Kaupungin (kahvi)kermasta

lauantai 7. joulukuuta 2013 Valeäiti 8 Kommenttia

Yleensä se on Starbucks-kuppi, koska se on selkeästi mitä siisteintä. Ennen Helsingin uusinta jonoa niiden kädessä keikkui joku vielä makeampi, vaikka New York -leimattu kuppi. Oikein ulkomaanmatkailija! Viesti oli aina sama: olen cool, hip ja urbaani uraihminen, jolla on niin kiire, että kahvikin pitää juoda töihin kävellessä.

En vaan ikinä tajunnut sitä. Miten voi ensinnäkin olla niin kiire? Sehän hoituu samalla kun tekee jotain muuta. Sitäpaitsi, miten siitä pienen pienestä kolosta saa juotua kahvia jotenkin näpsäkästi? Ja onko hampaat pesty jo sitä ennen? Eikö ne herranjestas edes läikytä? Niillä on siellä kupissa varmaan jotain erityislaatua, jonka tarvitsee hautua pitkään. Tai ehkä se kuppi on edellä mainituista syistä tyhjä, jolloin toiminta on sekä käytännöllistä että katu-uskottavaa. 

Olihan sitä pakko kokeilla. Niinpä olen minäkin kerran, ellen jopa kaksi, kävellyt kadulla leuka pystyssä, mieli korkella ja pahvimuki kädessä. Voi että olin kuulkaa kaupungin kermaa. Sitten otin sen ensimmäisen tyylikkään hörpyn. Saatana, kieli paloi. 

Pyyhittyäni ylimääräiset tipat hanskasta jatkoin matkaa ja odotin pari korttelia. Seuraavassa maistoin taas, sen mitä kielelläni enää maistoin. Kahvi oli kylmää ja kitkerää ja kadunkulmassa yksinään seisominen, kahvia siemaillen tuntui ihan pelkästään typerältä. Enhän enää uskaltanut kävelläkään kun kaikki roiskuu vain päälle. 

Juuri ennen toimistoa, jossa se paremman makuinen kahvi posliinimukissa ja vaarattomissa olosuhteissa odotti, sain homman melkein hoidettua. Viimeiset tipat piti kallistaa epämukava muovireuna vasten nenää, se liian pieni kolo vanhalta kahvilta maistuen. 

Etsin lähimmän roskiksen, johon kuppini tunkea. Hanskaa ei tarvinnut riisua, sehän oli jo valmiiksi kahvin tahrima. Tungin kupin roskikseen muiden viereen, pyyhkäisin loput tahrat takilta ja astuin toimistoon kahvinhajuisella hengityksellä. Olin ehkä kielestäni vammautunut, vähän likainen ja ärtynyt, mutta ainakin cool. 


Ja taas seuraavana aamuna sellaisen kiireisen uratykin nähdessäni voin hymyillä ja ajatella - joisit sinäkin kuule sen kahvisi pöntöllä. 


Yleensä se on Starbucks-kuppi, koska se on selkeästi mitä siisteintä. Ennen Helsingin uusinta jonoa niiden kädessä keikkui joku vielä makea...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

  1. On se vaikeaa. Siitä pienestä kolosta. Ja aina läikkyy. Ja palaa kieli. Mutta juon silti joskus paikasta toiseen siirtyessäni kahvin vauhdissa, tai siis aina kun pysähdyn liikennevaloihin. En kuitenkaan ole koskaan ajatellut että pahvimukikahveilu on joku cooliuden merkki. Yleensähän pahvimukien kanssa kävelee virolaiset, elämää nähneet remonttimiehet. Eikä ne todellakaan jonota sumppejaan Starbucksin teinijonossa ;) ps. taas kyllä nauratti sun kirjoitus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot kato ehkä vaan nin cool ettet edes tajua sitä? ;) mutta hyvä tietää että muutkaan ei osaa tota :D

      Poista
  2. Tirsk! Mä oon kans jo vuosia miettinyt, että miten helvetissä siitä pikku kolosta pitäisi juoda. Siinä kun tosiaan häviää kaikki tuntemus siitä, että onko kahvi napalmia vai muuten vaan tulikuumaa, ja asian voi käytännössä selvittää vain polttamalla suunsa. Tai jos käy tuuri, olemalla polttamatta.

    Lisäksi se perkeleen kansi ei myöskään pidä sitä nestettä siellä mukin sisällä, kuten olen ansiokkaasti todistanut joka saatanan kerta kun olen sellaista erehtynyt käyttämään. Nykyään jos jostain syystä erehdyn, onneksi aika harvoin, osaan jo kävellä keskittyneesti kuin nuorallatanssija. Sehän on tosi hyvä idea yleensä keskustassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, unohdin tästä kokoaan sen ettei sitä saakelin kantta edes saa itse kiinni ilman että tekee ne ensimmäiset toisen asteen palovammat itselleen! burn!

      Poista
  3. Ja pahvimukista juotuna kahvi maistuu pahvilta. Siksi minua hämmästyttää, kun puhutaan miten new yorkilaiset rakastavat kahvia. Ja ne juo sen pahvimukeista. En vaan tajua. (Itsehän poltan kieleni mummini jäämistöstä pelastamani lasitermoksen avulla, kun juon aamukahvini autossa matkalla töihin. Tai sitten töissä perinteisestä kahvikupista hujauttamalla 2 minuuttia ennen töiden alkamista.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se pahvin maku todellakin tulee siihen mukaan!

      Poista
  4. Eikä, miten eritavalla tästä asiasta voikin ajatella! :D Kahvin kanssa kävely ulkona aurinkoisessa kaupungissa on yksi ihanimmista pienistä asioista joita tiedän!

    Mä näen take-away-kahvittelun sellaisena elämän pienenä nautintona; jos kaipaan arjen luksusta kauppareissun jälkeen vaikkapa, käyn ostamassa kahvin mukaan. Ja sen pitää sitten olla latte tai vastaava (Starbucksin ollessa kysessä Vanilla Latte tai joku kauden karkkikahveista), silloin ei suu pala, vaan menee pelkästään hymyyn.

    Huomaan jopa meneväni jonkunlaiseen "mindfullness"-tilaan kävellessäni sen kahvin kanssa. Sitä keskittyy hetkeen, siihen hyvään kahviin, ja ihailemaan kaunista kaupunkia. :) Eli meditaatioväline.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noni, meitä siis on moneen lähtöön :) Toihan on mahtavaa, jos saat tosta sellaisen pienen luksuksen flow:n! Mulla sama tulee naisten lehdestä ja ylihintaisesta kahvilasta kahvilassa, mutta se on paljon vaikeampi järjestää kuin toi sun :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.