Poika nimeltä Päivi ja tarkat mekkospeksit

keskiviikko 28. toukokuuta 2014 Valeäiti 8 Kommenttia

"Jo 11 päivää ilman Valeäitipäivitystä..." valitteli tekstiviestillä ykkösfanini. Siis isäni. No olisihan tässä kaikenlaista, hassunhauskoja letkautuksia lasten suusta ("nurtsi on se missä voi istua ja siellä on kaljaa"), käsittämättömän vaikeaa kasvattamista (yksi lyönti esikoiselta on maailmanloppu, kuopukselle hermostutaan vasta kuudennesta), menoa ja meininkiä ja koomisia hetkiä kevätjuhlissa. Vesirokon armeliaasta päättymisestä ja heti sen perään tulleesta täiuhasta. Kännykästä löytyy jopa blogia varten kuvattuja kuvia hääpäivän vietosta, mahtavasta hotellista ja sen antimista (ihan ruoasta). Mutta kun. En vain ole sitten saanut aikaiseksi, anteeksi.

Tähän liittyy kuitenkin myös tärkeä periaate. Olen päättänyt, etten kirjoita tänne vain siksi, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Kirjoitan, jos haluan, jos siltä tuntuu. Se on ainoa tapa saada edes puolilaadukasta tekstiä syntymään, olen huomannut.

Valeäiti elää ja kukoistaa kuitenkin aika vahvasti nopeammissa medioissa Instagramissa (@valeaiti) ja Facebookissa. Jälkimmäiseen huomaan usein aloittavani niin pitkän statuksen, että siitä saisi jo postauksen. Siispä jatkankin tätä uutta periaatettani lisäyksellä: "kirjoitan vain silloin kun siltä tuntuu. Lyhytkin postaus on ok".

Tähän liittyen, tänään aiheenamme varsin ajankohtainen koomisuus. Päiväkodissahan kasvatetaan aika vahvasti tyttöjä ja poikia, ei lapsia. Vaikka en todella mikään sukupuolineutraalikasvattaja olenkaan, löytyy minusta ripaus kapinahenkeä. Siksi olinkin kohtuullisen innoissani, kun Kakkonen halusi mennä tänään mekossa tarhaan. Minä tästä riemastuneena kaivoin eräänkin täydellisen kokoisen, vähän käytetyn, ylihintaisen merkkiyksilön esille ja laitettiin se ihan onnesta soikeina päälle. Tyttöjätkäni kävelee lätkäpelaajan askelin, paljas peppu vielä vilkkuen innoissaan peilin eteen peilaamaan. Seisoo siellä hetken vain tullakseen takaisin ilmoitusluontoisen asian kera.

"Ei sovi mulle"*.

Vein tarhaan lököverkkareihin ja haipaitaan pukeutuneen pojan. 

*vahva epäilys, ettei mekko yksinkertaisesti kelvannut koska siinä ei ollut kukkia. Kaikissa mekoissa on oleman kukkia. 


"Jo 11 päivää ilman Valeäitipäivitystä..." valitteli tekstiviestillä ykkösfanini. Siis isäni. No olisihan tässä kaikenlaista, hass...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

  1. Lyhytkin postaus on todellakin ok! Koska niihin hassuihin tai vähemmän hassuihin sattumuksia tulee yleensä kommentteja, joissa on ihanaa vertaistukea meille kaikille. Ja tietysti on ok kirjoittaa vain silloin kun siltä tuntuu, blogiahan on vapaaehtoinen juttu. Mutta siis kovasti ne lyhyetkin ilahduttaa lukijaa, ei aina tarvitse olla pitkää ja syvällistä pohdintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta, yritän vähän tsempata taas! Koska on se mullekin suurta vertaistukea tämä homma :)

      Poista
  2. Blogisteilla taitaa olla joko kevätkiireitä tai kevätväsymystä. Seuraan viittä blogia ja kaikilta tullut toukokuussa ehkä vain yksi postaus :D Itse jo ihmettelin, miksei uusimmat näy mulle, kun keneltäkään ei tule uutta tekstiä - eli et ole ainoa :)

    -Marjaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman ilmiön olen huomannut :) osasyy on se että nämä pari vuotta pyörineet blogit alkaa vähän kyllästyttää kirjoittajiaan. Moni onkin vaihtanut uuden nimen alle, oletko huomannut? Mä en taida sitä sentään tehdä :)

      Poista
  3. Täälläkin odotellaan sun päivityksiä. Mielenkiintoista tekstiä kirjoitat. Blogin kun löysin vasta kuukaus pari sitten. Ikävä, jos tämäkin muuttu hiipuvaksi blogiksi. Toki life must go on ja jos ei inspaa, niin ei inspaa. Ei se pakollakaan tule...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit tänne, tervetuloa! Kyllä nämä mun hiljaiset kaudet yleensä jossain kohtaa aina taittuu, jos vaikka kesälomilla viimeistään :)

      Poista
  4. Onko teidän päiväkodissa siis tuo että esikoisen ei anneta lyödä mutta pienempien ryhmässä kuopus saa?
    Meillä oli just p-kotiin tutustuminen ja kuulemma on nollatoleranssi, tosin kyse on isommista lapsista. Tämä jäi eilen infosta mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun ihan täällä iltakodissa, siis kotona, mulla on taipumusta antaa kakkosen temppujen mennä sormien läpi. Se kun tekee niitä sata kertaa enemmän kuin kiltti siskonsa...

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.