Kaikki tiet vievät Pisaan?

keskiviikko 6. toukokuuta 2015 Valeäiti 18 Kommenttia

Tulossa suunnattoman elitistinen ensimmäisen maailman ongelma, mutta minulle henkilökohtaisesti kamalan vaikea asia: Ykkönen menee kahden vuoden päästä kouluun.

Mutta mihin kouluun?

Olisikin kyse siitä, että arvon opetussuunnitelman, kielen tai kasvatusmetodin välillä. Silloinhan ongelmaa ei olisi kun lapsi olisi jo synnärillä ilmoitettu Ranskankieliseen stylistimontessorikouluun, jossa on kotitalouspainotus. Mutta kun ajattelin laittaa sen ihan tavalliseen kouluun. Sellaiseen, jossa opetellaan kirjoittamaan, laskemaan ja pyörimään kärrynpyöriä.

En vaan haluaisi laittaa sitä kouluun, jossa opetellaan kiusaamaan, syrjimään ja räkimään. Sitä ei kuitenkaan varmaan voi välttää. Opinhan itse aikanani nuo kaikki ja vielä pari muuta hyvää temppua päälle. Mutta voiko välttää sen, että lapsi joutuu huonooon kouluun, jossa menestyminen, ei vaan pärjääminen, on lähtökohtaisesti vaikeampaa huonon opetuksen, epämääräisen oppilaskunnan tai homeongelman takia? Onko Suomessa gettokouluja, ja jos on, mistä tunnistan sellaisen? Vai ollaanko me aidosti sellainen lintukoto, jossa kaikki koulut ovat maailman eliittia, ja josta tulee automaattisesti ulos hyviä kansalaisia? Epäilen.

Vaikean tästä kysymyksestä tekee luonnollisesti meidän etuoikeutettu asemamme, valinnan mahdollisuus. Kesäkuusta alkaen me asutaan vuokralla, valmiina tekemään päätöksiä seuraavasta asunnosta. Siellä asutaan mielellään seuraavat 10+ vuotta, lasten peruskoulu-uran ajan, ja se voi olla "missä vain" nykyisen asuinalueemme ympärillä. Teemme siis samalla valinnan asuinalueesta, ja on varmaa, ettei se alue ole Suomen (Euroopan?) kallein keskusta-alue. Muutamme todennäköisesti lähtökohtaisesti johonkin meille entuudestaan tuntemattomaan lähiöön.

Mistä sitä voi tietää, mikä lähiö on kiva? Missä on kiva asua, missä on turvallinen koulumatka, missä on turvallinen lapsuus? Onko oikein edes miettiä näitä asioita, vai pitäiskö luottaa systeemiin? Onko se sittenkin minun omista asenteistani kiinni, vai voinko vaikuttaa meidän mahdollisuuksiin hyvillä valinnoilla?

Pääsekö Pisaan mitä tahansa tietä pitkin?

Tulossa suunnattoman elitistinen ensimmäisen maailman ongelma, mutta minulle henkilökohtaisesti kamalan vaikea asia: Ykkönen menee kahden vu...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

18 kommenttia :

  1. Meillä esikoinen aloittaa koulun syksyllä. Samaa pohdintaa on pohdittu ja pohditaan aina vaan. Asumme Helsingin keskustassa, mutta tällla hetkellä yllärinä on tullut se, että ihan perus-peruskouluksi olettamassani lapsen lähikoulussa noudatetaan IB-opetussuunnitelmaa, enkä ole vielä täysin myyty ajatukselle. Huomioiden sen, että lapsen akateemiset taidot ovat erittäin hyvät, hän lukee ja kirjoittaa sujuvasti - en ole sinänsä akuutisti huolissani, mutta jatkon kannalta hiukan mietityttää.

    Noin muuten en olisi huolissani itse koulusta ja opetuksen laadusta. Uusi ops otetaan käyttöön 2016 ja sitä noudetaan kaikissa kouluissa (paitsi en tiedä, miten se näkyy IB-kouluissa). Asuinpaikka on kuitenkin mielestäni tärkeä huomioida. Itse pohdin ihan sitä, millä alueella asutaan, oppilasaines on aina vähän erilainen eri alueilla. En viittaa nyt tällä siihen, että paras aines on Eirassa, näin ei varmasti ole monestakin syystä, mutta Helsingin kokoisessa kaupungissa valinnanvaraa riittää ja minä itse mietin sitä, millaisessa ympäristössä lapsen olisi monelta osin turvallisinta kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IB on kyllä vähän eri juttu, ymmärrän pohdintasi. En mäkään varmaan haluaisi perus OPSista poiketa...Tuo oppilasaines (ihan kauhea sana!) on selkeästi the juttu, ja ehkä sitä tässä vähän hainkin. Olen aivan varma ettei paras aines ole Eirassa, se on varmaan yksi pahimmista. Tulee elitistisiä, yhden näkökulman omaavia vekaroita. Vähän niin kuin minä :D Mutta huh, täytyy tätä sitten vielä pohtia..

      Poista
  2. Periaatteessa kaikki koulut on samanlaisia ja samantasoisia. Tarjoaahan sen saman opetussuunnitelman puitteissa samanlaista opetusta. Asian kääntöpuoli on kuitenkin se että on alueita jonne on helpompaa löytää hyviä opettajia kuin toisille. Eri alueilla myös oppilasaines poikkeaa toisistaan.

    Täällä villissä ameriikan maassa valitaan oman kodin sijainti usein ei pelkästään edes koulupiirin vaan ihan koulun perusteella. Myös osavaltioiden kesken on eroja. Periaatteessa täälläkin kaikki noudattaa samaa opetussuunnitelmaa, käytäntö vaan saattaa poiketa siitä periaatteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, eli pitää kattoa mihin menee julkinen liikenne edes kohtuullisen hyvin, koska sinne opettajat suostuu tulemaan! :) Ei vaan, mun ajatus on itseasiassa hyvin jenkki: vailtsen ihan aidost asuinaluetta just nyt koulun perusteella. Kun vaan tietäisi minkälaiset ne koulut on.

      Poista
  3. Asun lähiössä (vaikka olenkin sielultani yhä punavuorelainen) ja olen töissä suuressa yhtenäiskoulussa toisessa lähiössä. On totta, että oppilasaines on erilaista eri asuinpaikoissa, mutta opettajat ovat kuitenkin samoja maistereita kaikkialla. Luotan suomalaisen peruskoulun tasoon opetuksen osalta ja haluan oman lapseni opiskelevan lähikoulussaan - oli se sitten missä tahansa (mekin satavarmasti ehdimme ennen kolmevuotiaan koulun aloitusta vielä muuttaa täältä muualle).

    On alueita, joilla esimerkiksi lasten käytösongelmia on verrattaen paljon. Tällaisia ovat (no tää voi olla osin mutua nyt, mutta muistaakseni myös tutkittuakin) usein erityisesti uudet asuinalueet. Kun asuinalueelta puuttuu valmis yhteinen toimintakulttuuri, lapset eivät tiedä, miten heidän kuuluisi toimia. Jossain vaiheessa tämä tietysti tasaantuu. Varma valinta olisi ehkä siis joku perinteikäs, jo vakiintunut lähiö. Ja tuntuu aina pahalta sanoa tämä, koska en millään haluaisi olla tätä mieltä, mutta kyllä mäkin työssäni eniten selvittelen esimerkiksi riitoja maahanmuuttajalasten kanssa. En pelkästään heidän, enkä kaikkien heidän, mutta pronsentuaalisesti kuitenkin useammin heidän kuin kantasuomalaisten kanssa.

    Joskus kuitenkin mietin, että oispa ihanaa, jos mun oma lapseni olisi se fiksu ja hyvinkäyttäytyvä esimerkki kaikkien niiden hulttioiden seassa. Koska niitä hyviä esimerkkejäkin tarvitaan joka ainoaan kouluun, tai muuten koulut ihan oikeasti eriarvoistuvat. Se taas ei ole kenenkään etu, ajattelen asiaa sitten ammattikasvattajan tai kotikasvattajan roolissa.

    Ja ne homekoulut... Kosteusongelmia on sekä uusissa että vanhoissa rakennuksissa. Peruskorjatuissakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomainen, erinomainen pointti toi uudet asuinalueet! Ihan varmasti jotain perää tossa. Samoin kuin homehuomio. Ei tästä helppoa taida tulla.

      Poista
    2. eriävä mielipide! meidän alue on reilut 10 vuotta vanha ja mun esikoisen koulu on hyvä. sitä perus räkimistä ja muuta on kaikkialla mutta musta ratkaisee kyllä valitettavasti myös asukasprofiili (martinlaakso vrt kartanonkoski) JA reksi. meillä on hyvä reksi, joka valitsee enimmäkseen hyviä opettajia. häiriökäyttäytymistä on todella vähän.

      wandis

      Poista
  4. Näin opettajan näkökulmasta mä uskallan kyllä sanoa, että opetuksen laatu ei ole ainoassakaan helsinkiläisessä koulussa huono. Oppilasaines on toki erilainen eri alueilla, mutta kiusaamiseen ja häiriköintiin puututaan kouluissa nykyään tosi hyvin, ihan eri tavoin kuin meidän kouluaikana. Ala-aste varsinkin vielä yleensä skulaa ihan missä vaan, usein ongelmia alkaa kasaantua vasta yläasteella. Näin mun mielestä. Ihan relax vaan, jos alue jolle muutatte on kiva ja rauhallinen, ei se koulukaan yhtäkkiä miksikään getoksi muutu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos :) tämä vähän huojensi mieltä :)

      Poista
  5. Me asutaan perinteikkäällä asuinalueella suht lähellä keskustaa. Asukaskunta on vakiintunutta, mutta kivan heterogeenistä. Asuinalueella on sekä keskiluokkainen omakotitalo-osa että kerrostalokorttelit vuokra-asuntoineen. Maahanmuuttajataustaiset lapset näkyvät lastemme koulussa kyllä, mutta tällä alueella maahanmuuttajataustaisuus ei ole mikään heikomman sosiaalisen statuksen merkki, vaan lapset tulevat ihan "tavisperheistä".

    Me tykätään lastemme koulusta hurjasti, koska a) oppilasaines on nimenomaan sopivan moninaista ilman pahasti kärjistyviä painotuksia mihinkään suuntaan, b) koska reksi on hyvä ja opettajat tuntuvat viihtyvän koulussa hyvin ja c) koska koulu on meitä lähellä, rauhallisella alueella ja suht pieni.

    Mulla on sellainen uskomus, että kaikki tällainen asuinalueen ja koulun vakaus ja pysyvyys tuo tietynsorttista "sosiaalista pääomaa" ja juurevuutta, josta lapset hyötyvät. Ops on suomalaisessa peruskoulussa oivallinen, siitä en olisi huolissani.

    VastaaPoista
  6. Olen eri mieltä tuohon uuteen asuinalueeseen liittyen. Asumme uudella asuinalueella Espoossa. Koulu on erittäin hyvä, ja opettajatkin oikein haluavat juuri tähän kouluun töihin. Joten meillä on vaan positiivista sanottavaa uusista asuinalueista ja kouluista. :) Bonuksena myös päiväkoti on loistava, toisin kuin eräässä toisessa perinteisessä ja hyvämaineisessa lähiössä Espoossa. Tsemppiä pohdintoihin!

    VastaaPoista
  7. Me asuimme Oulunkylän ja Itä-Pakilan rajalla (Solakalliontiellä) ja aivan ihana paikka! Vieläkin haikailen usein sinne! Niin ja siihen asiaan, meidän lapset oli silloin vielä päiväkoti-ikäisiä, mutta naapureiden lapset viihtyivät ja menestyivät hyvin ogelin yhteiskoulussa! :)

    VastaaPoista
  8. Oma kokemukseni helsinkiläisen 50-luvun lähiön koulusta tukee tuota aikaisempaa kommenttia uusista ja vanhoista lähiöistä. Koulussa on henkilökuntaa, joka on ollut siellä vuosikausia ja koululla on perinteitä, jotka toistuvat vuosittain. Lisäksi oppilaiden vanhemmissa (ja kuulemma myös isovanhemmissa) on koulun entisiä oppilaita. Tämä kaikki luo tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja me-henkeä, myös vanhemmille. Toinen puoli on tietysti se, että joissain asioissa on törmännyt vähän "näin on ollut tapana"-meininkiin, mutta yleisesti ottaen koulu kyllä elää tässä ajassa, vaikka perinteitä onkin.

    Toinen asia, joka kertoo jotain koulun ilmapiiristä on henkilökunnan vaihtuvuus. Jos jossain koulussa on joka syksy liuta uusia naamoja, kertoo se ehkä siitä, että henkilökunta ei viihdy ja joku asia mättää. Tälläisistäkin helsinkiläisistä kouluista olen kuullut. Jos on opettajatuttavia, niin kannattaa kysellä niiltä, sana yleensä piireissä leviää.

    VastaaPoista
  9. Mä olen melko luottavainen siihen, että koulut ja opetus lähtökohtaisesti on hyviä, mutta se mikä mietityttää on koulurakennusten kunto. Muutamia esimerkkejä olen kuullut siitä kuinka pahimmassa tapauksessa huonolle sisäilmalle altistuminen voi johtaa elämää pahasti rajoittavaan herkistymiseen ja tuntuu aivan kauhealta että lapsia pidetään vuosikausia kaikki ongelmat kieltäen rakennuksissa, jotka sitten yhtenä päivänä kertalaakista suljetaan vaarallisina. Vaikka suurin osa ei saa satunnaisia nuhia vakavampia oireita, aina joku herkistyy loppuelämäkseen. Mä olisin siis valmis valitsemaan asuinpaikan koulun sisäilman perusteella, jos luotettavaa tietoa tästä olis tarjolla...

    VastaaPoista
  10. Hyvä kirjoitus ja kommentit. Samoilla linjoilla "Päähenkilö"n kanssa. Asun lähellä keskustaa vanhalla perinteikkäällä omakotialueella. Lapseni (joka käy lähikoulua) luokassa on lapsia myös kerrostaloalueilta, vuokra-alueilta ja koulussa toimii myös kieliluokat. Halusin oman lapseni ehdottomasti "tavalliseen" luokkaan, että siellä nimenomaan on erilaisista lähtökohdista olevia lapsia. Sinne kieliluokille sitten lähikuntien kotiäidit roudaavat nikopettereita ja ellaamandoja Cayenne Sporteilla, Range Rover Sporteilla ja Q7:lla. Karrikoiden tuolla kieliluokilla on vähän sisäsiittoinen meininki. Mielummin tarjoan omalle lapselleni näkemystä myös muunlaisesta perhetaustasta, elintasosta ym. kun meidän oman asuinalueen kullanmurut ainoastaan edustavat.
    Kaisa

    VastaaPoista
  11. Voin omasta kokemuksestani sanoa, että ne menestyksen aineet tulee kyllä pääasiassa jostain muualta. Olen itse kotoisin hyvin väkivaltaisesta lapsuudesta ja käynyt todella sen lähiön huumeongelmaisimman koulun. Nyt alle 30 -vuotiaana olen korkeakoulutettu, ikoman asunnon omistaja, esimies asemassa samalla alalla kuin sinä. Tienaan myös hyvin ja vailla mitään lähtökohtia ja apua perheeltä. Mutta sama opetussuunnitelma niissä kouluissa on. Fiksut pärjää ja kodin olosuhteet vaikuttaa kuitenkin aina eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon kommentistasi. Mukava kuulla että elämä on näyttänyt sulle valoisankin puolen. Onnea ja menestystä jatkoonkin!

      Poista
  12. Kiitos kaikille tosi paljon kommentoinnista, tämähän on häkellyttävä kenttä! Ehkä eniten alkaa tuntua nimenomaan siltä, ettei mitään voi etukäteen päättää tai arvioida. Aika paljon taitaa vaikuttaa ihan vuositasolla juuri toi oppilasaines, rehtori, opettajat ja oma lapsi. Että ehkä nämä nyt sitten pärjää missä vain, ja meidän kannattaa miettiä enemmän missä on kiva elää kuin että missä on hyvä käydä kouluja. Ja kai se on sitten vaan vaikutettava asioihin, jos tuntuu ettei asiat ole hyvin.

    Pohdinnat jatkuu, kommentit otettu huomioon! :)

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.