56-80 syytä liikuttua

maanantai 1. heinäkuuta 2013 Valeäiti 15 Kommenttia

Materia tekee onnelliseksi. Se, joka muuta väittää, ei ole koskaan kokenut sitä hetkeä, kun seisoo sovituskopissa, näyttää jumalaiselta ja lompakko huutaa valmiuttaan hommiin. Mutta sitten jos se sama ihminen on koskaan muuttanut, saanut lapsia tai pessyt pyykkiä, hän huomaa myös äkkiä, ettei materiaali tee onnelliseksi.

Sillä itseasiassa materiaali saa sinut ällöttymään, ahdistumaan ja vihaamaan itseäsi siellä sovituskopissa ja kauppojen kassalla. Mitä järkeä tässäkin oli, voisi tämä ihminen kysyä itseltään, kun löytää poikansa kaapista 14 kappaletta saman merkin verkkareita. Ihminen voisi toki puolustautua sillä, ettei hän itse ole näitä verkkareita ostanut, mutta silloin kyllä altistaa itsensä sellaiselle tekopyhyyden alttarille, että ne neljät muut itse ostetut verkkarit on parasta piilottaa ihan tosi pian. Samoin kuin ne viidet yksivuotiaan vaunukoristeen "kaupunkihousut".

Vaatteet kuitenkin on tärkeitä, ainakin 3-vuotiaille tytöille.
Ja vähän nuoremmillle lelukoirille.

Jos nyt sitten sattuisi käymään niin, että tämä hypoteettinen ihminen saisi kesäauringon, lähestyvän loman, materiaaliahdistuksen ja muiden ärsyttävien bloggaajien täysin oikeutetun kriittisen kuluttajuuden nimissä energiapiikin, jonka seurauksena hän päättää käydä kaikki talouden lastenvaatteet läpi, on edessämme pieni problematiikka.

Ensimmäinen osa dilemmaa on tyypiltään aliarviointi: voi olla, ettei ihminen täysin ymmärrä aloittamansa työn määrää. Vaikka hän sattuikin arvioimaan oikein vintillä odottavien laatikoiden määrän (6kpl), hän ei ehkä ymmärrä, että asunnon sisälläkin on vastaava määrä turhaa tavaraa, ja että ko. laatikot ovat ammuttu niin täyteen tavaraa, että sisältöä riittäisi 12 laatikkoon.



Toinen, ja huomattavasti vaikeampi osa dilemmaa, on tyypiltään lajittelu ja sijoittaminen: Vaikka ihminen saikin sosiaalisen median avulla sekä pahaa-aavistamattomia uhreja että vinkkejä muuhun loppusijoitukseen, on edessä silti viisivaiheinen lajittelu. Säästöön, Kummitytölle, Pahaa-aavistamattomalle uhrille 1, Pahaa-aavistamattomalle uhrille 2, ihan mihin vain, kunhan pois täältä Kirpparille / hyvää tekemään (jonkun muun toimesta). Samalla toki on poistettava vaatteet, joissa mango, meloni, mansikka ja räkä yhä elää, ja arvioitava tulisiko toisista vielä jotakin jos (joku muu) ne pesee taitavasti.



Ongelmista viimeinen on kuitenkin se, joka nujertaa ihmisen. Ongelma, joka myös johtaa uusiin, eettis-ristiriitaisiin ongelmiin elämän valintojen ja tämän tekstin osalta. Sen ongelman nimi on materiaksi naamioituneet tunteet.


Ja näin voi olla, että kaikki jätesäkit täytettyään, muutaman laatikon onnistuneesti tyhjennettyään, ihminen joutuu kantamaan sinne vintille takaisin kaksi täyteen ammuttua laatikkoa Tunteita, Vaikeita Muistoja ja Tärkeitä Hetkiä. Voi olla, että ihminen ei tehnytkään niin kuin itselleen lupasi, ja säästi vain ne ihan ihan tärkeimmät. Voikin olla, että se raukka erehtyi ajattelemaan "jos meille vielä joskus" ja kasvatti varastoon vauvavaatepinoa toistaiseksi tuntemattomalle lapselleen.

Ehkä sekin muikistelisi hoitopöydällä tuossa leijonayöppärissä, jossa sen jalat kiipesi aina haarojen yläpuolelle, kiljuisi aamiaisella näissä liian isoissa veluurihousuissa, oppisi konttamaan tuossa raitapaidassa ja söisi ensimmäiset päärynänsä tässä bodyssa.


Ehkä sekin lajittelisi 30 (31? 32? 33?) vuoden päästä näitä vaatteita ja miettisi: en minä raaski. 


Materia tekee onnelliseksi. Se, joka muuta väittää, ei ole koskaan kokenut sitä hetkeä, kun seisoo sovituskopissa, näyttää jumalaiselta ja ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

15 kommenttia :

  1. Niisk. Eikö olla puhuttu siitä, että töihin tulevia ei saa liikuttaa tällä tavalla?

    VastaaPoista
  2. Mä niin pystyn samaistumaan tähän, vaikka mulla tää luopumisen tuska on vasta edessä. Tähän mennessä on ollut hyvä syy säästää esikoisen jutut kuopukselle, mutta ihan liian pian niistäkin pitää luopua. Tai pakata vuosikymmeniksi vintille. Oih ja voih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mietis sitä kun kuopuksen kamat alkaa löytää vintille. Oih ja voih!

      Poista
  3. No täytyy kyllä todeta, että onpa teillä vaatetta. Siis ihan oikeasti me taidetaan mennä aika minimivarustuksella, kun toistaiseksi melkein vuoden ikään ehtineen kuopuksen jäämistö on mahtunut reiluun äitiyspakkauslaatikolliseen. Silti on kyllä sellainen olo, että kamaa on liikaa nurkissa. Ja mielestäni puenkin noi lapseni oikein kivasti ja söpösti ja vaihtelevasti. :D Mä muuten kyllä kyselin itseltäni, että onko siinä edes yhden paidan säästämisessä mitään järkeä, kun sitten se ei koskaan kierrä kenellekään. Mutta säästin mä esikoiselle sen bodyn, jossa se aikanaan kotiutui synnäriltä. Ehkä mä tolle kuopukselle säästän sit jotain muuta. Se kotiutumisvaate kun pääsi jo kiertoon. ;) Kuten kaikki muukin vauvarompe, jos vain ottaja/ostaja on löytynyt. Onneksi osalle jo on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, te kuulostatte kyllä menevän aika minimillä! eihän tohon voi mahtua esim talvikamat, eihän? Meidän kamamäärä johtuu paljolti siitä, että ollaan saatu muilta aina lasten syntyessä hirveät kasat, etenkin Serkkupojan vanhoja. Sit kun joskus ostanut itsekin jotain, on löytänyt laatikosat lähes samaa kamaa..ja mulla ainakin on käynyt joku sata virhe ostosta, luullut että nyt se tarvii jsut tollasia sukkahousuja ja sitten olenkin huomannut ettei sukkahousut sovikaan kesällä tai jotain muuta yhtä fiksua. Nyt ehkä jo osaan olla ostamatta tollasia tarpeettomuuksia :)

      Poista
    2. Sorry, on siinä. :D No, eihän siltä nyt jäänyt kuin parit äitiyspakkauksen talvikamppeet. Ne mitään tilaa juurikaan vie... Mut se täytyy kyllä sanoa, että mä en sitten tee mitään muhkeita kirppistilejä koskaan. Ne on aika käytettyjä ne meidän vaatteet kyllä siinä vaiheessa kun jäävät pieneksi. Nytkin kun esikoinen käytännössä käyttää samoja vaatteita jo vuoden ajan, niin ei niistä jää kakkosellekaan enää kunnon releitä.

      Mut mehän ei siis olla saatu mitään hervottomia vaatekasoja koskaan mistään. Kyllä vähän pisti esikoisen syntymän aikaan kateeksi kun tuntuu, että "kaikki" muut aina saa kassikaupalla sitä vauvakamaa joka paikasta. Itse tajusin silloin, että annankin itse mieluummin sellaiselle taholle (vaikka vähän vieraammallekin), joka ei muualta mitään saa kuin sille (läheisemmälle), joka saa jo muutenkin pari laatikollista koon 56 vaatetta... Menee varmaan parempaan käyttöön siten.

      Poista
  4. Kas, kun kolahti. :') Mulla on myös hirmuinen vauvanvaatteiden poislaittoprojekti käynnissä. Ne Kaikkein Rakkaimmat Rievut olen ottanut nukkeleikkeihin (olkoonkin, että ovat nukeille liian isoja), muut laittanut myyntiin, lahjoittanut eteenpäin ja laittanut hyväntekeväisyyteen. Isoin stoppi tuli kuitenkin kantoliinojen ja Manducan kohdalla - siis niiden isoimpien yksittäisten investointien, jotka meillä on lapsiin tehty. Ne ovat vielä kaapissa odottamassa omaa kohtaloaan. Ei niitä kai siellä voi loputtomiin säilöä, kun Manducakin on ostettu ihan jälleenmyyntiarvo silmänkulmassa kiiluen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukkeleikkeihin, apua! siinähän ne joutuu ihan vääriin käsiin :D MAnducat voit vielä hyvin säilyttää, myyt sitten joskus kun ei enää tule tippa linssiin ;)

      Poista
  5. Jes, mun ei tarvi hävittää mitään! Säästän kaikki anopin ostamat(=kaikki!) vaatteet miehen veljien tuleville lapsille. Heistä viimeinen saa sitten heittää vaatteet mihin ikinä lystää :)

    VastaaPoista
  6. Jep. Se sentään helpottaa vuosien ja lasten kertyessä, että se "nyt nää vaan hittoon täältä" -kasan osuus kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kakkosen vaatteissa oli huomattavasti vähemmän tippafaktoria :D

      Poista
  7. Mä en oo osannut ajatellakaan, että säästäisin jotain vaatteita ajatellen, että tässä tuo pieni teki jotain ensi kerran.. Onneksi (nyt kamerasta tärkeimmät ekat jutut tarkastettuani) ne vaatteet, jotka silloin on olleet päällä ovat olleet sarjassa perinnönperintöjä jostain kavereilta tms. eivätkä näin ollen niitä ns. kivoja vaatteita, niin en varmaankaan ala niitä nyt sitten nostalgian huumassa säästelemään. Mutta näinpä tulikin sitten mieleeni, että mitenkä tuo pieni ihminen on osannutkin tehdä nuo kaikki tärkeät ekat jutut noissa "kamalissa" ;) vaatteissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mullakaan ihan noin pahasti sentään, en esim musita mitä vaatteita Ykkösellä oli kun oppi kävelemään. Kakkonen oli alasti, sen muistan :D Mutta jotkut vaatteet on ollu kummallakin lapsella tosi paljon käytössä, niin niistä ei pysty luopumaan :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.