Minäminäminäminä ja hyvä loma

torstai 31. heinäkuuta 2014 Valeäiti 14 Kommenttia

"Tai sitten alat vain taas kirjoittaa itsellesi". Helkkarin hyvä neuvo. Unohdan siis liian pitkät tauot, näennäisen tarpeen kaikkien kuulumisten raportoinnista ja väkisin revityn huumorin. Kirjoitan itselleni, tällä nimellä, tässä formaatissa, tällä areenalla. 

Kesä on ollut ihmeellinen. Alhaisin odotuksin, mutta suurin painein alkanut neljä viikkoa on hellinyt, yllättänyt ja uudistanut meitä. Ykkönen on nukkunut ensimmäisen (lähes) kuivan yönsä, Kakkonen on alkanut puhumaan ja viihdyttämään aivan valtavasti. On se myös alkanut nipistellä ja purra, mutta siitä viis. Insinööri on ruskettunut, rentoutunut ja nauttinut. Uskoisin. Minä olen viettänyt lukemattomia tunteja lukien (hah), aurinkoa ottaen ja viisastuen. Kerännyt hyttysenpuremia, naururyppyjä ja juostuja kilometrejä, kasannut itseäni. 

Jonkun saunaillan sihisevässä hiljaisuudessa, kasvavassa pimeydessä tein elämää mullistavia havaintoja. Halailin omia polviani ja nyökkäilin. Että voikin ihminen elää 31 vuotta ennen kuin ymmärtää mitä se kauan kuulutettu itsensä hyväksyminen aidosti tarkoittaa. Siis että niitä omia vikoja ei oikeasti ole tarpeen poistaa, niiden kanssa pitää vain oppia elämään. Käsittämätön fiilis, kun tajuaa että se on ihan ok että puhun paljon. Kaikki eivät ehkä sitä aina arvosta, mutta se ei tarkoita että minun pitäisi laskea kuinka monta minuuttia olen taas ollut äänessä ja hiljentyä häveliäästi. Se tarkoittaa että minun pitää etsiä seuraa, joka siitä tykkää (tai hyväksyy sen osana minua). 

Sillä sen ainakin tiedän, ettei kukaan jaksa olla sellaisen ihmisen seurassa, joka koko ajan tutkailee oman osakkeensa arvoa: puhuinko nyt oikean verran, oikeasta asiasta, oikealla sävyllä? Parasta seuraa ovat ne, jotka istuvat aidosti siinä omassa vähän selluliittisessa nahassaan, elämästään nauttien, rauhassa ympäristöään havainnoiden. 

On siis tiedettävä mistä minä pidän, eikä arvioitava mitä muut haluavat. 


Minä haluan kirjoittaa. Minä haluan nauraa perheeni kanssa. Minä haluan laulaa, tanssia ja pelata korista. Minä haluan ottaa kuvia, kehittyä paremmaksi. Minä haluan laiskotella ja syödä karkkia. Minä haluan menestyä työssäni. Minä haluan matkustella. Minä haluan olla paljon kotona. Minä haluan olla usein yksikseni. Minä haluan puhua. Paljon. Minä haluan olla kuuntelija. Minä haluan olla sarkastinen, yliampuva, välillä tökerön suorasanainen ja joskus osuvasti sairaan hauska. Minä haluan olla oma itseni. Minä haluan olla onnellinen. Minäminäminäminä ja sitä kautta parempi minä. 

Ja minä haluan edelleen olla Valeäiti, tuon internetissä liioitellusti ja paikoin pateettisen dramaattisesti meuhkaava, mutta salaa elämästään kovasti nauttiva äitihahmo. 

"Tai sitten alat vain taas kirjoittaa itsellesi". Helkkarin hyvä neuvo. Unohdan siis liian pitkät tauot, näennäisen tarpeen kaikki...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

14 kommenttia :

  1. Oih, mahtava postaus! Tätä asiaa olen itsekin yrittänyt opetella ymmärtämään, mutta työtähän se vaatii. Olen kyllä kehittynyt muutamassa vuodessa paljon ja nostattanut itsetuntoani niin, että kaverini, johon tutustuin alle vuosi sitten, nauroi lauseelleni "mulla on huono itsetunto". Silloin tajusin, että ei mulla ehkä olekaan:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, sinähän olet selkeästi siis hiffannut tämän! :) mulla on vielä opettelemista: olen ymmärrän nyt ehkä teorian mutta käytännön toteutuksessa on vielä työtä...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, tosi mukava kuulla näin tauon jälkeen :)

      Poista
  3. Hyvä sinäsinä! Kesä ja loma tekee hyvää ihmiselle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Joka vuosi se yllättää :) ja hei hyvä sinä, onnea hienosta siirrosta!

      Poista
  4. Uuh, piän kissa oot ;) Upea kuva!

    VastaaPoista
  5. Kiitos tästä! Mulla nousi tippa linssiin, kun luin tätä. Itsekin oivalsin muutama viikko sitten juuri tuon, että mietin nykyään seurassa, puhunko liikaa, oliko tää nyt hyvä juttu yms. Ei niin pitäis olla ja omaa olemusta tulisi arvostaa hieman enemmän. Yritän nyt opetella enemmän sitä lähestymistapaa, että omasta mielestäni mulla on tosi hyvät ja hauskat, ellei parhaat, jutut. ;)
    Turha ennakkosensuuri tekee minusta vain hiljaisen ja onnettoman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ennakkosensuuri pois! Aina voi pyytää anteeksi :D

      Poista
  6. Kovaääninen hölöttäjä1. elokuuta 2014 klo 23.17

    Miten se onkin, että paikkakunnan vaihdoksen jälkeen on tullut pidettyä yhteyttä vain niihin, jotka todella on hyväksynyt omana itsenä? Joiden seurassa ei ole miettinyt mille näyttää, kuulostaa tai vaikuttaa. Niihin, jotka ovat antaneet hölöttää koko ajan, kun jutut ei vaan lopu, vaikka ne on surkeita, hölöttäneet päälle ja ymmärtäneet täysin.

    Hyi häveliäästi hiljentyminen! Puhukoot itse lujempaa tai poistukoot jos häiritsee!

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.