Vielä/enää viikko jäljellä!

perjantai 21. helmikuuta 2014 Valeäiti 2 Kommenttia

On ollut kaunista, rumaa ja iloista. Vähän joutuu valittaa, mutta suunta on ylöspäin. Haastetta jäljellä vaivainen viikko, vastahan se alkoi! Vastahan kyllästyin siihen!

...ja vastahan näemmä sössin sen. Pari kuvaa löytyy nyt sit vain Instagramista, seuraa köyhä yritys linkittää niitä tänne. 

Valekuva 17. Kaunis

Valekuva 18. Ruma 

Valekuva 19. Iloa 


Valekuva 20. Valivali


Valekuva 21. Ylöspäin 

 
Tämä nyt oli vähän kökköä linkkeineen kaikkineen, pahoittelen. Kuva 20 kertokoon, miksi yritys on vähän laimea. 

Kiitos muuten kaikille mukana oleville taas kerran, Instagramissa on todella paljon hyviä kuvia! Jee!

On ollut kaunista, rumaa ja iloista. Vähän joutuu valittaa, mutta suunta on ylöspäin. Haastetta jäljellä vaivainen viikko, vastahan se alkoi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Köpis valekuvina

sunnuntai 16. helmikuuta 2014 Valeäiti 0 Kommenttia

Valekuva 14. Äiti (on nyt vapaalla)


Otettiin raparperi-valkosuklaa. Oli törkeän hyvää. Serenity Cupcakes, vahva suositus. 

Valekuva 15. LOL


Hyvää menoa Hamley's:in lelukaupassa. Vahva suositus. 

Valekuva 16. Ensimmäinen


Reissun ensimmäinen ja viimeinen Smørrebröd Kastrupin lentokentällä. Ei jatkoon (aka en suosittele).

Ja kohta on hän kotona, kassi täynnä tanskalaista designia, tili tyhjänä ja lapset mielessä. 


Valekuva 14. Äiti (on nyt vapaalla) Otettiin raparperi-valkosuklaa. Oli törkeän hyvää. Serenity Cupcakes, vahva suositus.  Valekuva 15. LOL ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Rankkaa touhua

lauantai 15. helmikuuta 2014 Valeäiti 4 Kommenttia

Hei maailma, olen Kööpenhaminassa. Hieno paikka! Tiedättekö mikä täällä on parasta? 

- herääminen klo 10.30

- jonkun toisen tekemä aamiainen

- hotellihuoneessa nyhjääminen. Kun ei ole pakko tehdä mitään. 

- kaupat

- lasten kitinä. Koska sitä voi paeta. Vaikka viinille. 


No okei, ehkä tätä löytyisi muistakin kaupungeista. Ja okei, ehkä kaupunkilomalla voisi olla aktiivisempikin. 


Mutta oikeesti: käsi ylös kanssamutsit, kuka muka ei nukkuisi puoleenpäivään ja käyttäisi kaikkia mahdollisuuksia laiskotteluun kun sellainen annetaan? 


Nyt vielä hetken pötköttelyä ja jos sitten jaksaisi vaikka muutamassa kaupassa käydä ennen lounasta. Ja viiniä. 


Ah, the agony of my life.  

Hei maailma, olen Kööpenhaminassa. Hieno paikka! Tiedättekö mikä täällä on parasta?  - herääminen klo 10.30 - jonkun toisen tekemä aamiainen...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kuvia digisotkun keskeltä

torstai 13. helmikuuta 2014 Valeäiti 0 Kommenttia

Ai mikä valekuvahaaste? On se jossain hengissä, Instagramissa ainakin kuvia pukkaa mukavasti kaikilta muilta - paitsi minulta. Nyt ei ole edes ollut mikään tulipalokiire, ainoa mikä täällä palaa on ihmisten iho. Kuumetta pukkaa melkein koko porukalla. Vielä suurempi ongelma on kuitenkin aito ensimmäisen maailman dilemma; kaikista digitaalisista vehkeistä on muistit täynnä, akut loppu tai jotain muuten vain kaputt. Lievästi ongelmallista ottaa ja julkaista kuvia kun mikään ei toimi.

Selittelyt sikseen, tässä puuttuvat kolme.

Valekuva 11: Kotona


Sieltä, missä aita on matalin; lattialta, kännykkää ladatessa.

Valekuva 12: Lähikuva


Eikun anteeksi, tämä on todellakin sieltä, missä aita koskettaa maata; sohvalla maatessa.

Valekuva 13: Sun vuoro



Makaroni-Martan laatikko loppui, huomenna on Insinöörin vuoro. Itseasiassa huomenna, lauantaina ja sunnuntaina on myös Insinöörin vuoro vaihtaa vaipat, pyyhkiä kyyneleet, leikittää ja laulattaa. Minä olen sillä aikaa iloisessa Kööpenhaminassa, hip ja hei!


Ai mikä valekuvahaaste? On se jossain hengissä, Instagramissa ainakin kuvia pukkaa mukavasti kaikilta muilta - paitsi minulta. Nyt ei ole ed...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

10: VMP

maanantai 10. helmikuuta 2014 Valeäiti 4 Kommenttia

Tämän päivän kuvaa kuvastaa kyllä otsikko aika hyvin. Koska kuva on kyllä karseinta p***aa, mitä minun kamerastani on hetkeen tullut. Suurin osa päivän VMP tapahtumista on kuitenkin ollut mahdottomia kuvata, joten tässä se tulee se yksi huono kuva.

Valekuva 10: VMP


Aamulla oli maito loppu. Korjaan: kahvimaito oli loppu. Tuossa ne talouden viimeiset maidot majailee, pois huuhdeltuina ja kuivuneina. Se jos jokin on sellainen VMP. Kahden maitoallergisen imettänyt äiti on ansainnut loppuelämäkseen maidot kahvin päälle.

Ja sitten niitä päivän muita VMP -hetkiä epävisuaalisine kuvauksineen:
  • Kakkonen käveli tarhan käytävällä seinää päin. On se lahjakas.
  • Samaan aikaan Ykkönen alkoi valittaa (ja itkeä) kurkkukipua, ja halusi tietysti (myös) syliin
  • Siinä vaiheessa oli vielä neljä kerrosta käveltävänä
  • Kolmannen jälkeen aloin pohtia, muistinko laittaa aamulla dödöä
  • Minulla oli päällä uravaatteet, lapsilla kuravaatteet. Meistä kukaan ei selvinnyt puhtaana.
  • Yksi myyntipalaveri peruuntui, eli likasin ne uravaatteet turhaan. 
  • Ykkönen kertoi tarhan pihalla sitä hakiessani, että se oli jätetty yksin yläkertaan kun muut lähti välipalalle. Se ei valehdellut. 
Viimeinen kohta on aika hurja, ja aika kurja. Mutta en aio soittaa iltapäivälehdistöön ("lapsia unohdellaan yksin - ovatko ryhmäkoot karanneet käsistä?"), enkä edes päiväkodin johtajalle. Sen sijaan toivon, että poikkeuksellisesti ylös kannetulla välipalalla ja muutamalla halilla lepytetty lapsi ei näe asiasta painajaisia ja että se mokan tehnyt sijaishoitajaparka ei lopeta koko hyvin alkanutta hoitajauraansa tämän yhden tapauksen takia. 

Okei, ehkä minä ihan vähän myös toivon että Ykkönen olisi välillä vähän suulaampi. Ettei sitä unohdettaisi yksinään hiljaa kotileikkejä leikkimään. 



Tämän päivän kuvaa kuvastaa kyllä otsikko aika hyvin. Koska kuva on kyllä karseinta p***aa, mitä minun kamerastani on hetkeen tullut. Suurin...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

9. Aika

sunnuntai 9. helmikuuta 2014 Valeäiti 0 Kommenttia

Se tuntuu joskus olevan vähän kortilla. 

Valekuva 9: Aika




Se tuntuu joskus olevan vähän kortilla.  Valekuva 9: Aika

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Hyvällä ruokahalulla

lauantai 8. helmikuuta 2014 Valeäiti 16 Kommenttia

Ykkönen painoi yksivuotisneuvolassa 9,4kg. Kakkonen painoi saman verran seitsemänkuisena. Ymmärtänette että lapsilla on hieman eroja vartalonmallissa. Eikä ihme.

Antakaas, kun avaan teille vähän Kakkosen ruokahalua:

  • Tarhassa se on 'pöydän eka, pöydän vika'. Kuulemma "jos on kiire, ei anneta enää neljättä annosta". 
  • Kun se näkee mitä tahansa ruokaa se alkaa kiljumaan "Kakkosellekin!". Pahinta on kananmunasushi, sitä on ihan turha yrittää syödä yksin. Viimeksi vieraatkin joutui itseasiassa antamaan omat palansa sille. 
  • Pizzeriassa lautanen joudutaan viemään pois sen edestä, ettei se syö ihan oikeasti kokonaan sitä puolikasta aikuisten pizzaa. 
  • Ja kun palaamme sieltä pizzeriasta puolen tunnin päästä kotiin, se yrittää mennä jääkaapille.
  • Sille ei mahdu aina kaikki paidat päälle kun maha ottaa vastaan.
  • Se ei pääse aina sohvalle. Maha ottaa vastaan. 
  • Se myös näyttelee sitä mahaansa mielellään kaikille, paidan helmaansa nostamalla. Esimerkiksi ravintolassa. 
  • Sillä on kieltämättä aika ihana pussattava maha.
Massakausi, aina päällä.

Ykkönen painoi yksivuotisneuvolassa 9,4kg. Kakkonen painoi saman verran seitsemänkuisena. Ymmärtänette että lapsilla on hieman eroja vartalo...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

16 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

8: Hän

Valeäiti 0 Kommenttia

Hän on jo todella iso ihminen. Niin iso että voi ihan itsenäisesti päättää mennä ulos sateeseen istumaan. Yksinään.

Valekuva 8: Hän



Hän on jo todella iso ihminen. Niin iso että voi ihan itsenäisesti päättää mennä ulos sateeseen istumaan. Yksinään. Valekuva 8: Hän ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

7: Minä

perjantai 7. helmikuuta 2014 Valeäiti 5 Kommenttia

Valekuva 7: Minä


Minä olen mekkotyttö. Huomasin sen viimeistään taannoisella työmatkalla, kun en löytänyt laukustani yhtäkään housunlahjetta. En ihan ymmärrä miten tähän on tultu, koska muistan ajan, jolloin päällä oli aina housut, t-paita ja "paksu paita". Siis joku pitkähihainen. Mutta mekkotyttö sitä on näköjään oltu myös tiukassa uhmaiässä, tai sitten äidilläni on ollut käsittämätön kärsivällisyys vielä kolmannen lapsen kanssa.

Minä olen aina ollut paksutukkainen. Pienenä se tarkoitti lettejä öisin, koska äiti ei jaksanut kuulemma harjata takkuja yöllä. Nyt ymmärrän senkin, kun Ykkönen alkaa lähestyä letti-ikää. Tuo otsatukka jäi kyllä traumaksi, kokeilin uudestaan vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.

Minä olen aina ollut suu auki. Joko hymyilemässä, puhumassa, laulamassa tai - useimmiten - väittämässä vastaan. Hampaat saivat sen kunniaksi käydä läpi oikomishoidon ja nyt on mitä näyttää. Hollywood hymy.

Minä olen aina näyttänyt minulta. Nuo pienen tytön silmät ovat edelleen peilissä, vaikka niiden alle on kertynyt hämmästyttävän paljon mustaa. Nenä, huulet ja poskipäät ovat nekin tutut.

Minä olen jotenkin hämmästynyt, että näiden kahden kuvan välissä on melkein 30 vuotta. Että olen jo niin aikuinen. Että tuota ensimmäistä kuvaa ottaessani pakoilin aina kahta sisarusta, ja että toisen kuvan kohdalla juhlin pitkästä aikaa koittanutta vapautta kahdesta omasta pienestä nahistelijasta.

...vaikka ihan hyvin muistan vielä senkin kauhean tapahutman, kun tuon toisen kuvan jälkeen hävitin tuttavien hamsterin kirjahyllyn taakse. Itkettää melkein vieläkin.

P.s. yhtäkään hamsteria ei vahingoitettu.


Valekuva 7: Minä Minä olen mekkotyttö. Huomasin sen viimeistään taannoisella työmatkalla, kun en löytänyt laukustani yhtäkään housunl...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

6: Muut

torstai 6. helmikuuta 2014 Valeäiti 0 Kommenttia

Ne muut kuuntelee kiltisti sillä aikaa kun minä kuvaan. Ne muut auttaa minua. Ilman niitä muita minä en voisi tehdä tätä ollenkaan. Niiden muiden onnistuminen on ehkä jopa siistimpää kuin oma.


Koripallo on ihmisen parasta aikaa. 

Ne muut kuuntelee kiltisti sillä aikaa kun minä kuvaan. Ne muut auttaa minua. Ilman niitä muita minä en voisi tehdä tätä ollenkaan. Niiden m...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

5: Toisinpäin

keskiviikko 5. helmikuuta 2014 Valeäiti 4 Kommenttia

Menee melkein huijaamisen puolelle, mutta toisaalta eihän tässä haasteessa mitään sääntöjäkään ollut. Joten menköön.

5: Toisinpäin


Se mikä tässä on toisinpäin, on roolit: kuvan otti tuleva taiteilija Kakkonen. Kasvoilla pienelle möhömahalle varattu hymy.

Menee melkein huijaamisen puolelle, mutta toisaalta eihän tässä haasteessa mitään sääntöjäkään ollut. Joten menköön. 5: Toisinpäin ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

4. Kulma

tiistai 4. helmikuuta 2014 Valeäiti 4 Kommenttia

Valitettavan iso joukko teistä varmaan tietää, miltä tämän setin kasaaminen kuulostaa:

Valekuva 4: Kulma


Sinne se naksahtaa, ravistelun jälkeen. Sitten painetaan pienen suun ja nenän ympärille, painetaan tsuf tsuf ja hengitellään. Ja sen jälkeen toivottavasti hengitellään. Se on muuten kumma, miten nopeasti siihenkin turtuu ettei oma lapsi hengitä ihan kunnolla. Että jaa, annetaanpa lääkettä. Mutta eihän se nyt silti mikään lottovoitto ole.


Valitettavan iso joukko teistä varmaan tietää, miltä tämän setin kasaaminen kuulostaa: Valekuva 4: Kulma Sinne se naksahtaa, raviste...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

3: Yhdessä

maanantai 3. helmikuuta 2014 Valeäiti 0 Kommenttia

Se 50-lukuinen vaimo sisälläni pääsi sittenkin valtaan. Huh. Tuli melkein sikahyvää, jos vielä olisi hetken malttanut antaa olla uunissa, olisi voinut olla lähes bueno.

Valekuva 3: Yhdessä


Noh, antaa mennä sitten, suurella ylpeydellä: tälläinen siitä tuli: 

Se 50-lukuinen vaimo sisälläni pääsi sittenkin valtaan. Huh. Tuli melkein sikahyvää, jos vielä olisi hetken malttanut antaa olla uunissa, ol...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Huonon maun iltasatuja

sunnuntai 2. helmikuuta 2014 Valeäiti 10 Kommenttia

Meidän perheen iltarutiinit on aina olleet vähän heikoissa kantimissa. Tehdään suunnilleen samat asiat joo, mutta vähän eri aikaan ja aika hitaalla otteella. Erityisesti minua on aina häirinnyt kirjahetkien vähyys. Kausittain kirjoja on luettu liikaakin, mutta yleisesti noita kahta ei vaan ole kirjat kiinnostaneet yhtä paljon kuin vaikkapa sohvalla pomppiminen, nenän kaivaminen tai yleisvatulointi. Olisihan sen saanut "pakotettua" rutiinin kautta, mutta eipä siinä vaan käynyt niin. Mutta nyt olemme perinteen, tai ainakin rutiinin äärellä: olemme ottaneet tavaksi kertoa, siis ei lukea, lapsille iltasatuja. Yllätyksekseni kuulin, että näin tehtiin myös minun lapsuudessani: soopaa mieluummin kuin proosaa. Hyvä on sitten. 

Nämä sadut kerrotaan ihan viimeisenä, sänkyyn menon jälkeen. Niillä yritetään lahjoa etenkin yhtä karkailuongelmista kärsivää nuorta miestä rauhoittumaan sinne sänkyyn ja jäämään sinne. Siksi tarinoiden pitää olla aika kiinnostavia. Eli ne on keksittävä lennosta. Useimmiten Ykkönen haluaa kuulla "xx-kakku-tarinan", joka on joskus jotain loogista (mansikkakakku!) ja joskus ei (nenäkakku!). Aika monena iltana lastenhuoneessa tehdäänkin mitä ihmeellisimpiä kakkuja asianmukaisin ääniefektein (kananmunat rikotaan kops-räks-plöts, tehosekoitin sanoo nousevalla äänellä ssrrrrr ja kaulimesta kuului vahingossa ääni, joka Ykkösen suusta toistettuna kuulosti häkellyttävän paljon eräältä v-alkuiselta sanalta). 

Joskus me kuitenkin vähän huijataan Insinöörin kanssa, ja kerrotaan jostain ihan muusta kuin leipomisesta. Etenkin muuten Insinööri, mistähän johtuu? Ajattelin jakaa kanssanne TOP5 tarinat so far: 

1. Hapanhorpputarina.
Eli miten hapankorpuista tehdään rullia Pikku Kakkosessa nähtyy tyyliin. 
"Otetaan kaksi hapankorppua ja laitetaan ne lautaselle, jossa on vähän vettä. Ei maitoa, koska Kakkonen on sille allerginen. Sitten mennään tekemään legolinna. Kun linna on valmis, mennään takaisin keittiöön. Otetaan pehmentyneet korput ja aletaan laittaa niihin täytteitä. "Mulle ei äiti sinappia" Ei, sulle ei laiteta sinappia. Kumpaankin laitetaan vähän voita, kinkku ja ehkä suolakurkku. Sitten ne rullataan näin [kaikki rullaa sormillaan]. Sitten nostetaan lautaselle, lautanen kahdella kädellä pöytään, muki pöytään ja siihen maitoa pulpulpulpul, rulla käteen ja - HRHAUMH! [kaikki mukahaukkaa kovaan ääneen]."

2. Hauvakakku
"Isi, kerro hauvakakusta!"
"Hauvan näköinen vai hauvoista tehty kakku?" "Hauvoista tehty!" "Okei. No tiedättekö miten saadaan paljon hauvoja? Hauvat tykkää luista. Pitää ostaa paljon luita! Lihakauppaan  mennään, otetaan vuoronumero ja sitten kun tulee 'pling 43', pyydetään myyjältä luita. Takahuoneesta niitä löytyi ja ostetaan niitä näin iso [syli auki] säkki. Ne luut sitten liimataan kakunmuotoiseksi torniksi. Torni viedään koirapuistoon. Kaikki koirat menee ottamaan luista kiinni niin että kaikilla on yksi suussa. Niin niistä tulee kakunmuotoinen kasa koiria. Mutta koiria ei voi syödä, kun ne on lemmikkejä. Niinpä otetaan vaan siitä kakusta kuva ja lauletaan paljon onnea vaan". 

3. Kaktus Kaku
"äiti, kerro kaktuskakusta!"
"Olipa kerran kaktus nimeltä Kaku. Se asui aavikolla muiden kaktusten kanssa. Mutta arvaapa mitä, se olikin sininen! Kaikki muut oli vihreitä, mutta Kaku oli sininen. Se johtui siitä, että se tykkäsi niin paljon vedestä. Se joi niin paljon vettä, että siitä tuli sininen. Mutta ne muut, vihreät, kaktukset tykkäsi siitä silti kauheasti."

4. Korvakakku
"Äiti, kerro korvakakusta!"
"Oikeesti, korvakakusta?" 
"Joo!"
"Fine. Otetaan kolme samankokoista lasia. Yhteen rikotaan, emm...kuinkahan monta kananmunaa korvakakkuun tarvittaisiin?, okei, kolme kananmunaa. Näin: Kops, räks, plöts [kaikki kolme tekee liikkeet] (...) ja sitten täytetään se kakku! Otetaan kasa korvia, kas näin, ja iso veitsi, ja aletaan hakata pieniksi paloiksi: zak-zak-zak-zak-zak-zak-zak, kunnes leikkuulaudalla on vaan iso kasa korvamössöä. Sitten levitetään se sinne väiin". [ja loppuun samat rituaalit kuin hapanhorppurullissa].

5. Krokotiili Kaku
"Mistäs tänään kerrottaisiin?"
"Krokotiilikakusta!"
"Selvä. Olipa kerran krokotiili nimeltä Kaku. Se oli sillä tavalla outo krokotiili, että se oli tosi pieni. Kerran se päätti että nyt se on kyllästynyt tähän kotiinsa, että on aika nähdä maailmaa. Niinpä se pakkasi pienen pieneen laukkuunsa muutaman lelun, tosi pienet vaihtohousut ja sitten leipää ja piimää. Sitten se lähti matkaan. Se matkusti yötä päivää, monta pitkää viikkoa. Leipä loppui ja piimäkin meni sen siliän tien. Se totesi, että on parempi kääntyä takaisin kotiin, koska ei tässä välissä ole mitään kovin kummoista uutta nähnyt. Se kääntyi ympäri ja kuuli kuinka sen äiti totesi että tulehan Kaku syömään. Siellä se raukka vielä oli, omassa pihassa. Ei se ollut pienillä jaloillaan päässyt yhtään mihinkään."

Mä luulen, että me tulla koskaan kirjoittamaan lastenkirjaa. 

Meidän perheen iltarutiinit on aina olleet vähän heikoissa kantimissa. Tehdään suunnilleen samat asiat joo, mutta vähän eri aikaan ja aika h...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

2: Odotus

Valeäiti 4 Kommenttia

Kuvahaasteen toinen päivä menossa, ja kiroan jo mielessäni sitä typerää haasteen heittäjää, joka keksi aivan älyvapaita aiheita. Mikä odotus muka? Mistä muusta tässä voisi ottaa kuvan jos ei ikinä mene mihinkään julkisilla, tai jos ei ole sitä mahaa? Hahaa, maha! Nälkä! Ruokaa!

Valekuva 2: Odotus. 


Ravintolahairahdusta lukuunottamatta olen ollut tänään ihanan 50-lukuinen. Pessyt pyykkiä, siivonnut, hoitanut, päsmäröinyt ja vähän nalkuttanut. Ollut siis erityisen onnellinen pikkuvaimo. Jos vielä vain saisin silittää ja leipoa, olisi paketti täydellinen.

Öh, ehkä ei. Todennäköisemmin tartun illalla työkoneeseen ja palaan uraraketin moodiin. Tai jatkan hyvin alkanutta unelmointia, johon on jo tänään kuulunut laulamista ja yhden laulun loppuun kirjoittamista. Meanwhile loppuperhe katsoo sadatta tuntia telkkaria ja / tai nuokkuu sohvalla.

Yritän olla ottamatta tästä kaikesta kotona nyhjäämisestä suorittajalle tyypillistä morkkista (siis me ei olla tehty tänään yhtään mitään!) Oikeastaan kaikki tämä kotona hengaaminen on ollut aika superia. Huomaan, että kodin huoltaminen, pyykkikasojen taltuttaminen ja musiikkiin uppoutuminen on jäänyt viimeviikkoina ihan minimiin. Ja kotiminän virkistäminen on nyt aika jees.

Ehkä odottamisesta tulikin salakavalasti tämän hitaan päivän teema: odotan pyykkikoneen lopettamista, insipraatiota, flunssan talttumista, työviikkoa ja aurinkolomaa. Sillä aikaa pistän paikat kuntoon.

ps. Valekuvahaasteeseen osallistujia tippuu pikkuhiljaa mukaan, kiitos kaikille mukaan tulleille ja tervetuloa muutkin! Kuvia löytyy ainakin Instagramista tunnisteilla #valekuva #valekuvahaaste ja #valeaiti, sekä kommenttiboksissa majailevista linkeistä. Kaikki minun kuvani löytyvät sekä omista postauksistaan, että ylhäällä majailevan välilehden "Valekuvahaaste" alta peräkkäin, samoin kuin alkuperäiset aiheet. 


Kuvahaasteen toinen päivä menossa, ja kiroan jo mielessäni sitä typerää haasteen heittäjää, joka keksi aivan älyvapaita aiheita. Mikä odotus...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Valekuva 1: Lumi

lauantai 1. helmikuuta 2014 Valeäiti 0 Kommenttia

Peli on pakko avata jollain, laitetaan tämä.

Valekuvahaaste 1.2.: "Lumi". 



Aiheeseen liittymätön sidenote: Montessori-opeissa taitaa olla jotain perää. Yksi leikeistä on muistaakseni sellainen, että lattialle asetetaan eri värisiä alustoja (?) ja ilman että lasta ohjataan, hänen on tarkoitus ymmärtää hakea niiden päälle samanvärisiä esineitä. Ajattelin sen olevan aika hölynpölyä.

Sitten Ykkönen nykäisi hihasta tänään, "äiti kato mä laitoin oikean värisiä", ja vei olkkariin. Se oli keksinyt laittaa Bandheron rumpulautasille (mustia, joissa jokaisessa oman värinen tappi) asioita: Punaisen päällä oli punainen yöppäri siististi taiteltuna, sinisen päällä yksi sininen legoovi ja keskellä vihreää yksi vihreä leluauto.

Veti hiljaiseksi.

Peli on pakko avata jollain, laitetaan tämä. Valekuvahaaste 1.2.: "Lumi".  Aiheeseen liittymätön sidenote: Montessori-ope...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Itsesääliä ja valokuvaushaaste!

Valeäiti 23 Kommenttia

Ehkä olen sittenkin vain helpottunut, etten olekaan juuri nyt matkalla Slussenin metroasemalle.

Tämä viikko kävi niin kovilla kierroksilla minun ja Insinöörin päällekkäisten työmatkojen kanssa, että tämä kotiaika tekee ihan hyvää. Sanojeni tueksi voisin ottaa kuvan reilusta tusinasta huuhdeltuja maitotölkkejä, jääkaapin ovessa tuijottavasta kotihoitohjeesta, kolmesta purkamattomasta matkalaukusta, 15 palaverin kalenteriviikosta ja passikasasta eteisen pöydällä - mutta yllättäen en jaksa. Ymmärrätte ilmankin, että on ollut hieman kiireistä ja tämä yllättävä Tukholman risteilyn peruuntuminen on ehkä ihan hyvä.

...On se silti tietysti vähän harmi, että Kakkosella on B-influenssa, keuhkoputkentulehdus, korvatulehdus ja mahdollisesti päivittäisesti lääkittävä astma. Ja Ykkösellä silmätulehdus.

Se siitä valittamisesta, nyt kohti uusia haasteita! Tällä kertaa kirjaimellisesti, koska jossain välissä ohi sujahtaneen Valeäidin 2v synttärin (!) kunniaksi lanseeraan pienen kuvahaasteen.

Valekuva -haasteessa julkaistaan kuva joka päivä, ennalta määrätystä aiheesta. Haasteeseen osallistut julkaisemalla päivittäin aiheen mukaisen kuvan. Julkaisupaikkoja on esim. oma blogi, Valeäidin kommenttiboksi, Instagram, Flickr, tai miksei oma FB (voi tämän omaksi ilokseenkin tehdä). Voit käyttää halutessasi tunnistetta #valekuva niin löydän kaikki osallistujat. Ja nyt, haasteen kunniaksi löydät Valeäidin Instasta myös!

Kuvan voit ottaa sinä, tai vaikka lapsesi. Ja huomaa: kuvan ei tarvitse olla valokuva. Kaikki kuvat digitaalisessa muodossa käyvät. Tämä ei ole kovin ryppyotsaista; henkilökohtainen tavoitteeni on saada oma kamera laulamaan ja tökkiä luovuutta taas johonkin suuntaan. Ja nähdä mitä muut keksivät samoista aiheista.

Aiheet tulevat tässä (ja jos myöhemmin tekee mieli valittaa niistä, otathan huomioon että keksin nämä tässä ja nyt sohvalla istuessani. Ja että minua ei kiinnosta):

1.2. Lumi
2.2. Odotus
3.2. Yhdessä
4.2. Kulma
5.2. Toisinpäin
6.2. Muut
7.2. Minä
8.2. Hän
9.2. Aika
10.2. VMP
11.2. Kotona
12.2. Lähikuva
13.2. Sun vuoro
14.2. Äiti
15.2. LOL
16.2. Ensimmäinen
17.2. Kaunis
18.2. Ruma
19.2. Iloa
20.2. Valivali
21.2. Ylöspäin
22.2. Eväät
23.2. Aamu
24.2. Houkutus
25.2. Hymy
26.2. Kivikova
27.2. Pehmeää
28.2. Valo

Huh, kaduttaa jo nyt. Kun katson noita päivämääriä, tajuan että olen kolmella matkalla noidenkin aikana. Ja väliin mahtunee aika monta flunssaa myös. Ei auta, haaste on heitetty. iPhone olkoon pelastajani, helmikuun valo innoittajani!

Onnea matkaan kaikille, jännä nähdä mitä tästä saadaan aikaan!

EDIT: muutettu haasteen nimi alkuperäisen ajatuksen mukaiseksi ja lavennettu sääntöjä :) Kaikki mukaan hop hop!


Ehkä olen sittenkin vain helpottunut, etten olekaan juuri nyt matkalla Slussenin metroasemalle. Tämä viikko kävi niin kovilla kierroksilla...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

23 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.