Mansikanvärisiä muuttolaatikoita

maanantai 25. toukokuuta 2015 Valeäiti 12 Kommenttia

Ugilla oli joskus tosi kauan sitten jokin sanonta. En muista sitä oikeastaan yhtään, ja olen aika varma, että se oli rajulla kädellä vapaasti sovellettu, mutta jotenkin näin se meni: "Kannattaa haukata aina ensin sammakko, ja sitten lopuksi mansikat. Jää hyvä maku suuhun"*. Otin tämän hataran ja huonosti muistamani neuvon sydämeeni, sillä tavalla suomennettuna että ensin kannattaa tehdä aina ne raskaimmat, ikävimmät tehtävät ja jättää loppuun helpot tai mukavat.

Siksi tämä muuttokin tulee olemaan lauantaina aivan todella mukavaa, oikein mansikanmakuista. Koska ollaan syöty aika helvetin monta sammakkoa tässä matkan varrella. Olen lajitellut, myynyt, lahjoittanut kaikki vanhat lastenvaatteet. Olen käynyt keittiön kulmakaapin, tuon sälähirviön, läpi, ja lajitellut siitä pahimmat kierrätykseen ja pakannut loput muuttolaatikoihin. Ollaan kumpikin raivattu oma vaatekaappi. Kirjahylly on melkein tyhjä. Insinööri on vienyt parvelta vanhat patjat kierrätykseen ja Ykkösen vanhan lastensängyn Mukkilaan lainaan. Insinööri on myös veljineen hakenut vanhan kirjahyllyn lainasta ja vienyt sen jo uuteen kämppään. Itseasiassa muuttolaatikoitakin on jo varmaan kymmenen viety uuteen osoitteeseen (enää 90 jäljellä). Ja kelatkaa tätä: ollaan käyty vintti läpi, lajiteltu taas kerran turhat pois, ja muutettu sen sisältö jo uuden kodin kellariin.


Eikä mua edes kauheasti itketä. Vähän meinasi pala nousta kurkkuun kun ekaa kertaa kaarrettiin pakulla punaisia muuttolaatikoita vilkkuvan kodin eteen, mutta senkin selätin. Tulihan radiosta sentään kassulta jytää.

Tämähän on niin mansikanmakuista, ettei muutaman metrin korkeat laatikkopinot edes ahdista. Yritän väkisin etsiä tästä jotain kauheaa, hakea lapsista traumojen merkkejä. Olin salaa vähän iloinen kun Ykkönen tänään surkeana kyseli, muutetaanko me huomenna ja ilmoitti, että hän haluaa asua täällä. Lohduttelin aikani, fiiliksissä vihdoinkin avautuvasta lapsesta, lapsesta jota voi tukea!

Pah. Se halusi asua muuttolaatikossa.

Sen kun haluat. Minä otan nämä sata laatikkoa (jotka saatiin Niemeltä alennuksella), pari hassua huonekalua, muutaman huonekasvin ja iloisen ilmeen mukanani ihan uusiin seikkailuihin lauantaina. Voi kai siinä pari lastakin samalla muuttaa.



P.s. Jos ihan rehellisiä ollaan, tämä Ainon teksti osuu jo nyt aika lähelle totuutta, enkä odota loppuviikosta järin paljon helpompaa. Mutta antakaa mä nyt hetken syön muka mansikoita.

*Sukuni muita bravuureja sananlaskujen saralla ovat mm. "ei tässä nyt koiran selässä maata" ja "on niitä omenoita aika eri oksille viskelty". 

Ugilla oli joskus tosi kauan sitten jokin sanonta. En muista sitä oikeastaan yhtään, ja olen aika varma, että se oli rajulla kädellä vapaast...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

  1. Tsemppiä muuttoon! Tyrkytän tapani mukaan tilanteeseen sopivaa lastenkirjaa: Kristiina Louhen Tompan uusi koti. Lastenkirjat on hyvä väylä purkaa jännityksiä/traumoja lapsilla/aikuisilla muutostilanteissa :)! Onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos, käydäänpä heti tänään katsomassa! :) kävi vielä niin että eräät innokkaat apurit pakkasi kaikki iltasatukirjat jo laatikoihin...

      Poista
  2. Kuvittele, että mä oon pessyt noita laatikoita! :D Siis tuhansia ja taas tuhansia. Tuli juu muutama sammakko noiden mansikoiden kera syötyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk! :) nyt on hyvä hetki kertoa että pesit niitä ihan tosi huolella, koska näissä hengaa just nyt ihan tosi paljon pari pientä tyyppiä,,

      Poista
  3. Moikkaaaa
    Löysin tän blogin just ennen nukkumaanmenoa tänään ja nyt oon jo tunnin myöhässä nukkumisesta kun täytyy lukea...
    Alanpa seuraan sua,tää on kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ja tervetuloa! Mutta alahan mennä nukkumaan :)

      Poista
  4. Tsemppiä muuttoon! Itsellä on tuoreessa muistissa meidän edellinen muutto 6kk sitten. Muuten meni ihan jees, mitä nyt pari muuttoa edeltävää päivää me vanhemmat olimme vatsataudissa. Ja vaikka muutimme itse suunniteltuun ja hartaudella odotettuun taloon (150 neliötä), ikävöin pari ensimmäistä päivää entiseen kotiin (50 neliötä) ja olin ihan valmis lähtemään sinne takaisin. No, onneksi ei lähdetty, on tässä neljän hengen kivaa asua! :) uudessa kodissa on erilaista, mutta oikeasti vain sillä perheellä siellä kodissa on väliä<3

    Terkuin Tiipi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AI jestas, aika karmeelta kombolta kuulostaa toi vatsatauti + muutto!!

      Poista
  5. Täällä ollaan uusissa maisemissa vaikka pari sammakkoa siihenkin matkaan mahtui. Sanon siis vain, että hyvin se menee! Ja hei, ne mäkkärin petsit on ihan söpöjä nekin. :D

    VastaaPoista
  6. Hei, olisiko kiva kuulla miten teillä päiväkodin kanssa menee, jatkaako lapset samassa päiväkodissa vai vaihtavatko? Ja olisi muutenkin kiva kuulla, mikä on teidän seur.etappi ja minkälaista asuinaluetta haette? Itse asun täällä sisä Suomessa, keskustassa ja koko ajan olisi ajatuksena löytää isompi asunto hieman kauempaa keskustasta tai jopa lähikunnista. Kauheen usein en haluaisi, että lapsi joutuu vaihtamaan päiväkotia kuitenkaan tässä välissä, vaikkakin vuokralla asuminen ja jatkopohdinnot voisivat ollakin hyvä ratkaisu. Nimimerkillä, tilat käymässä vähiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kuule kiva olis meidänkin kuulla miten suunta tästä jatkuu :D ollaan aika todella laajalla valikoimalla asioita miettimässä: kaupungista ei tietoa, eikä asuinmuodosta. Kai se jossain kohtaa selviää :)

      Lapset jatkaa samassa päiväkodissa, nyt vähän hankalasti bussimatkan päässä. En halunnut tehdä niille montaa isoa muutosta, varsinkaan kun ei tiedä yhtään mikä alue on tulevaisuudessa koti. Katotaan sitten jos se selviää.

      Tsemppiä sinne tilanpuutteeseen, kannustan kyllä muuttamaan jos se on vaihtoehto! Tää tilavuus on aika todella ihanaa <3

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.