Avoin kirje virnuilijalle

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013 Valeäiti 12 Kommenttia



Miten voit olla noin täynnä rakkautta? Miten voitkaan kohdata maailman parasta odottaen, vaikka äitisi myrkytti sinua melkein koko ensimmäisen vuotesi väärällä proteiinilla? Rakas Kakkonen, olet niin ihana nyt, edelleen ja taas kerran, että minun on pakko kirjoittaa muistiin asioita sinusta. Ihan niin kuin siskostasikin kirjoitin, suunnilleen saman ikäisenä.

Siskoasi ja sinua yhdistääkin tässä ikävaiheessa eräs asia; te tunnutte kohtaavan maailman loppumattomana mahdollisuuksien ja huvin lähteenä. Sinä paukkaat tilanteeseen kuin tilanteeseen hymysuin ja kiljuen, tiukassa etukenossa. Ryhti, jonka tunnistan omasta suvustani. Vieraat ihmisetkin ovat sinulle kuin parastakin huumetta: flirttailet, virnuilet, hymyilet ja annat ylävitosia kelle vaan, pyytämättäkin. Sinua on helppo rakastaa, tuntemattomienkin. 

Ne tuntemattomat muuten kutsuvat sinua lähes poikkeuksetta samalla nimellä. Isäntä. Joskus he eivät tiedä että kuulen, kun he iloisesti huikkaavat vierustoverilleen "katsos mikä pikkuisäntä tossa menee, mahtava". Sehän sinä olet, mahtava. Olet valloittava, iloinen ja reipas. Sinulla on siis luonnetta. Kääntöpuolena onkin se, mitä ne tuntemattomat eivät aina näe: sinulta löytyy myös aimo annos tahota. Voi elämä miten sitä välillä löytyykin. 

Valoisa asenteesi saa kuitenkin pahimmankin kiukun sulamaan nopeasti, ja jos se ei muuten meinaa lähteä, voi kehiin aina heittää avaimet. Niillä leikkisit vaikka koko päivän. Paitsi autossa, koska siellä avaimet tarkoittaa oksennusta alle vartissa. Itseasiassa autoillessa et ole kovin valoisa, sitä voisimme jatkossa hieman välttää. 

Avaimien lisäksi rakastat musiikkia, kutittelua, pelottelua, yllättämistä ja kovaa vauhtia ylipäänsä. Mustikat, viinirypäleet, liha, pallot ja kengät saavat sinut suorastaan hulluksi. Lisäksi rrrrakastat vetoleluja, ja tarkoitan tässä ihan kaikkea perässä vedettävää. Myös puhelimen laturi käy. 

Sanot vähän, mutta tärkeitä: pupu, äiti, o-ou, nenä, näin ja kato. Ja brumm-brumm. Ei ole oikeastaan montaa asiaa, josta et pidä. Hampaiden pesu ja menemisen rajoittaminen ovat ymmärrettäviä, mutta mikä ihme sinulla on sitä autoa vastaan?

Olet halimiehiä, se on uskomattoman kivaa. Että vielä kypsässä vuoden ja viiden kuukauden iässäkin haluat olla minussa kiinni, kuin pieni apina. Jos en ole paikalla, tiukkaan rutistukseesi pääsee tietysti isi, Ykkönen ja se Pupu. Muun ajan sinä pussaat, rutistat, hymyilet, virnistät, kikatat ja touhotat. 

Toivon, että teet tätä kaikkea, vaikka olet astumassa isoon maailmaan. Olet minulle varmaankin ikuisesti vauva, mutta kai se on myönnettävä: olet jo ainakin taapero. Isosiskostasi tuli tämän ikäisenä sisko, sinä olet rakas pikkuveli ja nyt tarhalainen. Tällä viikolla me harjoittelemme, ensi viikolla sinun on pärjättävä ilman meitä. Takerruttava johonkin muuhun kuin minuun. 

Hyvää päiväkotiuraa rakas Kakkonen, en ymmärrä miten sinusta tuli jo noin iso. 

Miten voit olla noin täynnä rakkautta? Miten voitkaan kohdata maailman parasta odottaen, vaikka äitisi myrkytti sinua melkein koko ensi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

  1. Ihan vain varmistan, eihän Kakkonen matkusta autossa selkä menosuuntaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei enää, kun kasvoi ulos turvakaukalostaan. Mutta ei se nassu eteenpäinkään tunnu erityisesti auttavan, kun tulee tylsää niin tulee tylsää. Se on juuri toi matkapahoinvointi tässä se haaste, kun ei sille voi antaa mitään lelua tai edes kannettavaa DVD:tä tuijotettavaksi.

      Poista
  2. Tämä oli ihana. Kiitos sulle! Muistin ja tajusin, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut omasta lapsestani mitään ylös. Teen sen nyt. Koska aivan liian paljon unohtaa! Se on raivostuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin unohtaa, ilman tätä blogia ja ehkä vähän niitä vauvakirjojakin en millään muistaisi, minkälainen Ykkönen oli tässä vaiheessa. Nyt juttua kehiin! :)

      Poista
  3. Snif :/ tsemppiä arkeen, kun ne alkaa viihtyä, niin se tuntuu hyvältä :) ne tulee niin iloisiksi myös tarhan touhuista. Suu vaahdossa, hymy huulilla sitten illalla raporttia kuulette.

    Nimim. Miltei saman ikäiset nro1.&2. J jo tovin pkssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoij, odotan innolla! HUomenna ne menee sinne ihan yksinään, iiks :)

      Poista
  4. Luin tätä ja mies pääsi taas kuittaileen, kuulemma nössöä itkeä tihrustaa ku lukee blogia... Mutta ei sille mitään voi, aivan ihana oli tää teksti! :) Parempi pillittää tämmöselle onnelliselle tekstille ku surulliselle :)

    Varmasti Kakkonen pärjää loistavasti päikyssä, kuulostaa niin reippaalta pikku kaverilta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih, kiitos ja anteeksi :) Eiköhän se ihan hyvin pärjää, mitä nyt tänään huusi puoli tuntia nukutusta. Perussetti.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. No sitä just! Vähän oli vaikeaa kirjoittaa tekstiä ilman sataa "ihana" termiä :D

      Poista
  6. Kauniisti kirjoitettu! <3

    Meidän 1v 4kk on myös samanlainen touhottava isäntä. Ja myös hän voi pahoin autossa. Jouduimme kääntämään turvaistuimen nenä menosuuntaan, kun lähes joka automatkalla tuli oksu. Ikävä vaiva, toivottavasti helpottaa teilläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) No ainakin Ykkösellä on vähän helpottanut, mutta ei niitä edelleenkään mihinkään kovin keinuvaan veneeseen uskalla viedä :) Toivotaan parasta!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.