Soihdut sammuu, äiti puhuu kukkuu

sunnuntai 8. joulukuuta 2013 Valeäiti 12 Kommenttia

"Me kirjoitettiin pojan kanssa kirje joulupukille, laitettiin se yöksi oveen ja aamulla tilalle oli tullut pipareita. Voi että se oli onnellinen", kertoi kaveri muutama viikko sitten.

Hymähdin iloiselle lapselle ja samalla muistin, että minullakin on lapsia. Apua. Ei niille ole muistettu mistään joulutontuista puhua. Jos jo kaksivuotias kaveri osaa arvostaa tätä tonttuläppää, olisikohan meidänkin jo pitänyt?

Siitä se sitten alkoi. Tietoinen kouluttaminen, tontuista ja joulupukeista opettaminen. Nyt kolmen viikon johdonmukaisen valehtelun jälkeen Ykkönenkin osaa jo puhua tontuista, tietää että niitä käy välillä jossain. Luonnollisesti ne vähän pelottaa. Sitä kuitenkin myös vielä aika paljon arveluttaa, se ei selkeästi ihan usko tätä vähän ontuen kerrottua satua. Itseäni lähinnä arveluttaa se sama ihmeellinen pakkosatu. Onhan se nyt vähän outoa opettamalla opettaa, että joku parrakas tyyppi tuo sitten materiaa jos on kiltti.

Toisaalta saahan siitä hyvän uhkailun vipuvarren aina yhdeksi kuukaudeksi vuodessa. Ja kai se sitten on jännää etsiä tonttuja ja laittaa nille pipareita.

Mutta kyllä se kuulkaa vähän omituiselta tuntuu yrittää väkisin selittää lapselle että tontut kato käy sitten katsomassa kilteille lapsille jotain pieniä paketteja, varsinkin kun se lapsi katsoo epäilevästi takaisin ja ilmoittaa että "eikun äiti ja isi käy kaupassa".

Toisaalta, pakkohan tuo totuuden siemen on kitkeä pois, ettei siitä tule ihan party pooper tarhassa! Vai?

Äh, en minä tiedä. Nämä on varmaan niitä vanhemmuuden vaikeita asioita, kun yrittää miettiä mistä kaikista asioista lapselleen valehtelee. Kertokaahan, onko tämä yksi niitä valheita, jotka kannattaa kertoa, yhteiskunnallisen edun nimissä?

Pulkkamäki, not so hot.


"Me kirjoitettiin pojan kanssa kirje joulupukille, laitettiin se yöksi oveen ja aamulla tilalle oli tullut pipareita. Voi että se oli o...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

  1. Mä oon miettinyt tota ihan samaa. Mun 2,5v likka ei kyllä vielä ihan jaksanut lähteä mukaan jouluhapatukseen. Muutaman kk vanhempi kaverinsa on selannut kaikki mahdolliset joululahjalehdet ja valinnut listan mitä toivoo pukilta. Meidän likalta ku kysyy et mitä toivoo, ni vastaus on vaan et ei mitään... voi kyllä mennä uhmankin piikkiin. Oon siis pohtinut sitä, että viittinkö alkaa selittää et kuinka pukin tontut valmistaa ne lahjat, jotka pukki sitten jakaa. Mies on sitä mieltä, että tolla mennään, mutta itse mielummin kertoisin, että joulupukki tulee jakamaan lahjat, jotka sukulaiset ja tutut on ostaneet. Tämä siksi, ettei myöhemmin tule tilanteita, joissa puhutaan vaikka Maijan ostamasta nukesta ja lapsi kommentoi, että sen toi kyllä pukki. Lahjasta on minusta mukava kiittää ja ei voi kiitellä, jos pukki saa meriitit...

    VastaaPoista
  2. Mä en oo puhunut tontuista enkä joulupukista yhtikäs mitään, mutta silti tuo bongailee mainoksista valkopartaisia ja tonttulakit on kova juttu. :) Meille joulupukki on vähän niin kuin muumit. Yksi hahmo kaikkien muiden seassa. Se liittyy jouluun ja ilmenee vain silloin, mutta ei ole sen suurempi sankari. :) Meille ei siis tule pukkia käymään, eikä uskotella, että se ne lajat tuo, mutta jos pukki nähdään vaikka torilla niin kyllä sitä mennään moikkaamaan ja puhutaan siitä sitten seuraava viikko. :)

    VastaaPoista
  3. Meillä pukki tuo 1-2 lahjaa (eli ne äidin ja isin ostamat) ja ollaan kyllä kerrottu, että ihmiset ostaa myös toisilleen lahjoja. Näin voi tosiaan kiittää myös lahjan antajia, eikä lahjat ole vain yhtä pukilta saatua läjää...Ekaluokkalainen esikoinen alkaa kyllä koko pukkihommaa jo epäillä ja on ilmoittanut pukin olevan satua, mutta selvästi vähän vielä empii. Katsotaan, kuinka jouluna käy…luulenpa, että tänä jouluna pukilla on kiire ja hän ehtii vain jättämään lahjat oven taakse. En kauheasti nauti ajatuksesta, että joku ventovieras setä (tai 15-vuotias partiolainen amisviiksissään) tulee meidän joulua sekoittamaan :P

    VastaaPoista
  4. Mä pohdin tätä lasten huijaamista tuossa joku aika sitten, ja keskustelu vähän niin kuin tiivistyi joulupukkiin. Mä olin jotenkin ajatellut olla sillä linjalla kuin omat vanhempani aikoinaan, että joulupukki kyllä tulee käymään, mutta ihan pienestä asti on kerrottu, että se on sellaista satua. Mutta sitten mies ja sen ranskalainen suku lähti kertomaan joulupukista ihan täysillä esikoisen ollessa reilun vuoden, enkä mä nyt enää siinä voinut sitten inistä väliin, että sehän on siis satua. Että nyt meidän 7-vuotias sitten uskoo edelleen joulupukkiin ja kaksoset tulee hyvää vauhtia perässä.

    Joten jos joku koulukaveri sattuu lipsauttamaan meidän lapsille, että "eikun äiti ja isi käy kaupassa", niin mä olisin oikeastaan ihan tyytyväinen. :)

    VastaaPoista
  5. Mä kerron aika monesta jutusta, että "näin me voidaan uskoa tai halutaan uskoa" tjsp. Jos siis on jotain tonttukeskustelua ilmassa ja sitten lapsi epäilee, niin voin sanoa, että "ei niitä oikeasti olekaan, mutta me voidaan ajatella halutessamme, että niitä kuitenkin on". Tai jotain tällaista muistelen ainakin päästäneeni suustani. Kun en mä ihan oikeasti pysty kertomaan, että niitä tonttuja on silloin kun lapsi alkaa niiden olemassaoloa kyseenalaistamaan. Tosin, uskoo se mörköihinkin vaikka ihan johdonmukaisesti kerrotaan, että niitä on vain saduissa.

    Kai nää on tällaisia juttuja, että lapset haluavat uskoa niihin ja uskovatkin, kun niistä puhutaa, niistä luetaan (esim. Kunnaksen kirjoissa kun seikkailee kaikkia saunatonttuja ja riihitonttuja, niin ne kyllä pistävät lapsen uskomaan tonttuihin). Meneehän se taru ja totuus niillä siis muutenkin ristiin.

    Mutta tänä vuonna on ihan keskuteltu meidän perheen aikuisten kesken, että mikäs linjaus otetaan joulupukin ja lahojen kanssa. Nyt on päätetty niin, että meillä ei esitetä pukin tuovan lahjoja. Ne tulevat joltakulta, mutta pukki tuo. Ei tätä nyt korostaa tartte, mutta kysyttäessä ei kyllä kerrota pukin tuoneen niitä. Lapsi myös osallistuu itse joululahjojen tekoon isovanhemmilleen. Mielestäni jouluna on lapsenkin hyvä oppia antamaan lahjoja.

    Näin meillä

    VastaaPoista
  6. Eilen kaupassa 4veen toivoi "tätä, tota, sitä, tää" jne joulupukilta. Kyykistyin eteen ja kerroin, että kannattaa toivoa vain yhtä tavaraa kovasti, koska jos on pitkä lista niin ei joulupukki tiedä mitä oikeasti tahdot. Ja ei sinulle voi tuoda kaikkia lahjoja, koska sitten ei muille jäisi mitään.
    Minä en kiristä kiltteydellä... Jos lapsi tekeekin jotain kiellettyä ja saa silti lahjoja. Miten sitten selittät??? "Just löin siskoa ja sain tän toivomani puimurin" (onneksi tuo on vaan mielikuva...)

    VastaaPoista
  7. Mä kävin tänään itseni kanssa jonkinlaisen moraalikeskustelun siitä, onko oikein valehdella Joulupukista. Kaikki sukulaiset mummosta vaariin selittävät Junnulle (puolitoistawee) Pukista, kilteistä lapsista ja tontuista, niin kai sitä on pakko lähteä Suureen Huijaukseen mukaan. Jotenkin musta vain tuntuu, että jollain tasolla lapset tietävät, että ei Joulupukkia oikeasti ole olemassa.

    Ehkä siihen löytyy jokin kultainen keskitie, ettei mun tarvitse sitten 13-vuotiasta Junnua tiputtaa pilvilinnoista ja kertoa, että Hammaskeiju, Pääsiäispupu ja Joulupukki ovatkin pelkkää aikuisten paskapuhetta.

    VastaaPoista
  8. Hei Valeäiti!
    Pakko tunnustaa että olen sun blogin löytämisen jälkeen käynyt täällä lukemassa kaikki sun postaukset läpi, noin kuukausi siinä täysi mennä. Onhan mun pakko välillä kanssa käydä töissä/hoitaa huushollia ja mun valelapsia (tyttö 3,5 v. ja poika 1v. 8 kk). Monet makeat naurut olen saanut (tai hihittelyt peiton alla lapsia nukuttaessa) ja olen ihaillut sinun tapaa kirjoittaa asioista suoraan - juuri noin minäkin olen tehnyt/ajatellut/kokenut tämän kahden pienen lapsen kanssa elämän jakamisen. Kiitos ja kumarrus, nyt jatkan uusien postauksien lukemista!
    /Blue

    VastaaPoista
  9. Meillä on sanottu, että se on sellainen leikki mitä aikuisetkin leikkii. Enkä aio valehdella päin naamaa pukista ja tontuista, koska lapsi jo osaa esittää hyvinkin tarkkoja kysymyksiä asiasta. Tontut eivät siis ole tonttuja vaan niiden sisällä on ihminen ;)

    Silti asia on jännä ja sitä odotetaan. Minustakin on hyvä päästä siihen antamisen iloon mukaan jo pienestä pitäen.

    VastaaPoista
  10. Hauska kuulla, että jollakin on kotona kerrottu aina ja avoimesti, että joulupukkihommat on satua. Täälläkin nimittäin toimitaan niin, olen aina sanonut, että tuollahan nuo paketit öllöttää kaapin päällä ja sitten jouluna leikitään sitä joulupukkileikkiä ja tekopukki jakaa lahjat. Mutta arvatkaas mitä? Lapset haluaa uskoa, että pukki on totta. Ne uskoo, vaikka niille sanois, ettei niitä oikeesti oo. Musta tää on todella jännä ilmiö :D. Oisko kellään mitään fiksua ideaa heittää, että miten tää lasten ajatuksenjuoksu taas toimiikaan?

    Kyllähän sitä itsekin nauttii kivoista saduista ja tarinoista, lapset vaan tuntuu menevän niihin syvemmälle. Eläytyy syvemmin tai jotain. Joulupukkitarina on ilmeisesti jotain niin hienoa, että siihen uskotaan kaikista kielloista (:D) huolimatta.

    -Riikka

    VastaaPoista
  11. Riikka, tuntuu että aikuisten kannattaisi ottaa lapsista tässä suhteessa mallia, eli uskoa mitä haluaa uskoa. Aikuisuuteen jotenkin liitetään, että ihminen ajattelee rationaalisesti, että on yksi todellisuus ja totuus ja näihin uskotaan, muuhun ei. Ja analyyttinen olisi oltava joka suhteessa. Jotenkin aika lohdutonta tällainen, enkä usko että moinen tekee ihmisen onnelliseksi tai edes auttaa tekemään omalta kannalta hyviä ratkaisuja. Silti kai lapsilla kehitykseksi lasketaan, että lapset siirtyvät kohti aikuisten ajattelutapaa sen sijaan että lapsellisuus olisi hyve. Rajansa tietysti kaikella, mutta itse olen kyllä onnistunu pitämään keskenäni ihan hyviä bileitä uskomalla mihin tahdon, eikä ole vielä piipaa-auto vienyt ja töissäkin menee ihan mukavasti.

    T

    VastaaPoista
  12. Kiitos kaikille kommenteista, kiva taas kerran kuulla että muillakin on nääm asiat mielessä ja että joillain on tähän myös viisautta annettavana :) Rupesin oikein miettimään ja muistankin nyt että jossain oli kerran kerrottu tästä joulupukkiskeidasta niin, että se on osa lapsen mielikuvituksen kehitystä, kiva yhteinen leikki vanhempien kanssa. Siihen kuuluu oleellisesti se, että lapsi itse ymmärtää jossain vaiheessa sen olevan satu, mutta jatkaa edelleen sen elämää koska se on kiva yhteinen tarina.

    Joten täällä sitä ollaan; jo monta viikkoa sujuvasti tontuista ja pukeista valehdelleena, samalla kuitenkin yhdessä paketteja ostaen "pukin puolesta". Katotaan mihin noi sitten uskoo kohta :)

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.