Täydellinen kombo

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013 Valeäiti 17 Kommenttia

Apua, taas se on hurahtanut; viikko ja viikonloppukin kohta. Eikä täällä näy pihaustakaan. Pahoittelen! Koska asiaa on liikaa eikä kuitenkaan oikeastaan ollenkaan, kopioin tässä ihanan juoksukollegani Lydaksen mallin, jonka avulla saan edes jotain teille kirjoitettua.

Tässä siis epämääräinen joukko ajatuksia, tapahtumia ja kuvia:

***

Ykkösestä 
Luulin ennen, että uhmaikä tarkoittaa sellaista makaronia kaupan lattialla ja itkupotkuraivaria haalarin välittömässä läheisyydessä. Vaikka toki sitäkin tapahtuu, paljon yleisempää tuntuu olevan tämä kiusa se on pienikin kiusa - lähestymistapa, jossa äiti saatetaan raivon partaalle ihan vain säännönmukaisella kuuroudella. Saattaa johtaa tilanteisiin, jossa selkäkipuinen äiti menettää hermonsa ravintolassa ja kiskaisee seitsemättä pyyntöä "kuulemattoman" lapsen väkisin ylös lattialta. Ja lapsi saattaa tajuta, että se siinä hytäkässä isin polvea hipaissut pää saikin varmaan ihan kauhean tällin ja että ravintolassa on hyvä huutaa "au au au äiti satutti" maksimiefektin aikaansaamiseksi.

Toisaalta tämä sama lapsi osaa olla aivan kamalan ihana, hirvittävän valloittava. On ihan maailman parasta olla vihdoin se tyyppi, joka tulee kotiin ja saa kuunnella ensimmäiset viisi minuuttia kuluneen päivän yksityiskohtaista selostusta. "Me käytiin puistossa! Me öö, öö, öö, öö, kaupassa leipää! Oli kova ääni!". Mahtavaa.






Kakkosesta
Se oppi kaivamaan nenää. Istui syöttötuolissa ja sormi osui johonkin jännään. Heitti sen sinne uudestaan, ja uudestaan. Hymy muuttui leveämmäksi samaan tahtiin kun sormi upposi syvemmälle. Sitten se hävitti sen ja sormi alkoikin osua silmäkulmaan. Hämmennyksen saattoi nähdä kasvoilta: mihin se meni, tässä oli just jotain jännää? Etsittyään vielä hetken korvasta ja uudestaan silmästä, löysi sormi taas tiensä sinne juuri sopivan kokoiseen koloon.

On se oppinut muitakin tärkeitä taitoja, kuten kiiruhtamaan kikattaen karkuun, kun tekee jotain kiellettyä ja saa vihdoin äidin sen huomaamaankin. Sanapuolella alkaa erottua ainakin yritys sanoa "näin!", "näytä" ja "kato". Selkeä logiikka ainakin.

Meille on myös kerrottu, että tuonne pieneen suuhun on ilmestynyt poskihammas, toinenkin kuulemma jo tulossa. Hammashoitaja sen löysi, siinä pakollisessa vuoden "tarkistuksessa". No hyvä että joku huomasi.






Urheilusta (Rangasta) 
Nyt sen jo uskaltaa sanoa; minä harrastan liikkumista, säännöllisesti. Jopa näinä pahoina selkäviikkoina, kun aamuisin ei saa jalkaa ylös, liikuntakertoja tulee helposti mittariin kaksi tai jopa enemmän. Ja se juokseminen! Se peruskestävyys! Aivan mieletöntä. Käytiin eilen testaamassa, jaksaako kymppiä edes juosta. Jossain päälle tunnin kohdalla katsoin kelloa ja naureskelin kun meno oli niin älyttömän mukavaa. Askel oli kevyt, nauru herkässä ja polku kaunis. Niveltenkin kipu oli alkupuolen jälkeen helpottanut, joten oli vain pakko todeta, että tämä hyvä meno johtuu vain rauhallisesta alusta, ja niistä alhaisista sykkeistä. Ihan samaa mieltä olin lenkin viimeisellä kilometrillä, kun vedin melkein niin kovaa kun pystyin, ja se tuntui vain hyvältä. Sen kilometrin jälkeen mittarissa olikin 12km (!!!), ja voin ylpeänä merkata tämän pikkuhölköttelyn numero neljäksi listaan "yli tunnin kestäneet juoksulenkit". Siis koko elämäni aikana.

Huomenna on muuten Mutsien Kympin toinen juoksukoulu, maltan tuskin odottaa! Jo senkin takia, että sieltä tulee terveisiä sposorilta hienon Sigg-juomapullon muodossa.



Töistä 
Ne on kivoja. Mutta silti vähän reklamoin, että työt alkoi kahdella jo alkaneella projektilla, joissa kummassakin on sekä poikkeuksellinen työskentelytapa että aivan poikkeuksellisen lyhyt aikataulu. Tottakai niissä on myös samat deadlinet. Johtaa siihen, että soitin jo tänä perjantaina ensimmäisen "mä joudun olee tänään vähän pidempään" puhelun ja pääsin vasta kuudelta kotiin. Tätä pientä stressikerrointa lukuunottamatta olen aika liekeissä töiden tekemisestä. Se taksamittari tosin raksuttaa ihan liikaa, ja lasten luota poissavietetty aika ei oikein saa innostamaan esim. urheiluun vielä siihen päälle.

Kodista
Saatiin talvikamppeet vihdoin heitettyä vintille, ja täällä on aika ihanaa. Tämä viikonloppu on kulunut poissa koneelta ja tiukasti puuhissa, kuten leipomisessa ja silittämisessä jota teen ehkä kerran vuodessa. Voin lämpimästi suositella, olo on paljon virkeämpi kuin konetta nakutellen. Kun joku vielä ne ikkunat pesisi...



Hankinnoista
Ostettiin tosiaan kamalan kalliit lastenvaunut. Tai siis juoksurattaat, tai siis pyörän perävaunut. Tämä investointi
on jo nyt maksanut itsensä takaisin koko perheen yhteisenä lenkkeily- ja pyöräilyaikana. Hieman kivaa kun voi mennä lauantaipäivän auringonpaisteessa yhdessä lenkille. Halpaa parisuhdeterapiaa siis oikeastaan.

Samalle keväiselle osastolle kuuluu seuraava isompi hankinta, kun Ykköselle ja Kakkoselle pitäisi saada jotkut menopelit kesäksi. Okei, tuo vasta kävelemään oppinut kuolakone ei varmaan vielä mitään välineistöä kaipaa (tai kyllä se näköjään skeittilautaa kaipaa, mutta veikkaan ettei se ajatus oikein vielä kanna käytännössä), mutta Ykköselle olisi kiva saada potkupyörä. Harmi vaan se keksi haluta polkimet, eikä suostu edes kokeilemaan mitään vauvojen juttuja, koska "haluu polkimet". Mepä taas uskomme, ettei niiden polkimien kanssa menosta tule yhtään mitään. Ideoita?

Muut kevään hankinnat onkin jo melkein check, kun puuttuva vauvan pelastusliivi löydettiin kadulta. Ekologista vai ällöttävää? Syksyn hankintalistalle on muuten laitettava Reiman* tulevan syksymalliston "ulkoilulegginsit", joita pääsin ihastelemaan tällä viikolla. Ihan mahtavaa, kaupunkikelpoiset mutta vähän remuamista kestävät pökät!

Hyvä Reima!

Toiset nukkuu, toiset pyöräilee.



Blogista
Voi sinua, pieni blogini. Olet ajatuksissani usein, mutta harvoin päädyn sinua kuitenkaan huoltamaan. Kommentit on vastaamatta, arvontapalkinnot miettimättä ja salainen ystävä -hankekin junnaa. Kun kännykkä ei vieläkään päivitä kuvia blogiin, tuntuu että pitäisi kirjoittaa jotain syvällisempää koneella (herää kysymys miksi, kun sellaista täällä harvemmin muutenkaan on. Ainakaan mitään fiksua). Nyt tilauksessa on uusi upea Lumia, joten toivotaan että uutuudenviehätys saisi taas tämän hanskoistakin vapautuvan kiiretyypinkin näppäilemään juttuja kansalle.

***

Kaiken kaikkiaan tämä koko kombo tuntuu jotenkin ihan hirveän hyvältä: mielekästä tekemistä (melkein) sopivalla sykkeellä, iloiset lapset ja kotitöitä tekevä mies, virkistystä töissä ja niiden ulkopuolella, kevättä ja urheilua. Onko teilläkin jo kevättä rinnassa?

(Postaus sisältää tähdellä* merkityn yhteistyölinkin)

Apua, taas se on hurahtanut; viikko ja viikonloppukin kohta. Eikä täällä näy pihaustakaan. Pahoittelen! Koska asiaa on liikaa eikä kuitenkaa...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

17 kommenttia :

  1. Löysin blogisi hiljattain, I-H-A-N-A !!! Tyylisi kirjoittaa on hauska ja varmasti jään lukijaksi! Itselläni on ykkönen kaksi ja puoli ja kakkonen masussa tuloillaan jo hyvää vauhtia.. ;) Tilanteet ja tunnelmat tuntuvat siiis kovin tutuilta. Kiitos ja ihanaa kevättä teille!

    ps. Potkupyörä on meillä super pop! Ykkönen aloitti pyöräilyn suvereenisti alle 2v. ja tänä keväänä sujuu jo mielettömän hienosti ja vauhdikkaasti. Lapsi on aivan innoissaan ja kehittää mukavasti tasapainon hallintaa sekä koordinaatiokykyä. Suosittelen!

    t. Mannu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, kiva kun viihdyt! Tsemppiä kakkosen odotteluun, hyvä siitä tulee :)

      Poista
  2. Hei, mä oon _niin_ samaa mieltä tosta uhmaikäasiasta. Mäkin luulin, että kunhan kantaa karkkia kaupassa haluavan ja kiellosta raivoavan lapsen kainalossa kaupasta, niin homma on siinä. Miksei kukaan kertonut tästä venkoilevasta, vetkuttelevasta, vitkuttelevasta, tuolissaan pyörivästä ja tuoliltaan valuvasta _ärsyttävästä_ lapsesta. Sitä on usein jopa vaikea kuvailla miten se uhmaikäinen vain saa hermot kiristymään vaikkei se noin niinkuin periaatteessa tee mitään kovin kummallista. Mutta kun jokainen ulos lähtö ja sisään tulo on hermoja repivää ja kun sanotaan, että mene potalle ja sitten se kävelee keittiöön ja pissaa tuolille. Tai että lähtee potalta, kävelee viisi metriä ja sanoo "mulla on kakka housuissa". Tsiisös, että mulla meinaa välillä lähteä järki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ne pienet iskut sitä lasia vasten kuule, kyllä se siitä särkyy.

      Poista
  3. Mukava blogi seurata, lennokas kirjoitustyyli joka tempaisee. Mii laik!
    Päätin kerrankin kommentoida, kun luin näistä löydetyistä pelastusliiveistä. Itselleni aikoinaan rannikkolaivurikurssilla taottiin päähän liivien kunnoista, ei saa istua päällä yms. menee huonoiks. Jotenka olenkin aika tarkka noista.
    Meripelastuskursseilla kans pauhattiin niistä, vaikka siellä oli puvut eikä liivejä (joo, on outoa).

    Ei muuta ku kesän odottelua :)

    - Isämies -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo mieskommentaattori, siistiä! :) Kiitos pelavinkistä, ehkä me palautetaan noi sitten takaisin sinne kadulle :D

      Poista
  4. Hyvin kirjoitat! Itse tykkään kanssa säikytellä ihmisiä, lapsettomia varsinkin... Meillä 3- ja 1,5- vuotiaat motorisesti lahjakkaat täystuhot, sanotaan että nyt alkaa olla välillä jo kivaa kun ne OIKEASTI leikkii yhdessä (=tappelevat);) Jatka samaa rataa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, aika tappeluksi se varmaan meneekin ;)

      Poista
  5. Toivottavasti jaksat jatkossakin kirjoittaa blogia, sitä on kiva seurata :) Mutta en ihmettele yhtään, jos et ehdi/jaksa, työhönpaluu varmasti muuttaa todella paljon ajankäyttöä ja päivät menee ihan yhdessä hujauksessa ja perheenkin kanssa pitää viettää aikaa. Tsemppiä :)

    Onko nuo Reiman ulkoilulegginssit tytöille vai pojille vai molemmille? Ihanat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun tykkäät! Ne legginsit oli musta aika unisexit, aika tiukat kyllä mutta sehän on vaan cool :)

      Poista
  6. Vanha lukija on löytänyt tiensä takaisin blogiisi. :) Mahtavaa huomata, että blogin laatu on yhä vähintään yhtä hyvä kuin aiemminkin, kiitos siis! :) Tuo lapsi ostoskorissa -kuva on aivan mainio! Ja juu, täälläkin on selkeästi kevättä rinnassa ja elämä tuntuu hyvältä, jee! T: iltapäiväkahvista ja laatulukemisesta vauvan päiväunien aikana nauttiva Kurjenkello (joka pahoittelee ylenpalttista huutomerkkien käyttöään)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei mahtavaa että olet taas täällä, tervetuloa!! Ihan saat laittaa vaikka sata huutomerkkiä, oikein mukavaa että kommentoit pitkästä aikaa :) Ja hyvänen aika, onko minun ymmärrettävä että siellä on a) päädytty sittenkin yrittämään jakaantumista ja b) jakaannuttu???!! :) :) ONNEA! Tervetuloa helv- eikun onnelliseen taivaaseen! :)

      Poista
    2. Kyllä, ihan oikein ymmärsit! :) Tuo pikku pulla on nyt ollut mahanahan ulkopuolella kymmenisen viikkoa. Ja onhan se siis ihana. <3 Kiitos onnitteluista ja tervetulotoivotuksista! :)

      Poista
  7. Naapurin lapsettomalle pariskunnalle oon yhdellä lauseella kuvaillut, että lasten myötä tunneskaalaa venyy molemmista päistä muutamalla metrillä. Siis kun nämä on kyselly, millaista se sitten elämä on lasten kans...

    Millaisiin pyöräkärryihin päädyitte? Meillä neljä lasta ja pyöräkärryt olleet aivan paras investointi! Nyt ostettiin niihin sukset ja vedettiin katrasta kevään mittaan satoja kilometrejä meren jäällä, tunturissa etc. (Niin siis pyöräkärryjen lisäksi meillä on hiihtohommissa miehellä kahdenmentävä ahkio perässä. Mulla pyöräkärry, joka tulee perässä huomattavasti helpommin.) Porukka muuten luulee meitä pääsääntöisesti norjalaisiksi, kun lasten kans liikkuu. Huhuu suomalaiset, lastenkin kans voi harrastaa :D.

    -Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, juuri noin se on!
      Me ostettiin lopulta nämä rolls roycet, varmaan kalleimmat mahdolliset:
      http://www.chariotcarriers.com/en/fi/products/sport-series/cougar/cougar-2-_-10100918

      Mutta kyllä ollaan oltu tosi tyytyväisiäkin! Ja mitä muita olen kaduilla nähnyt niin ovat huomattavasti pienempiä ja pyörätkin näyttää keppoisemmilta. Tässä musta oleellista on se että se on oikeesti mahdollisimman hyvä käytössä (etenkin juostessa); ei siis kannata käyttää muutamaa satasta melkein hyvään vaan tosi monta satasta mahdollisimman hyvään.

      Poista
  8. Vanha lukija, uusi identiteetti (koska blogi, se kai tarttuu...)

    Piti kommentoida tota pyöräilyasiaa, mut ensin täytyy ihastella tota teidän Kakkosta, mulla on kauhee ihastus siihen :) Toi kauppakorikuva on tosi liikkis <3

    Eli siis ainakin naapurin kaksoset on vedelleet polkimien kanssa taloyhtiötä ympäri jo ennen kuin osasivat kunnolla puhua, reippaasti alta kaksivuotiaina siis. Et jos haluu polkimet, niin kyllä se varmasti oppii niitä käyttämäänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ih, on se Kakkonen kyllä aika ihana :)

      Polkimet ei sinänsä olekaan ongelma, varmaan se niitä osaisi käyttää, mutta haluttaisiin tollainen potkuversio kun ne kehittää enemmän tasapainoa ja madhollistaa nopeamman oikeaan pyörään siirtymisen. Vielä mietitään mikä ostettais!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.