Pyöräilevä merimies

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014 Valeäiti 8 Kommenttia

Tarhatädillä oli eilen vähän huonoja uutisia: Ykkönen ja Paras Kaveri olivat keksineet jostain hienon uuden sanan. Toinen niistä lausui sen kotona kirkkaalla äänellä, hienosti ärrää korostaen (kuten originaalissakin) "kerrrrkele!", toinen oli valinnut perinteisemmän "pelkele!". Yhtäkaikki, merkittävä virstanpylväs, jolle ei vaan voinut olla nauramatta. 

Hetken mietin ylväästi että mistähän se on sen oppinut, ei ainakaan kotoa. Sitten tuli yksi alamäki, jossa Ykkönen meni liian kovaa eikä pysähtynyt pyynnöstä, ja näin sen tulevan suustani ulos kuin musta pilvi. "Perkele". Huulten välistä mutisten, kuitenkin varmaan ihan riittävän selvästi edessä kulkevissa vaunuissa istuneen Kakkosen korville. Että josko se sitten aloittaisi jo kaksivuotiaana kun Ykkönen joutui elämään melkein nelivuotiaaksi ilman kiroilun autuutta. 

Asiasta köyhällä aasinsillalla takaisin siihen pyöräilyyn. Toi kiroileva pikkutyttö (en siis minä) nimittäin potki tänään sillä minipuupyörällään viisi (5) kilometriä. Valittamatta, iloisena ja samalla temppuillen. Ja sitten se vielä juoksi vähän aikaa. Ja sitten se veti Stadin korkeimman liukumäen ylös-alas noin sata kertaa. 

Rinnassa läikkyy siis tänään yhtäaikaa ylpeys, hämmästys ja sääli - pieni triathlon urheilija kun nukahti lähes kesken hampaidenpesun. 

Äsken silitin sen kaikkensa antaneita jalkoja hymyssä suin. Mun pieni sporttimimmi, mun ihana törkysuu. 

Tarhatädillä oli eilen vähän huonoja uutisia: Ykkönen ja Paras Kaveri olivat keksineet jostain hienon uuden sanan. Toinen niistä lausui sen ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

  1. Mistä ne aina nää oppiikin. ;) Tosin mä olen aika ylpeä siitä, että toinen kaksosista oppi 2-vuotiaana multa kiroilemaan ranskaksi hyvin aidon kuuloisella aksentilla - tiedän, että multa, koska mies käyttää eri manauksia.

    VastaaPoista
  2. Olen omille lapsilleni opettanut kirosanoja kolmi-nelivuotiaana. Perkeleestä kerroin, että se on alkujaan ollut ukkosenjumalan nimi Baltiassa, siis kunnioitetun ja mahtavan jumalan. Sitten pohdimme, miksi kristinuskon tullessa nimelle haluttiin antaa paha kaiku ym. Kaikki sanat on minusta syytä opettaa ja mieluiten kotona. Myös muilla kielillä tarpeen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. En tiedä suhtautuako tähän varauksella vai kunnioituksella. Mä en ehkä lähde opettamaan erikseen, kerron sitten jos tulee kysymys.

      Poista
  3. Kukaanhan ei varmaan usko lapsen kasvavan aikuiseksi oppimatta kirosanoja, tai että tämä olisi edes suotavaa. Niinpä kysymys on lähinnä siitä, kuka ne opettaa ja millä tyylillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä, mutta en minä itsekään kaikkia kirosanoja osaa, enkä haluakaan. En aio myöskään opettaa valehtelemista tai näpistelyä, vaikka sitäkin varmaan kaikki tekevät elämänsä aikana. Toki sitten kun sanoja alkaa ilmaantua varastoon, kerron mistä niiden käyttö johtuu ja mitä tarkoittavat jne.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.