Pientä kateutta, suuria haaveita

sunnuntai 18. tammikuuta 2015 Valeäiti 14 Kommenttia


Kävimme kääntymässä Turussa, "auttamassa"'rakkaita ystäviämme uuden talonpuolikkaansa remontoinnissa. Apumme rajoittui ehkä huonoihin vitseihin ja hyvään remppakaljan tuhoamisprosenttiin, mutta sainpa sentään nähdä ihania ystäviä ja vielä ihanampaa kummipoikaani. Niin ja sain myös keskivahvan isommanasunnonkuumeen

On se nyt saakeli. Että ihminen ihan tyytyväisenä (muka) elää kodissa, jossa eteinen on neliön kokoinen kuramatto, lastenhuone huonon vaatehuoneen kokoinen komero ja vessoja on vain yksi vaikka peppuja neljä. Kun mitä ilmeisemmin sitä voisi elää myös kodissa isolla koolla, sellaisessa jossa on oma kaappi kierrätettäville asioille (!), erillinen kodinhoitohuone (!) ja pienen yksiön kokoinen keittiö (!!!). 

Pakotin itseni ajattelemaan negatiivisen kautta positiivisesti: että olisipa näissä kymmenissä keittiön kaapeissa kyllä pestävää. Jos siis joskus siivoaisin. Ja minkähänlainen kaaos meillä sitten oikein olisi, kolmessa kerroksessa ja tuplamäärässä neliöitä? Niitä hiton nukkeja olis varmaan aivan joka helvetin nurkassa. Ja lumityöt ja, tota, vaikka sitten sähkölaskut. 

Kun tänään palaan omaan kotoisaan kaaokseemme on pakko ajatella realiteetteja: me emme asu Turussa. Jos muutamme tästä isompaan, joudumme  vähintään lähiöön, pahimmillaan eri kaupunkiin. Ei kävelyä Stokkalle tai Kaivarin rantaan, ei sataa kuppilaa kodin vieressä, ei raivostuttavaa autopaikkajahtia, ei jatkuvaa hälinää, meteliä, elämää. Ei nykyistä päiväkotia, ei yli kolmemetrisiä huoneita. Ei mitään siitä kaikesta, jota rakastamme. 

Ehkä me ollaan tässä vielä toiset neljä vuotta. Vähennetään tavaraa ja opitaan vähän siistimmiksi. Kasvatetaan pääomaa ja odotetaan että kypsyminen ahtauteen ja sykkeeseen on maksimissaan.

Siihen asti voidaan aina käydä pienellä ulkomaanmatkalla Suomen Turussa, Kodissa jossa on meille oma huone ja kylppäri sekä käydä vähän "kapiksella" juomassa hyvää olutta ja ihmettelemässä paikallista kieltä. 



Tai sitten voin lotota. 

Kävimme kääntymässä Turussa, "auttamassa"'rakkaita ystäviämme uuden talonpuolikkaansa remontoinnissa. Apumme rajoittui ehkä hu...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

14 kommenttia :

  1. Sisarukseni asuu Helsingissä ja olen ollut siinä uskossa että siellä lisäneliöitä saa julkisista tiloista. On paljon kahviloita ja kuntosaleja ja puistoja ja no - enpä edes tarjonnasta kaikkea tiedä - sisäleikkipuistoja, joissa on tilaa oleskella ja elää sitä omaa arkea.

    Itse kun asun haja-asutusalueella, ja perheellämme on käytössä noin alle sata neliötä, tekee hyvää lukea kaupunkiäitien blogeja, jotta ymmärtää että meillä on hyvin tilaa. En haluaisi rakentaa omakotitaloa, kustannussyistä, ja uskon että mahdumme tähän. Omakotivaltaisessa pikkukaupungissa se päätös voi tuntua joskus hankalalta pitää.

    -Kaislakerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hmmm no on toikin tietysti totta, mutta kyllä meillä ainakin tila loppuu ekana lähinnä arjen pyörittämiseen tarvittavista asioista: eteinen, siivouskomero jne. Oleskelutilaa kyllä riittää!

      Poista
  2. Mä äänestän, että muutatte Turkuun. Katoppaköö täälläkin voi kävellä Stokkalle ja asua kolmemetrisissä huoneissa, mutta paaaaljon isommin ja halvemmin kuin siellä. Kuppiloitakin on kai asukasmäärään nähden eniten Suomessa. Ainoa miinuspuoli tässä kaupungissa on, että tämä ei ole Helsinki. Ihana, vilkas, eläväinen Helsinki <3 Mut muuten ok. Halvempi ja mutkattomampi, mutta ei Helsinki. Okei. Pysykää vaan siellä. On se niin ihana. Noni, heippa, meen nukkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää oot guule ihan oikeassa nois kaikis. Mut kun sit on tiätty nää meidän työt ja perheet, kun ei ne sit loppuviimein kuitenkaan olis sinne Turkkuseen lähös. Mää ite asusisin Turuus neljä vuatta ja ihan satavarmana muuttaisin takasinkii joskus!

      Ps. Sori huono murreyritys. It's been a while.

      Poista
  3. "Pakotin itseni ajattelemaan negatiivisen kautta positiivisesti: että olisipa näissä kymmenissä keittiön kaapeissa kyllä pestävää. Jos siis joskus siivoaisin. "

    :D repskops. Komppaan. Meillä on viisi peppua ja yksi vessa - mutta pitänee tämäkin ajatella että kadessa vessassa ja pöntössä olisi tuplasti enemmän siivottavaa.

    Kodinhoitohuone, vaatehuone ja neljäs makkari olisivat myös mukavia. Sen sijaan isompi velkamäärä, remontointi ja rakentaminen ei. Jo tätä kämppää rempatessa todettiin, että omakotitalo vaihtuis vielä avioeropaperksi.

    Eli näillä mennäänb. Ellei voiteta lotossa vähintään 200 000 euroa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se sata (tai pari) ylimääräistä tonnia olis kyllä niin nättiä. Tosin kokemuksesta tiedän että sitten kasvaisi myös toivelista :D kimppalotto?

      Poista
  4. Tiedätkö, mä niin tiedän mistä puhut, koska me joudutaan (kesällä) juurikin luopumaan niistä kolmimetrisistä huoneista, kävelymatkasta Stockalle ja ihanasta päiväkodista ja - *muuttamaan Helsinkiin*! (Jossa tästä kombosta meidän on turha edes haaveilla.)

    Tai siis Suurmetsuri haluaa Espooseen, koska se on oikealla puolella kaupunkia, mutta minä junttaan yhä Helsinkiä. Niin ja se haluaa omakotitaloon ja minä mahdollisimman lähelle keskustaa ja mahdollisimman kauas omakotitalosta. Ja, no, en tajua miten tämä tulee koskaan onnistumaan.

    Krhm. Anteeksi. Menen omaan blogiini vuodattamaan. Tai ehkä parempi vielä, vaikenen.

    Ja sitä paitsi se mun oikea asia oli, että "kapikseen"?! Onko se olevinaan turkua vai mitä häh?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Oh, ihanaa teille! :) ei taida tulla wuhania liian kova ikävä? ;) kapiksella käydään, kyllä. En tiedä mitä murretta :D

      Poista
  5. Mä yritän ajatella niin, että pienessä asunnossa asuminen on ympäristeko isolla Y:llä. Eli tästä sinulle virtuaalinen Vuoden Ympäristöteko -palkinto. Ei oo paljon väliä kuule lajitteletko sen banaaninkuoren biojätteeseen siihen verrattuna, että asuu ahtaasti!

    Asumisasiat on vaikeita. Kaikkea ei voi saada, joskus menee totaalisen persiilleen ja sitten tulee takkiin kun korjaa virheitään. Sitten on se tavaran määrä. Mitä vähemmän kaappitilaa, sen vähemmän turhaa roinaa. Ainakin mulla. Kesällä piha ois kiva, mutta toisaalta, Suomen kesä kestää sen pari kuukautta. Ja jos siitäkin viettää kaikki viikonloput kuitenkin mökillä, niin mitäs sillä pihalla sitten ihan aikuisten oikeasti tekikään? Ja vaikka olisi omaansa tyytyväinen, niin se kaverin 200 neliön lukaali pistää kuitenkin hieman mahan pohjassa ikävästi kaihertamaan. Opiskeluaikana oli jotenkin iisiä, kun kaikki asuivat solussa / ahtaass yksiössä tms. Oma vertaisryhmä eli niin samankaltaisesti. Nyt on elämä heitellyt eri suuntiin, on tehty erilaisia valintoja ja joillain on käynyt enemmän onneakin niissä elämän käänteissä kuin toisilla. Siitä sitä sitten homma eriytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS, mahtava tunnustus! :D musta nää vertaisryhmät voisi kaikki muuttaa jonnekin solukämppään, jotta mä saisin olla tyytyväinen.

      Poista
  6. Mutta hei, mitä vähemmän neliöitä, sitä nopeammin ne siivoaa. 200m2 kestää huomattavasti kauemmin esim imuroida kuin mitä 50m2. Jos taloudessa on kissa/kissoja, niin ne karvat kyllä leviää yhtälailla joka neliöön. Ja vaaleat lattiat 200ssa neliössä saa imuroinnin tarpeen näkymään joka päivä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä. Paitsi että kun me ei vaan enää siivota. 200 neliöön siivoamattomaan tilaan ei ehkä enää oikeasti kehtaisi pyytää ketään käymään. Paitsi palkattua siivoojaa.

      Poista
  7. Mun on ihan pakko kommentoida... Meillä 30m2 keittiö, 4 makkaria, 10m2:n eteinen ja 16m2:n kodinhoitohuone, iso sauna, kylpyamme, 2 suihkua ja 3 vessaa (ovat luksusta!). I LOVE! Neliöitä se 200, mutta siivoaminen on oikeasti aika iisiä, kun kaikelle ON oma kaappinsa, eikä kaikkea tarvitse kuljetella ympäriinsä, kun lattialla on tilaa. Neljänkin muksun kanssa mahtuu hyvin eikä ainakaan ole ahdasta. Näiden takia me rakennettiin. Ja ihan pakko sanoa, että todellakin kannatti ja ollaan kovin tyytyväisiä. Lapsilla on tilaa leikkiä, pelata, ulkoilla, pyöräillä/ potkutella itsekseen pihalla.. Itselläkin on kotona omaa tilaa ja rauhaa. Mä en kaipaa kaupunkiin, siellä 25 vuotta asuneena. Meiltä stadiin kuitenkin "vain" 25km.

    Meidän talon hinnalla saa Eirasta 40-50m2.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eijeieijeijei älä tule tänne tollasia sanomaan! :D :D

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.