Tuhat päivää myöhemmin

torstai 10. lokakuuta 2013 Valeäiti 24 Kommenttia

"Seitsemän senttiä. Saattaa kuule ehtiä vielä tänään."


1095 päivää sitten, tähän aikaan olin todella valmis. Olin ollut jo 20 tuntia, ja sitä ennen aika monta viikkoa. (42 viikkoa ja yhden päivän, jos ihan tarkkoja ollaan. Ja näillä luvuilla ollaan.) Mutta nyt oli maali edessä, siellä se siinsi jossain todella kaukana. Verenpaine hakkasi aivan hulluissa lukemissa juuri alkaneen raskausmyrkytyksen edessä, jokainen supistus sattui vaikka epiduraalia oli herraties miten paljon, ja silti oli vielä monta kriittistä senttiä edessä. Millään tällä ei ollut väliä, koska olin kisassa aikaa vastaan. Ehditäänkö ennen puolta yötä, saadaanko binäärisynttäri 101010? Minä hikoilin ja angstasin, Insinööri lähetti tiuhaan viestejä kotikisastudioille:

23.15: "Melkein yhdeksän senttiä, kohta päästään ponnistamaan".

23.30: "Ponnistus alkaa"

[meanwhile, huoneen toisessa päässä: äääääaaaakauheeettaaaaaaa]

23.50: "Joudutaan auttaa imukupilla, ei taideta ehtiä".

Minä vilkuilin supistusten välissä tunneliin kelloa ja tuskailin. Ehkä saatoin jossain vaiheessa tajuta, että syntymäpäivästä riippumatta, aika kohta meillä on se vauva. Ihanaakamalaa.

00.25. Mahan päällä möyrii joku, joka vain hetki sitten tuntui ihan samalta sen nahkan toisella puolella. Moi, kiva tavata. Mä olen sun äiti.



Ja nyt, se silloin puolimetrinen pötkylä on ihan vähän vajaa metrinen ihminen. Ei vauva, eikä aina edes pelkästään lapsi: ihminen. Se tuntee, älyää, ihmettelee, nauraa, kiusaa, hämmentää, oivaltaa ja saa oivaltamaan. Se saa aikaan niin suuria tunteita sekä itselleen että meille muille, ettei aina oikein hillintä pysy perässä. Toisina iltoina, niin kuin tänään, painimme jonkin aivan merkityksettömän asian parissa (tänään case yöppäri), koska väsy ja oman tahdon rakennus. Useimpina iltoina, päivinä ja hetkinä nauramme kippurassa hölmöille sanaleikeille (mennäänkö syömään iltakylpy ja harjaamaan yöppäri?) ja tanssimme, pompimme ja riehumme itsemme hikisiksi. Pussaillemme ja kuljemme aika paljon sylikkäin. Ei olisi tarpeen, mutta on meillä tarve.



Hän potkaisee toisia vain vahingossa, ja silloinkin pyytää kovasti anteeksi ja lohduttaa. Hän tunnistaa oman nimensä kirjekuoresta ja haluaa syödä joka päivä makaronipastaa. Hän valitsee vaatteensa jo illalla valmiiksi, välillä jopa muuta kuin kissapaidan tai pilkkumekon (huomiselle "pilkkusukkikset, tämä hame ja sitten pikkarit"). Hän on edelleen mahtava isosisko, älykkään oloinen mietiskelijä, vähän ujopakkaus ja tuntemattomien silmissä aina rauhallinen.



Hän on elämäni suurin mullistus, sydämeni valittu, ihana pieni spagettipuikula. (Anteeksi, tarkoitan iso tyttö)

Minun rakas pieni palleroni herää huomenna kolmevuotiaana. Yritän olla tirauttamatta. 

Tämän tekstin kuvat Facebookista ladattuja, huonolaatuisia versioita 365 projektistamme, osa (c)Insinööri. 

"Seitsemän senttiä. Saattaa kuule ehtiä vielä tänään." 1095 päivää sitten, tähän aikaan olin todella valmis. Olin ollut jo ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

24 kommenttia :

  1. Onnea!! Hei en oo aiemmin tajunnu, että meidän esikoiset on niin samanikäiset. Mulla oli laskettu aika (molemmilla!) 10.10 ja vauva täyttää huomenna vuoden, isosisko kymmenen päivää sen jälkeen kolme. Jotenki hienoa ja hämmentävää yhtä aikaa. Mutta siis paljon paljon onnea sinnekin sankarille :)

    VastaaPoista
  2. Oi miten herttainen teksti!

    Mulla meni hetki oivaltaa, että onko 1095 päivää myöhemmin vain tapa saada synnytyskertomus julki, mutta ilmeisesti siis 3:een vuoteen mahtuu tuo määrä päiviä :D

    Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, näköjään halusin myös välttämättä kertoa synnytystarinan ;)

      Poista
  3. Oih. Makaronipasta <3 Spagettipuikula <3

    Onnea!

    VastaaPoista
  4. Oih, Onnea! :) Meilläkin juhlitaan viikonloppuna, mutta tuota PikkuSiskoa.

    VastaaPoista
  5. Tuo toka kuva on niin ihana, että pitäisi saada joku vauva jostain syliin heti nyt! Onnea synttärisankarille! Sulla on hyvä blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin haluaisin tollasen vauvan syliin nyt!

      Poista
  6. Onnea spagettipuikulan äidille! Ja hei, nyt on ne tärkeimmät kolme ensimmäistä ikävuotta ohi, voit kyllä taputtaa itseäsi selkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-ou, nytkö ne isoimmat mogat on tehty??

      Poista
  7. oih,ihanasti kirjoitettu!
    meillä neiti täyttää tasan kk päästä 2v,(eli me saatiin synttäripäiväksi 11.11.11 :D ) ja jo tänään oon porannu valtoimenaan,kun ajattelen miten ihmeellinen ipana siitä onkaan kasvanu.onnea spagettipuikulalle ja äidille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uaaah mikä synttäripäivä, olen vähän kade! :)

      Poista
  8. Onnea 3-vuotiaalle! Ihana teksti!

    VastaaPoista
  9. <3<3 <3 <3 <3 I-HA-NA pieni suuri pakkaus hän on !

    P.S mä taas heitin synnärillä kätilölle klo 17.30 puolivitsillä, että "syntyykö ennen aamu 8?". En tosiaan uskonut että sinne asti pitää kärvistellä. 7.57 Neiti sitten suvaitsi syntyä...

    VastaaPoista
  10. Voi miten ihana postaus, tuli tippa silmään! Paljon onnea 3-vuotiaalle! :) <3

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.