Uunituoretta kamaa satutehtaalta

sunnuntai 17. marraskuuta 2013 Valeäiti 7 Kommenttia

Vasu-keskusteluun oli merkattu sen kuuluisan ujouden lisäksi Ykkösen mieltymys mielikuvitusleikkeihin. Maininta tuli vähän puskista, koska ei täällä kotona kyllä mitään kovin valtavaa kuvitelmaa ole nähty. Tähän iltaan asti.

Tässä osa illan showsta, johon pääsivät osallisiksi ystävämme "Teija" (Ykkönen) ja Repe (Kakkonen) sekä vaunuissa (kävelykärryissä) heidän Liisa-vauvansa (pieni mehiläispehmolelu):

"Äiti nyt mä oon Teija ja mä meen hakemaan Kakkosen tarhasta. Eikun se on Repe. Se on ollut tarhassa koko päivän. Mä olen ollut töissä. Mun töissä on tosi tosi paljon leluja ja keinut ja iiiiiso, kato äiti näin, iiiiiso leikkipaikka. Mä saan siellä paljon rahaa, muut ei saa mitään. Ne rahat me laitetaan roskikseen. Repe on tarhassa ollut päivän. Liisa nukkuu vaunuissa. Meillä ei ole ollenkaan farkkuja meidän kotona, sun kaapissa äiti eikä mulla, Teijalla. Meillä on vaan paljon legginsejä. Liisalla on farkut joissa on punainen vetskari, mutta ei nappia. Ja sillä on leppäkerttuvaipat. Se ei saanu muumivaippoja mut sillä on leppäkertut. Oho mä potkasin Liisaa vahingossa. Mennään Repe autolla Mukkilaan (tähän väliin Kakkonen, eli Repe, osallistuu innostuneena "too!")."

Luin yllä kerrotun ääneen Ykkös- siis Teijalle ja kysyin menikö kaikki oikein. Teija muistutti että Liisalla oli tarinassa myös Linnanmäkipaita, paita jossa on Linnanmäen kuvia. Mutta sillä on paljon muitakin paitoja.

"Repe, mennään Naken (insinöörin) luo ja Mukkilaan, Liisa tulee mukaan" "Too!".

"Niin mut Repe ei aina mee kakalle. Repe, se kakkaa vaan housuun. Repe pissaa housuun ja kakkaa. Ei se osaa käydä potalla, mä käyn aina. Teija käy."

Tarina jatkui kolme tuntia. Joka kerta kun kutsuin sitä vahingossa Ykköseksi, se suuttui. "Mun nimi on Teija, eikä Ykkönen".

Kerrottakoon, että Teija ja Repe touhusivat yhdessä Liisa-vauvan kanssa koko illan, oikein iloisesti ja mukavasti, ihan iltapalaan asti. Teija ja Repe söivät kuulemma sormin, Liisa haarukalla. Liisa tuli mukaan ruokapöytään, sille oli katettu oma iltapala. Ainoa särö koko illassa oli yksi vähän tyhmä äiti. Siitä tuli aika iso poru kun siirsin pois sen muffinssivuoan jonka sisällä oli kaksi palikkaa. Kun en tajunnut että se on tietysti Liisan iltaruoka.

Nukkumaan mennessä tuli tiukka ilmoitus, nyt he eivät enää ole Teija ja Repe, eikä mehiläinenkään ole enää Liisa.

Osat vaihtui vielä viime minuutilla niin, että Ykkönen meni nukkumaan "Serkkutyttö" kainalossa. En enää uskaltanut kysyä, millä nimellä sitä itseään olisi pitänyt kutsua.

Jokin minussa sanoo että sillä on ihan kohta mielikuvituskaveri.


Vasu-keskusteluun oli merkattu sen kuuluisan ujouden lisäksi Ykkösen mieltymys mielikuvitusleikkeihin. Maininta tuli vähän puskista, koska e...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

7 kommenttia :

  1. ...jokin minussa sanoo, että mehiläinen oli "kolmonen". Meillä lapset alkoivat leikkiä "pikkusiskoa", ennen kuin tiesin olevani raskaana ;). Ja kyllä ihmettelen jos se on oikeasti tyttö..
    Ihanasti kirjoitat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. APUA :D kaikella poliittisella korrektiudella: toivottavasti ei :) Ehkä sun lapset on vaan ennustajia?

      Poista
  2. Ootappa vaan kun ne keksii ne mielikuvituskaverit. Meillä tyttö keksi ensimmäisen mielikuvituskaverin, Pekan, oikeestaan heti ku se oppi puhumaan ja se pysyki matkassa mukana varmaan yli 2 vuotta. Sitten tuli leikkeihin mukaan myös pikkuveljen mielikuvituskaverit joita oliki melkonen liuta.Niiden kavereiden nimet oli Äitipekka, Budi, Badi, Lätty ja Paistinpannu :D

    VastaaPoista
  3. Oliko se siinä vasu-keskustelussa noinniinkuin hyvä vai huono, että on mielikuvitusta? Mun mielestä lapsen omat tarinoinnin on ihania. Meillä kyllä tällä hetkellä susi syö kaiken ja sitten kasvaa uusia pöllöjä ja kettuja ja ties mitä. En tunnusta lukeneeni tämäntyyppisiä satuja - syytän kerhokasvatusta. ;)

    VastaaPoista
  4. Ah hah haa, meilläkin Esikoinen on päivästä riippuen milloin kuka hyvänsä. Tämän hetken suosikit ovat Mummu, Saara (kenties Kaaposta, ei voi tietää?), taikuri ja vauva. Ikimuistoista on mm. huhuilla ruokakaupassa: "Mummu, alahan nyt tulla! Mummu, ei saa ottaa hyllystä, pistä se HETI takaisin!" Koska eihän se lapsukainen tottele, jos sitä noissa tilanteissa omalla nimellään kutsuu. Itse asiassa tuo ei enää (nyt parin kuukauden kokemuksella) tunnu itsestä kovinkaan oudolta, vaan siihen on jo hyvin tottunut. Julkisilla paikoilla muiden kummastuneista katseista vasta hoksaa, että ai niin tää saattaa nyt vähän näyttää ja kuulostaa erikoiselta...

    Kuitenkin paras oli se yksi päivä, kun Esikoinen ilmoitti olevansa Mies. Siis oma isänsä mutta nimeltä mainittuna. Olkoon nyt vaikka Teppo havainnollistamismielessä. Kyllä äidillä oli hauskaa: "Teppo, syöpäs nyt kiltisti, ei saa leikkiä ruualla. Teppo, tulehan nyt potalle! Teppo, tuliko sinulta pissa, oikein iso lätäkköpissa?" Kyllä, revin kaiken ilon irti, ja onnekseni Esikoinen ei innostunut mukaan, kun Mies yritti houkutella, että eikö olisi kivempaa olla Äni (siis nimesi minut nimeltä). Useimmiten Mies saa houkuteltua naperon mukaan vaikka mihin, mutta tässä lapsi piti päänsä, koska iskä nyt vain rulettaa. Muah, toista yhtä hervotonta päivää odotellessa! :D

    PS. Minkäs ikäinne Ykkönen nyt onkaan? Muistelisin hänen olevan vanhempi kuin Esikoinen, joka lähestyy 2,5v ikää.

    VastaaPoista
  5. Mielikuvituskaverit on ihania - sitte teillä vasta riittääkin hupia! Mun pojalla oli pari vuotta monta mielikuvituskaveria ja niiden kaikkien nimi oli Mutsi. Oli Taistelija-Mutsi, Avaruus-Mutsi, Seikkailija-Mutsi ja niin edelleen. Arvaa montako kertaa sain päiväkodissa kertoa, että ei, se en ollut minä, joka kiipesi katolle tai nosti auton tai taisteli lapsen kanssa, se ihan oikeasti oli mielikuvituskaveri :D Säästyimme lastensuojeluilmoituksilta, joten kai ne uskoi mua. Ja hauskaa oli kaikilla!

    VastaaPoista
  6. Vitsi mä odotan nyt sitten näitä mielikuvituskavereita!! Pilami: hyvä se vain oli, sentään :)
    Äni: Ykkönen on 3v2kk.

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.