Maailman paras kolmivuotias

maanantai 9. maaliskuuta 2015 Valeäiti 6 Kommenttia

Onneksi keskipitkän ajan muistini on nykyään melko olematon, sillä muuten otsikko olisi varmaan vale. En enää muista minkälainen Ykkönen oli 3v synttärinään, joten voin helposti sanoa tässä ja nyt että meillä asuu maailman paras kolmivuotias.

Kun onhan se. Ehdottomasti parin (litran) oksennuksen arvoinen.  Ikuinen vauva, mun ihana Kakkonen. Vuosi sitten yritin kirjoittaa edes jollain tavalla oikeutta tekevää, rakkautta täynnä olevaa tekstiä. Nyt en taida edes yrittää - sehän on vielä entistä ihanampi ja täydellisempi pieni mies, ei sitä saa paperille ylös.

Kerronpa silti jotain. Aurinkoinen, kikatteleva, täysillä rakastava pieni mies on nimittäin saanut uusia ulottuvuuksia tässä viimeksi kuluneen ikävuotensa aikana. Toki uhmakausi on ollut kukkeimmilllaan ja vanha mielensäpahoittaja on edelleen kova filmaamaan, mutta ei nyt puhuta siitä. Vaan tästä, joka oli jo vuosi sitten nähtävissä:

"Tyypistä on kuoriutumassa melkoinen vintiö, oikea klassinen Karkaileva Kaksivuotias neuvolan esitteen mukaan. "


Siis herranjumala, eihän mulla ollut hajuakaan. Nyt meillä asuu oikein kunnon Vaahteramäen Eemeli, kiharoista ja punaisista poskista lähtien. Sille ei vieläkään voi oikein olla vihainen, kun pitää lähinnä pidätellä omaa naurua. Se nimittäin yrittää tehdä jos jonkinlaista konnankoukkua jatkuvasti, mutta kun se raukka on vähän kömpelö ja vähän äänekäs. Niin että ne sen salajuonet tulee aika heti ilmi. 

Esimerkki. Katsottiin eilen telkkaria, minä Lepakkotuolissa onnellisesti pötkötellen. Kakkonen halusi siihen mun tilalle, en päästänyt. Kerrankin mun vuoro. Se meni laittamaan telkkaria pyynnöstä hiljemmalle ja kuin sattumalta, sääti jotain väärin. Nousin auttamaan. Arvasin jo silloin, kun tuoli narahti peräni alla, mistä on kyse. Jätkän ilme oli läpinäkyvä. Siinä vaiheessa kun pääsin sen luo ja kumarruin tutkimaan ongelmaa, kuului vierestä alkava räkänauru ja sitten takaa hirrrrrveee juokseminen kohti Lepakkotuolia. Sain sen kiinni ennen kuin se oli lähelläkään tuolille pääsyä. Ja nauroin, taas kerran, vedet silmissä ihanaa riiviötä halaten ja pussaillen. Niin siisti tyyppi. 



Niin että en minä nyt oikein tiedä mitä tähän kirjoittaisi. Miten kuvaillaan tyyppiä, joka rakastaa haleja ja pusuja, on valittamatta kun reisi murtuu ja haluaa pukeutua aina mahdollisuuden tullen keijumekkoon ja "viiksiin"? Tyyppiä, joka kikattaa, räkättää ja sokerinauraa (aivan erityinen nauru, joka varataan vain erityisherkuille. Näytä sille pulla niin kuulet sen.)? Joka puhuu taukoamatta, täysin suvereenisti ilman ässää tai ärrää, laulaa Lobinia, Lady Gagaa ja Matti Nykästä? Tunteella? Onhan se ihana, toki. Rakas, erityinen ja tärkeä. 


Mutta se on myös eloisa, utelias, hellä, vähäuninen, tulinen, drama queen, puhelias, showmies, kovaääninen, innostuva, yhden käden break dancen hallitseva, Lentsikoita ja Frozenia rakastava, sushin ystävä ja kaikkien suosikki - rakas, rakas Kakkonen. Hyvää syntymäpäivää muru. 

Onneksi keskipitkän ajan muistini on nykyään melko olematon, sillä muuten otsikko olisi varmaan vale. En enää muista minkälainen Ykkönen oli...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

  1. Olipa ihana teksti. Aivan herkisti :') En tiedä oonko aikasemmin kommentoinu sulle, en ehkä. En tiiä miks, koska oon lukenu sun blogia varmaan ööö.. Yli kaks vuotta? Niin voin siis kertoa että tykkään ihan hulluna sun tyylistä! :) Mieletön kirjoitustaito. Paljon peukkuja ja ylistystä tähän! Ja siis ihan huippua että oot kirjottanu vaikeistakin aiheista, joista oon saanu ihan hulluna vertaistukee ja lohtua. Kiitos. Paljon. Oot huippu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos, ihanaa että olet lukenut ja ihanaa että kommentoit <3 ootte ite ihan huippuja, kaikki!

      Poista
  2. Täytyy kyllä sanoa että jos lapset ovat erilaisia niin niin ovat keskenään myös heistä kirjoitetut synttäripostaukset!

    Ykkösen vuosipäivien teksteistä huokuu kunnioittava varauksellisuus, rauhallisuus, ujous, jopa tietoinen etäisyys ja elämän opit. Onko hän ehkä livenä juuri tällainen, arvoitus joka ei ihan avaa maailmaansa?

    Kakkonen taas on täyttä rakkautta, paloa, sydämiä, pyyteettömyyttä ja rempseyttä, aivan kuin hänet tuntisi pelotta!

    Uskon että lapsen persoona vaikuttaa yhtä paljon vanhempaan kuin vanhempi lapseen, ja varmasti tulevat aikuisena tunnistamaan näistä itsensä, ovat niin osuvia, kuten Tinttikin kirjoitti. Näistä teksteistä voi ammentaa tosi paljon harrastelija-kielentutkijan kannalta. Kröhöm, innostuin.

    Onnea pienelle pojalle!

    -Kaislakerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, totaalisen busted! :D erinomainen syväanalyysi, tilanne on just noin: Ykkönen on mystinen, kaunis olento, jonka ympärillä joutuu vähän miettimään miten maailman esittää. Kakkoselle ja Kakkosesta voi laukoa mitä tahansa ja tietää että se kuittaa sen räkänaurullaan. Tai pajauttaa nyrkillä jos ei pitänyt kuulemastaan. Tutki lisää näitä tekstejä, annan ilomielin tutkimuskäyttöön! :D

      Poista
  3. Onnea kolmevuotiaalle! Niin teidän kuin meidänkin tapaukselle. Tästä löysin niin paljon samoja juttuja omaan poikaamme, että kyllä se vain täytyy olla niin että, ainoastaan erikoisen ihania poikia syntyi maaliskuisena perjantaina 3 vuotta sitten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, siinä päivässä oli taikaa! Ja paljon oksennusta :D Onnea sinnekin!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.