Unelmia ja lautailuhommia

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015 Valeäiti 6 Kommenttia



Toisten lapset tuntuu olevan aikamoisia mäkihirmuja jo kaksivuotiaana. Facebookissa on harva se päivä videoita minityypeistä lautoineen, lungisti vedellen. Ei meillä. Me ei varmaan itse harrasteta (talvi)urheilua niin innokkaasti että lapsetkin vinkuisi samaan hommaan. 

Nyt koitti sitten se päivä. Ykkönen ilmoitti keskiviikkona, tätä tulevaa Tahkon reissua suunnitellessamme, että hän haluaa sitten kokeilla lumilautailua. Hihkuin ehkä vähän sisäisesti innosta, nyt meidänkin lapsesta tulee sellainen söpö vauhtivirtuoosi! Sovittiin että vuokrataan lauta sitten heti lauantaina.

Otetiin kahdeksi tunniksi, noin niin kuin alkuun. Vuokraamon pienimmät kengät jalkaan, ultraliikkis minilauta kainaloon ja kohti pulkkamäkeä.

Kyllähän se oman lapsen luonne pitäisi tuntea. Ja vähintään pitäisi aavistaa, mihin homma on menossa kun tyyppi kieltäytyy jo kymmenen metrin jälkeen kävelemästä.

Se meni laudalle, haki tuntumaa ja liukui muutaman metrin alas kuin mikäkin virtuoosi. Kerran, toisen ja kolmannenkin. Riemukas ilme kasvoillaan, lievästi stressaantunut Insinööri vierellään. Neljännen kierroksen kohdalla otin videota. Insinööri huomautti että eikö tämä nyt ole vähän aikaista kuvaamiseen.

Tämä tärähtänyt kuva on ainoa muisto puolen minuutin unelmasta. Se oli tässä. 
Viisitoista sekuntia sen jälkeen Ykkönen ilmoitti että hän haluaa nyt pulkkailla. Samalla hetkellä bongasin vähän kauempana epäilyttävän näköisesti seisoskelevan Kakkosen. Se nyökkäsi lyhyesti kun kysyin onko tilanne ”kakka” ja kertoi vielä että ”te on löytää”.

Sitä 30€ arvoista laudan vuokra-aikaa oli mennyt noin 25min.

Ihan hyvä saldo. Pari riemukasta ilmettä, yksi kenttäolosuhteissa suoritettu vaatteenvaihto ja yksi hylätty lapsestanituleeminuaparempilaskija-unelma.


Toisten lapset tuntuu olevan aikamoisia mäkihirmuja jo kaksivuotiaana. Facebookissa on harva se päivä videoita minityypeistä lautoineen, ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

  1. Kasvattityttöni, kaupungin älä tallaa nurmikoita -lapsi, sai kolmivuotiaana sukset alleen ja seisoi tönkkönä kädet levällään "nää ei hiihdä". Myöhemmin hiihti ja nyt on ihan sohvaperuna. Perinteinen liikunnallisuus ei sovi kaupunkiin: hiihtäminen ei ole kivaa jos alku-loppupäässä kantaa suksia pari kilometriä. Kaupunkilajeiksi sopii vain kävdly, juoksu, hyppely sellainen mikä ei vaadi paljoa tilaa tai välineitä. Hiihto ja kameliratsastus ovat ihan yhtä eksoottisia matkustamista vaativia lajeja.
    Ja tietysti kakka tulee silloin kun on paljon vaatteita päällä eikä yhtään vessaa tai vesipistettä, eläköön puhdistusliinojen keksijä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai nää littyy vaan tosi paljon tottumuskiin. Jos perheessä ei hiihdetä joka viikko niin miksipä se maaliskuinen viikko olisi yhtään eri. Ja siis just toi kun pitää eka kävellä 2km :D :D tosin yksi vuosi oli niin paljon lunta että alotettiin suksittelu tästä sisäpihalta suoraan!

      Poista
  2. Me ei asuta ihan noin kaupungissa mitä yllä olevan kommentin kirjoittaja tarkoittaa, mutta ei meillä silti ole suksia 5-v:llä, luistimet sentään löytyy. Meistä vanhemmista kumpikaan ei harrasta hiihtoa eikä laskettelua eikä jakseta ottaa paineita siitä, että niitä "pitäisi" lapsille opettaa. Isovanhemmat hiihtää ja ovat luvanneet lapsille sukset ja opetuksen. Vanhempi pentu on ihan liekeissä parkourista, että sitä harrastaa nyt ihan ilman ohjausta, videoita on kattonu temppuja opetellen. Jos täällä skutsissa järjestetään, pääsee ohjattuna kokeilemaan. Olikohan mulla joku pointti? Ehkä se, että ei se hiihto tai laskettelu tai niiden innokas harrastaminen ole niin must vaikka asutaan täällä talviurheilun luvatussa maassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eihän ne oo :) Ehkä pointti olikin tässä se että nää ei oo tyyppeinä sellaisia adrenaliinivietereitä jotka innostuu kaikesta fyysisestä. Palapeliin tää kyllä keskittyy varmaan paremmin kuin kaverinsa!

      Poista
  3. No mutta hienostihan se edes yritti, siitä se lähtee. Ei voi tuosta noin vaan osata jos ei aikasemmin ole kokeillutkaan edes..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä sitä odottanutkaan tai tarvinnutkaan että se osaisi. Sitä vähän kaipasin että olisi kiinnostuneempi siitä vielä kolmen minuutin jälkeen, mutta ei ollut. Ei se haittaa.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.