TJ5 ja muutenkin iloa!

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013 Valeäiti 5 Kommenttia

Viikonloppu, miten oletkin niin ihana? Taas on tapahtunut parissa päivässä niin paljon ilon hetkiä, niin paljon kirjoitettavaa. Mutta ah, mikä iloinen sattuma, sillä Leluteekin Emilia haastoi minut juuri kertomaan tämän hetken 11 iloista asiaa (ja nyt muuten muistan että joku muukin haastoi johonkin, mutta olen lupauksestani huolimatta unohtanut asian t ä y s i n enkä osaa edes etsiä kuka olit! Anteeksi!) Saan siis ihan luvan kanssa hehkuttaa ja olla ärsyttävä. Näin alkuun aion yrittää välttää itsestään selviä kesää, kohta koittavaa lomaa ja lapsia, mutta toisaalta olen niin iloinen, etten aio hätkähtääkään täydellisestä epäonnistumisesta tämän suhteen. Lisäksi aion olla välittämättä seuraavan tekstin näennäisesti suurista promilleluvuista. Here goes:


1. Koffin puisto, takapihani. On aika siistiä, että (kivan) duunin (kivojen) ihmisten kanssa voi lähteä  puoliyllättäen afterworkeille, poiketa nopeasti Alkossa ja istahtaa lopulta muutaman metrin päähän Koffin puistoon, tuohon kaupunginsykkeen keskeisimpään kohtaamispaikkaan. No okei, vaikka se ei olisikaan sitä, on silti siistiä, että jossain kohtaa Proseccoa-pulloa voi vilkuttaa lapsia kuskaavalle Insinöörille, että täällä me. Sitten voi välillä jutella työkavereiden kanssa, välillä potkia palloa kahden iloisen, vesimeloniin tahritun lapsen kanssa, välillä viedä työkavereita sinne meidän kotiin vessakäynneille ja lopulta lähteä oikein sivistyneeseen aikaan lasten kanssa kotiin.



2. Mun ihanat gootit. Viisi naista, yhteensä kymmeniä metriä lähes mustaa tukkaa, huonoa läppää ja aina vähintään skumppaa. Sellaisia gootteja, jotka järjestää yllärisynttäreitä ja saa nauramaan silmät valuen, maha krampissa ja pissat housussa kalja läikkyen, ei voi ihmisellä olla liikaa ympärillään.



3. Hyvä ruoka. Eritoten jonkun muun tekemänä. Aina yhtä ihanaa, samoin kuin totaali ylensyöminen. Ennemmin överit kuin vajarit, tiedättehän.



4. Laituribarometri, iloiset oluet ja krapulaton sunnuntai. Samassa setissä.  Nyt jos yrittäisin välttää sanoja kesä, lämpö tai valoisat illat, sanoisin sitten ehkä että on tosi kivaa kyllä kun voi näin -- istua pitkään kun --- --- ----.


5. Kolmekymppiä. Rypyt lisääntyy, tunteet ja tapahtumat sen kuin suurenee (en olisi ehkä teinivuosina ikinä uskonut), jutut vanhenee vaan eivät huonone, ja silti kaiken kaikkiaan koko paketti on enemmän, useammin ja vahvemmin plussan puolella kuin koskaan ennen. Ja hei, kasvohoitajan mukaan mulla on vielä monta vuotta nuorta ihoa jäljellä. En halua ajatella mitä tämän 4-5 vuoden päästä sitten on.


6. Koon 98 välikausihaalari, joka roikkuu edelleen. Tai toisinpäin sanottuna; kun se on vieläkin niin pieni. Pieni mansikkatyttö, joka kaipaa edelleen syliin, mutta on jo niin iso, että voi itse määritellä milloin se syli / hali sopii parhaiten: "Ehkä ruoan jälkeen sitten". 

7. Mökki, joka alkaa olla mökki. Ja kohta siellä on myös terassi! Ja kuusiaidat heitetty, ööö, ruskeammille laidunmaille!

8. Hääkausi (huomaa edelleen nerokas k-sanan välttely). Kahtena viime vuonna seitsemät häät, tänä vuonna viidet. Ja arvaatkaapa mitä? Ei ole tenho mennyt mihinkään. Edelleen on Se Mekkovalinta, Se Lauluharjoittelu, Se Tunnesyöksy ja Ne Bileet. Se on Ihanaa. 

9. Minä, konsultti. Alan haistaa vanhan minäni, ammattitaitoni, ja jopa tulevan kehityspolkuni. Jostain syvältä kumpuaa pientä kunnianhimoa ja suuntaa ylöspäin, samalla kun kaksi pientä ja yksi iso kotikenttäläinen vetää jalkoja tasaisesti kohti maan pintaa. Siinä on jotain melko maagista kun kokee töissä onnistumista ja oivaltamista, astelee kotiin edelleen särmän bisnesnaisena ja saa heti ovella legoja jalkapohjiin, melonia kyynärpäihin, hirveesti haleja ja loputtomasti kertomuksia siitä miten me syötiin äiti jätskiä! Päivästä riippuen se on myös totta. 

10. Porvoo. Kaupunki, jossa tapasin Insinöörin, jossa se hullu myös kosi minua, jossa vietämme kesäisin paljon aikaa perheeni kanssa, ja johon ihanat ystävät vie synttäriretkelle. Meillä on Insinöörin kanssa jo katsottuna talo, jonka "joskus ostamme", mutta rehellisyyden nimissä tuo pikkukapunki on saavuttanut jo sen asteisen special place -sijan sydämessäni, etten ehkä halua altistaa sitä arjelle ikinä. 

11. Turvaverkostot, hyvät unet ja terveet päivät. Listan viimeiseen kohtaan on pakko änkeä monta sellaista juttua, joiden olemassa olon helposti ohittaa, mutta niiden puutteen huomaa heti. Siispä universumi, tiedokseksi, en ole unohtanut olla näistä kiitollinen. Kiitos siitä, ettei tuleva hää- ja polttarikausi tunnu meillä missään, kun iloisia ja erittäin vapaaehtoisia hoitajia löytyy lapsille aina alle kymmenessä minuutissa. Enkä sitä, että ennen niin huonosti nukkuvat lapseni ovat löytäneet suu auki kuolaamisen ihanuuden. Enkä todellakaan ole unohtanut sitä, että olemme olleet verrattain terveitä koko vuoden, tai että ne taudit jotka meitä ovat kohdannet, on jotenkin saatu sairastettua ilman sen suurempaa veroa. Pitäisithän tämän mielessäsi, Rouva Universumi, myös tänä yönä, ja jättäisit tuon alkavan nuhan lasteni nenässä ihan sellaiseksi pieneksi heinäkutinaksi? 

+1. Google reader lopettaa toimintansa! Huono juttu kai sinänsä, mutta nyt kaikki voisi kollektiivisesti siirtyä käyttämään Bloglovinia, jonne onkin jo ilmaantunut melkein sata Valeäitiläistä. Aikamoista! Tervetuloa siis seuraamaan näitä juttuja myös Blogloviniin, ainakin itse pidän tästä huomattavasti Google enemmän seurantatyökaluna. 

Näin, melkein sain vältettyä ne helpoimmat, ja melkein sain oltua valittamatta. Haaste on jo heitetty ties minne, mutta parhaat on vielä joko haastamatta tai vaan näkemättä. Siispä: Veera, Liina, PeNa, Verski ja Löde (can you make to 11, CAN you??? :D) - antaa palaa.


Viikonloppu, miten oletkin niin ihana? Taas on tapahtunut parissa päivässä niin paljon ilon hetkiä, niin paljon kirjoitettavaa. Mutta ah, mi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Ja voittaja onnnnn...

perjantai 28. kesäkuuta 2013 Valeäiti 2 Kommenttia


"Vuodesta 2009 yritän seurata oikeiden äitien jälkiä vaihtelevalla menestyksellä.
Rakastan sinun kirjoitustyyliä, saan aina päivän naurut"


ONNEA LAMMIS, olet juuri voittanut itsellesi vuosikymmenen siisteimmän T-paidan (jahka se saadaan tehtyä)!

Otahan yhteyttä (valeaidin @ gmail . com) niin sovitaan speksit :)


"Vuodesta 2009 yritän seurata oikeiden äitien jälkiä vaihtelevalla menestyksellä. Rakastan sinun kirjoitustyyliä, saan aina päivän na...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Pilkkiretkellä

Valeäiti 21 Kommenttia

Insinööri näytti eilen maailman säälittävimmän videon.

Siinä onnellisen laskuhumalaisen näköinen tyttö meinaa sammua ruokapöytään kesken ruokailun. Ottaa lihapullan suuhun, hymyilee, jauhaa, hymyilee...laittaa silmät kiinni, hymyilee, avaa silmät, laittaa silmät kiinni ja pää nytkähtää. Välillä se muka tavoittelee maitotölkkiä pöydältä ja kuin sattumalta vähän laskee sitten päätä siihen käden päällä. Jos mä vähän vain ummistaisin?

Koko ajan se pysyy kauhean onnellisen näköisenä, mutta samalla sellaisena joka yrittää peitellä omaa pilkkimistään. Mitä selkeämpi mikronukahdus, sitä suurempi thaimaalainen anteeksipyyntöhymy jälkikäteen. Ei tässä mitään, hyvä meno!

Minä voivottelin koko videon läpi: voi raukkaa, kauheeta ja ihmettelin, miksei Insinööri tee jotain tilanteelle. Pelasta vaikka tuolilta tippumiselta.

Video loppuukin siihen kun Insinööri kysyy tytöltä: "väsyttääkö sua Ykkönen vähän?", saa vastaukseksi onnellisen hymyn "eiiii" ja sitten se jo melkein tipahtaakin syöttötuoliltaan kun pää retkahtikin taaksepäin.

Että miten olisi ne päiväunet sitten kuitenkin, iso tyttö?


Insinööri näytti eilen maailman säälittävimmän videon. Siinä onnellisen laskuhumalaisen näköinen tyttö meinaa sammua ruokapöytään kesken r...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

21 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Haluaisin olla mato

torstai 27. kesäkuuta 2013 Valeäiti 24 Kommenttia

Olen taas tänään tehnyt sen noin kuusikymmentä kertaa: vaihtanut asentoa, ähkäissyt, yrittänyt toista. Istunut siinä viisi minuuttia ja löytänyt lopuksi vasemman jalkani oikean päältä. Taas se on ristissä, tulee fyssarilta huutia!

Laukun pohjalla polttelee salikamat (ah, ihana kesä ja vähäiset varusteet!) ja siellä tuttua tutummassa pisteessä alhaalla vasemmalla säteilee, vihloo, aaltoilee ja välillä vain tuntuu. Tavallaan odotan sitä salikeikkaa innolla, se on aina kivaa ja varmasti loppupeleissä auttaa, mutta toisaalta tänään on taas vuorossa bulgarialaiset askelkyykyt ja ne ei meinaa onnistua hunona selkäpäivänä. Eli kaikkina päivinä.

Iltapäivän tunteihin mennessä päänsärky on jo tosiasia, silmät tuntuu huonolta ja näytön asentoa korjaan päivän sadatta kertaa. Duuni alkaa maistua puulta, kunnes tajuan, että kyse ei ole asioista vaan asennoista: tämä ei vain toimi.

Uusi työtuoli on tulossa, check, saan myös kyynärtuen, check. Silti vähän pelottaa, että entä jos nekään ei auta yhtään? Olen jo nyt tilassa, jota jossain terveyslehdessä kirjoitettiin suunnilleen näin:

"Selkäongelmaisen elämää häiritsee kipu jatkuvasti.
Aivastaminen pelottaa, rappuset ja vessassa käynti voivat tuoda haasteita".
 

Missä välissä olen tottunut siihen, että aivastamisen kuuluu aina sattua? Tai ettei liian pitkää askelta vaan voi ottaa? Tai maata mahallaan, koska selkä menee liian notkolle? 

Selkäkivut on perseestä. Piste. 

Minä sentään jotain yritän tehdä: pyysin sen uuden tuolin, käyn salilla, teen satunnaisesti niitä fyssarin määrämiä liikkeitäkin, ja seuraavaksi vuorossa on pilatestunnin löytäminen jostain. Silti aina välillä tuntuu että tästä seuraavana on tie työkyvyttömyyden kautta rollaattoriin. Saisiko suoran rangan kiitos! 

Onko muillakin vammoja, vai treenaako kaikki yhtä tehokkaasti kuin Taaperotalon Jenni, jolle olen avoimen kateellinen, viimeistään tämän kuvan nähtyäni: 

Ah. Maastaveto. Jonain päivänä minäkin sinua harrastan!

....jos tarkkoja ollaan, niin Jennihän tuossa juuri valitti olkapäävammaansa. Urheilija ei tervettä päivää näe, mutta eipä näe tälläinen wannabeurheilijatoimistorottakaan. 

Tämän puokkoilevan, epäselvän ja vailla viestiä olevan postauksen teille tarjosi selkävamma ja päivän asennot nro 52-75. 



Olen taas tänään tehnyt sen noin kuusikymmentä kertaa: vaihtanut asentoa, ähkäissyt, yrittänyt toista. Istunut siinä viisi minuuttia ja löyt...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

24 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Vieraskoreus on yliarvostettua

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013 Valeäiti 12 Kommenttia

Minä sydän lapsiperheet. Vain toisen lapsiperheen luo voi mennä kylään tyhjin käsin, pikkasen märin housuin, yksi seurueesta nukkuen. Ruoaksi katetaan nakkikeittoa ja kaikki ovat siitä äärettömän onnellisia - jonkun muun tekemää hyvää ruokaa! Pöydässä istutaan sekalaisella kokoelmalla syliä, syöttötuolia ja aikuisten tuolilla polvillaan. Joku joutuu kesken ruokailun omaan huoneeseen miettimään, kaikki saa kuitenkin lopulta muumikeksejä. Lopuksi syödään vielä vähän pullaa, juodaan kahvia vähän liikaa, seurataan puolilaiskasti lapsia ja juorutaan..no yleensä niistä lapsista. Eikä ketään haittaa, että jokainen lause keskeytyy vähintään kaksi kertaa.



Lapset leikkii kiltisti (minuutin) keskenään (toiset avaimilla) ja vain harvoin (koko ajan) joku lyö toista vahingossa vähän työkalupakilla päähän (ks. kuva). Hölmöimmät lapset teutaroi pienen muovilaatikon päällä ja pamauttaa naaman sängynreunaan. Kaikki käy kokeilemassa pottaa, ja säännöllisin väliajoin puhutaan pissasta.


Jossain vaiheessa joku saa lapset innostumaan siivousleikkeihinkin, sitä ennen meno on sisutuslehden sanoin "rennon huoletonta".

Aika mukavaa.


Minä sydän lapsiperheet. Vain toisen lapsiperheen luo voi mennä kylään tyhjin käsin, pikkasen märin housuin, yksi seurueesta nukkuen. Ruoaks...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tänne! Paikallasi! Hyvä tyttö!

Valeäiti 13 Kommenttia

Kävin lenkillä, se oli kamalaa. Ei siitä sen enempää. Mutta siellä lenkillä osui taas silmiin paljon koiria, joita vietiin iltapissoilleen, ja joiden omistajat jännittyneinä seurasivat toisen koiran lähestymistä. Huomasin ajattelevani, että ainakin toi puoli lapsissa on helpompaa: ei tarvitse miettiä, haluaako lapsi mahdollisesti tappaa vai vain räyhätä vastaantulevalle kollegalleen.

Muitakin hyviä bonuksia löytyi. Siis ajatelkaa, jos lapset olisikin koiria:

  • Ne pitäisi viedä ulos jokaista rakon / suolen tyhjennystä varten. Myös niitä yllättäviä oksennuksia tai ripuleja varten.
  • Jos niillä olisikin joku ripuli, niillä ei suinkaan olisi vaippaa vaan ne vetelisi sun työpäivän aikana ensin ripulit matolle ja sitten haukkuisivat automaattista robotti-imuria, joka ystävällisesti levittäisi töhnän joka paikkaan.
  • Ne saattaisi milloin tahansa sinun huomaamattasi hypätä toisen lapsen kelkkaan ja tehdä tuhmia. Pian sinulla olisi kymmenen lasta, joiden alkuperästä et olisi ihan varma. 
  • Ne jahtaisivat jalkojaan / käsiään / vehkeitään. 
  • Ne pelkäisivät ukkosta, ilotulituksia, metalliämpäreitä ja kummituksia. 
  • Niitä ei saisi ottaa mukaansa ravintoloihin ja useimpiin kauppoihin (tämä ei tosin ole kovin kaukana näiden ihmislastenkaan kanssa). 
  • Ne hyökkäisivät postinkantajan kimppuun.
  • Ne osaisi kerjätä sillä ainoalla toimivalla tavalla, säälittävällä katseella. 
  • Ne haisisi tosi pahalta märkinä. 
  • Ne piereskelisi tappavia kaasuja ja söisi muiden oksennusta ilomielin.
  • Joutuisit asioimaan niiden omistajien kanssa. 
  • Ne eivät koskaan muuttaisi pois kotoa.
  • ...mutta ne poistuisivat lopullisesti ihan liian aikaisin.
Toisaalta kumpikin laantuu helposti nakista ja tottelee käskyjä yhtä johdonmukaisesti; silloin, jos palkintona on namia. 

Kävin lenkillä, se oli kamalaa. Ei siitä sen enempää. Mutta siellä lenkillä osui taas silmiin paljon koiria, joita vietiin iltapissoilleen, ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

13 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Typisch

tiistai 25. kesäkuuta 2013 Valeäiti 2 Kommenttia

Olin kirjoittamassa teille hassunhauskaa metaforaa afterworkista Valeäidin tyyliin, kun karma astui peliin tarjoten päivän Valeäiti-hetken.

Alla kuvituskuvat alkuperäisestä stoorista, ja viimeisenä Se Hetki.









PS. Yhtäkään Ykköstä ei vahingoitettu kuvauksissa. Kopparinakin tunnettu Insinööri ehti ajoissa paikalle, sillä aikaa kun mutsi etsi uusia kuvakulmia.

P.p.s. Sillä aikaa kun minä nakuttelin tätä, Ykkönen ajoi potkupyörällä Kakkosta päin. Classic.

Olin kirjoittamassa teille hassunhauskaa metaforaa afterworkista Valeäidin tyyliin, kun karma astui peliin tarjoten päivän Valeäiti-hetken. ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Sinä potkit, sinä ohjaat

Valeäiti 15 Kommenttia

Saimme jokin aika sitten vihdoin hankittua Ykköselle sen potkupyörän. Valinta oli äärimmäisen hankala: puuta vai ei, pinkkiä vai ei (no ei), polkimia, koreja, kelloja, pyöriä. Tyhmin idea ikinä oli ottaa Ykkönen mukaan päätöksentekoprosessiin, ja vielä itse kauppaan. Koska siellä kaupassahan oli juuri niitä vaaleanpunaisia polkimellisia polkupyöriä ihanine tavarakoreineen. Yllättäen, haluu tollaisen, haluu polkimet.

Harmi, että vanhemmat osoittautui keretteläisiksi valmentajiksi, jotka halusivat lapsensa kehittyvän heti maksimaalisesti. Niinpä suunnilleen niihin aikoihin, kun tutit lähetettiin elisanteille, saapui postissa myös kiitoslahja norsuilta: rikollisen hintava, puinen potkupyörä.

LikeABike, kuva pyypyörä.fi
Olkoonkin, että saatiin pyörästä pieni bloggaaja-alennus puupyörä.fi:stä*, hinta tälle markkinoiden poljettavalle Ferrarille oli silti aika roimasti isompi kuin seuraavan vastaavan pyörän. Tällä kuitenkin mennään, koska eihän meidän tyttärelle mikään ole liikaa.

Onneksi vehje on lunastanut ihan jokaisen penninsä takaisin. Se on hieno, tukeva ja toimiva. Pyörä kerää kaupungilla juuri sellaisia Ferrarille sopivia "ooh miten hieno" -huokauksia, ja sitä potkiva likka on kuin mikäkin Frontside Ollien takinkääntäjätyttö, kun se polkee menemään laiskan rennosti liukuen. Ja mikä kehitystahti! Ugin sanoin, "siis vasta viisivuotiaanhan kuuluisi osaa ajaa pyörällä, ei kai toi ole mahdollistakaan?". Hänelle oli juuri näytetty tämä video, jossa Ykkönen ajelee pitkin kesäistä Helsinkiä neljäntenä treenipäivänään.


Sittemmin meno on vain parantunut. Tyyppi vetelee ihan huimaa vauhtia, ja pyöräilystä on tullut aidosti nopea liikkumisen väline. Asia, jota en olisi ihan helpolla parivuotiaalta odottanut. Kypärän se iskee itse päähän, laittaa jalkaan tukevat kengät ja eikun menoks. Välillä vähän kaadutaan, mutta ei vielä koskaan pahasti. Säärissä on säännöllisesti 30+ mustelmaa (tänään laskin 16 + 17), ja välillä homma käy selkeästi fyysisesti väsyttäväksi, mutta on sillä kuulkaa aikamoinen tasapainokin nykyään. En hetkeäkään epäile, ettemmekö siirtyisi suoraan isojen tyttöjen pyörään ihan heti kohta.

Mitä siihen pyörään tulee, niin en kyllä osaa kertoa, missä kohtaa se isompi hinta muihin vehkeisiin nähden näkyy. Meidän hankintalistan kärjessä oli tämän hankitun LikeABiken lisäksi ainakin hyvältä vaikuttanut ja paljon kehuttu Puky, sekä varsin vastaavan oloinen TupTup. Erona TupTupin ja LikeABiken välillä on kai ainakin se, että TupTup ei ole kokonaan puuta. Lämpimästi suosittelen kuitenkin kaikille asiaa harkitseville potkupyörää ylipäänsä, tänne se ainakin solahti kuin mikäkin lahja taivaasta. Ja taidan kyllä suositella kuitenkin tätä Ferrariakin, niin laadukkaan oloinen vehje on.

Ainoa ongelma on pieni runsaudenpula logistiikan suhteen. Matkavälineinä löytyy nimittäin nykyään tuplarattaat, pyörävaunut + pyöränistuin, kaksi kantoreppua (joista oikeastaan enää Tula on käytössä), matkarattaat, seisomalauta ja se potkupyörä. Arvatkaa kaksi kertaa, mitä toi iso tyttö haluaa nykyään lähinnä tehdä?

"Haluu kävellä."


*Pyörä hankittu alennuksella puupyörä.fi verkkokaupasta. 


Saimme jokin aika sitten vihdoin hankittua Ykköselle sen potkupyörän. Valinta oli äärimmäisen hankala: puuta vai ei, pinkkiä vai ei (no ei),...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

15 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Vielä siitä juhannuksesta

maanantai 24. kesäkuuta 2013 Valeäiti 8 Kommenttia

Oi juhannusta. Saunaa, laiturinnokkaa, olutta ja joutenoloa, eikö? Sen vain sanon, että on taas muutama käsite-ero tavallisen pulliaisen käsityksistä juhannuksesta, ja tälläisen kahden viikarin vanhempien käsityksestä juhannuksesta. Lähdetään vaikka siitä, tarkoittaako "laiturinnokka" äärimmäistä rentoutta vai äärimmäistä hätätilaa. Voidaan myös keskutella siitä, onko kokoonpano 19 aikuista, 8 alle viisivuotiasta, 1 koira ja muutama random (tuntematon) juoppo just hyvä.

Näistä huolimatta ja vähän niiden takia, meillä oli kuitenkin superia. Kuvat puhukoot puolestaan.





















Kuva (c) Jaakko Isoniemi








Oi juhannusta. Saunaa, laiturinnokkaa, olutta ja joutenoloa, eikö? Sen vain sanon, että on taas muutama käsite-ero tavallisen pulliaisen käs...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Vaihe, jonka ei tarvitse loppua

Valeäiti 4 Kommenttia



"Äitiiiiii! Kato mitä mä osaan!"
"Orota, älä lähre ilman mua"
"Mä laitan nukelle tutin ja tuun sitte"
"Äiti onks meillä nukelle peitto?"
"Voi veljet miten paljon lokkeja"

Se on niin ihana. Miten voikaan tollainen uhmaikäinen olla noin ihana? Sellainen, että se on vain innoissaan kun tulen töistä kotiin, ja haluaa näyttää ihan heti kaiken mitä sinä päivänä on oppinut. Se tulee luokse kun pyydän lähemmäksi iltatoimia varten, ottaa napakasti poskista kiinni ja heittää viisi suukkoa suoraan suulle. Se juoksee kauppaan onnellisena, paitsi silloin kun pitää pysähtyä laittamaan nukelle pudonnutta tuttia. Kaupan autokärry saa lähteä liikkeelle vasta, kun nukke on saatu kainaloon, kummallekin turvavyö ja vielä nukelle peittokin. Ettei tule kylmä, kuulemma.

Mökillä joukoista suurimman keskellä se istuu vartin, ehkä enemmänkin, hiljaa itsekseen viltillä ja piirtää. Illalla se haluaa minun kainalooni ja nukahtaa siihen, melkein kesken omien laulujensa. Töihin lähtiessäni se muistuttaa minua, että töistä pitää tuoda mukana se sininen kynsilakka, jota hänelle laitetaan. Illalla se osoittaa jokaista kirjan hahmoa ja kysyy "mitä hän tekee"?  Puistossa, mökillä, puskassa ja veneellä se muistaa hämmentävän hyvin kertoa että on hätä, koska silloin pääsee vanttipissalle, taito, jonka olemme oppineet Kanarian epäonnistuneen polviliruttamisen jälkeen. Se rakastuu koiriin, kissoihin ja vauvoihin, lohduttaa kiukkuisia kanssauhmailijoita tutulla "ei mitään hätää" mantralla, ja hämmentää muita äitejä loppumattomalla kärsivällisyydellään.


Ja se toinen, voiko olla mahdollista että se ihan yhtä siisti tyyppi? Se kohtaa maailman pelkällä innolla, meiningillä ja rakkaudella, eikä niin välitä siitä, osaako jalat vielä löytää kaikkia askelmiaan. Se mennä touhottaa jalat leveässä haarassa, huutelee väliin "TAM!" ja heiluttelee kaikille vastaantulijoille. Se saa poikkeuksetta kanssaihmiset hymyilemään, aina en edes ihan tiedä miksi. Kai vain olemalla.


Se näyttää kuulemma aikuiselta, vanhalta mieheltä, vaikka minusta se näyttää vain todella aurinkoiselta. Ja vähän asvalttia kohdanneelta. Se on niin iloinen, pulppuileva suorastaan, että muiden(kin) mielestä maailma olisi parempi, jos jokainen ihminen olisi vähän sen kaltainen. Se tarrautuu iloisena pienenä apinanpoikasena syliini kun tulen töistä kotiin, ja yrittää pussata huulille. Vaikka sitä ei saa tehdä, leuan alle se painaa mielellään pääänsä ja näyttää hetken hieman hullulta onnellisen hymynsä kanssa. Se haluaa työntää itse kärryjä kaupassa ja on jotenkin suloinen jopa raivotessaan kun ei vielä osaakaan. Ja tänään se oli kaikista ylpein pieni poika koskaan, kun sekin huomasi että osasi pissata pottaan. Sitäpaitsi, tätä kirjoittaessani se taisi juuri nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä. Iso poika.


Koko kombon kruunaa se isoin tyyppi, joka pitää näitä kahta näin hurjan onnellisena, iloisena ja elämää rakastavina vintiöinä. Ja minut savulohisalaatissa. Nam.


"Äitiiiiii! Kato mitä mä osaan!" "Orota, älä lähre ilman mua" "Mä laitan nukelle tutin ja tuun sitte"...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

ARVONTA: Kesän hittipaita!

torstai 20. kesäkuuta 2013 Valeäiti 48 Kommenttia

Olen 22 ihmistä myöhässä, ilman taitoja välineitä ja hyvin laiskasti kaupoilla käynyt. Mutta lupaukseni minulla on sentään ollut tapana pitää. Tässä se tulee.

Kiitoksena siitä, että blogissa on jo hurjat 222 Google-tilaajaa, tasan 350 Facebook fania ja hurjasti hienoja kommentteja, on aika pistää pystyyn arvonta! Tällä kertaa ei arvota yhtään sen enempää eikä vähempää, kuin uniikki, uskomaton, ainutlaatuinen, maailman hienoin ja taatusti kadehdittu Valeäiti-paita:




Pahoittelen, kuva ei todella ole teidän arvoanne vastaava, mutta palkinto on!

Kaikkien tähän viestiin kommentoineiden kesken arvotaan t-paita "Valeäiti" painatuksella. 

Koska olen ollut laiska, enkä siis ole vielä käynyt kaupoilla, voittaja saa itse valita mallin, värin ja koon (suosittelen mustaa, koska sellainen on välillä valeäidin mieli ja kohta taas kelikin). Miehiä / isiä ei ole unohdettu: jos voittajaksi osuu sellainen napaa alempana roikkuvilla jutuilla (enkä tarkoita tissejä) varustettu mukakasvattaja, muuttuu paidan tekstiksi tietenkin Valeisä. Paketin mukana tulee kangastussi, jolla saat t-paidastasi vielä uniikimman. Voimme myös painattaa vuoden ihan suoraan paitaankin jos et arvosta omaa käsialaasi. Suklaata on myös tietenkin tultava, kun kyseessä on univelkainen ja lohtuunsa syövä vittuuntunut kansa.

Lisäksi pidän kiinni myös toisesta lupauksestsani, ja palkitsen sen, joka silloin taannoin tämän hienon t-paita-ajatuksen keksi. Keksijän palkinto jakautuu kahteen: Virpi K ehdotti FB:n puolella Valeäiti t-paitaa ja vanha kunnon Tiskari, eli nimimerkki Tiskikoneen tyhjentäjä keksi siihen sloganin. Laittakaahan siis minulle meiliä valeaidin @ gmail . com ja kertokaa osoitteenne + kokonne niin saatte sitten voittajan selviydyttä omat kappaleenne.

Arvonta alkaa änt yyt NYT ja on voimassa viikon, eli 27.6. asti. Onnea matkaan! Ps. muistathan jättää jonkin selkeästi tunnistettavan nimimerkin kommentiisi. 


Olen 22 ihmistä myöhässä, ilman taitoja välineitä ja hyvin laiskasti kaupoilla käynyt. Mutta lupaukseni minulla on sentään ollut tapana pit...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

48 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Ihmisen parasta aikaa

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013 Valeäiti 11 Kommenttia

Dumppasin aamulla Insinöörin ja kaksi neonväristä kelluvaa otusta aurinkoisille kallioille venesataman eteen. En sitten yhtään tippaa kateellisena ajaa suhautin siitä asiakaspalaverin kautta töihin, miettien mitä kaikkea kivaa ja hyödyllistä tekisin tänään tällä kaikella omalla ajalla.

Kas näin se menisi: töiden jälkeen käyn nopeasti kaupoilla, jos vihdoin löytäisin olkaimettomat rintsikat edellisten kolme kokoa liian suurten tilalle (nyyh). Sitten kaupan kautta kotiin siivoamaan ja tekemään uusista perunoista ja kalasta ihanaa illallista. Siivouksen jälkeen kävisin salille ja tulisin sitten taas kotiin pakkaamaan omat juhannuskamani. Illalla kirjoittaisin ne neljä blogipostausta (arvontoineen!) jotka odottavat leikepöydällä. Voisin vaikka ajastaa ne, niin juttua pukkaisi läpi juhannuksen. Seuraavana aamuna kävisin aamulla lenkillä, sitten töihin ajoissa ja neljän aikaan starttaisi auto kohti muuta perhettä.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Menin kaupungille, siihen asti meni ihan niin kuin piti. Mutta yksien rintaliivien sijasta ostin kolmet (alushousuineen) ja jatkoin siitä ihan rehelliseen shoppausrumbaan ystäväni kanssa. Lopetimme kierroksemme vasta tuntien päästä, hullu kenkien kiilto silmissä (on ehkä ostettava ne, silti!) ja uudet meikit laukussa Uudenmaankadun Sushibariin. Söin laittoman hyvää sushia ja join törkeän paljon viiniä, ja suhattiin lopulta vielä Makuunin kautta kotiin. Astuin kotiin kapinallisesti väärästä ovesta, hain koneen ja parkkeerasin tähän telkkarin eteen jättisäkkini kanssa.

Joten anteeksi vain rakkaat lukijani, saatte odottaa vielä hetken arvontojen ja muiden varmasti elämäänne kohottavien juttujen kanssa. Tämä Valeäiti, äiti, vaimo, urheilija ja työntekijä heitti just nyt vapaalle. Eikä voisi asiat muuten paremmin olla.

P.s. oon muuten niin trendien aallonharjalla, kun bongasin sattumalta eilen liikkeisiin tulleen mahtavuuden: Lindexin Littlephant mallistoa saa nyt isommillekin lapsille! Wuhuu! Huomenna voin siis taas korvata poissaoloni materialle ja toimittaa kahdelle kakkatykille uusia vaatteita. 


Dumppasin aamulla Insinöörin ja kaksi neonväristä kelluvaa otusta aurinkoisille kallioille venesataman eteen. En sitten yhtään tippaa kateel...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

11 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Inhokkilista

tiistai 18. kesäkuuta 2013 Valeäiti 18 Kommenttia


  • Viisi t-paitaa
  • Viisi pitkähihaista t-paitaa
  • Farkkuja ainakin kahdet
  • Sortseja ja jotkut uikkarit
  • Aurinkohattu ja -lasit
  • Välikausihaalari, pipo, hanskat
  • Kenkiä
  • Sukkia
  • Yöppärit
  • Nämä kaikki kertaa kaksi
  • Maito ja tuttipullo
  • Ruokalaput
  • Ai niin, vaippojakin
  • Fleecetakit
  • Sandaalit
  • Pelastusliivit
  • Itkuhälyttimet?
  • Matkasyöttis
  • Voi paska, matkasänkykin

Aaaaarrggghhh tätä tavaran määrää!! Hyperventilaatio!! Otanpa väliin vähän karkkia, ja blogia.

  • Lääkkeitä 
  • Yök, hyttysmyrkkyäkin
  • Aurinkorasvaa
  • "Pyyhkeet!" kuuluu kylppäristä
  • Joku kirja, eikai leluja sentään?
  • Hammasharjat ja tahna

Se on kesä täällä nyt.


Viisi t-paitaa Viisi pitkähihaista t-paitaa Farkkuja ainakin kahdet Sortseja ja jotkut uikkarit Aurinkohattu ja -lasit Välikausihaala...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

18 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Hei me meikataan

maanantai 17. kesäkuuta 2013 Valeäiti 9 Kommenttia

Olen herännyt havaintoon keski-ikäisyydestäni: meikkaan tismalleen samalla tavalla, päivästä toiseen, vuodesta toiseen.

Silmien alle oranssia, vielä vähän, äh kerran vielä, paskat tämä mitään auta. Sitten vähän puuteria, ja jonnekin "varjostusta". Tuli taas liikaa. Kulmiin väriä, luomiin jotain tasoittavaa, ripset käherrykseen. Melkein aina kajaalia, hämäämään katseen pois niistä edelleen mustista rinkuloista silmien alla. Lopuksi pari kerrosta ripsaria (ja ihan aina Lancomen hypnosea,tämän kerran tuotehehkutus kun on just niin hyvä) ihan oudolla tyylillä (ripset liikkuu, harja ei). Ja That's it.

Tähän olen jämähtänyt ja pelkään että tämä tyyli jatkuu kauniiseen loppuun asti. Eikä siinä mitään.

Sitä tässä nyt vain mietin, että jääköhän toi Ykkösenkin tyyli tällaiseksi lopullisesti?

Olen herännyt havaintoon keski-ikäisyydestäni: meikkaan tismalleen samalla tavalla, päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Silmien alle oranssi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

9 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Edessä häämöttää saunat ja pullapitkot

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013 Valeäiti 4 Kommenttia

Kyllä voi taas yhteen viikonloppuun mahtua paljon. Tällä kierroksella leikittiin perhepäivähoitajaa, matkustettiin ekaa kertaa junalla, juostiin järven ympäri (terkkuja Mutseille, 12km ja kamalaa oli), valvottiin yöllä (hampaita?), hoidettiin nukkea, moikattiin heppoja, poistettiin seinää, uusittiin lattiaa ja mikä tärkeintä, nostettiin maljaa juoksevan veden ja toimivan lieden kunniaksi. Se on kuulkaa huussin muuttuminen huvilaksi kovin lähellä, siistiä!



















Kyllä voi taas yhteen viikonloppuun mahtua paljon. Tällä kierroksella leikittiin perhepäivähoitajaa, matkustettiin ekaa kertaa junalla, juos...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.