Ajatuksia viikon(lopun) varrelta

sunnuntai 5. toukokuuta 2013 Valeäiti 7 Kommenttia

Herranjumala miten paljon tämä töihinpaluu on parantanut keskimääräistä omanarvontuntoani. Aivot! Meikkiä! Ihmiskontakeja ilman jäähypenkkiä!

Jäähypenkin voi tehdä missä ja milloin vain. Eilen se oli eteisen lattialla yksi piste, Lauttasaaressa katselin jo etukäteen yhtä kantoa sillä silmällä.

Kolme lastahan on ihan pala kakkua. Yksi tarakalla (istuimessa), kaksi vaunuun ja pyörällä puistoon. Paitsi että niistä joku tai kaikki tekee varmuudella kakat housuun, joku häviää näkyvistä, ja joku unohtuu säännöllisesti paikasta toiseen siirryttäessä. Itseasiassa kaikki nämä olikin saman hoidokin saavutuksia, älkää kertoko sen isille. 

Mutta kyllä kuulkaa ihan uudet vauvat on ihania, etenkin tollaiset pienet prinsessat. Pitäiskö meidänkin vielä?

Ehkäpä ei, koska VMP tämä lasten nukuttaminen nykyään on. Tätä kirjoittaessa kello lyö kymmenen ja Kakkonen vetää illan manifestin alkuosuutta nimeltä "ootsä tosissas". Ykkönen taas veti demoniraivarit ja rauhoittui vasta Insinöörin nerokkaaseen sämpyläreseptiharhautukseen hetki sitten. Siis kello kymmenen, oikeasti. Tästä alkaa tulla jo aidosti huono omatunto, kun lapset menee pääsääntöisesti 22-23 nukkumaan, eikä 19-20 niin kuin muut suomalaiset lapset.

Myös siitä tuli harvinainen, ihan oikea "paska mutsi" fiilis, kun hytisin eilen itse kylmässä Lauttasaaren leikkipuistossa ja katselin Kakkosen täyttä touhuamista. Ja sitten muistin, että sillähän oli aamulla kuumetta, paljon. Että terve vaan, veit sitten lapsen merenrantaan useamman tunnin ulkoretkelle kuumeessa.

Niin että ihan itseäsi saat syyttää siitä että se eilen yöllä valvoi kolme tuntia kuumepäissään.

Ja että ehkä se tämänpäiväinen shoppailu- ja ravintolaretkikään ei ollut paras idea. Mutta kun pää hajosi.

Se hoitohuoneen pienestä pippelistä järkyttynyt tarjoilijatyttö olisi ollut lopunikää traumatisoitunut, jos olisi huomannut mikä ydinjäte siinä lattialla odotti loppusijoittamistaan.

Oumaigaad miten hajottavaa se on, kun lapset ei nuku silloin kuin minä haluaisin ja luulen pääseväni nukkumaan pitäisi. Hello äitihirviö, juuri sinä joka huudat lapsillesi että "Nyt nukutaan!!!"

Päivä ilman Insinööriä kuulosti ensin tosi hauskalta. Että pääsen hetkeksi taas kotiäitimoodiin, sitähän tässä onkin jo kaivattu. Aivan, paitsi että lue edelliset ja löydät liian vähän unta, olemattoman pinnan, kipeää selkää ja pakollista sisällä oleskelua.

Olen varmaan kärsinyt jostain kotiäitiyden burnoutista, kun pienet vastoinkäymiset saa järkyttävään raivotilaan niin nopeasti. Milloin tästä palautuu?

Loppukaneettina otos laatikosta, jossa lukee "lauseista, joita et ajatellut sanovasi": onneksi huomenna on maanantai.

Herranjumala miten paljon tämä töihinpaluu on parantanut keskimääräistä omanarvontuntoani. Aivot! Meikkiä! Ihmiskontakeja ilman jäähypenkkiä...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

7 kommenttia :

  1. Mainio teksti, kiitos siitä! En ikinä kommentoi mitään mut nyt oli pakko tulla symppaamaan :) Mulla(kin) töihinpaluu oudosti kiristi pinnaa - kotona! Vaikka olin kuvitellut, et sit kyllä jaksaisin muksujen kitinää, kun kerran oon suuren osan päivästä pois, kävikin ihan päinvastoin. Mut se helpotti kyllä sitten kun se kuuluisa työn ja perhe-elämän yhdistäminen (lue: kaaos) alkoi olla paremmin arkea. Ja noi illat... Miten mä(kin) olen lapsille huutanut... Helppohan niiden on riekkua, kun pääsevät päikkäreille. Toista on meillä mutseilla ;) Tsemppiä sulle ja kiitos kivasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit symppaamaan, kiitos! :) On tää ihmeellistä aikaa, jotenki tosi ihana nähdä niitä illalla mutta ehkä sitäkin isompi kynnys aina heittäytyä siihen kotirooliin. Kai se on vähän niinkuin lomat parisuhteessa: niihin laittaa liikaa odotuksia ja sitten totuus masentaa :D

      Poista
  2. Mainio teksti, kiitos siitä! En ikinä kommentoi mitään mut nyt oli pakko tulla symppaamaan :) Mulla(kin) töihinpaluu oudosti kiristi pinnaa - kotona! Vaikka olin kuvitellut, et sit kyllä jaksaisin muksujen kitinää, kun kerran oon suuren osan päivästä pois, kävikin ihan päinvastoin. Mut se helpotti kyllä sitten kun se kuuluisa työn ja perhe-elämän yhdistäminen (lue: kaaos) alkoi olla paremmin arkea. Ja noi illat... Miten mä(kin) olen lapsille huutanut... Helppohan niiden on riekkua, kun pääsevät päikkäreille. Toista on meillä mutseilla ;) Tsemppiä sulle ja kiitos kivasta blogista!

    VastaaPoista
  3. Hei, ei meidänkään lapset mene nukkumaan 19-20 vaan 21-23, eli älä huoli :-)....

    Kyllä se aikaa myöten helpottuu, ehkä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noni, jes! Mutta millä mut saa pysymään hereillä sitten puoleen yöhön?

      Poista
  4. Kyllä se siitä! Ja asioita unohtuu vain, ja erityisesti silloin, kun päivä tuntuu kilometrien pituiselta ja siitä "eilisestä kuumeesta" tuntuu olevan jo monta päivää.
    Ja tuo nukkumaan meno-ajatus on niin suomalaista. Meidän neiti menee nykyään kello 21 nukkumaan, mutta melkein vuotiaaksi asti nukkumaan meno tapahtui kello 22-23 (me tykkäämme nukkua aamulla). No neuvolan täti ei oikein tätä meidän rytmiä ymmärtänyt, vaan useita kertoja totesi, että pitää aikaistaa nukkumaan menoa eikä myöskään ymmärtänyt niitä iltapäikkäreitä pienempänä, jotka päättyivät kello 20; "Silloinhan lapset menevät nukkumaan".

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tämä klo 19 puuro (miksi senkin on pakko olla puuroa??) ja klo 20 nukkumaan on tosi arvoylppöä. Muuten komppaisin täysillä tota myöhempää nukkumaanmenoa, mutta kun mäkin haluaisin viettää omaa aikaa ja mennä kohtuu ajoissa nukkumaan. tai siis: olen ainoa aamuvirkku meidän perheessä. Hitto.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.