A BEAUTIFUL BODY: Unelmakroppa

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013 Valeäiti 43 Kommenttia

Mintun upea haaste on levinnyt parissa päivässä laajalle ja saanut hienosti huomiota. Tässä vaiheessa superiso käsi kaikille osallistuneille, HUH miten rohkeita tyyppejä tästä maasta löytyy!

Minä en ole rohkea.

Minttu haastoi minut henkilökohtaisesti jo pari päivää sitten, ja vastasin heti mielessäni "näääh". Vastasin samoin myös virtuaalisesti, ja aloin saada sosiaalista painetta. Että kaikki muutkin osallistui ja kaikki haluu nähdä ne sun tissit. No ette näe. Mutta vähän niistä tisseistä (ja tässä kohtaa saa kaikki miehen kaverit, työkaveri ja pomot, tutun tutut ja itseasiassa kaikki jotka minut ovat tavanneet sulkea silmänsä): ne lienevät se suurin ongelma, mitä kropassani on raskauksien ja imetyksien ansioista tapahtunut. Jätetään tässä kohtaa huomioimatta tuo alavatsapömppö, joka saa jokaisen aterian jälkeen minut näyttämään kohta kolmilapsisen perheen äidiltä. En ole, syön vain karkkia. Ihan tosi paljon.

Minun tarinani on siis about tämä: Muutama kuukausi Kakkosen imetyksen päätyttyä keräsin vihdoin rohkeuteni ja marssin Funky Lady -kauppaan. Oli pakko, kun yksiinkään edellisiin liiveihin ei enää koskenut iho. Ihan oikeasti. Ja olkaimettomat jouduin taittamaan kaksin kerroin, ettei mekoista näkynyt kuoppa läpi. Again, ihan oikeasti, kuoppa. Ja uskokaa kun sanon, pienet rinnat on musta aika ihania! Ne tekee kantajastaan siron, urheilullisen ja hoikan näköisen. Ne mahdollistaa helpomman hyppimisen, avara-aukkoisten paitojen käyttämisen ja jopa ajoittaisen liivittömyyden. Mutta kun muutos on kolmen kuppikoon luokkaa, on vaikea suhtautua. Olisi kai sinustakin vaikea suhtautua, jos vaikka kätesi yhtäkkiä pitenisivät viitisen senttiä? Aasinsiltana, on se tissien ulottuvuuskin pidentynyt muutamia senttejä, alaspäin.

Muutokset ovat vaikeita hyväksyä, etenkin silloin kun ne eivät ole tulosta omasta kovasta työstä ja peräänantamattomuudesta. Tai ovathan ne tavallaan; olen ylpeä toki siitä, että kummankin lapsen kohdalla jätin maidon, viljan ja mitä vain pois ruokavaliostani parempien yöunien alttarille. Sanomattakin kai selvää, että minä laihduin. Itseasiassa olen ollut viime vuosina, kahden lapsen jälkeen, varmaan laihempi kuin ikinä elämässäni. "Hienoa", sanoo anorektiset, "sairaan näköistä, söisit vähän", sanoo kateelliset ja "outoa, kiusallista ja vähän ahdistavaa", sanoin minä. Pahimmillaan 177cm pitkän varteni lämmikkeeksi oli annettu vain 58kg. Vaatteet päällä lähenneltiin mallin mittoja ja olemusta, ilman vaatteita olin luusäkki. Tyhjäksi imetty nahkavarasto. Nyt olen onnellisesti syönyt ja treenannut itseni johonkin 65-kiloisten sarjaan, vielä olisi matkaa ylös jäljellä.

Ja mitä siihen unelmakroppaan tulee, se minulla on. Ehkä joidenkin mielestä jopa ulkoisesti, mutta minä annan nyt arvoa sen suoriutumiselle:
  • Kaksi lasta 17 kuukaudessa
  • Helpot raskaudet, kohtuulliset synnytykset (jos nyt ei yhtä pientä oksennustautia lasketa)
  • Yhteensä 17kk imetystä, pelkkää kermaa jakaen
  • 30kg painoero kolmessa kuukaudessa, ilman arven arpea. 
Rakas kehoni, olen sinusta ylpeä. Ja olen pahoillani, etten ikinä näe sinua sellaisena kuin juuri silloin olet: oikein sopiva, hyvin toimiva ja kiltisti mukautuva. Lupaan viedä sinua jatkossakin urheilemaan ja yritän ihan tosissani antaa sinulle syviä lihaksia sen huonon rangan tueksi. Ja vähän vähentää sitä karkin määrää. Kiitos ja anteeksi. 





No fine, tässä tulee. 










Mintun upea haaste on levinnyt parissa päivässä laajalle ja saanut hienosti huomiota. Tässä vaiheessa superiso käsi kaikille osallistuneill...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

43 kommenttia :

  1. Oikein valeäitimäinen postaus, eli hiton hieno, hauska ja upea! :-) Kuva kruunaa kaiken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no kiitos! Ja siis hei SÄ oot Eevi! Raks raks raks, palaset sopii yhteen...;)

      Poista
    2. MÄ! Rullaati rullaa... ;-)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Tänks beibe! Koriksella lisää habaa ;)

      Poista
  3. Super =) Hauska ja hyvää asiaa sisältävä postaus tärkeästä asiasta, rohkea olet ja tervetuloa mukaan haasteeseen!

    p.s upea hyvän mielen kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Mutta rohkea en kyllä edelläänkään ole, tämähän oli suorastaan kroppani parhaan osan esittelyä. Rohkea minä olisi kuvannut sen vatsan löysänä sivusta päin, sekä pullareidet ja takaliston suonikohjuineen. Mutta näillä mennään.

      Poista
  4. Voi vitsi, niin ihana kirjoitus! Ihana lukea myös näitä todella pirteitä ja positiivisempiakin postauksia :) Sulla on todella kaunis kroppa!

    VastaaPoista
  5. Lähdit sittenkin, hienoa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näköjään. Sosiaalinen paine for the win :)

      Poista
  6. Tunnistan itseni KAIKESSA (miinus 15cm ja yksi lapsi... :D )!

    On totta että toisia kohtaakin lihomisen sijaan toinen ääripää imetyksen, valvomisen ja uuden arjen pyörittämisen seurauksena. Itse olen onneksi nyt myös saanut tsempattua vihdoin muutaman kilon takaisin enkä enää näytä ihan siltä harmaalta aliravitulta hiihtäjältä kuin vuosi sitten. Samankaltaisia lupauksia täälläkin on ilmassa, eli lisää liikuntaa ja vähemmän karkkia - terveyden vuoksi. :)
    Hyvä sä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tämä ääripää on kyllä kans yllättävän hankala; joutuu suunnilleen pyytämään anteeksi sitä, että laihtuu yrittämättä tai edes tahtomatta. En mä ainakaan itse edes pidä tosta että luut näkyy noin roisisti, kun mulla tossa noi leuan allakin näkyvät rintaranka ja solisluut...lihaksia, kiitos ja vähän pläskiä!

      Poista
  7. Minusta tämä on upea asia ja haaste . Mutta itse en ikinä osallistuisi. En tällaisten kuvien jälkeen. En ole kateellinen en.. :) Ehhei, en yhtään. On vain sen oman kropan hyväksyntä kesken. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh, se just ei ollut tämän tarkoitus. Vaan tässä juuri yritetään osoittaa sitä että kaikki muodot, mallit ja koot on oikeita ja jokaisen pitäisi yrittää hyväksyä omansa. tai itseasiassa olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi tehdä tarvittavat toimenpiteet sen eteen että oma kroppa on terve, ja hyväksyä sitten siitä seuraava ulkonäkö :) Siispä: kehoitan suakin lämpimästi osallistumaan, yllättävän kivaa se oli ottaa noita hölmöjä kuvia ja mietiskellä tosissaan suhtautumistaan omaan kroppaansa!

      Poista
    2. Mä tie-dän ja nää kuvat on tulleet niin hyvään aikaan , kun suhtautuminen omaan kroppaan on hyi ällöä, saakohan tätä mahaa koskaan pois ja jos saa, voisko mennä kauneusleikkaukseen. Eli kuin tilauksesta. Silti se hyväksyntä ei ole vielä siinä vaiheessa, että uskaltaisin JULKAISTA kuvia netissä. ne kuvat on kyllä otettuna, tabletilla, tallessa tulevaa varten.
      Riittääkö se siis haasteeseen osallistumiseksi, että ne kuvat on itsellä. Ja prosessi alussa.

      Poista
    3. Riittää, rakkaani, riittää :)

      Poista
  8. Vau sä olet KAUNIS! Mä edelleen pohdin omaa osallistumistani. Just kirjoitin tekstin valmiiksi, mutten julkaissut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no wau kiitos! :) mä tein kans noin, kirjoitin ensin tekstin ja sit ruvettiin kattomaan kuvia ja vielä harkitsemaan. Julkaise, julkaise!! :)

      Poista
  9. Hyvin toteutettu, me like <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos, me like tästä :)

      Poista
    2. Kyllä ihan mielettömän hienosti kerrottu ja aika megabeibe! :D Mä en oo rohkee vielä, ehkä joskus sitte .

      Poista
    3. Joskus sitten, kun koko haaste ei ole enää päällä, läväytät bikinikroppasi interkneppiin! :D

      Poista
  10. Aivan ihana kirjoitus :D (voisit kyllä syödä vähän enemmän) Olet upean näköinen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos, osuit toki samalla tohon mun "ongelman" ytimeen: syön kyllä, ihan paljon :)

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Tuli tahaton melkein huutonauru kun Insinööri ohjeisti Austin Powersin tyyliin "you're a tiger!!" ja jossain vaiheessa näytti vain toisella kädellä kameran takaa sitä sellaista grr -elettä. Olis tuolla muistikortilla ollut sellaisiakin kuvia sitten...;)

      Poista
  12. Valeäidin kuuloinen postaus, mahtavaa! Ja WAU, miltä näytät!!

    VastaaPoista
  13. Näytät upealta!! :) Mulla on imetystä takana yht 5½ vuotta, eikä tisseistä voi enää edes puhua... mut ulkoilutin kylkiluitani tähän haasteeseen minäkin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, olipas kadehtittava neljän lapsen jälkeinen kuva :) Hyvä hyvä!!

      Poista
  14. Mielettömästi kauneutta ja mukavan humoristinen ote!
    Kiitos, kun osallistuit sinäkin omalla tarinallasi! Suurenmoisia naisia on monenmoisia!
    Ihanaa elokuuta sinne teillepäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kivasti sanottu! Sinne myös kivaa elokuuta :)

      Poista
  15. Tuo lapsen saaminen ja siitä seurannut laihtuminen on myös täällä tuttua. Paino synnärille lähdettäessä oli kuta kuinkin 83kg. Olo oli kuin milläkin sotanorsulla ja luulin, etten koskaan saa kiloja karistettua. Imetyksen tuoma ilo (vaikka vaikeaa se aluksi olikin) oli syöminen. Sai syödä niin paljon kuin jaksoi ja mitä vain. Vaikka myöskin välttelin yhtä jos toista ruokaa ja suklaan syönnistäkin tuli morkkis. :D Nyt kuitenkin imetys lopetettu jo aikaa sitten ja vauveli lähestymässä vuoden ikää kovaa vauhtia ja paino 62kg, 4 kiloa normaalia vähemmän. Ja varren pituus 172cm. Näissä mitoissa kun pysyisikin niin kelpais mulle. Kuitenkin aavistelen, että töihinpaluu ja kahvipullat tekee tehtätävänsä..
    PS. On ollut kiva kun olet postaillut taas vähän useammin. Töissä käyminen 2 pienen lapsen äitinä ei varmasti jätä liiemmin aikaa kirjoittamiselle tai millekään muullekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ollaan siis melkein samoissa luvuissakin, paitsi että pakko keulia: Ykköstä lähti synnyttämään 89-kiloinen turbo :D Kiva kun jaksat lukea, yritän pitää tahtia yllä taas vaikka työt vähän haittaakin ;)

      Poista
  16. Ja lisäys edelliseen. Unohtui mainita, että UPEA BODY. Huh!!! :-)

    VastaaPoista
  17. Upea, ihana! Vau, etenkin tuosta aivan älyttömän hienosta tekstistä. Kroppasi todellakin on vallan täydellinen, sanoo ei-kateellinen 159cm pitkä, imetysten jäljiltä alipainoinen nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no voi kiitos, ja onpa mahtavaa että sinäkin osallistuit! :)

      Poista
  18. Sulla on kyllä kroppa raskauksien jälkeen hyvässä kuosissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Toi oli imetyksen aikaista riutumista suureksi osaksi, nykyisellään onneksi vähän enemmän lihaa.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.