Vähän ällöttävä BFF

torstai 5. syyskuuta 2013 Valeäiti 9 Kommenttia

Ykkösellä on uusi kaveri, Eevi*. Eevi on Ykkösen kanssa samassa tarharyhmässä, ja ne ovat kuulemma kuin paita ja peppu. Samanlaisia vaaleita pellavapäitä, rauhallisia kikatuskoneita. Kuulemma niin hyvää pataa ovat, että ihan pitää välillä muistuttaa muidenkin kanssa leikkimisestä. Pitäisi varmaan yrittää sitten vähän kasvattaa, että otattehan Eevin kanssa muitakin leikkiin, mutta kun olen niin hitsin ylpeä tytöstäni. Että se jo nyt on saanut elämänsä ekan BFF:n! Tai no, onhan niitä muitakin, te ihanat Eelikset ja Jalmarit ja Selmat ja Aavat**olette myös Ykkösen sydämessä ihan tosi tiukasti kiinni.

Mutta se Eevi, siitä kerrotaan aina ekana tarhan jälkeen. Ja sieltähän minä sen oman pellavapääni aina haenkin, Eevin vierestä humputtelemasta. On jotenkin ihan mahtavaa, että Ykkönen on saanut solmittua sellaisen salaisen, tiiviin kaverisuhteen, johon muut eivät meinaa mahtua. Minä en oikein itse olen ikinä ollut kenenkään ihan ihan paras kaveri. Monikin menee tähän kategoriaan minun parhaana kaverinani, mutta melkein aina omilla parhailla kavereillani on ollut joku muu paras kaveri kuin minä. (Ja nyt saa sitten kuulkaa korjata, jos olette eri mieltä, ei ole koskaan myöhäistä ;)) Niin että oli se sitten riittävän tasapuolista tai ei, on mahtavaa että Ykkönen on jo löytänyt sen oman pikkupiirin, jossa kuiskutella ja kikatella pöydän alla.

Ne on niin BFF, että niillä on ollut jo eka tappelukin. Eevi oli kuulemma tänään tönäissyt. Kävimme syväluotaavan kriisikeskustelun, jossa opittiin, että joskus kivatkin kaverit tekee tuhmasti, mutta seuraavana päivänä voi sitten taas leikkiä kivasti yhdessä. Hetken päästä mietittiin jo, miten kivaa Ykkösellä ja Eevillä on sitten joskus tosi tosi isona, kun ne menevät yhdessä kaupungille, ilman äitiä. Eevi tulee kuulemma silloin Ykkösen syliin, niin kuin aikuiset. En lähtenyt selventämään, mihin tämä viittasi.

Ihmeellinen vaihe tämä, joka kulkee ihan liian nopeasti: joka viikko se oppii jotain isoa. Tällä viikolla se on oppinut olemaan bestis, ja se on ihan tosi hyvä taito.

Ainakin parempi kuin se oman rään kaivaminen ja hetiperään syöminen. Senkin se on oppinut tällä viikolla.

*Eevin nimi muutettu. 
** Nimet ei muutettu, koska niiden äitien on syytä tietää miten ihania niiden lapset on.

Ykkösellä on uusi kaveri, Eevi*. Eevi on Ykkösen kanssa samassa tarharyhmässä, ja ne ovat kuulemma kuin paita ja peppu. Samanlaisia vaaleita...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

9 kommenttia :

  1. Olisin varmaan tosi iloinen jos 5-vuotias poikani saisi oman parhaan kaverin. Tällä hetkellä se on kuitenkin se, joka ei useimmiten mahdu pihan kahden muun saman ikäisen pojan leikkeihin ja minulla on paha mieli usein asiasta. Pyrin myös pitämään huolen, ettei poikani jätä muita lapsia leikkien ulkopuolelle, lapset kun ei ole kamalan empaattisia ja muista siinä tilanteessa miltä tuntuu jäädä itse leikin ulkopuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin kurjaa, itsellänikin ihan tosi paljon vastaavia kokemuksia. Ja se on edelleen yksi isoista peloistani, huomaan, siis ulkopuoliseksi jääminen. Siksi tämä Ykkösen tapaus meneekin kyllä vähän tarkkailuun, täytyy katsoa ettei jää päälle moinen supattelu. Mutta nyt vielä haluan olla vain iloinen :)

      Poista
  2. Tuo ystävä-asia on mietityttänyt itseänikin. Iso-A:lla on myös hoidossa BFF, jonka kanssa tehdään kaikki mahdollinen ja tietysti välillä myös tapellaan. Joskus huolestuttaa se, jos jättävät muita pois leikeistä, mutta myös se jos joskus jompikumpi vaikka muuttaa pois.
    Minulla on lapsena ollut sama juttu kuin sulla, "parhaalla ystävälläni" (joka on vuosien varrella saattanut vaihtuakin) on aina ollut joku toinen, (ainakin juttujen perusteella ajateltuna) minuakin parempi ystävä jonka tekemisistä olen saanut kuulla enemmän kuin olisin halunnutkaan. Olo on siis usein ollut vähän ulkopuolinen, enkä haluaisi sellaistakaan omille lapsilleni. Mutta mistäs sen tietää minne elämä heitä vie, pääasia että eivät joutuisi koulukiusatuiksi eivätkä -kiusaajiksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä lasten sosiaaliset suhteet taitaa olla yksiä vaikeimmista kasvatusasioista: kaveruutta kun ei voi pakkottaa. Mutta aion minäkin kyllä hyvin paljon kasvattaa "kaikkien kanssa pitää leikkiä" -metodilla, ja toivon kovasti että Ykkösestä tulee sekä solidaarinen että mukava kaveri, jonka kanssa halutaan viettää aikaa. Ja että jos ongelmia tulee, uskaltaisi siitä myös kertoa.

      Poista
  3. Hei! Täällä "Eevin "äiti ilmoittautuu. Löysin blogisi vasta tänään. Mielenkiintoista kuulla, millainen tyttöni on, kun en ole paikalla. Pelkäsin hänen jäävän ihan yksin isossa uudessa ryhmässä, jossa tuntui ensin olevan hieman yksinäinen ja kaipasi vanhaan ryhmään jääneitä pienempiä kavereitaan. Hienoa, että on saanut sinun lapsesta BFF:n. En ole aikaisemmin kuullut, että olisi kavereita töninyt....olisi hyvä, jos päiväkodin hoitajat kertoisivat tällaisista, jotta osaisi keskutella lapsensa kanssa ettei todellakaan saa ketään töniä. Minua tyttö välillä jopa puree, kun suuttuu. Olen tietenkin yrittänyt opettaa, ettei toista saa purra, löydä eikä potkia. Uusimpana on tullut kiroilu, onneksi vasta yksi sana hallussa ja sitä pitää toistella joka päivä, ettei tuota sanaa saa käyttää. Tosin viime viikolla tyttöni oli oppinut päiväkodissa sanomaan , että joku (äiti) on "tyhmä ja kakkapää". Näitä ei ole kotoa oppinut, sen yhden kirosanan tunnustan, että minulta se on opittu ja nyt kovasti yritetään kitkeä puheistamme pois. Jos tönimistä tms tulee uudelleen, niin vinkkaa mulle, jotta saan tytön otettua puhutteluun asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tännekin vastata, että tuskin siellä kukaan mitään tönii - paitsi ihan Ykkönen itse :D juuri tänään kuultiin siinä kuuluisassa vasussa että on vähän tönimistä ilmestynyt. Ensin se ei puhu ja sitten se vielä tönii. Ou nou.

      Poista
  4. Minne mun teksti katosi...teknisiä ongelmia..sorry jos tulee moneen kertaan. Piti sanomani, että: Onneksi ovat meidän ihanat herkät, ujot ja arat lapsukaisemme löytäneet toisensa, jospa saavat turvaa toisistaan ja oppivat yhdessä" pitämään puoliaan" ryhmän isompia lapsia "vastaan". Mielenkiinnolla odotan mitä meidän vasussa tulee eteen....kunhan muistaisin sen päiväkotiin ilmoittaa mikä aika meille sopi.

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.