Tunnustuksia

lauantai 19. huhtikuuta 2014 Valeäiti 19 Kommenttia

Pitkästä aikaa, ihan aitoja tunnustuksia, minulta teille. Tarjolla hyvää omaatuntoa, ylemmyydentunnetta ja sallittua paheksuntaa. Olkaa hyvät!
  • Pyörällä saa ajaa olohuoneessa
  • Olkkarin matolla saa kävellä kengät jalassa
  • Hampaita ei ole pakko pestä joka aamu
  • Nenää saa kaivaa ruokapöydässä
  • Sen jälkeen sormi voi mennä suuhun
  • Ruokaa saa syödä käsin
  • Käsiä ei tarvitse pestä sisään tullessa, ennen ruokailua, ruoan jälkeen
  • Pöydästä saa poistua ilman lupaa
  • Sohvalla saa pomppia
  • Kirjojen päällä saa seistä
  • Leluja ei tarvitse siivota paikoilleen
  • Karkkipäivä on myös lauantaina
  • Kännyköillä, tableteilla, kameroilla ja tietokoneilla saa leikkiä
  • D-vitamiinia ja ksylitolipastillia ei ole pakko ottaa joka päivä
  • Päälle saa pukea ihan mitä haluaa
  • Autossa saa syödä ja juoda (ei tosin kannattaisi)
  • Aikuisten keskustelut saa keskeyttää


Helpottiko? Hyvä, nyt alan sitten vähän perua. Nämä eivät tietenkään ole yleislinjauksia, vaan näkökulma jonka anna lapsilleni tasaisin väliajoin, jättämällä kieltämättä tai nalkuttamatta. Joskus selkä kääntyy kriitisellä hetkellä ja johdonmukaisuus on mennyttä.  

Kyse ei ole pelkästä boheemista asenteesta, että näitä juttuja erityisesti arvostaisin, tai aina antaisin mennä läpi sormien. Suurimmaksi osan aikaa yritän jaksaa tsempata ja karsia näitä pois. Kyllä ne joka kerta kyrsii.

Mutta pohjimmiltaan kyse on "choose your battles" mentaliteetistä. Jos annan sen sormen kulkea sieraimen ja suun väliä, en nappaa niitä kenkiä heti pois matolta, ja annan lapsellekin karkin kun en kerran itsekään osaa olla ilman, jätän jotain jaksamista vielä niihin tärkeisiin juttuihin. Ajoittaisella (päivittäisellä) lepsuilulla varmistan että jaksan puuttua ihan jokaiseen tönäisyyn ja lyömiseen, minulle epäkunnioittavasti puhumiseen tai toisen tyhmäksi kutsumiseen. 

Jotkut asiat on ärsyttäviä ikuisuusnalkutuksia, toiset vedenjakajia, ehdottomia sääntöjä. Syököön vaikka pelkkää pullaa mutta suojatielle ei mennä yksin, äitiä totellaan kadulla ja muita ei vahingoiteta. Kaiken kaikkiaan huomaan että käytöstavat, yleinen siisteys ja sivistys eivät ole minulle läheskään niin tärkeitä kuin toisten kunnioittaminen ja turvallisuus. Ja varmaankin mulla on aika paljon alhaisempi vaatimustaso sääntöjen noudattamiseen ylipäänsä, muutama oleellinen näköjään riittää. 

Ja vaikka aina välillä toki toivon että lapseni ei söisi omaa räkäänsä kiinteistövälittäjän kysyessä nimeä, tiedän että tosipaikan tullen nämä pullamössölapsukaiset osaavat olla toisille ihmisille ihmisiksi. Siitä haluaisin olla jatkossakin ylpeä.

Mitkä säännöt ovat teillä ehdottomia? 



Pitkästä aikaa, ihan aitoja tunnustuksia, minulta teille. Tarjolla hyvää omaatuntoa, ylemmyydentunnetta ja sallittua paheksuntaa. Olkaa hyvä...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

19 kommenttia :

  1. Vau. Hienosti sanottu ja täyttä asiaa.

    Ehdottomuussäännöistä mullakin tulee nyt mieleen toi vahingoittaminen ja tyhmäksi sanominen. Ja tunteiden ilmaisusta meillä tulee aina siinä kohtaa puhetta, kun ipana kiljuu täyttä kurkkua. Että miten saisin loppumaan sen aivoja halkaisevan kiljumisen, mutten antaisi kuvaa, että tunteita ei saa näyttää...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on tosi paha, viimeksi eilen käytiin englanniksi keskustelua Insinöörin kanssa siitä, miten ärsyttävä väsyneesti ulvova Ykkönen oli. Mutta hitto kun ei voi sanoa että voisitsä hei lopettaa ton kiljumisen, sairaan ärsyttävää. Joskus jaksaa olla näissä kohdissa hyvä vanhempi, usein ei.

      Poista
  2. Aika lailla samoilla linjoilla siitä, mikä on jatkuvan nalkutuksen arvoista ja mikä ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä vois myös lisätä että mikään ei ole jatkuvan nalkutuksen arvoista. Vitsi mä inhoon itseäni aina niissä hetkissä, niiiiin kypsää touhua. Eikä varmaan ihan hetkeen ole muuttumassa :D

      Poista
  3. Loistavasti kirjoitettu, täyttä asiaa!
    Meillä ehdoton toisten lyömiskielto (jep, tällaisellekin kiellolle on tullut tarvetta...) ja lisäksi seinien ja ikkunoiden kovalla esineellä lyömiskielto (vähän vaivalloisempi homma korjata hajonnut ikkuna tai tapetti). Sanoja ei vielä ole kuin muutama, mutta kunhan tyhmä joskus kertyy plakkariin sitä ei käytetä viittaamaan äitiin, eikä sen puoleen muihinkaan.
    Choose your battles on oikea linja ja viisautta. Vaaralliset jutut ehdottomasti kielletty, epämukavuutta aiheuttavat jutut kielletään tapauskohtaisesti (= vanhempien energiatasosta riippuen).
    Voi jospa kirkumisen sais tarvittaessa helposti loppumaan... aargh! Siihen auttaa meillä onneksi useimmiten salamannopea harhautus (Kato mitä tuolla ulkona on!)... ikävä kyllä ei aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO hitto, onpas kaikki taas samaa mieltä! :) Missä on ne "Bebé" vanhemmat jotka kieltää tosta mun listasta useimiten melkein kaiken? Ovatko ne urbaanilegenda??

      Poista
    2. Eiku niiden on oltava niitä kenen lapset ei koskaan pyrikään tekemään mitään ;) (Tunnen joitakuita Bebé-vanhempia.) Minäkin sanoisin (ja siihen jopa uskoisin), että meillä olkkarin pöydällä seisominen on kielletty, jos muksu ei siihen säännöllisesti osoittaisi taipumusta :D (Tai no joo, kyllähän sekin periaatteessa on kiellettyjen juttujen listalla...)

      Poista
    3. No mut periaatteethan tässä on jo aikaa sitten myyty, jos niitä ikinä olikaan :)

      Poista
    4. Minulle tuo lista kuulostaa 80-luvun "normaalilta" kieltolistalta, muutamin poikkeuksin.

      -Nupsu

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Olisin oikeesti ollut aika varma että tää pyöräilyspedeily esim olisi aika uniikkia meidän perheelle :)

      Poista
  5. Turvavyön käyttö autossa on ehdoton sääntö, samoin pyöräilykypärä fillaroidessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! noi onkin niin ehdottomia ettei niistä tarvitse todellakaan keskustella.

      Poista
  6. Käsien pesu sisään tullessa, raahaan vaika pakolla. Ei sen puoleen, kipeenä ollaan kyllä tasasesti...

    VastaaPoista
  7. Mikään noista sun listaamista ei ole meillä ehdottomia, vaikka fillari toistaiseksi onkin vain ulkokäytössä eikä mikään päivä ole karkkipäivä. Olen ihan samoilla linjoilla, että vähemmän tärkeissä asioissa kannattaa silloin tällöin joustaa. Joustavuus on ihan hyvä asia, jonka toivoisin lastenkin oppivan, vaikka sitä kieltämättä on vähän vaikea selittää :)

    Meillä ehdottomat säännöt liittyvät turvallisuuteen ja satuttamiseen: turvavyöt autossa, kypärä pyöräillessä, pelastusliivit veneessä, tie ylitetään käsi kädessä ja ketään ei saa satuttaa. Siinä ne taisivat ollakin.

    Sohvalla hyppimistä ei ole edes tullut mieleen kieltää :)

    VastaaPoista
  8. Meillä ehdottomin taitaa olla koiran kohtelu. Sille pitää antaa oma tila ja rauha esim. syömisen ajan. Tästä mä en jousta missään tilanteessa ja tosi hienosti tuo taapero kunnioittaakin karvaista kaveriaan :).

    VastaaPoista
  9. Mä uskon niin vakaasti käsienpesun voimaan terveenä pysymisessä, että meillä kyllä pestään _aina_ kädet kun tullaan sisälle. Ei niinkään ennen ruokaa tartte, jos ei oo käynyt vessassa. Eikä ruoan jälkeenkään kun ei 4-vuotiaalla erityisesti ole likaiset kädet ruokailun päätteeksi.

    Mut missä teillä oikein säilytetään niitä fillareita, jos niillä kruisaillaan sisälläkin??

    Ja lelujen paikoilleen siivoamisesta totean vain, että en näe pointtia siinä että joka ilta pitäisi siivota leikit pois. Mun mielestä on ihan kasvatuksellisesti tärkeätä, että samaa leikkiä saa jatkaa monta päivää. Siksipä junaradat ja lego-leikit pitääkin kasata sinne lastenhuoneeseen - muualta ne sitten siivotaan kyllä iltaisin pois.

    Mut muuten mun kasvatusmetodi näyttää olevan, etten vain tosiaan aina halua tietää/nähdä/kuulla jottei tarvitse puuttua. Jos lapsi ei näe että näin, niin sittenhän sitä nenää voi kaivaa ihan rauhassa. ;)

    Ja jos jollain on joku vinkki miten lapsen saa olemaan keskeyttämättä aikuisten puhetta, niin pistäkää jakoon, kiitos. Meillä vain vola nousee nousemistaan kunnes on ihan pakko huomioida se lapsikin kun ei enää kuule omia ajatuksiaankaan. Ei paljon tartte tässä perheessä äidin ja isän vaihtaa kuulumisiaan illan ruokapöydässä.

    VastaaPoista
  10. Ihanaa! Kuulostaa tutulta :) potkupyörällä meilläkin ajellaan sisällä ! Ja se aamuinen hampaidenpesu... oh no! Hirveesti tuottaisi stressiä, jos koko ajan olisi kyttäämässä kaikkea. Toisten kunnioitus ja tunnetaidot. Siinä tärkeimmät. Kiitos tästä (kin)!

    VastaaPoista
  11. Ketään ei lyödä, ei edes takaisin, eläimiä kohdellaan nätisti, äitiä totellaan (tätä vielä opetellaan), pakko ei ole syödä jossei tykkää, mutta maistaa pitää aina. ei haukuta, eikä oteta tavaroita kädestä. Muista asioista voidaankin keskustella ja joustaa tarpeen tullen.

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.