Vuoden rikollinen

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013 Valeäiti 34 Kommenttia


Kamerassa on monta sataa kuvaa valkoisista palleroista ja Bleuen haaste odottaa vastaamista, mutta ihan eka on pakko purkaa eräs äsken tapahtunut tragedia. 

Kävimme omaksi yllätykseksemme Asuntomessuilla. Sen lisäksi, että ilma oli vähän huono, asunnot aika tylsiä ja sisäänpääsy kallis, meni reissu vähän miinuksen puolelle muutenkin. Törmäsin nähkääs erääseen toiseen äitiin. Siis kirjaimellisesti. 

Homma meni näin. Kävelimme kaksien lainarattaidemme kanssa messualueen kävelykatua pitkin, ja käännyimme oikealle kohti erästä kohdetta. Kääntyessäni kiinnitin huomiota erääseen naiseen, jolla oli kiva laukku (tietty). Hetkeä myöhemmin se sama nainen vaihtoi suuntaa tai lähti äkillisesti liikkeelle tai jotain, joka tapauksessa homma päättyi siihen, että minun vaununi eturengas osui hänen jalkaansa, jonka seurauksena hän kompastui omiin jalkoihinsa ja kaatui täysin päistikkaa vaunujemme eteen. Hetken näytti siltä, että hänelle sattui pahasti, mutta onneksi nousi siitä heti pystyyn ja vaikutti olevan aivan kunnossa. Minä tietenkin aloitin heti vuolaan anteeksipyytelyn ja yritin auttaa häntä nousemaan - niinhän kuuluu tehdä kun kaksi ihmistä törmää toisiinsa. 

"Ihan kiva, nyt on sitten housut rikki", totesi laukkunainen. 
"No mutta sattuiko muuten, tuleeko verta?" kysyin huolestuneena.
"Ihan sama millään verellä, housut meni rikki", tuli astetta närkästyneempi vastaus. 

Jäin hämmentyneenä seisomaan viereen kun naisen mies lastenvaunuineen ja äiti saapuivat myös paikalle kauhistelemaan. Odotin kai edelleen jotain ystävällistä "no hei ei se mitään, näitä käy" -kommenttia törmäyksen toiselta osapuolelta. Sen sijaan seurasin vierestä, miten äiti + nainen kombo kiihdyttivät toisensa mitä ihmeellisempään uhrimoodiin, jonka syyttävä sävy syveni ja kohdistui yhä enemmän minuun. Keskusteluun tuotiin myös sekä merkkikortti ("just ostin nämä Pariisista!") että vauvakortti ("näin pienen vauvan äitinä minulla ei ole paljon vaihtoehtoja housuissa, ehdin käyttää näitä vain kaksi viikkoa ennen raskautta ja nyt just taas meni jalkaan"). Kumpikaan ei juurikaan katsonut minuun päin. Yritin olla empaattinen housuongelmalle ("joo mä tiedän ton ongelman, mullakin on tässä näitä lapsia") ja jatkoin pahoittelua vielä pari kertaa, kunnes laukkunainen kivahti "sun mielestä sun ei kuulu siis korvata mitään, niinkö?" 

Hölmistyin. Mieli teki sanoa tylysti että ei, yhtä laillahan sinä kävelit alle, mutta tyydyin sanomaan kauniisti että ei kyllä oikein, kun kummatkin tässä käveli vähän miten sattuu ja katseli muualle kuin eteensä. Lupasin kuitenkin heittää vaikka parikymppiä uusiin housuihin, vaikka Pariisista en voi uusia tarjota. 

Tilanne raukesi naurettavaan kolmen hengen mykkäkouluun, jota Suuri Uhri perheineen harrasti, ja jonka luota me jatkoimme matkaamme minun kännykkänumeroni antaneina. Insinööri ja naisen mies eivät kumpikaan nähneet tapahtumaa (niin kuin ei selkeästikään kukaan muu, hah), joten mitään oikeita syyllisiä tässä ei voida ratkoa. TIlannetta ei myöskään muuten nähnyt laukkunaisen äiti, joka onnistui jotenkin maalaamaan minusta katumaasturin, joka ajoi juuri lapsen yli suojatiellä. 

Koko draaman aikana, ja etenkin jälkeen, minua lähinnä nauratti. Ja v*tutti. Ihan auliisti myönnän, että minä tulin takaa ja siten minun olisi pitänyt osata jarruttaa ajoissa. Mutta samalla tiedän, että laukkunainen käveli ennalta arvaamattomaan suuntaan, selkeästi yleisen kulkutien yli mennäkseen sivussa olleeseen esittelykojuun. Jaksoin olla erittäin asiallinen, joviaali ja kohtelias itse tilanteessa, mutta jälkikäteen alkoi suuresti suututtamaan se vihamielinen asenne, jonka sain osakseni. Keksin vaikka mitä hyviä argumentteja ja nälväisyjä kierrellessäni turhaan sitä taloa, jota menimme katsomaan ("olen muuten työnnellyt vaunuja aika monta vuotta ammatikseni ja olet ensimmäinen alle kävellyt" tai "luulin että noi reiät kuului noihin muuten aika tylsiin housuihin" tai "jos sua ei kiinnosta toi naarmu polvessa, niin ei tainnut sattua kovin pahasti muualle kuin vaatekaappiin"). Onneksi en keksinyt niistä yhtäkään minuuttia aiemmin, tai käsillä olisi ollut kunnon kissatappelu. 

Nyt mietin enää, mitä viestiä naiselta mahtaa tulla perässä. Tuleeko mitään, tuleeko joku suuri korvausvaade, vai tuleeko vain tilinumero? Ja mitä laitan maksun viestiksi? "kivusta ja särystä"? "uudet pöksyt"? "laastarikuluhin"? Sitäkin mietin, mitä tälläisessa tilanteessa ihan oikeasti tapahtuisi, jos toiselle kävisi pahasti. Siis muutakin vahinkoa kuin rikkinäiset farkut. Ei kai kahden ihmisen törmäyksessä voi mennä sellaiseen auto-onnettomuusmoodiin, jossa vaihdetaan vakuutusyhtiötietoja ja soitetaan poliisi paikalle? 

Minun tulkintani tilanteesta on se, että me kummatkin törppöilimme: minä en pysähtynyt vaunuilla ajoissa, enkä varmaan katsonut eteeni tarpeeksi. Hän taas käveli "vastavirtaan" massatapahtuman keskellä, eikä myöskään katsonut eteensä. Uskon, että hän pelästyi ensin kovasti, ja sitten nolostui kaatumisestaan, ja siksi kaatoi minun niskaani syntipukkilastin. Ihan ymmärrettävää. Mutta se ei ole ok, että mulle puhutaan kuin suurellekin rikolliselle. 

Laukkunaisen tulkinta oli varmaan, että joku idiootti kaasutteli täysillä ympäri Asuntomessuja ja törmäsi häneen täysin piittaamatta muista ihmisistä. Eikä edes suostunut myöntämään osuuttaan. Ok sekin, paitsi että pyysin anteeksi ja myönsin osuuteni. Myös hänen osuutensa. 

Insinöörin tulkinta oli, että mitään hän ei nähnyt ja olipa vähän outo tilanne.

Ja Ykkösen tulkinta? "Mullakin on pipi polvessa". 


Kamerassa on monta sataa kuvaa valkoisista palleroista ja Bleuen haaste odottaa vastaamista, mutta ihan eka on pakko purkaa eräs äsken ta...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

34 kommenttia :

  1. En mäkään oikein voi muuta kuin nauraa. :D uskaltaakohan tässä enää asuntomessuille mennä ollenkaan? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei varmaan kannata kun voi joutua vaikka vankilaan. Tai Hyvinkäälle.

      Poista
  2. Hah! Eiköhän ihmisvilinässä jokainen ole vastuussa omista askeleistaan. Suuntaa vaihdetaan äkillisesti vain omalla vastuulla. Onneksi hän ei kaatunut rattaissa olevien lastesi päälle!! Voi, voi housuja, mutta rouva olisi voinut katsoa, mihin säntäilee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten totta, se ei kertaakaan ollut itse huolissaan osuiko lapseen. "näin kahden lapsen äitinä" minua moinen kyllä huolettaisi :D

      Poista
  3. No jopas oli täti! Yleensä risteyskolareissa siis autoilla todetaan kait molemmat jollain lailla syyllisiksi tilannenopeuden tms. nojalla, vaikka olisi toisella ollut kolmio, että siihen nähden täti tuskin olisi kovin vahvoilla korvausvaatimuksissa. :D

    Laita viestiin pariisinhousut, pienellä sillai subjektiivina. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahaa :D Vetoan siis tohon pykälään ja siihen viestiin niin tulee joku piikki, jos nyt sellaista ikinä laitankaan..

      Poista
  4. Uskomatonta!

    Mä voin vaan kuvitella, miten päässä vilisee kaikki sujuvat tilanteeseen sopivat letkautukset nimenomaan _jälkeenpäin_ :S

    Miten tommoset ihmiset jaksaa elää itsensä kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on _aina_ jälkeenpäin aika paljon sanottavaa, usein onneksi myös siinä hetkessä. Meinasin kyllä mennä takaisin sinne niiden draamaan kertomaan että itseasiassa, suksikaa kuuseen.

      Poista
  5. Anteeksipyyntö riittää, itse en maksaisi edes uusista housuista. Kyllä massatapahtumassa pitää katsoa tarkasti ympärilleen minne menee. Mut näköjään näitä "olen maailman napa" -ihmisiä on edelleen... Hohhoijaa. Toivottavasti laukkunaiselle tulee eteen tämä blogikirjoitus ja tajuaa hölmöilynsä. :D Kukahan korvaa Pariisin pökät sitten kun hän kompastuu omiin jalkoihinsa? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No teknisesti hän kompastui nytkin omiin jalkoihinsa ;) mutta kuten sanottu, oli tässä mullakin ihan selkeästi osuuteni, mutta en silti ihan näe miksi siitä tollaset kilarit piti vetää. Tai siis kyllähän mä tiedän miten paljon sitä varmaan vitutti, mutta tavallaan syytön minä siihen olen.

      Poista
  6. Voi mikä kurja tyyppi ja tapaus! Jos laukkunainen haluaa korvausta, niin hänen oma kotivakuutus lienee oikea osoite korvauspyyntöön. En voisi kuvitellakaan että kertomassasi ikävässä tapahtumassa olisit sinä korvausvelvollinen, vahinkoja sattuu. Voi voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mäkin ajattelin, ja meinasin sanoa mutta tuntui niin typerältä puhua jostain vakuutuksesta farkkujen suhteen. Jos ne on maksanu joku 200€ niin sit oma moka että laittaa ne johonkin Asuntomessuille edes päälle.

      Poista
  7. Ei vittu.
    (Jos siltä tulee yhteydenottoa niin tiedän kyllä kelle lähtee lauantain eka kännipuhelu).

    Jos on vaan yhdet pyhähousut niin sit kannattais kävellä oikeasti jätesäkin sisällä niin ei vaan mitään satu. Onhan toi ikävää ja shit happens, mutta siis SHIT HAPPENS. Toivottavasti se lukee tän ja häpee vähän - ei ehkä ees sitä että heittäyty ihan marttyyriks kun jäi sun maasturis alle, koska sellaistahan se on koska hormoonit jne, mutta sitten kaikkea muuta. Jos on rahaa käydä Pariisissa ostaa housut niin voi varmaan maksaa korjauksesta, jos ei itse osaa.

    Terv. Nimim. Nyt muakin alkoi ärsyttää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lol, se oiski, kymmenisen kännistä naista soittelemassa ja haukkumassa :D mun mielipiteeseen tästä naisesta vaikutti muuten aika paljon se hieno laukku, joka oli tietyn merkkinen, ja ne rattaat, jotka oli tietyn..berkkiset, jos ymmärrät yskän ;)

      Poista
  8. Oivoi mikä raivo iski puolestasi! Kirppis on kans loistopaikka tossa, ihmiset nähdessään jotain mielenkiintoista astuu askeleen taaksepäin, oli mikä ryysis tahansa. Teidänkin lähimmässä s-marketissa sain kerran jonkun vielä vähän banaanin punnitsemisnumeroa tarkistavan äijän vaunujen päälle, joka oli kyllä pahoillaan vaikka olikin vähän hölmö. Ei tulis kyllä itseltäni vastaavassa lankeamisessa alkaa tarkistamaan omia housuja, lähinnä sattuiko lapselle mitään.

    T. sieltä yhden puiston laidalta, tai nyt adrianmeren rannalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita kyllä käy paljon. Olispa kiva jos muistaisin tarkemmin, miten toi oikeasti edes kävi.

      Adrianmeri, en kestä! siellä ei varmaan edes ole farkkukeli! :)

      Poista
  9. Talking about third world problems :DDD!

    VastaaPoista
  10. Näissä on se kurja juttu että kun itse automaattisesti pyytää anteeksi ja yrittää olla sovitteleva, niin homma ei toimi jos toinen osapuoli ei myös ole yhtä sovitteleva. Se raivo tulee itselle jälkikäteen ja se on pakko purkaa jotenkin, esim. tämä blogikirjoitus. Ja paljon pahaa mieltä moneksi päiväksi eteenpäin.

    Mä olen joutunut pohtimaan tätä töissä, kun asiakkaat joskus valittavat. Olen päätynyt siihen että jos ei heti vastapuolikin ole lempeä, niin puolustan itseäni heti siinä. Poikkeus on vaaralliset oloiset huumehörhöt tai aggressiiviset ihmiset. Se sovittelevuus - jos vastapuoli ei tule vastaan - pilaa oman päivän tai jopa oman kuukauden!

    Juurikin tämän inhottavan mielipahan takia. Tunnen isoa sympatiaa ja luulen tietäväni kuinka kurja tuo tilanne jälkikäteenkin on!

    -Annikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on todella totta. Siitä sovittelevasta on tosi vaikea enää vaihtaa puolustavaan, ja jos vaihtaakin niin sitten se sovittelevuus käy jossain vaiheessa itseään vastaan.

      ai niin, tuli mieleen kaksi helmeä, jotka tuli uhrin suusta:
      "en nimittäin aio tätä purematta niellä" (Siis mitä? myn "hyökkäystä" vai anteeksipyyntöä?)
      "tässä meni nyt kyllä koko päivä pilalle" . Tähän sain sentään vastattua että no niin munkin.

      Poista
  11. Ykkösen kommentti pelastaa kaiken. :D Itse tapaus on voivoi housuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ykkönen pelastaa aika usein kaiken :) Se myös, kröhöm, totesi hetkeä myöhemmin että "me törmättiin tätiin". Oikaisin että niin, ja tätikin törmäsi meihin ;D

      Poista
  12. Voi housuja. Jos on ollut varaa hakea yhdet Pariisista, niin sitten voi hakea toisetkin. Unohda koko homma, ei ole sen arvoista. P.s. mihin raja vedetään? Jos lapset törmäilee keskenään pihalla tahi puistossa ja joltain menee housut rikki, niin pitääkö vanhempien alkaa ostella toisten lapsille uusia pöksyjä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, tota kysymystä olen usein miettinyt. Kai siinä sitten oikeasti tulee jotkut vakuutusyhtiöjutskat vastaan, jos jotain isompaa kävisi, ainakin tarhassahan ne on vakuutettuja ne lapset kunnan puolesta.

      Poista
  13. Oltiin muuten samana päivänä messuilemassa. Onneksi en törmännyt kyseiseen laukkunaiseen, vai olikohan se sama, joka pyyhki kyyneleitä naisten vessassa... Semmosen naiseen törmäsin ja pohdin vaan, että olikohan joku sisustus tollai järkyttänyt... Mut joo, ihme tyyppi kyllä, kun tollai vetänyt kilarit. Kyllähän jotai pesulakorvauksia silloin vissiin sovitaan, jos tyyliin tahallaan viskaa punkkulasin toisen (pariisi)housuille, mut toi sun tilanne. Voi morjes!! Jos se ottaa yhteyttä, niin vinkkaa sille Jillian Michaelssin 30 days shred jumppa (ihan youtubesta löytyy, niin säästyy dvd-rahat pariisin matkaan). Pitäis olla vielä suht tehokas (ite jopa oikeesti huomasin toimivaksi) niin ehkä hänellekin löytyis nopeemmin uutta päällepantavaa.

    VastaaPoista
  14. Ens kerralla, jos mun lapsi rikkoo housunsa vaikkapa kompastumalla puistossa, taidan laittaa korvausvaadetta kunnalle:P

    VastaaPoista
  15. Hei, olen tuo Annikki joka kommentoi aiemmin.

    Jäi kiinnostamaan ihan yleistiedolliselta kannalta, onko ko. tapauksessa teoreettisestikaan mitään korvattavaa. Melkein meinasin itse tänään kysyä asiasta jostain lainoppineelta, mutta en töiltäni ehtinyt. Jos asia vielä pomppaa eteesi, niin olisin ilahtunut jos kertoisit vielä "miten kävi".

    Oma oletukseni on että mitään ei tarvitse korvata, ja toivottavasti myös näin on... Hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...tuosta jäi siis se, että autokoulussahan opetettiin että mikäli ajaa kurat huolimattomuuttaan jalankulkijan päälle, saa maksaa pesulakulut. Mutta että vaunuilla ja housut?

      -Annikki

      Poista
  16. Ihmiset on tosi omituisia. Kipittävät piikkikoroissa parkkipaikalta työpaikalle ja kaatuvat, kun on talvi ja jäätä ja hiekoitussora vaan pyörii siinä jään päällä. Sitten vaaditaan korvauksia työnantajalta eli kiinteistön omistajalta, kun oli niin liukasta ja mentiin ja kaaduttiin ja hame repesi.

    Tai kun kävelevät työpaikallaan liian lähellä rappusten kaidetta ja paidan hihansuu jää siihen kaiteen päähän kiinni ja se paita repeää. Taas pitäisi työnantajan korvata. Se paita. Joka oli vähintään joku Chanelin vintagemalli. Kun eihän siinä saisi olla sellaista kaidetta, johon voi paita revetä.

    Miksiköhän se syyllinen pitäisi aina löytää. Kyllähän nyt vaan asioita tapahtuu. Kaikille. Joskus. Hahah, tästäpä tietysti luontevasti päästään siihen aikaisempaan postaukseesi syyllisten etsimisestä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ollaanhan me vähän sellaisia. Omat virheet on tosi vaikea löytää. Ja hei, älä nyt käy sieltä hakemaan mitään epäloogisuuksia mun syvissä mietteissä, se on tosi vaarallinen tie :D:D

      Poista
  17. Pakko tulla minunkin kommentoimaan tätä, kun vielä jäin suivaantuneena miettimään tilannetta. Aivan käsittämätöntä mielestäni edes kuvitella että pitäisi korvata jotkut HOUSUT! :D Eiköhän täti löydä Suomen mangosta/zarasta aivan vastaavat housut kuin Pariisistakin löysi.. Uskomatonta miten on pokkaa edes vihjailla moisesta! Ja kyllä hän on ihan itse päättänyt olla marttyyri ja antaa tapauksen pilata päivänsä, ei se kenenkään muun vika ole.

    Eniten juurikin ihmetyttää se, että jos toinen on jo anteeksipyytelevä ja sovitteleva, niin tulee mieleen käydä hyökkääväksi. Todella huonoa käytöstä aikuiselta ihmiseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, no kai se sitten vaan oli tosi pelästynyt, don't know. Ei ole kuitenkaan vielä mitään kuulunut, ehkä se unohti koko asian?

      Poista
  18. Ehdottomasti maksun viestikenttään tuo "kivusta ja särystä" ;)

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.