittiössä. Ystävät on tulossa ensi viikolla kylään, loma alkaa viiden päivän päästä.

Nautitaan auringosta, isosta lattiatilasta ja hienoista pupupiirroksista. Painitaan yhdessä, rakennetaan palikka- ja pilvilinnoja, muistellaan Toscanaa kuvien kautta ja valmistellaan niitä fiilistelevää kirjoitusta. Kirjoitetaan blogia ilman ajatusta, tallennetaan random hetkiä. Ollaan yöppäreissä vailla suunnitelmia tai tietoa kellonajasta, kunnes joku asuntonäyttö taas kutsuu. 

Hyvää sunnuntaita ystävät, toivottavasti teilläkin on tämä sama maroonviisimäinen fiilis kuin mulla! 

Ps. sitä Toscanaa tulossa jos tästä sunnuntaikuplastani sille aikaa löydän.

Olkoonkin, että aamu alkaa jäätävällä päänsäryllä. Tämä on silti parempi aamu kuin moni muu. Kämppä alkaa tuntua kodilta . Enää pieni röyk...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Postikortti

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015 Valeäiti 2 Kommenttia

Vastaanottaja: valeaiti.blogspot.com
Lähettäjä: Valeäiti & co

Rakas internet,
Tämä viesti saavuttaa sinut normaalia hitaammin, sillä täällä ihanassa "mökissämme" Toscanan auringon alla ei oikein netti kuulu. Ja se se kuule vasta mahtavaa onkin. 

Kirjotan sinulle näin nopeasti postikortilla että meillä menee hienosti. Aurinko paistaa, maisemat ovat henkeäsalpaavat, ruoka lihottavan hyvää, maailman parhaat viinit kasvaa tossa ihan naapurissa ja lapset unohti uhmansa kotiin. Olemme onnellisia. 

Nähdään sateen tuolla puolen!


Vastaanottaja: valeaiti.blogspot.com Lähettäjä: Valeäiti & co Rakas internet, Tämä viesti saavuttaa sinut normaalia hitaammin, sillä tää...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Viisi kovaa

tiistai 16. kesäkuuta 2015 Valeäiti 6 Kommenttia

"GT!!!" Kuva on mustavalkoinen, ja se kertoo paljon. 
1. Blogmuijat on ihan fantsuja. Kuin ne olisi tuntenut aina, vaikka tapaisi ekaa kertaa. Nekin tykkää GT:stä ja hyvästä ruoasta (toista näistä oli tarjolla).  

2. Menen seuraavan kerran töihin ensi viikon torstaina. Kesäloma alkaa siitä alle kahden viikon päästä. 

3. Duuni to-do on (ihan kohta) tyhjä. 

4. Me lähdetään huomenna Toscanaan. 

5. Meidän Toscanalaisen ihanan asumuksen vieressä on yksi alueen suosituimmista viinitiloista. 

+1. Mä meen huomenna Toscanaan. Siellä on viiniä. Ja aurinkoa. 

Adios, eiku Ciao eiku hyvää yötä! Kai tässä joskus nukkumaankin pääsee! 

"Just. mee sä vaan Toscanaan. Pidä tunkkis akka."

"GT!!!" Kuva on mustavalkoinen, ja se kertoo paljon.  1. Blogmuijat on ihan fantsuja. Kuin ne olisi tuntenut aina, vaikka tap...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Ihana LÄTTY Helsinki - kesän paras kahvila

perjantai 12. kesäkuuta 2015 Valeäiti 7 Kommenttia

Nykyään on aika paljon yrityksiä, joista saa sellaista mene-nyt-siitä-häiritsemästä-palvelua. On Mangoa, jonka mielestä asiakkaan kuuluu itse ymmärtää ommella tehtaalla harsitut napit uudestaan kiinni, ja on Stocka, jonka virallinen ohjeistus 1.6. alkaen on, ettei asiakkaan unohtuneen kanta-asiakaskortin numeroa saa enää soitella kantispalvelusta, vaan asiakkaan on käveltävä sinne itse. Mitäs unohdit, daiju. 

Sitten on Samuli, ja Samulin LÄTTY Helsinki kesäkahvila. 


Huomasimme sympaattisen letturaflan eräällä kotimatkalla, tarhalta bussille kävellessä. Mietin ääneen että ehkä tästä voisi joku päivä ostaa, ja sovittiin lasten kanssa että huomiselle varataan kummallekin omaa letturahaa mukaan. 

Kotona valittiin huolella (ihan sattumalta) muuttokuormasta löytyneet marimekkopussukat kummallekin omaksi kukkaroksi. Iskin niihin kumpaankin kolme kahden euron kolikkoa, varmuuden vuoksi. Lettujen markkinahinta ei ollut ihan tiedossa. Pussukat taiteltiin fleece-takkien taskuihin ja vannotettiin yhdessä tuumin, ettei niihin lompakoihin sitten tarhapäivän aikan kosketa. Eikä koskettukaan. 

Seuraavan kerran ne kaivettiin esiin sitten sovitusti tarhan jälkeen, kun Insinööri lähestyi lasten kanssa kojua onnessaan. Vaan sinä senkin tuuli. Raju tuuli pakotti Samulin sulkemaan aikaisemmin, ja pettymys taisi olla kaikille osapuolille aika kova, kun lapsille jouduttiin kertomaan ettei tänään enää onnistu. 

"Tulkaa huomenna puoli viisi, ja varaan teille erikoistäytteet", Samuli vannotti.  

No mehän tulimme, paitsi että olimme melkein vartin myöhässä. Jännitti saako lettuja vielä. Vaan sieltähän ne löytyi, ja Tärkeät Asiakkaat tunnistettiin heti. En ole ihan varma kuka oli helpottunein onnistuneesta ostosta, mutta ainakin Samulin naama loisti onnesta soikeana kun hän sai tarjoilla lapsille ne mustikat, vadelmat ja mansikat, jotka oli varta vasten heille hakenut. Lapset veteli herkkulettunsa onnesta soikeana, eikä vähiten sen takia että tunsivat ja tiesivät olevansa "päivän tärkeimmät asiakkaat, joita oli odotettu koko päivä". 



Minä söin onnellisena omaa mansikka-parmankinkku-Gorgonzola-lättyäni (nam!) ja mietin että on se hienoa, että vielä Helsingistäkin löytyy ihmisiä, jotka haluavat tuottaa elämyksiä meille muille. Samuli raataa pienessä kojussaan koko kesän kuusi päivää viikossa, sään armoilla noin klo 6-18. Tarjoaa aamupuurot oikeilta Arabia-helmiltä, lainaa Stellalta pellavaliinat, soittaa levyltä vanhaa iskelmää ja kohtaa jokaisen uudemman ja kantiksemman asiakkaan suurella sydämellä. Kertoo tarinaa, kuuntelee tarinoita ja vei ainakin meidän lapsilta aivan tajuttoman suuret pisteet himaan. Varmaan vie muuten siltäkin nelivuotiaalta lapselta, jonka isän kanssa oli sopinut että tyttö pääsee yksin kahvilaan asioimaan - toiset kahvilan pitäjät hakevat asiakkaat kotiovelta.


Me mennään uudestaan, mene sinäkin. Lätyt on huippuhyviä ja hinta kohdillaan kun muistat mistä maksat: elämyksestä, et vehnäjauhosta. Kahvila LÄTTY palvelee Fredatorilla vaihtelevasti pienellä säävarauksella, joten tsekkaa LÄTTYn FB sivu. Samuli itsehän toki ehdotti että "soita kun tulette seuraavan kerran niin tiedän kertoa olenko varmasti paikalla". 

Beat that, Stockmann.


Nykyään on aika paljon yrityksiä, joista saa sellaista mene-nyt-siitä-häiritsemästä-palvelua. On Mangoa, jonka mielestä asiakkaan kuuluu it...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

7 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Montako tuntia?

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015 Valeäiti 6 Kommenttia

Herätys, kello soi. 

Fyysinen herätys ehkä varttia myöhemmin. Henkinen herääminen joskus toisen kahvin jälkeen vähän ennen lounasta.

Myöhässä töihin, tietenkin. Tukka märkänä, tietenkin. Juoksua, nakuttelua, soittelua, nauruja, kalenterikutsuja, palavereiden siirtoa ja yllättäviä seminaareja. Muuttolaatikoiden poishaku piti varata, perhana!

Juoksu tarhalle, pissapyykit ylhäältä kassiin. Lapsille halit ja keskittynyt kuunteleminen. Keskity, keskity, keskity. Vau, oikein museoon pääsitte! Älä mieti ruokaa, jota kukaan ei ole laittanut. Hitto, jonkun pitäisi muuten käydä kaupassa - onpa hieno piirrustus! - vois tilata Kauppakassin illalla.

Kävely bussille, matkalla monta mielenkiintoista monttua, lätäkköä ja lintua. Katsotaanhan me toki jokaista, mikäs kiire tässä, maailmassa valmiissa.

Bussi, kädestä kii, suojatien yli ja mennäänkö tänäänkin hissillä. Varokaa sormia!

Kello on jo reilusti yli viisi, nälkähuudot alkaa. Miten se eskaloituukin noin nopeasti raivoisaksi, tappavaksi näläksi kun äsken vielä katseltiin "teletappimaata" kaihoisasti ja haluttiin pyöräilemään.

Ruokaa vasta puoli kuusi. Sentään edes silloin. Yhtäkkiä kello on seitsemän, astiat ei vieläkään ole koneessa, eikä pieniä palleroita ole kylvetetty. Legoja, nukkeja ja astianpesukoneen tyhjentämistä. Saisi tämän kasan sinne haisemasta.

Apua se on jo kahdeksan, laitetaan hei nää jo nukkumaan. Kunhan saadaan ne noilta juoksuiltaan kiinni. Nyt oikeasti senkin nakupellet, tänne pukemaan! 

Shit, mitä täältä lastenhuoneesta löytyykään. Viisi muuttolaatikkoa lattialle purettuina, ja onhan noita pyykkejäkin joku näemmä ehtinyt pestä. 


Nyt on sinnikkäinkin hulivili puettu, harjattu ja tainnutettu, keittiössä purettu biopommi ja tie vessaan raivattu. Mutta hitto, kello näyttää jo kymmentä. Silmä luppaa.

Se Kauppakassi on vieläkin tilaamatta, huomiseen aamupalaveriin pitäisi kai tehdä materiaalit ja blogiraukka painaa mieltä. Pitikö jossain välissä jotain laatikoita purkaa, tai virittää telkkari kuntoon? Ei, tämä muuton jälkeinen elämän järjestäminen ei edisty. Ei. Vaan. Edisty.

Niin että montako tuntia siihen vuorokauteen saikaan lisää valittamalla?

Herätys, kello soi.  Fyysinen herätys ehkä varttia myöhemmin. Henkinen herääminen joskus toisen kahvin jälkeen vähän ennen lounasta. ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Patjasi on homeessa ja muita epämukavia totuuksia nukkumisesta

perjantai 5. kesäkuuta 2015 Valeäiti 8 Kommenttia

Meidän perheessä nukkuu kaikki päin persettä, kukin omalla erikoislaatuisella tavallaan. Insinöörin on vaikea saada unta ja herää usein liian aikaisin. Ykkönen raivoaa pitkin öitä. Kakkonen nukahtaa kahden tunnin show:n päätteeksi aikaisintaan kymmeneltä, eikä sitä saa mikään mahti aamulla hereille. Minä ja mun ranka ollaan vielä sitten joukon jatkeena, milloin päänsäryn kanssa heräten ja milloin vain kykenemätön mihinkään ankaran selkäkivun takia.

Vastasinkin blogin sähköpostiin napsahtaneeseen ultarhoukuttelevaan kutsuun "hyvien unien salaisuus" alle minuutissa: Unikulma tarjosi kiinnostuneille bloggareille croisantteja, teetä ja sympatiaa (okei kahta viimeistä ei ihan suoraan, mutta hienon tyynyn sain), sekä roppakaupalla asiantuntemusta ja (epämiellyttäviä) totuuksia nukkumisesta. Plussaa siitä, etteivät vinkit olleet sitä perus "viilennä makuuhuonetta ja ajattele lampaita", vaan joukossa oli ihan oikeasti paljon uusia vinkkejä lasten ja aikuisten unien parantamiseksi. Tässä teillekin valikoitu joukko totuuksia.

Erottajan Unikulman myymäläpäällikkö mittaa kollegan nukkumisasentoja.

Patjasi on homeessa. Okei, ei välttämättä, mutta hyvin todennäköisesti. Jos olet esimerkiksi koskaan imettänyt lasta omassa sängyssäsi, ja ehkä ihan vähän yöllä ajatellut että onpa paha jos vähän meni maitoa ton harson ohi, ei se tässä katastrofissa tunnu, niin voi olla että makaat homeessa. Vauvan patjan vaahtomuovi, tai sen sinun hienon sijauspatjasi pehmuste, ovat pesemättömiä materiaaleja, jotka nappaavat omiin kätköihinsä jokaisen maitotilkan. Sitten tiedetäänkin, mitä aika tekee. En ole yhtään pöpö- enkä homekammoinen, mutta kyllä tieto siitä että 50 satunnaisotannalla tutkimukseen otettua patjaa olivat jokainen homeessa, oli pysäyttävä. Etenkin kun Ykköselle tuli taas silmätulehdus, homeisten patjojen aiheuttava oire, viikko tapahtumasta. Tiivistän: jos patjassasi on läikkiä, on aika vaihtaa se. Ei se puhdas ole. 

Tyynysi on rasvasäkki. Jos et pese sitä 5-6 kertaa vuodessa. Tyynyn hygieniakuormitus on sama kuin hiuksilla, pesetkö niitä useammin kuin 6 kertaa vuodessa? Pese. Jos ei vielä ällötä, mieti tätä: vuoden käytössä ollut pesemätön tyyny painaa kilon enemmän kuin sama tyyny uutena. Nam.

Huonosti nukkuva lapsi kasvaa huonosti. Okei näin ei kukaan sanonut. Mutta kasvuhormonit erittyvät vain syvän unen eli yön aikana ja muisti ja oppiminen kehittyvät aivojen levätessä. Lapsi myös käy läpi tunne-elämän asioita unissaan. Aika tärkeitä asioita, joita voi koittaa lapsellekin kertoa houkuttimena nukahtamiseen. (Tästä luontevana seurauksena Kakkonen kysyi minulta innoissaan eräänä aamuna, onko se pippeli nyt kasvanut. Olihan se toki.)

Ole spartalainen. Jos olet tosissasi oman tai lasten unenlaadun parantamisesta, aloita heräämisestä. Herätkää joka aamu samaan aikaan. Ihan joka hiton aamu. Herätä kaikki aistit mahdollisimman nopeasti (naamaan kylmää vettä, mahaan jotain syötävää, lihaksiin jotain liikettä, aivoille uutisia) ja mene nukkumaan yhtä kellontarkasti, rutiineja noudattaen joka ilta. Kroppasi oppii tähän, ja nukahtaminen syvään uneen tapahtuu nopeammin, samoin kuin herääminen helpottuu. Ja ne paljon puhutut rutiinit: Niissä on viiden minuutin tarkkuus. Hups, ihan ei toteudu meillä. 

Nuku selälläsi tai kärsi silmäpusseista. Mahallaan nukkuminen tekee säkit silmien alle. Selällään nukkuminen on ihan muutenkin paras asento, siinä rangan lihaksisto pääsee parhaiten lepäämään, mikä voi jopa oikaista huonoa ryhtiä. Ihmeellinen juttu tämä yöaika: lapsia se kasvattaa (kasvuhormonia erittää vain öisin), auttaa oppimaan ja muistamaan, ja aikuisten surkean ryhdinkin se korjaa. Siinäpä pari syytä nukkua paremmin. 

Velat maksetaan päivällä. Univelan takaisin maksaminen pitäisi tehdä päiväunilla. Tunnin päiväunilla saa kaksi talteen unipankkiin, sillä ne ovat samanarvoisia kuin tehokkaat alkuillan unet. Jos torkuttelet viikonloppuna, rytmin palautumiseen menee melkein koko seuraava viikko ja oravanpyörä on valmis. Sitten paskimmat uutiset: päiväunetkaan ei enää pelasta jos takana on alle viiden tunnin yhtäjaksoiset unet. En sitten tiedä mikä tähän auttaa. Kuolema kuittaa univelat?

Käännä juniorin tyyny toiseen suuntaan viikon välein. Ihminen hakeutuu sinne, missä on eniten ilmaa. Et siis olekaan kyllästynyt puolisoosi, vaikka selän sille aina käännätkin! Kouluikäisten sängyt on usein seinää vasten, joten vaihtamalla tyynyn päätyä saat niidenkin varren käännettyä tasaisesti eri suuntiin.

Osta uusi patja. Myös lapsille. Ei kovin yllättävä vinkki patjatehtaan edustajilta, mutta kyllä mäkin tätä puffaan. Sijoita sänkyyn, mutta tee se harkiten. Käy kokeilemassa montaa eri vehjettä, eri valmistajilta, niiltä kaikilta eri uskonnoilta. Tsekkaa Tempurit, Hästensit, Unikulmat ja muut. Lämpimästi voin suositella, että käy ainakin ilmaiseksi mittaamassa Unikulman vehkeillä, mikä kohta sinulla on se haaste. Tyypit on tosi mukavia ja sinun unesta kiinnostuneita, ja jokaisesta liikkeestä löytyy myös fysioterapeutti. Ja kyllä ne vauvat ja lapsetkin tarvitsee kunnon patjan, vaikkapa sellaisen, josta vesi (ja maito) valuu läpi.  Uusi tyynykin on hieno juttu! Itse sain uuden tyynyn lahjuksena Unikulmalta, ja näin parin viikon kokemuksella se on ollut kyllä tosi hyvä. Parempi kuin Ikeat, minulle parempi kuin Tempur. 

Loppuun vielä masentava lista, ainakin minulle. "Merkkejä siitä, että lapsesi nukkuu riittävästi". Voin kertoa, ettei Kakkosella täyty näistä kolme ensimmäistä:

  • Nousee helposti aamulla ylös vuoteesta
  • Syö aamupalan hyvällä ruokahalulla
  • On myös iltapäivällä virkeä ja hyväntuulinen
  • Voi kokonaisuudessaan hyvin ja jaksaa leikkiä
Entä merkit siitä, että sinä nukut riittävästi? En voi kertoa kun en ole sellaisia itselläni koskaan nähnyt. Ehkä kohta, nämä opit mukaan ottaen.

Meidän perheessä nukkuu kaikki päin persettä, kukin omalla erikoislaatuisella tavallaan. Insinöörin on vaikea saada unta ja herää usein liia...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Muuttovinkkejä (ja tsemppiä)

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015 Valeäiti 4 Kommenttia


Tekisi mieli sanoa, että nyt kun ollaan selviydytty voittajina, niin tässä pari muuttovinkkiä.
Se olisi vähän vale. Laatikoita on vielä kymmeniä purkamatta, millekään niissä olevalle tavaralle ei ole enää kaappitilaa, lapset kiukuttelee iltaisin väärää huonetta ja äitiä vähän kiristää. Voiton puolella ehkä kuitenkin jo ollaan ja jotain ollaan opittu, joten annetaan palaa:

Valeäidin vinkit: Muutto.  

Muuta kivaan kotiin. Muuttaminen on kamalaa, joten palkinnon on parempi olla sen arvoinen. Muistele parhaita kohtia rumban keskellä: valoisa keittiö, uusi astianpesukone, kauniit ikkunat!

Tsekkaa, onko muuttopäivä sinun yrityksessäsi oikeutus vapaapäivään. Joillain aloilla ja joissain työehtosopimuksissa työntekijä on oikeutettu yhteen palkalliseen muuttopäivään vuodessa. Lämmin suositus yhden arkivapaan ottamiseen joka tapauksessa - muuttofirmat ovat jopa -25% halvempia, ja sinulle jää yksi ylimääräinen päivä muuttaa.

Raivaa vanhat roinat ajoissa pois, kauan ennen muuttolaatikoita. Ikuisuustuska, koska tätähän ei kukaan ikinä tee. Otin viikkostrategian ja kävin yhden kaapin viikossa läpi. Jokainen kaappi ja jokainen poisviety laatikko helpotti: vaikken enempää jaksaisi, tämäkin oli plussaa! Lopulta sain jopa käytyä läpi sen ullakolta ullakolle viisi kertaa muutetun laatikon otsikolla "Semitärkeitä papereita, sälää, lehtä (sic)". Arvatkaa oliko semitärkeitä papereita vai ei.




Vuokraa kunnon muuttolaatikot, ja jos budjetti mitenkään riittää, ota myös ammattimiehet muuttajiksi. Tää kavereiden kiusaaminen halvalla kaljapalkalla on niin nähty, äläkä edes harkitse niitä banaanilaatikoita. Laatikoita voi itse noutaa vaikka Niemeltä, Victor Ekilta tai Lainalaatikoita, niitä mahtuu keskivertofarmariin 27 taidokkaasti tungettuna. Helpompaa on ehkä kuitenkin tilata ne kotiovelle kuljetettuina. Jos sinulla on vain yksi päivä aikaa muuttaa, tilaa laatikot ihan maksimissaan viikkoa ennen kotiin kuleksimaan. Ne vievät jäätävän paljon tilaa, etenkin täytettyinä. Jos et ole kamahamsteri, laatikoita kannattaa vuokrata noin yksi per asuinneliö. Eli jos sulla on lapsia, laita ainakin 10% tohon päälle. Toim huom: meille otettiin 100 ja yli 20 jäi käyttämättä. *Tässä minulle henkinen mitali*

Pakkaa lasten tavarat viimeisenä ja helposti saataville. Pyri tekemään lapsille nopea kodista kotiin muutto niin, että uusi koti on melkein ensi hetkestä tutun tuntuinen. Pakkaa petivaatteet, yöppärit, hammasharjat ja ekojen päivien vaatteet matkalaukkuun, jolloin ne on tosi helppo nostella laatikkomeren keskeltä suoraan osaksi elämää, etkä ainakaan päädy etsimään niitä lamputtomassa asunnossa lasten itkiessä taustalla ikävää vanhaan kotiin. Älä esimerkiksi kanna kaikkia laatikoita lastenhuoneeseen, vaikka se kuinka olisi uuden kodin isoin huone.

Organisoi ja valvo. Jos olet yhtä laiska huonoselkäinen kuin minä, ja tehtäväksesi jää lähinnä ohjata kantajia, tee se tehtävä. Näin voisit esimerkiksi välttää sen että kaikki laatikot kannettiin sinne lastenhuoneeseen.






Valmista lapset muuttoon henkisesti. Alle vuoden ikäinen ei muutosta tajua mitään, eikä ehkä vielä kaksivuotiaskaan. Mutta kolmevuotiaankin kanssa kannattaa jo vähän olla tarkkana. Jos käytte yhdessä katsomassa koteja, muista kysyä lapselta edessä näennäisesti mielipidettä, päätös käsittää hänenkin kotinsa. Vältä kuitenkin erästä pahaa sudenkuoppaa, ja kerro selkeästi lapselle että tässä etsitään koko perheelle uutta kotia. Kuulin tarinan, jossa nelivuotiaalle ei mikään koti kelvannut. Lopulta selvisi että kysymys "olisko täällä sun mielestä kiva asua?" tarkoitti hänen mielessään vain häntä, eikä koko perhettä. Luuli raukka muuttavansa yksin tähän uuteen kotiin, ei hyvä.

Kerro lapsille milloin muutto on edessä, mutta älä korosta asiaa koko ajan. Muuttoviikolla voi jo laskea montako yötä on jäljellä, ja mitä uudessa kodissa heti ekana tehtäisiin. Voit harkita myös pientä lahjontaa, mitä jos uudessa kodissa odottaisi jotain kivaa tervetuliaislahjana? Ennen kaikkea: älä stressaa itse. Jos nyt kuitenkin stressaat, koita piilottaa sitä edes vähän lapselta.

Rakastu huoletta eineksiin. Ei ole mitään pahaa elää niillä vaikka eka viikko. Tai hakea pizzaa uudesta lähi"ravintolastasi". Paljon tuskaisempaa on etsiä kaiken keskellä kattilaa, pastaa, pannua, sihvilää tai mausteita. Ei ole sen arvoista. Sitäpaitsi jokainen vapaatuntisi tästä lähin menee laatikoiden purkamiseen. Oikeasti.

Varaa jääkaappiin paljon kaljaa ja viiniä. Ei niille muuttajille, vaan sinulle kun vielä viikon päästä väistelet purkamattomia laatikoita ja hermot menee. Ota välillä kalja ja kirjoita blogia. Hyvin sä vedät!






Tekisi mieli sanoa, että nyt kun ollaan selviydytty voittajina, niin tässä pari muuttovinkkiä. Se olisi vähän vale. Laatikoita on vielä ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.