Ajatuksia viikon varrelta

lauantai 21. helmikuuta 2015 Valeäiti 11 Kommenttia


Muutosjohtaminen on ihan perseestä. Sitä ei vaan voi tehdä hyvin. Juuri kun luulit pitäneesi kaikista hyvää huolta, joku räjähtää käsiin kesken peruspalaverin.

Myyminen on kivaa. Silloin kun siinä onnistuu.

Olen perinteinen naisjohtaja, perhana. Ahdistaa tehdä päätöksiä, joiden tulos jää omalle vastuulle.

Edellisestä kohdasta päässee eroon tekemällä virheitä.

En myöskään näköjään uskalla tarttua isoon haasteeseen, koska en usko pärjääväni siinä. Perhana.

Olen tehnyt liikaa töitä, henkisesti. Tulen tekemään liikaa töitä.

Kakkonen ja Ykkönen on kyllä varmasti parasta, mitä maailmalle on koskaan tapahtunut.

Mutta miksi ne on kasvatettu niin löyhästi ettei ne ikinä siivoa jälkiään?

Tulppaanit on ihania, mutta miksi ne ei koskaan näitä tolta meillä?

En halua muuttaa Itä-Helsinkiin. Enkä Vantaalle. Enkä Espoon perukoille.

Haluan voittaa lotossa. En halua lotota.

Yksi siisteimpiä asioita elämässä on ihmetellä kahden saman perimän omaavan lapsen luonne-eroja. Fire and ice.

Mun sukkahousuissa on reikä.

Kun päivässä ei ole muuta tekemistä, mene Ikeaan.



Muutosjohtaminen on ihan perseestä. Sitä ei vaan voi tehdä hyvin. Juuri kun luulit pitäneesi kaikista hyvää huolta, joku räjähtää käsiin ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

11 kommenttia :

  1. Hyviä ajatuksia! Mäkään en tajua, miksi mä olen meillä ainoa, joka aina (paino sanalla aina) siivoaa jälkensä. Mäkään en haluaisi muuttaa Vantaalle enkä Espoon perukoille, Itä-Helsingistä muutan pois ensi viikolla. Ei jää ikävä, vaikka oikeasti se johtuu vain tästä taloyhtiöstä. Me lotottiin viime lauantaina, kun nyt oli muka pakko. Ei voitettu, jännä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin AINA (siis 20% kerroista) olen niin kovin siisti! Hei mihin te muutatte, mihin pitää ihmisen muuttaa? me ollaan oltu jo tonttikierroksillakin, dear lord.

      Poista
    2. No mutta, mä nyt tietysti liputan rakentamisen puolesta. Tuu käymään meillä, niin ehkä säkin sitten. Mä en kerro täällä, missä meidän tontti tarkemmin ottaen sijaitsee, mut mä laitan meiliä, on yks asia muutenkin koko jengille. Sellainen ihan hirveän tärkeä asia, näät sitten.

      Poista
  2. No tässähän tuli paljon isoja viisauksia ;) Muutosjohtamisen ja päätöksenteon vaikeutta mielestäni yhdistää se, että johtaja on aina erityisesti vaikeiden päätösten kanssa loppujen lopuksi yksin: kaikkia ei voi miellyttää. Siksi en haluaisi isompaa tiimiä kuin mitä mulla on nyt. Sen sekä itsensä johtaminen riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Itsensä johtaminen on niin mun heikkous, en osaa sitä yhtään. En stressin, ajankäytön enkä hyväksymisen kannalta. Sen jos osaisi niin hyvin menis.

      Poista
  3. Hei Itä-Helsingissä ei ole mitään vikaa. Muutama muukin upee bloggaaja vahvistaa tämän.
    Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ookaan mutta mä en silti haluaisi sinne kun olen Espoon tyttöjä. Mutta olen mä alkanut taipua. Vähän. Hiljalleen.

      Poista
  4. Oih, kun alkuviikosta pyörähdin Helsingissä, ni jo taas alkoi ahdistaa heti. Ärsyttää, että ylipäätään monet kiinnostavat työt on siellä. Ei huvittaisi ollenkaan (ketään meidän perheestä) muuttaa etelään. :( Mutta tietty, jos haluan ja saan tehdä sitä mikä kiinnostaa, niin oletettavaa on että minä joudun sitten osan viikkoa siellä asua. Möh.

    "En myöskään näköjään uskalla tarttua isoon haasteeseen, koska en usko pärjääväni siinä. Perhana."

    Pöh, tsemppiä tuohon, mitä se ikinä onkaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaipa nää kaikki on aina tottumusjuttuja. Itsehän en tiennyt vielä 9v sitten mitään hirveämpää kuin "Hesan keskustassa asuminen". Ja nyt olen ihan tosi mielelläni Stadilainen. Sitä tottuu tähän pieneen hälinään joka ympärillä on!

      Poista
  5. keskimmäisen kummisetä, se horror-ponin ostaja, totesi viimekäynnillä " teidän lapset on kyllä harvinaisen huonoja pitämään huolta tavaroistaan ja siivoamaan ne".
    onneksi se ei asu meillä, niin se ei näe paljonkon mä kerään niitä kamoja ennen sen tuloa.
    mun puolesta se toki saa opettaa kummilapsensa (ja noi muutkin) siivoamaan jos siltä tuntuu, mä oon jo niin tottunut tähän kaaokseen että ei kuule tunnu missään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voit tuoda sen sitten joskus meille katsomaan miten kirjoja heitellään, kaiken päällä seistään ja tylsät lelut halutaan heittää vaan roskiin. Choose your battles.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.