Turvaverkoston varassa on hyvä olla

keskiviikko 8. tammikuuta 2014 Valeäiti 21 Kommenttia

Kerroinkin jo, että joululomalla tein aika paljon töitä. Siihen nähden, että olin lomalla. Yllättäen sama meno olisi jatkunut eilen, mutta kas - Ykkönen heräsi silmät melkein kiinni muurautuneena. Menin siis aiotun pitkän työpäivän sijaan lääkärin kautta siis toimistolle, jotain muka tekemään, samalla kun matkassa (ja lahkeessa) roikkui yksi tablettitaapero. Työpäivän aikana sain ehkä pari meiliä lähtemään.

Tänään sen piti mennä tarhaan, mutta se pirulainen heräsikin toinen silmä rähmäisenä. Taas mennään. Insinööri oli kumpanakin päivänä auttamattoman estynyt, joten oli keksittävä jotain muuta. Aika ottaa puhelin kauniiseen käteen ja lähettää taivaalle turvaverkoston valosignaali. Teitä tarvitaan nyt!

Tämän päivän jälkeen voin taas huokaista, että onneksi meillä on se verkosto. Se ei nimittäin oikeasti koskaan petä. Tällä kertaa Ykkönen pääsi hurjan jännälle seikkailulle. Retkipäivä alkoi puolimatkan Shellistä, josta Ugi nappasi Ykkösen kyytiinsä ja vei suoraan toimistoneidiksi omalle toimistolleen, jossa myös Mummi on töissä. Siellä se rähmä- anteeksi tähtisilmä sitten leikki jotain muutaman tunnin, kunnes retki jatkui seuraavaan paikkaan: Kivan H-Tädin luo. Leikit jatkui siis Serkkutytön seurassa vielä iltapäivän ajan, kunnes minä lopulta hain paketin takaisin kotiin kahden tunnin puistoulkoilun jälkeen. Hoh, en ole ehkä ikinä itse pystynyt moiseen, varsinkaan sadekelillä! Go Täti!

Lopulta koko homma saatiin järjestymään kolmella puhelulla, ja kaikilla oli mahtava päivä. Amazing. Toinen vastaava Amazing-kertomus saataneen viikon kuluttua, kun kaksi pahaa aavistamatonta lastenlikkaa, nuo kaunistakin kauniimmat, mutta ah niin hyväuskoiset Gaga-leidit saapuvat vapauttamaan meidät Insinöörin kanssa kiipeilyretkelle kahdestaan. (Tiedättehän, sitä laatuaikaa. Sitä kaivataan.)

Voi rakas turvaverkkolaisemme, olette niin ihania. Aina te löydätte aikaa auttaa, siirrätte johtoryhmän palavereita ja peruutatte jumppatunteja. Uhraatte kotiaikaanne ja uskallatte keskelle kaaosta. Se merkitsee meille todella paljon. Haluan sanoa teille kaikille todella vielä yhden lihavan, julkisen kiitoksen: KIITOS.  Sanomme vielä sitten livenä muutaman lisää! Ja sitten soitamme taas sen puhelun. 

Mutta kyllä tämä laittaa taas vähän ajattelemaankin. Pärjäämisestä.

Väestöliiton blogissa kirjoitettiin ihan kivasti, että pitää lopettaa se pärjääminen. No, me ollaan ehkä lopetettu se ja pyydetään hoitajia silloin kun sille on tarve. Mutta entäs ne, joilla ei ole näin upeaa verkostoa? Miten ne, joita ei ole edes kahta säätäjää taloudessa valmiina perumaan työmenoja? Entä ne, joille työmenon peruuttaminen tarkoittaa myös tulojen peruuttamista? Ne, joilla isovanhemmat asuu satojen kilometrien päässä ja joiden ihanat ystävät eivät ole valmiita testaamaan lapsiperhe-elämää hetkeksi?

En ole ihan varma pitäisikö tässä tulla huono omatunto, vai nimenomaan ottaa apu kiitollisena vastaan ja turvautua siihen just niin paljon kun voi. Kun siihen kerran on mahdollisuus.


Kerroinkin jo, että joululomalla tein aika paljon töitä. Siihen nähden, että olin lomalla. Yllättäen sama meno olisi jatkunut eilen, mutta k...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

21 kommenttia :

  1. <3 meillä oli puistossa ihan oikeasti kivaa, vaikka en minäkään siellä yleensä 2h viihdy ;) unohdit vielä kehua kuinka kiva-H- täti osui lapselle ensin puistoiluun sopivat vaatteet :) eikös se taas ollut sopivan valeäitimaista? Saatte kostoksi meidän neidin sinne taas jossain vaiheessa :) t: täti

    VastaaPoista
  2. Pitää kyllä vielä lisätä, että oikeesti turvaverkko on tärkeä! Kiltti mummi lupasi myös tulla huomenna pientä serkkua hoitamaan, jotta sen äiti pääsee hierojalle hoitamaan itseään. Kiitos mummi <3

    VastaaPoista
  3. Mun logiikka sanoisi että käyttäkää vaan turvaverkostoja, jotta he joilla ei niitä ole, voivat kuitenkin nauttia siitä yleisestä hyvästä olosta ja saavat siitä osansa, tavalla tai toisella. Hyvä kiertää.

    -Nuppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tehdään, mun logiikka on ihan samaa mieltä!

      Poista
  4. Ei pidä tulla huonoa omatuntoa, vaan kiitollisuus. Meilläkin on upea turvaverkosto, josta olen hurjan onnellinen. Mies lähti tänään työmatkalle, mutta tällä kertaa ei itkettänyt, koska siskoni saapuu kohta hoitoavuksi. Jää yöksikin, ihana täti <3

    VastaaPoista
  5. Itselläni ei ole turvaverkkoa ympärillä koska asumme ulkomailla ja siksi esim emme pääse mieheni kanssa ikinä kahdestaan mihinkään koska ei ole ketään ketä katsoisi lapsiamme tai jos mieheni lähtee työmatkalle niin joudun hoitamaan kaiken yksin.
    En silti syyllistä sinua vaan kehoitan todella nauttimaan turvaverkostosta koska sen apu on korvaamaton. :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä <3 toivottavasti löydätte jonkun tavan päästä välillä kahdestaankin johonkin, olisiko siellä mitään maksullisia hoitopalveluita, joita voisi vläillä käyttää?

      Poista
  6. Meillä ei ole turvaverkkoa käytössämme, ja olen siitä hieman katkerakin... syystä että isovanhemmille ovat muut lastenlapset paljon tärkeämpiä ja heille kyllä hoitoapuakin tarjoavat. Meidän lähtiessä synnärille ja soittaessani pääsevätkö apuun katsomaan vanhempia lapsia, eivät edes vaivautuneet puhelimeen vastaamaan. Että pakkohan se on vaan pärjätä ilman tukiverkkoja vaikkei todellisuudessa pärjäisikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tosta olisin minäkin aika helvetin katkera. Pistää vihaksi ihan sinunkin puolesta, murr. Voimia sinne!

      Poista
  7. Meillä on myös hyvä turvaverkosto, ja varsinkin siinä vaiheessa kun saatiin tietää, että saadaan kaksoset, niin rupesin olemaan siitä ihan tosi kiitollinen. Ehkä sitä omaa hyvää voisi yrittää levittää ympärille, tarjota apua jos on ystäviä, joilla turvaverkkoa ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mäkin mietin, ja aion tehdäkin heti kun osaan ja muistan sitä jollekin ehdottaa järkevällä tavalla.

      Poista
  8. Meidän turvaverkosto vankkeni viime keväänä, kun miehen isä jäi eläkkeelle. Muuten isovanhemmat ovat vielä työelämässä ja asuvat sen verran kaukana, kuten myös meidän molempien sisarukset, että mitään pikaista hoitoapua ei oikein saa. Ja kun on niin huono pyytämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, eläkeikää odotellessa! Nyt on aina huono omatunto kun töistä nekin sitten joutuu olemaan poissa...

      Poista
  9. Ole kiitollinen! Ja nauti, että teillä sumpliminen onnistuu.

    Meillä ei turvaverkkoa ole, valitettavasti. Vähän samoin kuin aiemmalla kommentoijalla. Eli isovanhempia on 4kpl, mutta turha pyydellä - ei kiinnosta. Vaikka kaikki ovat jo eläkkeelläkin... On niitä tärkeämpiä menoja.

    Havahduin siihen ettei olla yli 4 vuoteen käyty miehen kanssa kaksin missään, siis ihan oikeasti. Kukaan muu ei ole vaihtanut lapsille vaippaa kuin minä ja mieheni (no ne vaippa-ajat ovat nyt kyllä ohi).

    Eikä tuokaan oikeastaan katkeroita vaan se miten saan kuulla moitteita tavoistani ja meidän valinnoista. Olen kotona - jep vieläkin! Meidän tilanteessa olisi aika mahdotonta yrittää sovittaa kahden ihmisen must-työmenoja. Työni olisi sen verran vaativaa, etten kokisi pystyväni tekemään sitä edes tyydyttävästi. Ja kun se nyt taloudellisesti on mahdollista, kun tinkii menoista, niin miksi en olisi kotona?

    Ja joo, en ota tukia valtiolta. Eli ei kannata aloittaa haukkutulvaa. niitä olen kuullut jo ihan tarpeeksi. Menisin töihin, jos kokisimme sen onnistuvan edes kohtuullisella tuskalla :/

    Lapset viihtyvät kotona ja useimmiten myös minä ;) Ja omaa tyhmyyttähän se on ettei olla otettu palkallista hoitajaa kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä mulle ihan tosi outo ajatus, että isovanhempia ei kiinnosta. Miten voi olla noin? En voi käsittää, superkurjaa :/

      Ja hei haukkutulvaa täällä ei ole kyllä vielä kukaan saanut päälleen, eikä tule saamaankaan :) johan se tiedetään että kaikki tekee omat ratkaisunsa ja teidän ratkaisu on sitten teille se paras. Tsemppiä!

      Poista
  10. Ole iloinen turvaverkostasti! Todella hieno ja ihana asia.
    Minulla ei vastaavaa ikävä kyllä ole. Asun ulkomailla kahden lapsen kanssa (1,5 v ja kohta 4 v) ja sitä toista aikuistakaan ei meidän perheessä ole. Unelmissa olisi extra mummon löytäminen, mutten ole sitä vielä mistään löytänyt. Suku on muutaman tunnin lentomatkan päässä joten jos joku ihan kamala tilanne tulisi niin apua heiltä saisi sitten viiveellä. Työkavereista löytyy varmaan myös hetken paniikki apua, toivon ainakin :) Lastenvahtia olen etsinyt, muutama ehdokas on ollut muttei sitä "omaa" ole vielä vastaan tullut. Jatketaan etsintöjä (nyt ovat tytötkin jo isompia ja voivat sanoa jos joku on hullusti).
    -Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi koitahan nyt löytää joku hyvä hoitaja sieltä, mitä sä muuten sitten teet jos saat vaikka vatsataudin itse? Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  11. Moikka. Joo sama juttu kyllä meilläkin, apua on piisannut melkeinpä aina kun vain viitsii pyytää. Matkaa molempiin suuntiin n.25km, eli aika nopeasti saadaan apua. Joskus oma äitini on jättänyt oman työpäivänsä väliin ja tullutkin meille, kun olen soittanut aamulla paniikissa niskani niksahdettua (en pystynyt liikauttamaan päätäni saati nousemaan sängystä) ja miehen oli siinä kohtaa enää mahdotonta olla lähtemättä isolle asiakkaalle. Äiti jeesasi sitten vauvan ja 2-vuotiaan kanssa. En kyllä yhtään tiedä miten oltais muuten tässä pärjätty. Isovanhemmat tuovat välillä vieläpä kattilallisen herkkuruokaa tullessaan ja sitä osaa kyllä arvostaa. Olen ihan todella, todella TODELLA kiitollinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että teilläkin on noin hyvä tilanne, kyllä se vaan niin paljon arkea helpottaa! :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.