Huonon maun iltasatuja

sunnuntai 2. helmikuuta 2014 Valeäiti 10 Kommenttia

Meidän perheen iltarutiinit on aina olleet vähän heikoissa kantimissa. Tehdään suunnilleen samat asiat joo, mutta vähän eri aikaan ja aika hitaalla otteella. Erityisesti minua on aina häirinnyt kirjahetkien vähyys. Kausittain kirjoja on luettu liikaakin, mutta yleisesti noita kahta ei vaan ole kirjat kiinnostaneet yhtä paljon kuin vaikkapa sohvalla pomppiminen, nenän kaivaminen tai yleisvatulointi. Olisihan sen saanut "pakotettua" rutiinin kautta, mutta eipä siinä vaan käynyt niin. Mutta nyt olemme perinteen, tai ainakin rutiinin äärellä: olemme ottaneet tavaksi kertoa, siis ei lukea, lapsille iltasatuja. Yllätyksekseni kuulin, että näin tehtiin myös minun lapsuudessani: soopaa mieluummin kuin proosaa. Hyvä on sitten. 

Nämä sadut kerrotaan ihan viimeisenä, sänkyyn menon jälkeen. Niillä yritetään lahjoa etenkin yhtä karkailuongelmista kärsivää nuorta miestä rauhoittumaan sinne sänkyyn ja jäämään sinne. Siksi tarinoiden pitää olla aika kiinnostavia. Eli ne on keksittävä lennosta. Useimmiten Ykkönen haluaa kuulla "xx-kakku-tarinan", joka on joskus jotain loogista (mansikkakakku!) ja joskus ei (nenäkakku!). Aika monena iltana lastenhuoneessa tehdäänkin mitä ihmeellisimpiä kakkuja asianmukaisin ääniefektein (kananmunat rikotaan kops-räks-plöts, tehosekoitin sanoo nousevalla äänellä ssrrrrr ja kaulimesta kuului vahingossa ääni, joka Ykkösen suusta toistettuna kuulosti häkellyttävän paljon eräältä v-alkuiselta sanalta). 

Joskus me kuitenkin vähän huijataan Insinöörin kanssa, ja kerrotaan jostain ihan muusta kuin leipomisesta. Etenkin muuten Insinööri, mistähän johtuu? Ajattelin jakaa kanssanne TOP5 tarinat so far: 

1. Hapanhorpputarina.
Eli miten hapankorpuista tehdään rullia Pikku Kakkosessa nähtyy tyyliin. 
"Otetaan kaksi hapankorppua ja laitetaan ne lautaselle, jossa on vähän vettä. Ei maitoa, koska Kakkonen on sille allerginen. Sitten mennään tekemään legolinna. Kun linna on valmis, mennään takaisin keittiöön. Otetaan pehmentyneet korput ja aletaan laittaa niihin täytteitä. "Mulle ei äiti sinappia" Ei, sulle ei laiteta sinappia. Kumpaankin laitetaan vähän voita, kinkku ja ehkä suolakurkku. Sitten ne rullataan näin [kaikki rullaa sormillaan]. Sitten nostetaan lautaselle, lautanen kahdella kädellä pöytään, muki pöytään ja siihen maitoa pulpulpulpul, rulla käteen ja - HRHAUMH! [kaikki mukahaukkaa kovaan ääneen]."

2. Hauvakakku
"Isi, kerro hauvakakusta!"
"Hauvan näköinen vai hauvoista tehty kakku?" "Hauvoista tehty!" "Okei. No tiedättekö miten saadaan paljon hauvoja? Hauvat tykkää luista. Pitää ostaa paljon luita! Lihakauppaan  mennään, otetaan vuoronumero ja sitten kun tulee 'pling 43', pyydetään myyjältä luita. Takahuoneesta niitä löytyi ja ostetaan niitä näin iso [syli auki] säkki. Ne luut sitten liimataan kakunmuotoiseksi torniksi. Torni viedään koirapuistoon. Kaikki koirat menee ottamaan luista kiinni niin että kaikilla on yksi suussa. Niin niistä tulee kakunmuotoinen kasa koiria. Mutta koiria ei voi syödä, kun ne on lemmikkejä. Niinpä otetaan vaan siitä kakusta kuva ja lauletaan paljon onnea vaan". 

3. Kaktus Kaku
"äiti, kerro kaktuskakusta!"
"Olipa kerran kaktus nimeltä Kaku. Se asui aavikolla muiden kaktusten kanssa. Mutta arvaapa mitä, se olikin sininen! Kaikki muut oli vihreitä, mutta Kaku oli sininen. Se johtui siitä, että se tykkäsi niin paljon vedestä. Se joi niin paljon vettä, että siitä tuli sininen. Mutta ne muut, vihreät, kaktukset tykkäsi siitä silti kauheasti."

4. Korvakakku
"Äiti, kerro korvakakusta!"
"Oikeesti, korvakakusta?" 
"Joo!"
"Fine. Otetaan kolme samankokoista lasia. Yhteen rikotaan, emm...kuinkahan monta kananmunaa korvakakkuun tarvittaisiin?, okei, kolme kananmunaa. Näin: Kops, räks, plöts [kaikki kolme tekee liikkeet] (...) ja sitten täytetään se kakku! Otetaan kasa korvia, kas näin, ja iso veitsi, ja aletaan hakata pieniksi paloiksi: zak-zak-zak-zak-zak-zak-zak, kunnes leikkuulaudalla on vaan iso kasa korvamössöä. Sitten levitetään se sinne väiin". [ja loppuun samat rituaalit kuin hapanhorppurullissa].

5. Krokotiili Kaku
"Mistäs tänään kerrottaisiin?"
"Krokotiilikakusta!"
"Selvä. Olipa kerran krokotiili nimeltä Kaku. Se oli sillä tavalla outo krokotiili, että se oli tosi pieni. Kerran se päätti että nyt se on kyllästynyt tähän kotiinsa, että on aika nähdä maailmaa. Niinpä se pakkasi pienen pieneen laukkuunsa muutaman lelun, tosi pienet vaihtohousut ja sitten leipää ja piimää. Sitten se lähti matkaan. Se matkusti yötä päivää, monta pitkää viikkoa. Leipä loppui ja piimäkin meni sen siliän tien. Se totesi, että on parempi kääntyä takaisin kotiin, koska ei tässä välissä ole mitään kovin kummoista uutta nähnyt. Se kääntyi ympäri ja kuuli kuinka sen äiti totesi että tulehan Kaku syömään. Siellä se raukka vielä oli, omassa pihassa. Ei se ollut pienillä jaloillaan päässyt yhtään mihinkään."

Mä luulen, että me tulla koskaan kirjoittamaan lastenkirjaa. 

Meidän perheen iltarutiinit on aina olleet vähän heikoissa kantimissa. Tehdään suunnilleen samat asiat joo, mutta vähän eri aikaan ja aika h...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

  1. Mun keksimät sadut (Hampurilainen kasvatti viikset, Poliisi jonka housut kolisi ja nyt Poliisi, jonka housuissa oli poliisi) on saavuttaneet suuren suosion. Ongelmana on se, että kuulijat tuntuvat muistavan ne kertakuulemalta, kun taas lennosta improvisoiva äiti ei välttämättä paina jokaista detaljia mieleen. Sit kun ne väistämättä halutaan kuulla uudelleen, niin lapset närkästyneenä korjailee kun poliisin kolisevien housujen taskuista löytyykin tavarat väärässä järjestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo toi todella on ongelma! Mäkin saan koko ajan yleisöstä noottia että joku kohta meni väärin :D

      Poista
  2. Toi koirakakku on ihan huikea! Mä haluan kanssa kuulla sen iltasaduksi joka ilta. Ehkä kerron sen itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähetänkö Insinöörin sinne vai opettaisko se ehkä sen vaan sun insinöörille? :)

      Poista
  3. Meinasin jättää koirakakun välistä, kun kuulin korvissani sen tehosekoittimen äänen yhdistettynä koirien ulinaan, mutta sehän olikin ihan lapsille sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä nää on, korvakakku meni vähän siinä rajoilla :) Ja hyi olkoon, mä oon alkanu kertoa jopa opettavaisia satuja! Näin silmätulehduksen aikaan täällä seikkailee esim usein sokeita tyyppejä - joilla silti on oikein onnellinen elämä :D

      Poista
  4. Heh hauskaa, meidänkin iltarutiinit ovat usein vähän heikoissa kantimissa, kirjahetkiä on ollut liian vähän ja pomppimista sekä nenänkaivelua sitäkin enemmän. Joten meilläkin ryhdyttiin noin puoli vuotta sitten lahjomaan ja houkuttelemaan lasta sänkyyn itsekeksityillä iltasaduilla. Ehkä tää on jokin universaali juttu! Meidän iltasaduissa rupesi seikkailemaan pari vakiohahmoa, jotka sattumalta tekivät juuri niitä samoja juttuja kuin kuulija itsekin elämässään (varsinkin silloin jos tarinankertojaa väsytti eikä mielikuvitus oikein laukannut) ja välillä tarinoihin sisältyi myös piilotettuja moraalisia opetuksia ;) Harmi vaan lapsi vähän väsähti tähän juttuun parin kuukauden jälkeen, MUTTA toisaalta siinä vaiheessa hän innostui ihan oikeista iltasaduista, siis kuvakirjoista ja jopa klassisista satukirjoista, ja todellakin vaatii että joka ikinen ilta luetaan jotain. Nykyään ne moraaliset opetukset tulee siis grimmin veljesten tyyliin - meidän omat tarinat oli paljon paljon kesympiä...

    Ja nyt samalla kiitän tosi paljon myöhässä siitä "mitä jos olenkin väärässä" -filosofiasta, se on nimittäin ihan mieletön oivallus ja olen miettinyt sitä paljon tänä talvena. Voi olla että se lause muutti omaa kasvatustyyliäni vähän pehmeämmäksi eli lapseni vielä kiittävät sinua!

    t. vakituinen lukija, joka ei koskaan saa aikaiseksi kommentoida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, miten mahtavaa kuulla tollaista palautetta <3 ei mun sit enää muuta tarvisekaan ikinä kirjoittaa, riittää että joku joskus saa jotain järkevää täältä irti :) kiitos!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.