Kolme pientä porsasta ja yksi tyhmä susi

lauantai 31. toukokuuta 2014 Valeäiti 0 Kommenttia

Olihan se varmaan vähän huono ajatus. Varsinkin kun möin sen isommille sillä isolla hämähäkkikiipeilyverkolla. Ehkä myönnän että se niiden oma idea puolet pienemmästä laivapuistosta olisi ollut vähän...hallittavampi. 

Aluksi kaikki meni suorastaan hienosti. Yksi onnessaan rattaissa, kaksi vieressä kävellen, söpösti saman sateenvarjon alla. Puistossa ne kaksi lähti liukumäkeen ja pienin istahti edelleen onnellisena hiekkalaatikolle. Minä istuin maireasti laatikon reunalla, heitin kuvia Instagramin ja hymyilin kaikkitietävän rauhallisesti sille kateellisen ihailevasti katsoneelle yhden taaperon äidille. Katsohan, kolme menee siinä missä yksikin!


Sen saman äidin ilme oli jotenkin vähemmän ihaileva ja enemmän tuomitseva siinä vaiheessa kun nostin kengättömän Kakkosen pois liian korkeasta liukumäestä ja huusin samalla tismalleen toiselle puolelle puistoa "oota vähän Ykkönen, ei mitään hätää, tuun ihan just auttaa sut alas!"

Ja silloin kun Ykkönen valahti omin avuin sieltä liian korkeasta rengaskeinusta vähemmän sulokkaasti alas, voisin vaikka vannoa sen saman äidin napanneet vaivihkaa ylimääräisen e-pillerin suuhunsa. 


Kun se vanhin sitten kysyi komen metrin korkeudelta, siinä myyntipuheessa mainitusta hämähäkkiverkosta käsin, että mikä sua oikein pelottaa?, jouduin vihdoin myöntämään: no kun mä en pysty vahtimaan täällä teitä kaikkia kolmea samaan aikaan, tule alas ny vain. Ja heti perään sain taas harjoittaa pitkänmatkanhuutoa "Kakkonen tulen ihan kohta laittamaan sen sun kengän, älä liiku mihinkään!"


(Kuvassa erittäin pienenä pisteenä kaukaisuudessa yksi kappale Kakkosia vähän pulassa. Ja tässä lähellä yksi kappale äitejä.)

Siperia - Seppäri - opettaa. Tai ei, sillä ajattelin mennä vielä iltapäivällä koko porukan kanssa stokkalle. 

On tämä silti helpompi suoritus kuin esim 42,1 kilometrin juokseminen. Joku meidän perheestä harrastaa sitäkin tänään. 

Olihan se varmaan vähän huono ajatus. Varsinkin kun möin sen isommille sillä isolla hämähäkkikiipeilyverkolla. Ehkä myönnän että se niiden o...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Poika nimeltä Päivi ja tarkat mekkospeksit

keskiviikko 28. toukokuuta 2014 Valeäiti 8 Kommenttia

"Jo 11 päivää ilman Valeäitipäivitystä..." valitteli tekstiviestillä ykkösfanini. Siis isäni. No olisihan tässä kaikenlaista, hassunhauskoja letkautuksia lasten suusta ("nurtsi on se missä voi istua ja siellä on kaljaa"), käsittämättömän vaikeaa kasvattamista (yksi lyönti esikoiselta on maailmanloppu, kuopukselle hermostutaan vasta kuudennesta), menoa ja meininkiä ja koomisia hetkiä kevätjuhlissa. Vesirokon armeliaasta päättymisestä ja heti sen perään tulleesta täiuhasta. Kännykästä löytyy jopa blogia varten kuvattuja kuvia hääpäivän vietosta, mahtavasta hotellista ja sen antimista (ihan ruoasta). Mutta kun. En vain ole sitten saanut aikaiseksi, anteeksi.

Tähän liittyy kuitenkin myös tärkeä periaate. Olen päättänyt, etten kirjoita tänne vain siksi, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Kirjoitan, jos haluan, jos siltä tuntuu. Se on ainoa tapa saada edes puolilaadukasta tekstiä syntymään, olen huomannut.

Valeäiti elää ja kukoistaa kuitenkin aika vahvasti nopeammissa medioissa Instagramissa (@valeaiti) ja Facebookissa. Jälkimmäiseen huomaan usein aloittavani niin pitkän statuksen, että siitä saisi jo postauksen. Siispä jatkankin tätä uutta periaatettani lisäyksellä: "kirjoitan vain silloin kun siltä tuntuu. Lyhytkin postaus on ok".

Tähän liittyen, tänään aiheenamme varsin ajankohtainen koomisuus. Päiväkodissahan kasvatetaan aika vahvasti tyttöjä ja poikia, ei lapsia. Vaikka en todella mikään sukupuolineutraalikasvattaja olenkaan, löytyy minusta ripaus kapinahenkeä. Siksi olinkin kohtuullisen innoissani, kun Kakkonen halusi mennä tänään mekossa tarhaan. Minä tästä riemastuneena kaivoin eräänkin täydellisen kokoisen, vähän käytetyn, ylihintaisen merkkiyksilön esille ja laitettiin se ihan onnesta soikeina päälle. Tyttöjätkäni kävelee lätkäpelaajan askelin, paljas peppu vielä vilkkuen innoissaan peilin eteen peilaamaan. Seisoo siellä hetken vain tullakseen takaisin ilmoitusluontoisen asian kera.

"Ei sovi mulle"*.

Vein tarhaan lököverkkareihin ja haipaitaan pukeutuneen pojan. 

*vahva epäilys, ettei mekko yksinkertaisesti kelvannut koska siinä ei ollut kukkia. Kaikissa mekoissa on oleman kukkia. 


"Jo 11 päivää ilman Valeäitipäivitystä..." valitteli tekstiviestillä ykkösfanini. Siis isäni. No olisihan tässä kaikenlaista, hass...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Jos ne osaisi tekstata

lauantai 17. toukokuuta 2014 Valeäiti 14 Kommenttia















Facebook-kommentit

Muut kommentit

14 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Joskus täytyy vaan istua lattialla

tiistai 13. toukokuuta 2014 Valeäiti 2 Kommenttia

Kun on aloittanut päivän VaSulla ja jatkanut sitä viidellä palkallisella palaverilla (ja lähes yhtä monella sosiaalisella kahvikupilla), voi iltapäivästä vähän nuuduttaa. 

Ja jos sitten jatkaa päiväkodille niin että itsellä on villahame, mokkanahkaiset korkkarit, silmälasit ja kevyttoppatakki, sitä ehkä toivoo ettei olisi satanut paria tuntia. Toivossa on hyvä elää ja märkä olla. Kotimatkalla sitä on edelleen hyvännäköinen uranainen, mutta päällä on 33kg hiekkaa, jonka alla ilmeisesti lapsia. 

Sitten jos vielä illan päätteeksi raahaa itsensä ja ne hiekkakasat serkulle leikkimään, voi kaiken laulattamisen ja lasten hereillä pitämisen jälkeen olla ihan välttämätöntä tehdä tämä:


Sillä hetkellä saattaa kuvan mieshenkilö kysyä "mitä puuhaat?" Ja siihen voi ihan rehellisesti vastata että "no mä vähän istahdin tähän lattialle lepäämään".

Silloin voi ko. mieshenkilön mielestä olla välttämätöntä aiheuttaa tämä:


Ja silloin voi äiti-ihmiselle tulla tarve kirjoittaa täysin päätön blogikirjoitus. Siinä lattialla yhä istuessaan, kauramaidon hiljalleen imeytyessä kohti laiskasti sheivattuja sääriä. Ihan hyvä tässä näin. 

Kun on aloittanut päivän VaSulla ja jatkanut sitä viidellä palkallisella palaverilla (ja lähes yhtä monella sosiaalisella kahvikupilla), voi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Vaikka kuinka olisi kiire

torstai 8. toukokuuta 2014 Valeäiti 0 Kommenttia

Herään täysin mielelläni kello kuusi tekemään töitä, jos se tarkoittaa että pääsen syömään pahaa pullaa ja tiukkaa kahvia liian pienellä tuolilla.

Kiitoksena saa upean lauluhetken, hurjan monta ylpeää hymyä ja lopulta tipan linssiin maailman kauneimman rannekoru kylkiäisenä. 


Vatsataudeista, kiireistä, kurarumbasta, lippulappusista ja vesirokoista viis, kyllä kunnallinen päivähoito on ihan törkeän siisti juttu. 

(Ja mun täydelliset lapset myös). 

Herään täysin mielelläni kello kuusi tekemään töitä, jos se tarkoittaa että pääsen syömään pahaa pullaa ja tiukkaa kahvia liian pienellä tuo...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kuinka paljon onkaan muuttunut

tiistai 6. toukokuuta 2014 Valeäiti 12 Kommenttia

Kun astianpesukoneen käynnistämistä ei tarvitse synkata lapsen päiväuniaikojen kanssa. 

Kun iltainen kirjekuoren aukirepäisy ei ole enää riskirajoilla liikkuva volyymi.

Kun pöydässä voi syödä mitä tahansa ilman pelkoa kateelliselle puuronaamalla aiheutuvasta nälkälakosta. 

Kun sen puuronaaman voi laittaa pesemään ne kätensä, jälkensä, naamansa tai vaikka lautasensa itse.

Kun jokaiseen inahdukseen ei enää tarvitse, eikä halua tarttua. 

Kun kotoa poistuminen illaksi tai pariksi ei ole enää suunnaton pumppaussuoritus, omantunnon taistelu tai edes henkisen ikävän ylittäminen. Heippa ja ovi kii. 

Kun klo 13 ei tarvitse maata sohvalla ja rukoilla että saisi itsekin hetken, edes pienen hetken, unta. 

Kun lattialle kaatunutta maitoa ei enää tarvitse itkeä. Kirjaimellisesti. 

Kun keskeytyneet päiväunet ovat voitto, ei tappio: nyt päästään nopeammin liikkeelle. 

Kun omat vaatteet eivät enää automaattisesti mene sotkuun. 

Kun voit vitsailla ja pienempikin ymmärtää huumorin.

Kun ulos voi lähteä ilman jätesäkin kokoista hoitolaukkua. 

Kun pystyyn noussut lapsi ei automaattisesti tarkoita joko jäähtynyttä kahvia tai aivovauriota.

Kun tiukoista rutiineista siirrytään tarvepohjaiseen toimintaan. Ne ilmoittaa kun on nälkä. 

Kun ihmisen perusonnellisuus ei enää riipu hytkytyksestä, äänen korkeudesta tai ympäröivästä värimaailmasta.

Kun etätyöpäivä tarkoittaa jo edes osittain töitä (ja blogia). 

Kun ne ei enää pelkästään huuda, vaan välillä kietoo kädet ympärille ja sanoo "äiti on ihana". 

******

Nämä onnelliset tämänpäivän havaintoni olkoon tiedoksi teille, maidonhuuruiset kakan hoitajat univeloissanne. Ja teille, jotka juuri ihmettelette ensimmäistä avaruusolion ilmentymistä; kaariselkäistä, korkeaoktaavista uhmahuutoa keskellä hiekkalaatikkoa. It gets better, much better. 




Kun astianpesukoneen käynnistämistä ei tarvitse synkata lapsen päiväuniaikojen kanssa.  Kun iltainen kirjekuoren aukirepäisy ei ole enä...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Seitsemännen pupun seurakunta

sunnuntai 4. toukokuuta 2014 Valeäiti 8 Kommenttia

Toisten lauantai menee saunaillassa, leffassa tai hyvässä ravintolassa. Minä skippasin illallisen, koska keksin jotain paljon siistimpää. Siivosin kaappeja. Hulluus eteni siihen pisteeseen, että kaadoin kaikki leluja sisältävät laatikot olohuoneen lattialle yhdeksi houkuttelevaksi kasaksi, häädin todella pettyneet lapset nukkumaan ja ryhdyin silmät kiiluen toimeen.

Ensin tein järkeviä juttuja: Lisäsin löytyneet puuttuvat palat palapeleihin, korjasin lyttyyn istutut säilytyslaatikot (Kakkonen) ja puin alastomiksi riisutuille nukeille oikeat vaatteet taas päälle (Ykkönen). Lastasin aivan liian vauvat tavarat "pois" pinoon ja heitin selvät roskat, tarkoitan "aarteet" pois. 

Jossain seitsemännen pupun kohdalla tuli mieleen laskea, mitä kaikkea kaappeihin onkaan reilussa kolmessa ja puolessa vuodessa kertynyt. Pääsääntöisesti muiden kuin meidän ostamaa kamaa löytyi kaapeista aivan kreisisti. TJEU:


  • 39 pehmolelutyyppiä
  • 4 nukkea
  • 2 barbieta tavaroineen
  • 5 perässä vedettävää tyyppiä 
  • 1 edellä työnnettävä tyyppi (Haukkuva ja laulava koira)
  • 6 dinosaurusta 
  • Paperia ja kyniä, tarroja
  • Hiekkalaatikkosetti: ämpäri ja lapioita, kaksi muottia
  • 6 palloa
  • 9 laukkua
  • Musiikkiosasto: xylofoni (keppi kadonnut), huuliharppu, huilu. Tiedän että jossain on myös yksi rytmimuna
  • Yksi lasten tabletti, jota kukaan ei käytä (koska oikeita on lisäksi 2)
  • Kourallinen vauvaleluja puruleluista helistimiin
  • Yksi magneettinen "taikataulu"
  • 100 puupalikan purkki, josta arvatenkin noin 80 tallella.
  • 36 ehjää kirjaa
  • N. 40 irtirevittyä sivua muista kirjoista
  • Yksi IKEAn häkkyrä joka piti ostaa kun "ne tykkäs siitä niin paljon lääkärissä!". Käyttökertoja kaksi.
  • Naamiaiskamoja
  • 16 autoa, pientä ja isoa
  • 9 palapeliä, joista ehkä yhteen löytyy kaikki palat
  • 2 muistipeliä
  • 4 muuta lauta- / toimintapeliä
  • Tuhannen (!) osan silityshelmihässäkkä
  • Kasa käsittämätöntä sälää jojosta stressileluun ja vanhaan Nokialaiseen
  • 1 kauko-ohjattava vihainen lintu
  • 1 keppihevonen
  • 1 käpy
  • 1 superpallo
  • 1 nukenvaunut 
  • 1 kävelykärry
  • 1 iso muovinen hiekkarekka
  • 1 muovinen nukkekoti asukkeineen
  • 1 leikkiuuni ja uunillisen verran siihen sopivia kattiloita, leikkihedelmiä ja sushipaloja
  • 1 työkalupakki välineistöineen 
  • 1 työkalu"penkki" välineineen 
  • Kaksi isoa laatikollista legoja
  • Yksi iso laatikollinen junarataa
Huikea lista. Masentava lista. Tein muutamia havaintoja: Joitain juttuja on oikeasti vähän (hiekkalelut, musiikit), toisia aaaaaaaivan liikaa. Suurinta osaa näistä lapset eivät varmasti muista koskaan nähneensä. Lelujen joukossa oli myös tosi paljon normaalitavaroita vanhoista luottokorteista laukkuihin ja kännykkäkoteloihin. Hinnassa ja rakkaudessa tuntuukin menevän suora korrelaatio: mitä ilmaisempi roju, sitä enemmän sillä on leikitty. Mitä kalliimpi hienous (se tabletti), sen varmemmin jää pohjalle. Pinoissa loistaa myös kaikenalaiset kylkiäiset joita on roudattu himaan hampparirafloista lentokoneisiin. Tallella on jopa vanhoja M&M rasioita (niissä oli pyörivä valohäkkyrä kiinni). Ja silti monta tärkeää, erittäin rakasta lelua puuttuu.

Se hyppää silmille: leluja tungetaan ihan joka paikkaan, muovilla markkinoidaan mitä vaan. Aikamoinen wake-up-call. Tälle on tehtävä jotain. 

Äidin versio: Kamat on pidettävä siistimpänä, ehjinä ja volyymiltaan rajusti pienempinä. Näistä saa luvan lähteä todella suuri osa tarhaan tai myyntiin. Ja uusia ei ehkä tarvita hetkeen, kiitos vain kaikille ystävällisille!

Ykkösen versio: "Ei me äiti tota pupua voida antaa, sen jalkapohjassa on H niin kuin sun kirjain, muistatko? Hei täällä on kaikki nää mun hevoset, onko näitä jossain lisää?"

Kakkosen versio: "Pallo!"

...Mietitkö nyt, millä ne eniten leikkii? Sohvalla.

Toisten lauantai menee saunaillassa, leffassa tai hyvässä ravintolassa. Minä skippasin illallisen, koska keksin jotain paljon siistimpää. ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Puolen tunnin jäähy

perjantai 2. toukokuuta 2014 Valeäiti 11 Kommenttia

Oletan, että te kaikki muutkin olette katsoneet Super Nannya sillä tavalla.  Siis sillä "herranjumala miten jotkut ovatkin kasvattaneet huonosti ja päätyneet noihin hirviölapsiin" -tavalla. Että eihän se nyt vaadi muuta kuin johdomukaisuutta; jäähylle jos ei totella ja pois pääsee vasta kun tuomio on lusittu ja anteeksi pyydetty.

Kyllä se on vaan niin helppo sanoa, varsinkin silloin jos oma lapsi sattuu olemaan kilttiä helppoa sorttia. Sellaista, joka lyö vain todella harvoin ja senkin jälkeen kävelee suunnilleen itse jäähylle. Siis sellainen Ykkönen.

Sitten on tälläisia Kakkosia. Voi jumal...huh. Minähän tuossa juuri eräänä päivänä väitin, että puutun jokaiseen lyöntiin ja tönimiseen. Se saattoi olla aika iso valhe. Kakkonen nimittäin ärjyy, tönii, puskee, änkee, punkee, lyö ja hipaisee ohimennen niin usein, ettei sitä yksinkertaisesti voi laittaa jäähylle joka kerta, koska sen selkäranka kehittyisi väärään muotoon*. Varsinkin kun se on niin pieni (muka) kuitenkin että ne on lähinnä huvittavia ne sen pikku töytäisyt. Sitten eräänä päivänä katselin tuota pientä riiviötä ja tajusin että kohta se on todella iso lyövä nassikka. Ei houkuta.

Siis jäähykulttuuri kuntoon, takaisin linjaan ja ruotuun. Tänään tehtiinkin samantien ennätys, sekä ajassa että tahdonlujuudessa, kaikilta osapuolilta. Picture this: Ykkönen ja satatuhatta märkivää vesirokkonäppylää, Kakkonen ja lelupora, jonka terä pyörii. Käytävä, jossa ne kohtaa ja toinen saa hyvän idean.

Hirveän huudon saattelemana päätyi lievästi porattu Ykkönen syliin lohduteltavaksi ja Kakkonen jäähylle. Siitähän laukeaa samantien hullu huuto ja tajuan: tämä oli tulkinnanvaraista. Crap. Teknisesti ottaen se ei tehnyt niitä klassisia tekoja, joista tietää joutuvan välittömästi vilttiketjuun. Varoitusta ei kuitenkaan tullut. Periaatteessa jäähy oli ohisektoria.

Jäähylle kuitenkin mentiin, koska minä sanoin niin. Se istui sen kohtuullisen kiltisti, toki samalla huutaen. Sitten alkoi se anteeksipyynnön osuus. "Noin, sitten pyydät anteeksi ja halataan". Kakkosen vastaus oli vapaasti tulkittuna jotain suuntaan "ja paskat".

Siihen meni lopulta puoli tuntia. Sen aikana nähtiin kaikki keinot; se pyysi syliin, tunki sormia kurkkuun kunnes melkein oksensi, huusi EI, huusi muuten vaan, itki, aneli ja riehui. Raivosi itsensä takaisin penkille kun se otettiin syliin anteeksipyyntöä varten.  Ja aina se joutui takaisin sinne penkille.

Usko oli pahasti koetuksella; tehdäänkö me nyt tätä oikein? Olihan se vähän epäselvä tilanne? Tuleeko trauma (myönnän, tuntui aika hiton pahalta kun se hetkeksi lopetti koko huudon ja tuijotti silmät tyhjinä seinää. Liikkumatta)? Huuto alkoi muistuttaa karmivan paljon vauva-aikaista maha/nukutushuutoa. Ei ihme että silloin(kin) kyrsi, ihan kamalaa.

Tilanne on siis se, että meillä on yksi vähän liian kiltti lapsi, yksi nerokas lapsi, ja kaksi vähän lupsua vanhempaa joita se osaa käyttää hyödykseen.

Niin että mitäs nyt tehdään Super Nänni?

*..tai sitten se lopettaisi sen lyömisen. Tiedän. 

Oletan, että te kaikki muutkin olette katsoneet Super Nannya sillä tavalla.   Siis sillä "herranjumala miten jotkut ovatkin kasvattane...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

11 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Vesiselvä vappu

torstai 1. toukokuuta 2014 Valeäiti 11 Kommenttia

Vappu on tänä vuonna meidän taloudessa varsin perinteinen. On roiskuvia nesteitä ja punaisia pilkkuja.

Juhlat, joihin veimme muutakin kuin lahjan. Ja saimme epätoivotun goodie bagin.
Tai sitten sen voi lausua niin että sunnuntaina kumpikin lapsi sairastui yhtäaikaa rajuun vatsatautiin, jonka myös yours truly sai, ja sitten siitä maanantai-iltana elämän puolelle kiipeilessämme Ykkösellä näkyi ensimmäiset näppylät. Se V-sana.

Nyt on menossa päivä 3 ja näppylöitä on satoja. Kutiavia, kipeitä, punaisia, märkiviä, inhottavia näppylöitä on pelkässä leuassa kymmeniä ja kymmeniä. Ne ovat turvottaneet kummankin silmän melkein kiinni. Niitä on kädessä, selässä, mahassa, naamassa, päässä, korvassa, suussa ja luomen alla. Niitä on paikoissa, joissa ei kuuluisi olla yhtään mitään muuta kuin ihoa tai limakalvoa.  Voisin vaikka vannoa että niitä syntyy edellisen näppylän alle.

Minulla on vain muutama toive, eikä niistä yksikään liity Vappuun. Että voisin ottaa vaikka edes sata noista näppylöistä itselleni. Että voisin sanoa että jokin lääke auttaa. Että voisin upottaa koko lapsen helpottavaan jääkylpyyn. Että pahin olisi jo kohta takana. Että Kakkonen saisi saman jo tänään. Että itse jaksaisin jo seistä pidempiä aikoja. Ettei yksikään juhlien raskaana olevista vieraista tai heidän lapsistaan saisi a) vatsatautia b) vesirokkoa (ainakin ensimmäinen toive on ollut jo turha).

Onhan tästäkin jotain positiivista haettava. Jos kerran on pakko sairastaa flunssa, vatsatauti ja vesirokko samassa kuussa, on tietysti hyvä että ne tulee ihan peräti samalla viikolla. Menee nopeammin. Lisäksi mummit ovat sairastaneet taudin aikanaan (mitähän sekin on ollut ilman allergialääkkeitä?), joten hoitojoukkoja löytyy vähän vatsatautia enemmän seuraavaksi viikoksi. Tai kuudeksi: Ykkösen sairasloma, jonka aikana Kakkonenkin sairastuu ja siihen päälle jälkitaudit. Miksei yksi oksutautiktin. Hups, meni negatiivisen puollelle. Noniin, iloa: voihan se olla että tästä saadaan vielä vaikka vesirokkobileet aikaan, onko halukkaita osallistumaan?


Tarjoan skumpat vesirokkobileissä!

Pari faktaa (oikeammin täällä): Vesirokko itää oireettomana 2-3 viikkoa, ja tartuttaa jo sinä aikana. Pelkkä samassa huoneessa oleilu tartuttaa ja tauti on vaarallinen tautia sairastamattomille, erityisesti raskaana oleville ja vastasyntyneille. Joten jos ette halua viettää aikaanne täysin karanteenissa muista lapsista, ottakaa hyvät ihmiset se rokotus. Jos mahdollista, ottakaa se yksityiseltä, koska sen saa saman tien, päivystykseen marssimalla. Me jäimme odottamaan julkisen puolen reseptiä, ja olisimme käyneet tällä viikolla rokottamassa. Hah. Rokotuksen voi muuten ottaa vielä 72h mahdollisesta tartunnasta, joten ei ole myöhäistä vaikka näkisitte yhden näpyn leikkikaverin naamassa.

Vappu on tänä vuonna meidän taloudessa varsin perinteinen. On roiskuvia nesteitä ja punaisia pilkkuja. Juhlat, joihin veimme muutakin k...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

11 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.