Sunnuntaiangstit

sunnuntai 7. syyskuuta 2014 Valeäiti 45 Kommenttia

Tässä on ehkä tunnustettava itselleen, että sitä on sittenkin sellaista lievästi hankalaa sorttia. Mikään normaali, rutinoitunut arki ei tunnu riittävän, vaan elämässä pitäisi olla aina jotain uutta, jännittävää, kehittävää. Lisäksi siinä jossain uudessa pitäisi olla heti hyvä ja sen pitäisi kehittää minua jotenkin parempaan. Nyt kun tämän kunnianhimon yhdistää siihen jatkuvan uudistumisen tarpeeseen, huomataan että tämän tyypin historiasta löytyy aloitettuja ja keskeytettyjä harrastuksia kymmeniä. On pesäpalloa, kickboxingia, ratsastusta, balettia, partiota, uimakoulua, pianotunteja, laulutunteja, hip hopia, juoksukoulua, tanssiryhmää, punttisalia, spinningiä, valokuvaamista, sisustamista, koripalloa, bloggaamista...Vain kaksi viimeistä tuntuvat palaavan elämään aina pienen suvantoajan jälkeen. 

Ja nyt nekään ei riitä. Koriksen rinnalle kaipaan jotain toista, urheiluun ja hyvinvointiin ilon kautta vievää lajia. Blogi se vasta onkin jatkuvasti heimokokouksen aiheena: jatkoon vai pois saarelta? Uusi tuleminen vai jotain kokonaan muuta? Lopettaa vai ottaa vaan lungisti? Viimeiseen en oikein tahdo pystyä. Minua vaivaa pitkät tauot, väkisin kirjoitetut (ja siten huonot) tekstit, surkeat tai kokonaan puuttuvat kuvat, vähäinen osallistuminen blogiyhteisöön ylipäänsä ja niin, kyllä mua häiritsee että lukijamäärät on puolittuneet sitä mukaa kun päivittämistahti on hiipunut. 

Tämäkin teksti kyrsii: se poukkoilee enkä osaa päättää mikä on ydinviesti. Teitä paikoittainen huono laatu ei ehkä haittaa niin paljon kuin minua, mutta kyllä minä tälle silti enemmän ja parempaa haluaisin antaa. Takana on kuitenkin pitkähkö ja paikoitellen hieno työ upouuden blogin kasvattajana ja oman kirjoittajaminän löytäjänä. 

Isoin ongelma on kai se, ettei minulla ole enää kovin usein tarvetta kirjoittaa vanhemmuudesta ja sen tuomista iloista ja haasteista. Sitä kuitenkin luulen teidän kaipaavan. Onko se edes totta? Vai oletteko kasvaneet mukana, siirtyneet itsekin työelämään ja takaisin siihen persoonaan, joka on paljon muutakin kuin äiti?

Moni on neuvonut vaihtamaan aihepiiriä, kirjoittamaan itselleen. Niin kai haluankin tehdä. Kirjoittaa siitä että olen naisjohtaja IT-alalla, siitä että pidän matkustelusta tai siitä että olen surkea ostamaan vaatteita mutta se on silti mulle tärkeää. Ja siitä urheilusta, koriksen innosta juoksemisen ilon löytymiseen ja salin lopulliseen (?) hylkäämiseen.  Urbaanin naisen elämää, perheen kanssa. Mutta tekisikö sen täällä vai muualla, anonyymisti vai omalla nimellä, suomeksi vai englanniksi? 

Seuraisitteko te mukana, täällä tai muualla, ilman kakkavahinkoja, univelkoja ja uhmakohtauksiakin? Vai paketoinko koko homman ja ryhdyn pöytälaatikkokirjailiksi? Tai odotanko taas vain uutta aaltoa, jolloin homma maistuu ja juttu kulkee?

Ehkä aloitan ulkoasun muokkaamisella ja uuden tietokoneen kuolaamisella. Jos vaikka uudet lelut toisi taas uutta intoa. Pitäisiköhän samalla käydä ostamassa myös uudet salivermeet?

[End of poorly written text.]

Tässä on ehkä tunnustettava itselleen, että sitä on sittenkin sellaista lievästi hankalaa sorttia. Mikään normaali, rutinoitunut arki ei tun...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

45 kommenttia :

  1. No siis tää on yksi harvoista blogeista joita lukiessa nauran (usein) ääneen. Ei kukaan oivalla samalla tavalla lapsiperheen helv.. eiku ihanuutta. Että voisin sanoa että jatka, jatka, jatka samaan malliin!

    Toisaalta, jotenkin ymmärrän yskän. Uudistuminen tuntuu olevan riskibisnestä blogimaailmassa. Mä alotin uuden ja porukka puolittui mutta jotenkin sitä yhtäkkiä kirjoittaakin siitä mistä eniten tykkää, joten eipä tuo haittaa.

    Totta maar seuraisin :) Varmasti ne vitsit ois ihan yhtä hyviä jonkun muunkin aihepiirin ympärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai ihana, kiitos <3 tästä ei pitänyt tulla säälikerjuupostausta mutta taisi tulla :) kiva kuulla erinomainen pointti; kirjoittaminen on todella kivempaa silloin kun se on itselle kiinnostavista aiheista, oli lukijoita tai ei. Harkintaan!

      Poista
  2. Ei täällä työelämässä ehdi lukea blogeja kertaa enempää viikossa, kun ei ehdi tuohon ikkunan alle puistoonkaan, joten ihan huipulla tasollahan tämä on. En kyl osaa sanoa mitään tuohon, pitäisikö kirjoitukset olla täällä vai muualla kun itse en bloggaa, mut niin kuin itsestäs parhaalta tuntuu taitaa olla paras :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, tuohan on erinomainen pointti! Yksi näistä mun muutosideoista olikin siirtyminen "kolumniksi", että olisi aina säännöllinen viikottainen julkaisuaika. Jatkan tän harkitsemista jos kerran viikossa on kerran ok :)

      Poista
  3. Tämä on paras, rehellisin ja hauskin blogi ikinä. Älä vaan lopeta!

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kiitti siis sullekin hyvästä kommentista! :)

      Poista
  5. Älä lopeta! Mutta älä myöskään kirjoita kakkavahingoista tai uhmaraivareista, ne on niiiin nähty! :) Musta on hienoa seurata, kuinka "vanhat äitiblogitutut" kaivautuu sieltä mustasta aukosta takaisin sivistyksen pariin, sen olen kai tehnyt itsekin. Että kyllä kiitos kaikenlaisille tarinoille eletystä elämästä, lapsilla tai ilman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, KIITOS ne todella on niin nähty. Mä kans mietin että varmaan mulla on alla harhaluulo tämä että lukijat olisi edelleen siinä kahden vuoden takaisessa elämäntilanteessa. Onhan Project mamat ja salamatkustajatkin menneet elämässä eteenpäin, blogi ja lukijat mukana kasvaen. Kyllä tässä taitaa vielä jotain itua olla...

      Poista
    2. Ihan samaa mieltä Inkerin kanssa! Anna blogin kasvaa sun mukana. Hauskinta on lukea sun ihan omia elämänmakuisia ajatuksia oli ne sitten sieltä toimiston kubiikkelista tai päiväkodin pihalta. Ei tartte kirjoittaa päivittäin, kirjoitat silloin kun on jotakin sanottavaa :)

      Poista
    3. Ihanaa kun te ootte näin tsemppaavia, todellakin täytyy kun "ympärillä" on näin huipputyyppejä :)

      Poista
    4. Jos uudemmat lukijat ovat viela "siina vaiheessa ", niin onhan sulla taalla arkisto taynna vertaistukea sita kaipaaville :) anna vaan blogin kasvaa ja muuttuavsamaan tahtiin sun kanssa.
      Yks pyynto mulla on, suomeksi kiitos. Muusta saat paattaa ihan ite ;)

      Poista
  6. Toinen heti-perfektionisti ja jotain uutta bloggaamisen ja jumpan kylkeen kaipaava ilmoittautuu - voin siis samastua angstiin!

    Noh. Sanoisin, että jatka bloggaamista mutta jos siltä tuntuu, useammin muusta kuin vanhemmuudesta ja katso mitä tapahtuu. Mukana kasvaneet vakiolukijat tulee perässä, ja vaikka joku äitijuttuja odottava lopettaisi seuraajan, uudet aiheet tuo uusia lukijoita. Sama se vaikka referoisit täällä Salkkarit alusta loppuun, sun ilmaisutyyli on Se Juttu mulle ja varmaan usealle muullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, eri omainen uusi näkemys: tosiaan voihan uusia lukijoita tarttua uusista aiheista! Ja lol salkkareille, rupeen tästä lähin aina referoimaan telkkaria jos en muuta keksi :D

      Poista
    2. Hep! Ja katso, hän tiesi: mä oon uusi lukija, joka alkoi lukea sun blogia ekaa kertaa kun Salamatkustajassa sun työpostaukseen viitattiiin ja jumantsuka, sehän kolahti! Rupesin ehkä maratonlukemaan tätä läpi, koska tää on varmasti kannattavampaa mun tulevaisuuden kannalta kuin tutkielman teko. Terveisin sun uus fani, 22v tuleva uratykki ja toivottavasti myös ihan oikea äiti

      Poista
  7. Älä ihmeessä lopeta!
    On ollut ihan mahtava seurata muksujuttuja, mutta haluisin kyllä ihmeessä lukea myös muistakin
    aihepiireistä :) sun kirjoitustyyli on parasta!
    Itse olen jo työelämään siirtynyt kahden (suunnilleen saman ikäisen) äiti ja uraihminen ja vielä juoksuun
    addiktoitunut :D eli kyllä täältä ainakin lukija löytyy ;)

    Uudet aiheet tuovat myös uusia lukijoita ja sehän olisi tavallaan uuden aikakauden alku ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei täältä voi siis ehkä löytyä myös juoksuseuraa?!? :) kiitos kommentista, kyllä tämä kaikki kovasti rohkaisee jatkamaan (ja muuttumaan!)

      Poista
  8. Toivottavasti löydät itsellesi toimivan tavan kirjoittaa, itsekkäästi tosin toivon, että se olisi blogissa :) Musta blogikenttä kaipaa myös niitä tarinoita joissa soudetaan ruukavuosien ristiaallokossa ja myös muistetaan, että maailmassa on muutakin kuin ne omat nääpiöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuosta olen kyllä ihan samaa mieltä: blogi joka ei olisi lifestyle, muoti, tai äitiys vaan ihan vaan fiksuja / kiinnostavia huomiota elämästä - sellainen olisi pop. Paha vaan että se kuulostaa aivan törkeän vaikealta hommalta :D

      Poista
  9. Tunnistan tän angstin... Mut älä vaan lopeta! Musta on kivaa lukea tätä blogia tällaisena, mutta jos saan yhden toiveen esittää, niin musta ois ihan sairaan kiinnostavaa lukea juttuja sun duunista. Se vaikuttaa tosi haastavalta ja mielenkiintoiselta. Näköalapaikka suomalaiseen työelämään johtajanaisen näkökulmasta, jolla on myös ruuhkavuodet - ois huibbuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tää on kyllä nyt vahvasti munkin ajatus. Nimenomaan satu sun ja Katjan innoittamana olen miettinyt että eihän munkaan lempiblogit ole pitkiin aikoihin olleet "perheblogeja" ja siksi juuri mun lemppareita. Jos voi politiikasta ja yrittäjyydestä kirjoittaa niin että _mua_ kiinnostaa niin ehkä mäkin kykenen kirjoittaa myynti- ja konsultointihommista niin ertä joku saa siitä jotain irti. Pitää vaan vähän taiteilla kun omat kollegat, alaiset, pomot ka asiakkaatkin tietää että kirjoitan tänne...kaikkea ei siis voi kertoa ;) mutta paljon on jo tähän liittyen ajatuksia, tulille vaan! Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  10. Pakko tullu kommentoimaan, vaikka sanoma onkin tainnut tulla jo edellisissä selväksi. Eli ei se mitä sanot vaan miten sanot. Sun tyyli kirjoittaa on se joka saa seuraamaan, ei ne vauvajutut. Jos taas väkisin väännät aiheesta joka ei tunnu omalta, alkaa se varmasti syödä sitä meidän lukijoiden rakastamaa huumoria. Kaikki kasvavat vauvailusta jossain vaiheessa ulos, myös me pitkään blogiasi seuranneet. Akuutissa vauvavaiheessa elävät voivat taas etsiä jonkun kirjoittajan, joka on itse samassa tilanteessa. Kai se jonkinasteinen samaistuminen kuitenkin on yksi blogien suosion syy ja sen toimimisen edellytys on kirjoittaa aidosti itseään liikuttavista sioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan täysin oikeassa. Otan neuvosta vaarin, kiitos!

      Poista
  11. Ehdottomasti seuraisin mukana, vaipoilla tai ilman! Enkä moito kenenkään blogia fokuksen puutteesta tai postaustahdin hiipumisesta, omanikin on aivan satunnainen ajatusten tuuletuspaikka. Kirjoitat hersyvästi arjesta, pienistä ja suurista sattumuksista. Minä myös mielelläni lukisin enemmänkin työstäsi, ja lapsiperhemeiningin yhdistämisestä IT-alan naisjohtajuuteen. Tyylilaji ja aihevalinta vapaa, kyllä sinun sutkauksiasi lukee mielellään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riimi kovasti sinullekin, kai tämä tästä iloksi taas muuttuu :)

      Poista
  12. Mua kanssa kiinnostaisi tietää lisää myös sun työroolista ja siihenkin liittyvistä ajatuksista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulossa! Pitkästä aikaa kiva hinku näppikselle, iltatöiksi menee :)

      Poista
  13. Samaa mieltä kuin edellä olevatkin! Älä lopeta. Kirjoitustyylisi on paras :)

    VastaaPoista
  14. Seuraan kyllä varmasti blogiasi melkein aihepiiristä riippumatta; kirjoitustyylisi on herkullinen! Itsekin olen juuri siirtynyt hoitovapaalta takaisin työelämään ja monenlaiset aiheet voisivat kiinnostaa, jos nyt "entistä minääni" oikein muistelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, nyt on hyvä mahis siis miettiä uudestaan kuka se "entinen sinä" on :) Kiitos kommentista!

      Poista
  15. Mun mielestä voisit nyt ihan oikeesti panostaa kunnolla blogiin ja koittaa saada kolmannen kakkapyllyn, siitä riittäis sit hetkeksi juttua. Jos kuitenkin päätät, et blogi ei oo sen arvoinen niin ehkä ne työjutukin saattaisi kiinnostaa, kun tyyli on sua. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahahhahaha :D

      HAHAHAHAHAHHAAH

      AHAHAHHAHAHAHA

      Apua.

      Poista
  16. Ihailen tapaasi kirjoittaa. Seuraisin mielenkiinnolla myös kolumnityylistä tekstiä. Sisältö on parhaimmillaan silloin, kun kirjoittajalla on oikeasti asiaa ja haluaa jakaa oivalluksia. Tekstiä ei kannata pakottaa - se tulee jos on tullakseen. Mieluummin sitten vähän pitempiä kirjoitusvälejä.
    Kertomukset työn ja lapsiperheen yhteensovittamisesta, naisen "roolista" työelämässä ja pienet oivallukset yhteiskunnasta ja arkielämästä ovat aina kiinnostavia, mutta tärkeintä on, että aihe kirjoittajalle tärkeä eikä kirjoittamisesta muodostu pakkopullaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista sanoista :) juuri noista aiheista varmaan jatkossa tuleekin, ne on nyt enemmän pinnalla kuin välikausivaatteet.

      Poista
  17. Nyt vasta pystyn kommentoimaan tähän vaikka eilen tämän tekstin luinkin. Olen seurannut blogia muutaman vuoden ja tottakai olen huomannut, että kirjoitustahti on hiljentynyt, eikä se mitenkään erikoista varmaankaan ole kun töihin palaa jne. Mutta itse tykkäisin lukea oikeastaan ihan mitä vain liittyen elämään. Uskoisin, että joka päivästä voisi löytyä jotain kirjoittamisen aihetta, vaikka en siis tarkoita että joka päivä pitäisi kirjoittaa ;) Se on sitten toinen juttu, kuinka paljon haluaa kertoa itestään, omasta elämästään jne. Sanottakoon että kaverini (lapseton, itsellä yksi lapsi) lukee tätä blogia, sekä minun ÄITI. Mietipä sitä :D Äitikin on kommentoinut kuinka hyvä kirjoitustyyli sinulla on ja teksit on helppolukuisia ja justiinsa tästä elämästä ilman mitään silotteluja. Toki parhaat jutut mitä himoiten olen itse lukenut on liittynyt lapsiarkeen, vertaistuki kun yleensä on se paras tuki tässä aihepiirissä. Nyt itsekin töihin palanneena kaikenlaiset asiat kiinnostavat :) Jos haluat jättää tämän blogin, se on ihan ok. Uusi blogi uusin kujein voisi toimia, vaikkei tässäkään yhtään mitään vikaa ole, päinvastoin. Hyvää syksyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi miten ihana kommentti, kiitos sinulle ja äidillesi ja kaverillesi :) Kyllä mä tätä jatkan, en näköjään osaa lopettakaan :D Meno varmaan vähän muuttuu mutta tahti pysynee aika hiljaisena edelleen, ihan käytännön syistä. Katsotaan miten käy, hyvää syksyä sullekin!

      Poista
  18. Kiitti mahtavasta blogista! Toivottavasti jatkat täällä tai jossain toisessa paikassa tällä/toisella aihepiirillä. Koitan siis sanoa, että kirjoitustyylisi vetoaa, on aihepiiri sitten nykyinen tai jokin uusi. Itse olen myös palannut äitiyslomien jälkeen IT-alalle. Ihan sama, kirjoitatko urheilusta, muodista, arjen sattumuksista, tykkään tyyllistäsi.

    t. Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MÄ alan epäillä että mun lukijajoukko on joku salainen IT mafia :) Ehkä tästä tulee kohta IT naisten blogi. Who knows.

      Poista
  19. Älä lopeta, vaan muokkaa blogi sen mukaiseksi, mistä haluat nyt kirjoittaa. Mäkin palasin just hoitovapaalta IT-alalle töihin (niin kuin aika moni muukin kommentoineista) ja kiinnostaa lukea muistakin kuin uhmakohtauksista.

    Meillä on ollut blogi nyt 11,5 vuotta ja aiheet, kirjoitustahti ja ennen kaikkea se, mitä haluaa itsestään ja elämästään kertoa on muuttunut radikaalisti vuosien varrella. Siellä se kuitenkin edelleen on ja ihan samalla nimellä kuin alussakin, vaikka senkin olisi monta kertaa jo voinut muuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 11,5?!?!?! Mitä?? Oliko silloin edes bloggeria :D :D siis wau teille, hieno ja inspiroiva juttu!

      Poista
  20. Hei hottis! Hah, näistä pohdinnoista tulee aina vähän sellaisia säälinkerjäyksiä (en nyt tarkoita sua vaan siis sitä että kun itsekin on kirjoittanut näitä "mitä tässä nyt tän kaa tekis" niin aina löytyy ne ihanat ja kannustavat ja kauniisti sanovat lukijat, ja sitten tulee itselle seminolo olo että "mä vaan mietin, ei mikään kehujen kalastelu"… ). Mutta hyvä että sut ehdittiin ylipuhua pois lopetussuunnitelmista! Ja uusi ulkoasu on superbueno - sisältö samoin! Ja tiedän tosielämästä että sä oot ehkä yks kovimpia itsensä myyjiä (tämä hyvällä, sekä ei-prostituutiomaisella tavalla!) keitä oon tavannut… aha vauva kakkas mun päälle, palataan… (Mulla oli muutakin mutta nyt siis pelkkää lovee ja respectii!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, NIIIIN spot on tämä kaikki! :) siksi oot paras, pelkkää lovea sinnekin!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.