Mielikuvitusta ja kakkuja

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013 Valeäiti 8 Kommenttia

Kyllä nyt kuulkaa elämä hymyilee! Jos unohdetaan se seikka, että Kakkonen on juuri täyttämässä 1v3kk, joka myös ärsyttävänä ensimmäinenä "tahtoikänä" tunnetaan, se on aika supertyyppi. Hakee uusia sanoja, keksii uusia temppuja ja kikattelee mennessään. Se kiipeää joka paikkaan ja yrittää tehdä asioita itse. Juoksee aamusta iltaan avaimet kädessä, jos vanhemmat sallii (kyllä ne sallii) ja kutittelee meitä kaikkia.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä Ykkönen etenkin on aika hauskassa kehitysvaiheessa. Sen sanavarasto ja äly on kasvaneet niin paljon, että se on oikeasti aika huippuhauskaa seuraa. Viimeksi eilen totesin että oho, Kakkoselta tais loppua ruoka kesken, johon tuli mitä ilmeisemmin vitsiksi tarkoitettu, spontaani ja teatraalinen "ouh mai gaaaad!" -vastaus.

Olemme myös vihdoin astuneet mielikuvitusleikkien alueelle, ja jostain kumman syystä varpusen kokoinen ja vielä pienemmällä ruokahalulla varustettu pirpana keskittyy mielikuvitusleikeissään nimenomaan ruokaan. Teekutsuilla se tarjoilee minulle kakkua ja maitoa (vaikka huomauttaa että "saat vain tämän yhden", juuri oikealla äidinäänenpainolla), ja kaikista hauskin vitsi on aina se, jossa keksitään uusia soppia. Viimeksi taidettiin lusikoida kenkäsoppaa ja pikkuhoususopppaa.

Pari päivää sitten se aloitti 4D-kirjat. Siis tavallisen Puppe-kirjan, josta se "nappasi" sormillaan eväsretken eväät mukaansa. Sitten niitä pidettiin siinä sormien välissä seuraavat kaksi satua, kunnes huomautin että pitäisikö naksut syöttää jo vaikka kirjassa seikkailevalle Tommi-krokotiilille ja näin tehtiin.

Iltasadut eivät kuitenkaan aina riitä unen hakemiseen. Niinpä eilenkin, ihan tosi monen Puppe-sadun jälkeen siirryttiin vielä sänkyyn juttelemaan. Pieni, vieno ääni pyysi "kerro miten niitä pehmeitä hapanhorppurullia tehdään". Ja minähän kerroin. Pikkukakkosen resepteistä siirryttiin vielä äidin porkkanakakkuun ("sit siihen äiti tulee kynttilä ja sit se puhalletaan ja sit lauletaan paljononneehaavaan!") ja jossain kohtaa makaronilaatikon jälkeen tuli vihdoin uni.

Silti, välillä se havainnointikyky voisi olla vähän heikompikin. Ehkä se ei silloin huomaisi pornoliikkeen kaunista ikkunasommitelmaa ja "nukkea" jolla on "tosi isot tissit!".

Kyllä nyt kuulkaa elämä hymyilee! Jos unohdetaan se seikka, että Kakkonen on juuri täyttämässä 1v3kk, joka myös ärsyttävänä ensimmäinenä &qu...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

  1. Mikähän on tuollaisen vajaa kolme vuotiaan standardikoko niille tisseille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin eräs vajaa kolmevuotias totesi valtavat daisarit nähtyään "Heini-täti!", remember? ;)

      Poista
  2. Mua hellitteli eilen kolmevuotias toteamalla että "sulla on tosi pienet nää (tissit)" mutta jatkamalla diplomaattisesti "sulla on tosi pieni tää (maha)". Ai että, hivelee itsetuntoa.
    Meillä kanssa mielikuvitus ja sen lento jaksaa yllättää ja ilahduttaa ja tuoda uusia ulottuvuuksia paitsi arkiseen keskusteluun niin noihin iltasatuhetkiin. Priceless.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihihi! Mulla oli kans tänään legoleikkien mukaan ihan tosi pienet tissit. Nykyajan kakarat saakeli.

      Poista
  3. Tissihuomiot - niinkuin muutkin huomiot- on kivoja, varsinki ku työskentelee päiväkodissa lastenhoitajana. Kerran yks 3v poika oli mun sylissä, ja mietteliään näkösenä tuumas "ai sullakin on nää!" ja taputti mun rintoja... En kerennyt mitään sanoa, kun poika jo jatko "äiskälläkin on nää, mut iskällä ei oo. Mut iskällä on pippeli!" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D mä sain tänään kans alatyylisiä huomiota, että onko jokin mennyt rikki. Ei ollut, siellä oli vain tapahtunut jotain siistimistä pitkästä aikaa.

      Poista
  4. Ai että, tissit! Meidän vajaa kolmevuotias poika laittaa mun rintsikoita päällensä: mulla on ihanat tissit!

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.