Kotona viimeinkin, voin ottaa iisimmin

sunnuntai 21. syyskuuta 2014 Valeäiti 2 Kommenttia

Huh. Perillä. Lasten yöunien aikaan tehty matka meni yllättävän hyvin. Ykkönen nukahti lentokentällä syliin ja jatkoi paikkaa vaihdellen (syli - vaunut - syli - penkki) Helsinkiin asti, jossa heräsi iloisena neljältä aamulla isiä näkemään. Kakkonen veteli sissinä yhteen asti yöllä hereillä (!) iloisena (!) ja heräsi, no melkein iloisena, isiä näkemään. 

Sinne meni se loma, nyt omassa ihanassa kodissa seuraavaa odotellessa. Siihen saakka, otetaan perinteinen listaus, vuorossa menneen lomaviikon kohokohdat TOP6:


1. Aurinko ja vesi. Vaikka alkuun luulin olevani jo turhan tottunut tähän, olihan se ihanaa. Lapsetkin selvästi nautti tästä. Ne marinoi itseään pissantäyteisissä allasvesissä ihan just niin kauan kunnes ne pakotettiin sieltä pois huulet sinisinä ja sormet rusinoita. Ykkönen oppi myös sukeltamaan (siis uimaan veden alla) aika pitkiä pätkiä. Välillä se harjoitteli niin paljon että koko naama meni punaiseksi. Kaikki kolme hyppeli jatkuvalla syötöllä altaan reunalta veteen kunnes Kakkonenkin jo melkein oppi hyppäämään. Melkein.  Sitä ennen se puri oman uimarenkaansa rikki. 


2. Hullu Pyöräretki toiselle rannalle. Yhtenä aamuna vuokrattiin Veljen kanssa sellainen katoksellinen viiden hengen polkupyörä. Mahtavan huono idea. Kiikkerä vekotin meinasi kaatua ainakin kolme kertaa ja kahdesti tungimme voimalla jostain vähän liian kapeasta tai matalasta kohdasta. Näistä kerroista yhdellä joku saksalaispariskunta auttoi tunkemaan koko laitosta yhtäkkiä ilmestyneen ketjun alta. Uikkareihin puetut pellavapäät istui jätskit suussa edessä ja huusivat "Hola!!" Täyteen ääneen kaikille vastaantulijoille. Hävetti niin paljon etten saanut naurultani enää henkeä. 


3. Ponit, pelit ja vehkeet. Jokaisen ravintolan takana oli vähintäänkin mini Hoplop, toisissa kokonainen peliluola ja yhden vieressä ne hepat. Siis shetlanninponit, ihkut. Lapset eivät koko loman aikana ehtineet kaivata mitään elektroniikkaa kun jokaisen nurkan takana oli jotain järisyttävän siistiä tekemistä. Peliriippuvuus tuli kyllä ilmeisesti hoidettua niissä perinteisissä arcade-peleissä, kun Kakkonen alkoi jo loman lopussa lähestyä minua ja Mummia viestillä "anna laha, talvii kolikon". 


4. Kakkosen uusi tuleminen. Kun kaikkien aikojen uhma yhden blogikirjoituksen ja siitä seuranneen helpottumisen myötä kaikkosi vähän ja esiin astui taas se ihana pikkumies joka käpertyy kainaloon kun väsyttää ja leikkii aamulla mun kanssa koiraa. Aika mukavaa tavata tämä herra taas. 


5. Aamulenkit. Minä, juoksijoista laiskin, jaksoin käydä peräti kolmella viiden kilsan aamulenkillä ennen aamiaista. Sisään annosteltuun ruoka- ja juomamäärään nähden varmaan ihan vitsi, mutta tulipahan kerrankin mukaan roudatuille juoksukamoille käyttöä. 


6. Minä pystyn. Vaikka mukana oli Mummi ja Veli, minä olin kuitenkin se, jonka vastuulla jokainen vaippa, pipi, toruminen ja haliminen oli. Lukuunottamatta muutamaa "läheltä piti ja naapuri auttaa" - tilannetta, sain lapset pidettyä turvassa, hengissä, onnellisina, rasvattuina ja kohtuullisen hyvin syöneenä koko reissun ajan. Ja tiedättekö mitä - ei se lopulta edes tuntunut niin vaikealta. Oma aika oli tietysti vähemmällä kuin mitä Insinöörin mukana ollessa olisi ollut, mutta hyvin se meni. Mihin ensi vuonna?

Huh. Perillä. Lasten yöunien aikaan tehty matka meni yllättävän hyvin. Ykkönen nukahti lentokentällä syliin ja jatkoi paikkaa vaihdellen (sy...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

  1. Aika sankari kyllä olet, mä olen haaveillut lasten kanssa keskenään lomailusta, mutta en ole uskaltanut. Mutta isojahan ne jo on, että varmaan pärjättäisiin kun itse osaisi vain lähteä tarpeeksi rennolla asenteella. Vettä, jäätelöä ja poneja, kuulostaa niin hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinun housuissasi mua jännittäisi paaaaaljon enemmän :) rentous on aika oleellinen vaikka mahdoton!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.