Vertailun vuoksi

lauantai 26. lokakuuta 2013 Valeäiti 21 Kommenttia

Takana on aivan supermahtava lauantai, tiedättehän mitä tein? No tottakai siivosin. Kävin salillakin. Täyspotti siis. No mutta siitä siivouksesta piti kertoa. Sen aikana löysin nimittäin mm. viime viikolla käytössä olleen mopin - samoissa vesissä. Metrin korkean pyykkivuoren takaa löysin lisää jänniä aarteita kadonneista koruista kaukosäätimiin. Varmaan suunnilleen siinä kohtaa kun pinosin neljää vanhaa Talouselämää paperikeräykseen ja luuttusin hammastahnaa lattiasta (?), tulin ajatelleeksi miksei täällä kukaan muu ikinä siivoa missä vaiheessa meistä on tullut näin järkyttävän sotkuisia.

Ennen minun siivouskriteerini sanoivat, että lattialla lojuvat pyykit merkitsivät törkeää oman kodinhoidon laiminlyöntiä. Nyt on täysin normaalia, että lattialla lojuu päiväkausia pyykin lisäksi taskulamppu, puolikas kuminauha ja tyhjä pillimehu. Ei se vieläkään kivaa ole, mutta normaalia. Siedän tätä sotkua huomattavasti aiempaa enemmän, ummistan silmäni pieniltä tarhoilta ja aika suurilta kaaoksiltakin. Vasta sukan jäädessä lattiaan kiinni alan harkita siivoamista. Karseeta!

Pistän paljon kiireiden piikkiin. Olin myös laittamassa paljon laiskuuden piikkiin, mutta sitten mietin mitä jos olenkin väärässä, ja huomasin olevani edelleen kohtuullisen tunnollinen ihminen. Vien vieläkin roskat vasta toiseen tai kolmanteen taloyhtiön säiliöistä, ettei se eka heti tursua; poden huonoa omaatuntoa jos lopetan hampaiden harjauksen muutamaa sekuntia ennen kuin harja olisi tärissyt. Niin että ei tämä sotku voi olla vain minun* laiskistumiseni syytä. Katsotaanpas:

Skenaario 1: Kotiintulo 
A.E.L: 
Ovesta sisään, kengät eteiseen ja takki naulakkoon. Sateenvarjo auki oven eteen kuivumaan. Laukku vaikka tuolin selkänojalle, jos nyt vähän laiskottaa. Ehkä neulepaitakin siihen lojumaan, ehtiihän sen illalla siivota.

Ruuhkavuosina:
Ovesta sisään vaunuilla. Kurajälkiä mattoon, oveen vahinkotöytäisyllä musta jälki. Vesiroiskeita ympäri seiniä. Märäksi kastuneet laukku ja takki lattialle, kengät jalassa. Kurajälkiä lattiaan, kengät johonkin mihin vain ehtii ennen kuin ne kaksi alkaa karata omin neuvoin vaunuista. Yksi ulos, äkkiä vaatteista pois. Kuraiset kengät kopsahtaa lattiaan ja tekee meille sisähiekkalaatikon, haalari jää samantien märkänä myttynä niiden viereen, koska toinen alkoi juuri kapuamaan itse vaunuista ulos ja se on pakko pelastaa aivotärähdykseltä. Vielä märän kuraiset hanskat ja höyrävä pipo nopeasti irti ja räkänenäinen pöpökäsi pääsee karkaamaan olohuoneeseen, suoraan sohvalle. Toivotaan ettei sillä ole mitään eritteitä housussa. Seuraamalla kolmesta kurajäljistä pienimpiä löytää toisen haalarisankarin vessasta. Se on vetänyt pyykkikorin sisällön lattialle, etsii varmaan leikkijunaansa. Kanto takaisin eteiseen, kuraiset kengät, haalarit, hanskat ja pipo siihen johonkin samaan myttyyn ja käsienpesuun. Vaikka ehtihän se jo tohon oveen läntätä näemmä jotain.

Vaatteet saa nyt jäädä tohon, aikaa ruoanlaittoon ennen armageddonia on noin 22 minuuttia, päiväkodin välipalan sokerimäärästä riippuen.

Skenaario 2: Ruokailu
A.E.L.
Valmistan perushelpon ruoan, fetasalaatin. Ruoanlaitosta tulee tietysti vähän sotkua ja tiskiä, en jaksa heti ruoan jälkeen tiskata kulhoa. Nostan vain astiat pöydästä ja siirrän tuolit takaisin pöydän alle.

Ruuhkavuosina: 
Ruoka on valmista. Se on edellyttänyt lahjontaa hapankorpuilla, mikä tarkoittaa että olohuoneen matolla voisi nyt paistaa kakun eikä se jäisi siihen kiinni. Kakkonen tipahti tuolilta lattialle ruoanlaiton aikana, joten lattialle tipahtanut kookosmaito jäi minulta huomaamatta. Huomaan sen kyllä sitten keskiviikkona. Ruokailun jälkeen pesen ruokatahrat lattialta, jääkaapin ovesta, pöydän alta ja keittiön lampusta. Raejuustoa ei muuten kannata vielä edes pyyhkiä, sen kannattaa antaa kuivua ensin. Tai odottaa että Kakkonen syö sen sieltä salaa tunnin päästä. Parhaana päivänä pyyhin pöydästä puolet lasten ruoasta, huonona otan ne taltalla seuraavana aamuna. Ehkä. Siirryn sohvaleikkeihin haettuani yhden ruokapöydän tuoleista pois vessasta.

Skenaario 3: Iltatoimet: 
A.E.L.
Herään sohvalta. Nappaan vesilasin mukaani matkalla iltapesuille ja vien sen keittiöön. Pesen hampaat ja naaman, suljen matkalla television ja painun pehkuihin. Nalkutan siivoan nuo sukat vaikka huomenna.

Ruuhkavuosina:
Otsan hiki lähestyy silmiä, uhaten näköä. Piru, vielä vähän! Enää yhdet takahampaat puuttuisi, mutta Kakkonen on saanut hyvän otteen; sen toinen käsi on vapaa ja olen vaarassa hävitä taistelun. Nopealla ranneliikkellä saavutan kuitenkin sen viimeisenkin kulmurin ja olemme valmiit: Kakkosen hampaat, minun kyynärvarteni ja Ykkösen poni on nyt harjattu. Sillä aikaa kun Insinööri pujottaa ankeriaaksi muuttuneen valitusvirren päälle yöpaitaa, minä yritän raapia olohuoneen lattialle taas tyhjää tilaa. Siirrän kaikki palapelin palasilta näyttävät asiat yhteen laatikkoon, pinoan lattialle heitetyt DVD:t ja niiden kuoret yhteen kasaan ja muistutan itselleni että ne pitäisi siirtää ylemmäksi. Ihmettelen, mistä meille on tullut kolme rikkinäistä lasten kaulakorua (huomenna opin että päiväkodista) ja heitän kahdet kuulokkeet ja yhden postikortin takaisin laatikkoon x. Linkoan kaikki epäilyttävän näköiset vaatemytyt käytävälle "menossa pyykkiin" statuksella ja nostan kaikki sohvatyynyt takaisin paikalleen. Niitä on muuten yhdeksän, plus koristetyynyt (jotka kuten ymmärtänette, ovat vähän turhia). Vietyäni kuusi rikkirevittyä kirjaa takaisin lasten hyllyyn ja löydettyäni ehkä kaikki märät pyyhkeet ja vanhat vaipat, peittelen Insinöörin pukemat lapset sänkyyn ja rojahdan sohvalle. En jaksa laittaa telkkaria päälle, kännykkä saa riittää. Herätessäni sohvalta kaksi tuntia myöhemmin en jaksa edes masentua keittiöstä löytyvästä tomaattikuorrutetusta pöydästä. Onhan meillä se taltta.

Insinöörin näkemys nalkuttavasta vaimosta.

"Tää on sun mä bloggaan nyt -ilme!"

*Insinöörille annettakoon tässä yhteydessä "vapaudu vankilasta" -kortti. Sitten tapaamisemme hän on poikkeuksetta nostanut omaa siisteystasoaan ja on jo keskivertomiehen tasolla.


Takana on aivan supermahtava lauantai, tiedättehän mitä tein? No tottakai siivosin. Kävin salillakin. Täyspotti siis. No mutta siitä siivouk...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

21 kommenttia :

  1. Niiiiiin tuttua. Ja meillä vasta eka lapsi kierroksessa :D

    Tähän kun lisäät vielä muuton, voit kuvitella mikä myllerrys mahtuu 62m2 kaksioon jonka melkein joka nurkassa on jonkinlainen laatikko täynnä epämääräistä roinaa. Taltta otetaan käyttöön sitten kun kamat uudessa osoitteessa ja lainaanpa siivoukseen ammaattilaisten höyrypesurinkin :P

    VastaaPoista
  2. :D *nauraa kippurassa* Niiiin totta! :D

    VastaaPoista
  3. Itkettäis jos ei naurattais;) Musta on tullut erittäin taitava ohitsekatsoja ja yliastuja...
    -Aam

    VastaaPoista
  4. Ah, vertaistuki, tuo ihana asia!
    On muuten aivan totta tuo raejuustojuttu! Toinen on kahvinpurut, jotka kannattaa jättää kuivumaan.

    VastaaPoista
  5. Aivan ku mun kirjottama teksti :)

    VastaaPoista
  6. KIITOS tästä! Kovin tutulta kuulostaa...

    VastaaPoista
  7. Täydellisesti kuvailtu! Jossain vaiheessa jo mietin, onko joku käynyt meillä vakoilemassa! :D
    Ihanaa, että muillakin.. ;)

    VastaaPoista
  8. Tää on tätä. :) Vaikka joka päivä yritän siivota jotakin, lapset sotkevat aina enemmän kuin saan siivottua.

    VastaaPoista
  9. Voi jee, olet taitava kirjoittaja! Tutulta kuulostaa!

    -nuppu

    VastaaPoista
  10. Haha :) Meilläkin on aina yhtä siistiä! Ja sopuisaa, rauhallista ja yhtä suurta harmoniaa noin muutenkin.

    VastaaPoista
  11. Tämä kirjoitus sai epäilemään, että ehkä et sittenkään ole oikea valeäiti! Minä totesin, ettei kannata pestä lattioita, kun parketti voidaan hioa muutaman...viidentoista vuoden päästä. Mutta oikeasti, parhaan siivoustehon saavutan, kun tulee yllätysvieraita, mielellään 15-60 min. varoitusajalla. Vielä vuosien päästäkin niin lämmittää ystävän lapsen ihailu "äiti, täällä kiiltää hanat!" Ilman kyläilijöitä silmät ja nenä kuitenkin tottuvat uskomattomaan moskaan ja kaaokseen. Pitäisi saada lapset siivoajiksi: kellään hyviä vinkkejä?

    VastaaPoista
  12. Tämä oli nautinto :D
    Osasit kiteyttää jotain oleellista tähän. Ihanaa vertaistukea.

    Minttu

    VastaaPoista
  13. Ja meilläkin vain yksi lapsi + koira. En voi edes kuvitella.

    VastaaPoista
  14. Moikka. Voi apua, ihan suoraan meidän kaaoksesta. Miten tätä kaikkea roinaa, hiekkaa, RUOKAA, ym kaikkea sottaa voikaan olla tällainen järkyttää määrä?! Tuntuu että vaikka joka päivä raivailee, tavarat vaihtaa paikkoja sellaista vauhtia, ettei perässä voi pysyä. AEL mä mietin että tämä ainainen kotityömarina lapsiperheissä viestii varmaan jostain muista ongelmista, mutta nyt se on vaan nieltävä vanhat ajatukset ja todettava, että tätä hommaa vaan on neljän hengen perheessä ToooOODella paljon enemmän kuin kotityöt x4 (meillä kohta x5, glumps).
    Tsemppiä ja terkkuja sinne! Toivottavasti nähdään taas joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IIIH, IIIH!!! :) :) ONNEA!! :) :)

      Poista
    2. Kiitos ;) Ihan superia! Onhan tässä "kaikenlaista meneillään"; 3. raskaus, talonrakennus, 9kk väliaikainen evakko 3.kerroksessa ilman hissiä (2 lapsen kanssa)... Ne kotityöt :) Mutta kerranhan täällä kai vaan eletään?! Ja ehtiihän sitä ite sit myöhemminkin touhuumaan omia juttuja/ harrastamaan, lapset ei oo kauaa kuitenkaan pieniä, kohta ne ei kotona käy kuin kääntymässä... Sinnekin vaan "kolmonen" kehiin ;) Insinöörille terkkuja!

      Poista
  15. Ootko sä ollut kärpäsenä katossa meillä?!

    VastaaPoista
  16. En kestä. Siis huh. Ja kaiken lian lisäksi meillä on joka helvetin paikka täynnä piirustuksia. "Minä istun. Minä juon. Minä tiikelinä." Ja joka päivä kymmenen uutta. Molemmilta. Hukun.

    VastaaPoista
  17. Kiitos taas kaikille vertaistuesta - ja nauruista :) Onneksi teillä muillakin :D

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.