Elämän huipulla

keskiviikko 8. tammikuuta 2014 Valeäiti 19 Kommenttia

Mieleeni on viime aikoina jostain syystä tulvahdellut muistoja Kakkosen vauvavuoden ajalta. Muistan aika paljon hyviä hetkiä, mutta aika paljon myös sellaisia kaoottisia hetkiä, jotka saavat kauhistumaan Ykkösen ja Kakkosen välisestä ikäerosta. Siis herranjestas miten pieniä ne oli samanaikaisesti.

Niin pieniä, että jouduin nostamaan yhtä yhdellä kädellä syöttötuoliin samalla kun toista imetti. Tai lohduttamaan pinnasängyssä (!) itkevää taaperoa samalla kun se toinen roikkui vasemmassa kainalossa ja söi, taas. Ja joskus soittamaan mummin hätiin etten olisin jäänyt yksin lasten kanssa yöksi, koska edellisellä kerralla ne herätti toinen toisensa itkemällä 11 kertaa yhden tunnin aikana. 

Aika kultaa muistot, sanotaan, mutta musta alkaa tuntua että tilanteen sanelema pakko on vielä parempi kultakone. Ei se nimittäin silloin niin pahalta tuntunut, meni siinä kun kerran oli pakko. Ja vaikka en kyllä silloinkaan olisi allekirjoittanut väitettä, että "kaksi menee siinä missä yksikin", tajuan vasta nyt miten rankkaa se ensimmäinen vuosi olikaan.   

Mutta kas, universumi on nähnyt vaivani ja tuskani, ja päättänyt palkita! Sillä nyt huomaan eläväni elämää, jossa kaksi lähes samanikäistä lasta viihdyttää, opettaa, lohduttaa ja ymmärtää toinen toisiaan. Ne painaa menemään kuin mikäkin majakka ja perävaunu, kiipeilee ja kikattelee mennessään. Äidin ja isän tarpeellisuus laskee sitä mukaa kun Kakkoselle kertyy lisää sanoja. Olen jopa paikoitellen tylsistynyt. 

Lastenhoitopalvelu Sisarukset Ab aloittaa heti aamulla toimintansa, kun Ykkönen kiikuttaa Kakkoselle lelun, ettei sille tule tylsää. Sitten ne juoksevat kikattaen aamiaiselle. Pyytävät toisiltaan anteeksi jos matkalla tuli pieni töytäisy. Päiväsaikaan Ykkönen ohjaa leikkiä, käskee Kakkosta (tai joskus Repeä) tekemään niin tai näin, tai leikkimään vauvaa. Ja sehän tekee. Ja nauraa päälle. Tai sitten Kakkonen ilveilee Ykköselle, naurattaen niitä kumpaakin. Takit ja hatut ne pukee jo melkein itse, vaunupaikasta tulee sentään aina tappelu. Jos kävellään, ne pitää toisiaan kädestä. 


Illalla ne tekee samat vetkuttelut kylpyveden loiskimisesta sohvalla pakoon juoksemiseen, ja pyllähtävät kukin omalle polvelleen satua lukemaan. Ykkönen vasemmalle, Kakkonen oikealle. Kun märät kikkarat saadaan lopulta omien tyynyjen päälle lepäämään, ja homma näennäisesti rauhoitettua, alkaa päivän paras osuus: yhdessä "salaa" kikattelu. Väsymystilasta riippuen tätä jatkuu minuutin tai puolitoista tuntia, samalla kun naurua pidättelevät vanhemmat käy aika ajoin muistuttamassa että nyt päät tyynyyn ja nukkumaan. 

Jos siellä joku nyt miettii pssainen tikku kädessään, alle yhdeksänkuinen vauva sylissään, että mitä hittoa sitä tuli juuri tehtyä niin voin lohduttaa: neljässä kuukaudessa helpottaa paljon. Kahden vuoden kohdalla olet voittaja. Ja jos joku muu miettii siinä konttailevan vauvansa menoa katsellessaan että pitäiskö sitä toista harkita, niin vastaan että harkitse vaan mutta pidä housut jalassa. Edessä on aikamoiset vuodet. 

Onhan tähän mahtunut kaikenlaista. Ja jotain taitaa olla tulossakin. Siksi tallennan juuri tämän hetken, tämän pikaisen vaiheen, tiukasti muistiini (ja blogiini): nyt on helppoa. Mukavaa, kivaa, helppoa ja söpöä. Pahimmat uhmat ovat menneet tai vasta tulossa, tappelut eivät ole vielä fyysisiä. Ne ei ole vielä keksineet ihan kaikkia temppuja, vaikka tuoli jo aika sähäkästi kaapin eteen löytääkin. Ne ei vielä varasta viinoja ja jatka niitä vedellä, keksi toisilleen peitetarinoita eikä huijaa läksyissä. Eivät karkaa ulkomaille tai jätä kouluja kesken.

Eikä ketään tarvitse silti unikouluttaa. Voisiko tähän jäädä?



Mieleeni on viime aikoina jostain syystä tulvahdellut muistoja Kakkosen vauvavuoden ajalta. Muistan aika paljon hyviä hetkiä, mutta aika pal...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

19 kommenttia :

  1. Kiitos! Ihanaa kuulla mitä voi olla tulossa, luo toivoa :) terv. nimim. "2,5v & 1v raastavat hermojani" :D

    VastaaPoista
  2. vein kuopuksen tänään kerhoon, niin se napanuora venyy ja paukkuu. ikää sillä on nyt 2v10kk, aika iso tyttö jo. nykyään kauhistuneena mietin meidän isompien lasten 1v3kk ikäeroa ja sitä että 2v ja liki 10kk aloitti joskus PÄIVÄKODISSA herranjumala. onneksi vaan hetken, mutta silti. nyt tuntu jo vaikealta jättää kerhoon pariksi tunniksi tuon ikäinen ;) niin se aika kultaa muistot, ja tosiaan voin paljastaa.
    viikonloppuisin herää 6&7v ja syö itse aamupalan, sitten ne antaa pikkusiskollekin jugurttia, rusinoita, maitoa, tekee leipää. sitten ne tulee katsomaan tvtä ja me saadaan torkkua vaikka kymmeneen! nyt on se hetki kun elämä on tässä uniasiassa voitolla, ja mulla on nykyään aikaa lukea, syödä ja istua koneella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ooooooo tämähän kuulostaa hyvältä skenaariolta!! :)

      Poista
  3. Näinhän se (onneksi) menee. Omilla lapsilla 1v1kk ikäeroa ja totaali-yksinhuoltajana alusta lähtien, mutta hengissä ollaan koko porukka! :) Jopa kissa ja koira.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *nostaa hattua, kumartaa ja tekee aaltoliikettä*

      Poista
  4. <3 "voisiko tähän jäädä?". Niin mäkin välillä pohdin. Paitsi, ai niin, se unikoulu. Mutta sekin ehkä jo voiton puolella. *varovainen tuuletus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tuuletan varovasti sun puolesta, kyllä ne unikoulut sitten aina joskus toimii! *epätoivoinen lohdutus itselle kesken Kakkosen sänkyyn palauttelua*

      Poista
  5. Samaa hetkeä eletään täälläkin, ja nautin tästä hetkestä myös eniten tähän mennessä olevista. Meillä ikäero 1v4kk, ja nyt esikoisen täyttäessä 3v ja nuorimmaisen ollessa jo päälle 1,5v, on niistä niin järjettömästi seuraa toisilleen, että äiti saa jopa välillä maata vaan sohvalla työpäivän päätteeksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tismalleen sama ikäero. Olen juuri muistellut (kauhulla) viime talvea. Kuinka paljoon sitä onkin venynyt, ja kuinka paljon nuo naperot onkaan vuodessa kasvaneet. Lapset ovat nyt 2,5v ja reilu 1v, joten kovin seesteistä ei meillä vielä ole, mutta uskon että puoli vuotta lisää ja soppa alkaa jo osittain muhia itsekseekin eikä kaipaa jatkuvasti hämmentäjäänsä.

      Poista
    2. Eikö ole ihan järkyttävää?? Että miten helvetissä me oikein selvittiin? Kohta edessä on pakko olla pelkkää voittoa!

      Poista
  6. Meillä oli just toi vaihe kun kolmas ilmoitti tulostaan. Ja kolmannen kanssa on ollut niin helppoa kun on pienet isot apurit vauvaa viihdyttämässä ja osaavat olla jo ihan itsekseenkin kun tarvii. Ja vauva viihtyy kun seuraa isompia. Tai mikä vauva? Sehän on jo pian yks vee, pitäiskö neljättä harkita..? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä veikkaan, ettei mikään taika päde enää neljänteen. Sitten ollaan vaan pississä :)

      Poista
  7. Mun lasten ikäerot; poika 1v 10pv poika 1v 2kk poika 3v 3kk tyttö 2v 3pv poika 2v 11kk tyttö 1v 8kk poika. Tosi selkeetä, mutta tossa siis sukupuoli ja ikäero seuraavaan. Ekojen kanssa oli hässäkkää, muut on mennyt helpommin. Kun neljäs syntyi, "isot" oli 5,5 , 4,5 ja 3,3v. Silloin voi ottaa vaikka torkut vauvan kanssa ja "isot" pärjäsi hetken keskenään. Nytkin niillä on ihanan läheiset välit toisiinsa, kohta 20, 19 ja 18 vuotiaina. Nuorimmat kaksi on ihan symbioosissa, vaikka ovat tyttö ja poika ja ikää 9 ja 8. Kyllä mä suosittelen pientä ikäeroa, jos vaan äiti jaksaa. Mun seitsemän lasta on syntynyt 12 v ja 2 vk:n sisällä. Viimeisten kanssa oli ihanan helppoa, kun kaikki hoiti pieniä innoissaan. Nyt on jo elämä muuttunut, kun isot pojat opiskelee muualla ja vain 4 lasta kotona. Tsemppiä teille pikkulapsiarkeen! Kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. :) (Paitsi että teiniprinsessa ei oo kyllä äidille helppo nakki. Nyt kännykkä lomalla...)

    VastaaPoista
  8. Herkistyin tätä lukiessani - kiitos ! Juuri mainitsemasi sisarusten yhteisleikkien ja yhdessä kasvamisen takia olen aina halunnut, että lapsilleni ei hirveän isoa ikäeroa ehtisi tulla.. Nyt joudutaan käytännön järkisyistä tämä haaveeni hautaamaan vielä väliaikaisesti, mutta.. Niin. Itselläni ja nuoremmalla siskollanihan on ikäeroa 1,5 vuotta, ja käytännössä kasvoimme yhdessä. Antoi ihan hurjan paljon, kun aina oli leikkikaveri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. älä hei huoli, ihan varmasti saa läheisen sisarussuhteen millä ikäreolla vain :) ja isommasta lapsesta on ehkä vähän enemmän hyötyä kuin tollasesta taaperoriippakivestä! :)

      Poista
  9. Huippu tämä blogisi!! Nyt nyt vasta löysin, kuopukseni täyttäessä 1v. Ikäeroa 1v6kk täällä. Jatkathan kertomuksiasi 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kauniista sanoista - yritän kyllä jatkaa sen minkä työarjelta ehtii ja jaksaa! :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.