Kiitos Insinööri, kiitos elisantit

torstai 2. toukokuuta 2013 Valeäiti 37 Kommenttia

1v2kk laivalla, tutti tiukasti suussa. 
Seuraa ylistys Insinöörille. Sen lisäksi, että siellä kotona syödään ihan oikeaa ruokaa (puoli)siistissä kodissa ja hyvin leikitetyt lapset on iloisia työpäivän päätteeksi, Insinööri on onnistuneesti suorittanut jotain, mitä minä en olisi edes uskaltanut yrittää.

1v7kk. Ei aikomustakaan luopua, edes iloisena hereilläoloaikana.
Taustalla Kakkoselle yritetään opettaa tuttia, ei onnistuttu (onneksi).

Pahasti addiktoitunut lapsemme on vieroitettu tutista. Ah-ma-zing.

Olihan sitä jo pitkään pohjustettu, kyselty että joko kohta luopuisit, ja saatu aina yhtä raivokas vastaus. Jossain vaiheessa sain sentään pakotettua sen pois päivä- ja lohtukäytöstä. Se vaati viikon verran tiukkaa huutamista ja spagettia, sellaisia "huudan 40 minuuttia yhtäsoittoa tutin perään" -temppuja keskellä päivää.

Kun yöunet ovat vuoden verran olleet mitä ovat, ei vihdoin koittaneena hyvien öiden aikana ole viitsitty riskeerata samaa huutoshow´ta öidemme iloksi. Olin niin varma, että sitä seuraavat viikot huudettaisiin koko perhe sen yhden silikonisen, kalmanhajuisen mussutettavan perään. Tapani mukaan suunnittelinkin tätä asiaa loputtomiin: milloin olisi paras hetki (ei nyt ainakaan heti mun töihin paluun jälkeen), mihin mennään Kakkosen kanssa pakoon jos yöt huudetaan (mutta mitä jos kestää viikkoja?), mikä temppu keksitään (oraville Seurasaareen? Kaupassa lahjusta vastaan?).

Katselin hampaita kauhulla, joko ne kasvaa vinoon? Selittelin häpeissäni "ei olla vielä jaksettu yrittää" jos joku näki iltatutit, menetin hermoni vanhemmilleni jotka jo toista vuotta piikittelivät että "miten noin iso tyttö vielä.." ja kaiken kaikkiaan inhosin noita vanhoja, kuluneita muovinkappaleita. Söisi vaikka peukaloaan mieluummin.

Sitten yhtäkkiä, eräänä maanantaina (vappuviikkoa vasten, onko se ihan hullu, vieraitakin tulossa??) sain Insinööriltä viestin "Onko meillä kirjekuoria? Ykkönen haluaa lähettää tutit elisanteille" ja kotona minulle näytettiin koko homman kulku alusta asti:




Siinä ne menee. Terkut postimiehelle.

Tutit lähti siis kauas Afrikkaan. Vastoin hysteerisen äidin pessimististä ajattelumallia maalaisjärkeä tämä temppu tehtiin aamupäivällä, joten päiväuniajalle jäi jännittävä tehtävä nukahtaa ilman tuttia. Se olisi kai viides kerta koko Ykkösen elämän aikana, jos uni tulisi ilman suukappaletta. Mutta niin se vain oli tullut, sohvalla käpertyen ja vain vähän kitisten. Sen jälkeen tutin perään ei ole itketty kertaakaan. Yöt ovat olleet lähes normaaleja, päiväunet ollaan suosiolla jätetty pois tai otettu ne autossa iltaviideltä kun silmät ei enää pysy auki. Pientä äidinkaipuuta ja aikaisempaa heräämistä on nähty, toki, mutta itse "haluu tutin!" huutoja ei ole ollut yhtäkään. Eikä yöllä ole huudettu yhtään. Itseasiassa, tutista on nykyään kiva puhua ja niitä muistellaan vain lämmöllä nauraen, koska:




..ne Afrikan elefantit olikin niin valtavan ystävällisiä, että lähettivät oikein kiitoskirjeen ja kuvan tutin uudesta käytöstä. Nyt sitä kuvaa ihastellaan, elefantille annetaan pusuja aamuin illoin ja todetaan että tuossa on se "Ykkösen tutti!". Iloisena.

Ja minä ihastelen vierestä. Isoa ja reipasta pikkutyttöäni, joka noin vain luopui siitä kaikista rakkaimmasta, ja sitä reipasta ja kekseliästä miestäni, joka noin vain otti hoitaakseen sen yli vuoden verran roikkuneen "pitäisi" -tehtävän.

Hei hei tutti, sinua ei tule ikävä. Jääkööt kuluneet hajusi ja sitkeä nitkutuksesi sinne postimiehen ihmeteltäväksi.

1v2kk laivalla, tutti tiukasti suussa.  Seuraa ylistys Insinöörille. Sen lisäksi, että siellä kotona syödään ihan oikeaa ruokaa (puo...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

37 kommenttia :

  1. WAU! Mahtavaa voisko Insinööri alkaa tekemään keikkaa myös muissa perheissä joissa tuttia edelleen syödään (vaikka ei pitäisi). Me voitaiin heti ilmoittautua jonoon... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oiski hyvä! Tutti-be-gone -palvelu, satanen per tutti :)

      Poista
  2. Vautsi! Meilläkin olisi jo aika luopua yötutista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina voi lohduttautua sillä että ulkomailla ne vekarat juoksee nelivuotiaina kadulla tutti suussa :)

      Poista
  3. Voi miten ihana juttu! Ehkä tätä voisi ehdottaa omallekin pikkuselle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kandee kysyä lapselta itselleen, mikä eläin olisi hyvä!

      Poista
  4. Ihanan kekseliäs isukki!

    VastaaPoista
  5. Ihana tarina, tuo elefanttien vastausposti ihan paras! Tuli itku silmään. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elefantit on kohteliaita siellä Afrikan suunnalla :)

      Poista
  6. Voi ihana. Lapsikuumeinen ihan herkistyy tässä työteon lomassa.

    VastaaPoista
  7. Meillä luovuttiin tasan 2vnä tutista, ne oli iltaa vasten hukassa kaikki tsiljoona (pikkuhiljaa sitten löytyi seuraavalla viikolla..)
    Vn kanssa niitä etsittiin ja mietittiin minne kummaan ne tutit on menneet piiloon, ei raukka tajunnut edes itkeä kun ne oli hukassa eikä hyllyllä.
    Tätä ennen tuli kyllä aika raivoisat karjumiset pitkin päivää jos tutti ei ollut suussa tai kädessä.
    Itse uskon että tähtien asento oli vain oikea tutin jättämiselle pois ;) ei noista muuten ota selvää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille tota klassista ei olisi voinu käydä kun tutteja oli aina sata kämpässä varmuuden vuoksi :D

      Poista
  8. Mahtavat elisantit! Onneksi meidän lapset ei ole oppineet tuttiin, en olisi ikinä saanut vieroitettua. Nimim. itse söin tuttia vielä 4-vuotiaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja onko sun hampaat vinot?? kun sitä tässä eniten pelättiin ja pelätään että hampaat kasvaa vinoon sen jatkuvan tulpan takia.

      Poista
    2. Meille sanoi taalla hammaslaakari etta 3v on raja. Levi oli 2,5 ja ylaetuhampaat oli tyontyneet vahan eteenpain, mutta puoli vuotta myohemmin ne oli ylahuulen tyontamana takaisin paikallaan ja saatiin oikeen kehuja etta miten hyvat hampaat pojalla on. Eli nou hata! Elisantit <3!

      -Henkka

      Poista
    3. No jaa, pahempaa jälkeä teki hevosen kanssa törmäily teini-iässä. Mutta hammasraudoilla pelottelulla isä sai mut niistä tuteista vihdoin luopumaan.

      Poista
    4. Henkka: mahtavaa, toivottavasti meilläkin toi menee sitten noin! Leluteekki: auts, ei käy kateeksi, ei ollenkaan.

      Poista
  9. Hehee, kuinka ihana! :D
    Meillä tutti jäi pois yksivuotiaana, kun poika oli piilottanut ne niin hyvin, ettei löytynyt. Päätin sitten, että uusia en ainakaan enää niin isolle osta ja niin ne jäi pois. Eikä huutoakaan tullut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1v niin olis ollut oikea ikä, mutta raskaus. Sitten tuli pikkuveli, uhmaikä, maitollargiayöt, kerhon aloitus, matka jenkkeihin, matka kanarialle...tekosyitä löytyi aika pitkään :)

      Poista
  10. Ihana keino jättää tutti pois! Itse olen alkanut pohjustaa 1v10kk ikäistä pikku-a:ta siihen, että kun 2v tulee täyteen niin tutti jää pois. On ollut noin vuoden ikäisestä vain unituttina, ja nyt sanon lähes joka ilta että a alkaa olla jo niin iso että tutti jää kohta pois. Isosiskonsa vei tutin roskikseen 2v-juhlien jälkeen, mutta pienemmälle olen sanonut että annetaan sit oravavauvoille... Pitäisiköhän heiltäkin saada kiitoskirje ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti niin kanssa 2v kohdalla hoitaa tämä mutta kun ei se Kakkonen vieläkään nukkunut niin en jaksanut. Laiskimus.

      Poista
  11. Voih, just tässä mietin, että miten ihmeessä me saadaan jätkä tutista eroon. Ikää 1v 9kk ja tuntuu, että tuttiaddiktio sen kun pahenee. Yritän kerätä voimia taistoon tuttiritaria vastaan. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ne siihen kuole, antaa syödä vaan. Sitten kun lapsi (ja etenkin vanhemmat) on valmiita niin elefanteille vaan :)

      Poista
    2. Meillä toimi hienosti tuttikeiju. Ystäväni oli leikellyt, joka ilta tutista pienen palan pois ja sitä sitten oli yhdessä ihmelty. Minä otin vähän suoraviivaisempaa toimintaa, kun en uskaltanut ettei siitä lähde paloja irti yms ja valmistelin vähän juttua tuttikeijusta ohi mennen ja kerran sänkyyn mennessä siellä olikin vain kanta eikä edes päiväunet jääneet pois. Reaktio oli yllättävä kun ei tullukaan huutoa vaan ihmettelyä kannan kanssa ja ei sitä sitten enää kaivattu. Mutta kuten valeäiti kirjoittaa älä ota paineita.

      Poista
    3. Me yritettiin muuten tota leikkaamista! Tuli ilmoitus että "tutti on rikki" ja se lensi nurkkaan. Ei menny läpi.

      Poista
  12. Ihana! Itsellä vähemmän ihana muistikuva tutista vieroitukseen (jep, olin niin vanha että tämä trauma jäänyt muistiini): pappani otti tuttini suusta ja muka heitti sen takkaan. Itkuhan siitä silloin tuli, mutta sinne meni ja tapa jäi pois. Mutta miksei mullakin ollu elisanttei! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut sä voit nyt lähettää elisanteille jotain muuta, kyllä ne varmaan sullekin lähettää kiitoskirjeen! :)

      Poista
  13. Ihana! Otan mallia syksyyn mennessä, kun pienin täyttää 2v. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain, toivottavasti löydätte teille hyvin sopivan tavan! :)

      Poista
  14. Mä nauran täällä kippurassa mahdollista postimiehen ilmettä :D
    Meillä 1v3kk neidillä on tutti ollut jo tosi kauan pelkästään unikäytössä, mutta sitten sitäkin tärkeämpänä... Ehkä mekin sitten, kun neiti ymmärtää, mikä on elisantti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei kato mitään kiirettä, tää yli 2,5v on ihan hyvä aika siinä missä muutkin :) Kuinkaahan paljon postimiehillä on vastaavia tarinoita kerrottavanaan? :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.