Kahden kerroksen väkeä

torstai 16. lokakuuta 2014 Valeäiti 16 Kommenttia

Vuosi sitten googletin "voiko kolmivuotiaan laittaa kerrossänkyyn nukkumaan". Tuomio oli muistaakseni että vasta neljävuotias olisi sopiva, mutta päätin silti että screw them, me halutaan enemmän tilaa lastenhuoneeseen. 

Saapui arki, ja vähän kaikenlaista. Jäi tekemättä. Kunnes lähdin sille kuuluisalla Puolan-matkalle, jonka aikana Insinööri sai ilmeisesti tylsyyden innoittamana aika monta asiaa ikuiselta to do -listalta pyyhittyä. Isoimpana asiana sen kerrossängyn. 

Ja kas - eihän se niin vaikeaa ollutkaan! Keskiviikkona se tilattiin, tiistaina se tuli. Se koottiin yhden Insinöörin, kahden lapsen ja muutaman kaljan voimin (sillä aikaa kun minä höntsäilin muualla) saman iltana ja lapset siirtyi sinne riehumaan nukkumaan saman tien. Tänään möin vanhan pinnasängyn pois ja kannoin Ykkösen ison tytön sängyn olkkariin. Lopuksi käänsin kerrossängyn lastenhuoneessa oikealle paikalleen. Nyt meillä on kerrossänky, vähän enemmän Lebensraumia ja virallisesti kaksi tosi isoa lasta. 

Kerrossänky näyttää tältä: 

Kuva ja sänky: Veken kaluste

Siellä lastenhuoneessa kuulostaa iltaisin tältä: 

"kikakikakika!" 
"hihihihihi!!" 
"haluu alakeltaan! (tarkoittaa: yläkertaan)" 
"kolin-kolin-kolin" 
"kakkonen ota tää pupu!"

Olohuoneessa puolestaan kuulostaa tältä: 

"nyt kumpikin pää tyynyyn niin kuin olisi jo!" 
"Kakkonen, ei mitään kiipeilyjä! Takaisin sänkyyn!" 
"Kello on hei kohta jo kymmenen!" 

"...olikohan tää huonoin idea ikinä?"


Vuosi sitten googletin "voiko kolmivuotiaan laittaa kerrossänkyyn nukkumaan". Tuomio oli muistaakseni että vasta neljävuotias oli...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

16 kommenttia :

  1. Koen tiettyä huojennusta, että kaikkialla muuallakaan ei nukuta, vaikka kello on jo kohta kymmenen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pah, ei. Välillä huidelllaan lähempänä kahtakolmea. perkele.

      Poista
  2. Liina, piti just sanoa samaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ihanaa että teilläkään ei!! :)

      Poista
  3. Meillä 2- ja 4-vuotiaitten kerrossänkyily saatiin sujumaan hulinatta seuraavasti: pieni sadutellaan ja nukutetaan alasänkyyn ja isommalle luetaan samalla toisessa huoneessa. Ja jää sitten sohvalle peittonsa kanssa odottamaan, että pieni nukahtaa. Joskus ehtii nukahtaa itsekin ja kannetaan sitten sänkyynsä. Tuntui aluksi muka itestä oudolta, mutta ihan loistoratkaisuksi oon nyt todennut, alkoi nimittäin kikatukset ja sänkykyläilyt venyä hullun pitkiksi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää menee itseasiassa ihan hyvin, etenkin sitten kun kakkonen ei enää pääse pois sängystä ite :)

      Poista
  4. Mä niin näen ton tapahtuvan meillä. Siis että meno molemmissa huoneissa on juurikin tuollaista. Kerrossänky sen sijaan on edelleen kasaamatta. Hankittu on jo aikaa sitten. Meillä ei toi J:n isä löytänyt sisäistä insinööriä itsestään mun taannoisen työmatkan aikana. Mutta ihan ilman sitä kerrossänkyäkin täällä kyllä kukuttiin ihan yhtä kauan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiku hyvä tää nyt on! Ainoa miinus on toi saatanan petaaminen. Aargh.

      Poista
  5. Meillä likat siirty viime viikolla. Ajattelin esitellä meidän valtamerilaivan, kunhan äidin alkuketutus laskee. Nimittäin aiemman 5min nukutuksen sijaan menee keskimäärin 1,5h. Iltajumppaa myös vanhemmille ku nuorinta palautetaan sänkyyn. Onneks esikoinen sentää nukahtaa nätisti sänkyynsä. Yleensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OIjoij, toivottavasti tää on teilläkin helpottanut!

      Poista
  6. Meillä pojat siirty kerrossänkyyn kesän alussa. 1,5v alasänkyyn ja 3,5v yläsänkyyn. Iltasatu luetaan olkkarissa yhtäaikaa molemmille ja sit pienempi menee sänkyyn. Sit luetaan isommalle uus satu ja menee sänkyyn sit ku pienempi nukkuu. Nuoremmalle tehoo huudatusunikoulu ja sille jouduttiin 2 koulua pitämään. Muutamassa illassa tajus et yöt on nukkumista varten ja nyt pienempi nukahtaa viim 20 ja isompi pääsee 20.15 sänkyyn. Illat on nyt ihanan rauhallisia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, meilä menee muuten kans ihan hyvin, mutta toinen joutuu istumaan Kakkosen vahtina, ettei se seiso sen kipsinsä kanssa. Mutta toi aika! siis kahdeksalta! Oih, se olisi ihanaa.

      Poista
  7. Meillä on tuo sama siirto edessä once again. Ei sitten millään huvittaisi ryhtyä toimeen, koska edessä on väistämättä sopeutumisaika, jolloin illat menevät ranttaliksi. Koettu on. Mutta kyllähän se sitten maksaa vaivan. Juuri tuon Lebensraumin vuoksi.

    Kerrossänky on meillä ollut lopulta kuitenkin aika oivallinen ratkaisu lasten nukuttamiseen samassa huoneessa. Nuo pilttimme ovat jotenkin nukahtaneet paremmin rauhassa, kun ovat olleet eri kerroksissa, toisiaa näkemättä. Pahinta oli silloin, kun oli kaksi lasta samassa huoneessa tavallisissa lastensängyissä, jatkuvalla näköyhteydellä toisiinsa. Silloin ei tullut nukkumaanmenoista kyllä yhtikäs mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toikin on muuten totta. Perus kikatus on vähän vähenytnyt kun toisen naama ei koko ajan näy!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.