Perinteikästä menoa

sunnuntai 22. joulukuuta 2013 Valeäiti 4 Kommenttia

Olen havainnut yhden selkeän aikuistumisen merkin: olemme alkaneet kehittää omia perinteitä vanhempiemme lanseeraamien tilalle. Murramme vanhojen kotiemme perinteitä pikkuhiljaa, tapa kerrallaan. Enää ei saunassa lämmitetä kiukaan päällä hookoo blöötä, eikä sunnuntaisin syödä lämpimiä reekkavoileipiä. 

Sen sijaan teemme jotain aivan muita asioita kerta toisensa jälkeen samalla tavalla, luoden vähän vahingossa omia perinteitämme. Toivottavasti sellaisia, joista muodostuu myös hyviä lapsuusmuistoja:

Kylvyn jälkeinen kapalo
Insinöörin kuuraamat läpimärät tassut siirtyvät varovasti kylppärin matolle, jossa odottaa virallinen valvoja huppupyyhkeen kanssa. Tyyppi kuivataan, huppu heitetään päähän ja loppupyyhe huitaistaan mahdollisimman tiukaksi kapaloksi. Sitten koko tiukka nakki heitetään olkapäälle palomiesotteeseen ja kannetaan sohvalle puettavaksi. Perinteeseen kuuluvat oleellisesti äitiyspakkauksesta saatu valkoinen pyyhe vihreillä kanteilla, ja samaan aikaan perheeseen saapunut n.3,3 kilon paketti, joka on sittemmin kasvanut puolisen metriä. Nykyään se osaisi jo sanoa kapalo ihan oikein, mutta sekin on perinteen ystäviä ja kutsuu sitä edelleen pakaloksi.

Saunajuomat
Ne muutamat kerrat kuussa kun meillä mennään naunaan noudatamme aina samaa kaavaa: sauna ehtii vähän liian kuumaksi, ja sinne on ihan hirveä kiire. Hyvä kun saa vähän niitä peppuja huuhdella kun pitää jo mennä kiipeämään lauteille, ylimmälle tietenkin. Alta kahden minuutin Ykkönen on kiivennyt alimmalle portaalle vilvoittemaan, ja punaposkinen Kakkonen yrittää vieläkin heittää lisää löylyä. Mutta tämän kaiken tekisimme varmasti kylmässäkin saunassa, sillä saunomisen päätarkoituksena on saunajuomat. Aikuisilla ne yleensä sihisee, lapsilla ne on isot muovipullot täynnä jotain marjoilla tai mehuilla maustettua vettä, ja niissä on pillit. Sillä sekunnilla kun juomat loppuu, loppuu myös saunominen. Perinteeseen kuuluu oleellisesti se, että samaan aikaan minulta loppuu happi, kyky ja jaksaminen.

Omenat autokärryissä
Järkeviksi ihmisiksi käymme yllättävän paljon kalliissa lähikaupassamme, vaikka melkein saman matkan päässä olisi ihan hyvä ääsmarket. Tähän on syynsä. Jos ässästä sattuisi olemaan autokärryt lopussa, me emme ehkä voisi mennä sinne ollenkaan. Sillä tässä kauppaperinteessä on oleellista kaksi autokärryä, joihin kaksi torpedoa menee istumaan. Kun kärryt työnnetään kaupan sisälle, on viimeistään avokadojen kohdalla kädet ojossa: anna se omena tänne. Niinpä minä taas pyyhkäisen mahdollisimman luomua omenaa mahdollisimman puhtaaseen kohtaan itsessäni, ja maksan kassalla tyhän pussin hintalappuja. Perinteeseen kuuluu oleellisesti kärryistä säännöllisin väliajoin ilmestyvä käsi, joka ojentaa pahan makuisia omenankuoria takaisin palvelijalle.

Hapanhorpputarina
Noille kahdelle kikattajalle uni ei aina tule ihan silloin kun pitäisi (heti liian pitkäksi venyneen iltasadun jälkeen), ja niinä kertoina vetäisen esiin hapanhorppukortin. Lupaan kertoa taas kerran, miten hapanhorppurullia tehdään. Kerron sängyssä hiljaa toljottaville silmäpareille kaiken kaupassa käynnistä odottelun aikaiseen legolinnan rakentamiseen. Rullan käärimisen kohdalle kummatkin lapset tekevät sormillaan mukana rullaamisliikettä. Lopussa kaikki kolme haukkaavat äänekkäästi juuri tehtyjä rullia. Paitsi niinä kertoina kun silmät ovat päässeet lupsahtamaan jo jossain sinapin kohdilla. Perinteeseen kuuluu oleellisesti se, ettei näitä Pikku Kakkosesta opittuja rullia itseasiassa ikinä tehdä, sekä se, ettei minulla ole mitään hajua miten ne alunperin ohjelmassa tehtiin.

No, tämähän saattaa kuulostaa nyt aika mukavan idylliseltä. Tunnustan, valehtelin vähän. Unohdin kätevästi mainita muutaman perinteen, joita jotkut taloudessamme kyllä rakkaudella vaalivat samalla kun minä yritän niitä parhaani mukaan kitkeä. Näitä ovat ainakin:

  • Hapanhorrpurullian jälkeen alkava, jokailtainen puolentoistatunnin viihdytyshow pinnasängyn pohjalta, reunoilta ja laitojen yli.
  • Täysi kyvyttömyys peiton itsenäiseen liikuttamiseen noin klo 07.50. 
  • Yksi- tai kaksiääninen huutoshow valojen sammuessa koko talosta klo 24.
  • Pippeli -sanan käyttö vokaalina, verbinä, adjektiivina ja yleisenä täytesanana.
Odotan uusia innolla. 

Olen havainnut yhden selkeän aikuistumisen merkin: olemme alkaneet kehittää omia perinteitä vanhempiemme lanseeraamien tilalle. Murramme van...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

  1. Voi, ihania perinteitä, nuo perheen hassut ja ei niin hassut perinteet on kuitenkin niitä, mitkä me vielä aikuisenakin muistetaan. :) Luin ensin että kylvyn jälkeinen karpalo, ja sit luin tekstin sit kahteen kertaan suu suurena et missä hiton välissä tässä nyt mitään karpaloa tarjoillaan, mutta lopulta huomasin kurkata otsikonkin uusiks.. Hups! Mukavaa joulunaikaa koko poppoolle! :)
    Miisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, karpaloita :D No niitä ei todella ole missään meidän perinteessä, vaikka sauanjuomassa voisikin olla :) Kivaa joulua teidänkin perheelle!

      Poista
  2. Kivoja perinteitä! Tästä tuli hyvä mieli ja tulin heti miettineeks meidän omia perinteitä. Niitä on jo paljon, ja ainakin yks sama kuin teillä: paketti eli teidän pakalo kylvyn jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! :) Se on varmaan niin perusturvallisuuden asia toi kylvyn jälkeinen lämpö ja hoiva. KUinkahan pitkälle sitä saa jatkaa, murrosikään? ;)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.