Mä silmäni kun auki saan

keskiviikko 11. syyskuuta 2013 Valeäiti 18 Kommenttia

Miten se voi mennä aina niin? Puoli tuntia torkutettuamme heräämme kaikki suunnilleen samaan aikaan (okei, eka virhe). Insinööri tekee aamiaisen, 1-4 hengelle. Minä keskityn itseni valmiiksi saattamiseen: meikki, vaatteet, tukalle edes jotain ja hampaat. Ovesta pitäisi päästä ulos ennen kahdeksaa. Insinöörin vastaava lista menee: silmät auki, ruokaa suuhun, lapsille vaatteet ja ne hampaat. Ovesta pitäisi päästä ulos kahdeksalta. 

Ja joka ikinen aamu meillä näyttää kuitenkin tältä: 

Keittiössä istuu mies ja syö yksin rauhassa aamiaista. 

Vessassa istuu nainen ja meikkaa. Ei rauhassa, ei yksin. Sudissa roikkuu puolitoistavuotias ja kitisee kun ei saa maalata omaa naamaa, kolmevuotias kyselee "äiti mikä tää on", kaikesta. Tökättyäni ripsarin kipeästi silmään saan yhtäkkiä hetken rauhan, jonka hintana on olohuoneesta kuuluva "äitiiiii Kakkonen pissasi mun mekon päälle". 

Fine, suostun myöntämään, että tässä tarinassa on monta suurta liioittelua, vahvaa marttyyrisävyä ja iso annos ihan omaa tyhmyyttä. Mutta miksi, oi miksi, lapset seuraavat aina minua kuin sorsa pullaa, eivätkä ikinä liimaudu Insinöörin lahkeisiin / hiuksiin / meikkisuteihin / hameen helmoihin? 

"Ne vaan tykkää susta enemmän" oli lause, jonka ansioista jaksoin tämänkin aamun olla rähjäämättä. Isommin. 


Miten se voi mennä aina niin? Puoli tuntia torkutettuamme heräämme kaikki suunnilleen samaan aikaan (okei, eka virhe). Insinööri tekee aami...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

18 kommenttia :

  1. Haha, mietin kuule JUURI samaa tänään :D

    Me kyllä herättiin tosi aikasin, mutta en oo vieläkään oppinut, että mun pitäisi alkaa valmistautua töihinlähtöön pari tuntia ennen H-hetkeä, koska kuitenkin tulen syöttäneeksi lapselle aamupalan, kanniskelleeni muutoin lahkeessa roikkuvaa lasta läpi puolien aamutoimieni (vaatteet, meikkaus, hampaat, mä en enää edes välitä hiuksista).

    Sillä välin mies lukee kännykällä hesaria, syö aamupalaa rauhassa, silittelee pupua ja käy suihkussa. Voisin kyllä halailla lasta vaikka kuinka, mutta toisinaan on asioita, jotka täytyy tehdä ja sitä toivoisi, että isin syli olis yhtä mieluisa paikka (ei se oikein (vielä) ole) ja isin lahje ja tekemiset yhtä kiinnostavia (ei ihan ole).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari tuntia, lol :D mut joo, kyllä siihen pitäisi varata aikaa _huolella_. Ehkä joskus.

      Poista
  2. Joo tää on mysteeri. Tosin meillä mies käyttää sen aikansa nukkumiseen eikä syömiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VIelä ärsyttävämpää, jos mahdollista.

      Poista
  3. Niiiiiiiiin tuttua! Menee just noin!

    VastaaPoista
  4. Jokapäiväistä meilläkin. :D On se vaan niin kumma juttu, ehkä se helpottaa kun pojat meillä kasvavat? :)

    VastaaPoista
  5. Heh, en siis näköjään ole todellakaan yksin. Mä kyllä meikkasin tänään vessassa lukkojen takana. Ihme kyllä, ei tullut huutoa, pelkästään huutelua sieltä suljetun oven takaa. Mutta ehkä rangaistuksena tästä mun puuterilla oli puuteroitu WC:n lattia ja pöytäpinta kun pääsin takaisin kotiin. Ihan pikkasen harmitti, kun lähes uuden puuterin pinta on varsin kynsitty.

    Mutta sitten 3-vuotias oli kuulemma sanonut isälleen, että häntä harmittaa kun äiti ei ole kotona. Ja kerrottakoon, että mä nyt kävin vain lääkärissä. Mutta vahdin vaihto kyllä tapahtui tällä viikolla, kun mies jäi kotiin ja mä harrastan opiskelua. Eli en tod. oo ees joka päivä poissa enkä mitään yhdeksän tunnin settejä. Ihmeen rankkaa se aina on lapselle kuitenkin se muutos rutiineihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se oikeasti on raskasta noille, äiti on kuitenkin aina ollut the vanhempi. Kolmveuotiaat on just jo niin isoja että osaavat kaivata.

      Poista
  6. Onneksi meillä on sen verran aamu-uniset lapset, että ehdin yleensä hoitaa itseni valmiiksi ennen kuin he heräävät. Eikä kukaan meistä syö aamupalaa kotona.

    Mutta tästä huolimatta, ilman itkua ja hammasten kiristystä päästään melko harvoin kotiovesta ulos.

    VastaaPoista
  7. Meillä samaa selittää se, että mies on niin tyynen rauhallinen (lue: reagoimaton) viilipytty aamiaisensa ja iPadinsä edessä, ettei lapset jaksa sitä pitkään. Kun itse selostan koko ajan ja kyselen niiltä "onko potalla käyty" kysymyksiä, ohjautuvat lapset luonnollisesti sen riistan pariin, joka reagoi...

    VastaaPoista
  8. Lastenohjelmat avuksi? Ja lukkojen taakse vaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ton mä tajusin yks päivä, että tosiaan monet laittaa ne pikku kakkosen eteen! Mutta jostain ihme syystä just tässä kohtaa haluan pysyä täällä korkealla jalustallani, ja pärjätä ilman sitä telkkaria. Ootetaan talvea niin jo on eri ääni kellossa.

      Poista
  9. Oi, niin tuttua! Ja pakko vielä pistää paremmaksi: meidän talouden kaksi piskiä liimautuvat myös kinttuuni kiinni aina kun mahdollista. Tunnen itseni varsinaiseksi pillipiipariksi, kun kotona kävellessäni vessasta keittiöön mukana seuraa 3 lasta ja 2 koiraa. Ja toki keittiössä odottaa se tyytyväinen mies, joka on syönyt aamupalansa aivan rauhassa kera Hesarin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tää koirajuttu niin ei sopis mulle :D

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.