Pidä kirahvis

perjantai 12. huhtikuuta 2013 Valeäiti 6 Kommenttia

Käytiinpäs juuri lomakuvat läpi. Saatte nähdä pari klassikkoa sitten ensi vuoden puolella kun ollaan saatu niiden käsittelykin valmiiksi. Joukossa oli monta varmaa klassikkoa kolmen aurinkolasin hönöstä saharanvalloittajaan. Siellä oli myös kuva yhdestä kaksi- ja puolivuotiaasta, joka juoksee hotellin aulassa täysissä uimatamineissa vyötäröllä roikkuvaa sammakkoa myöden.

Ja sen nähtyäni muistin siinä hetkessä käydyn keskustelun. Se meni suunnilleen näin:

Ykkönen (mumisten): mmsmmsmsaa

Minä: mitä sanoit?

Ykkönen (kovaa ja selkeästi): mä rakastan sua!

Minä (vaivoin liikutusta pidättäen): ihanko tosi, sepä mukavaa! Mäkin rakastan sua!

Ykkönen: joo. Mä rakastan Kakkosta, mä rakastan iskää.

Minä (videokameraa kaivaten, ensimmäistä aitoa rakkaudentunnustusta syvälle muistiin painaen): sehän on hienoa, nekin rakastaa sua!

Ykkönen: joo.

....

Ykkönen: mä rakastan kirahvia!

Minä: (...)

Kyllä oli kuulkaa speessöl olo. Lähes yhtä tärkeäksi tunsin itseni tänä aamuna, kun hihkuin vasta heränneelle Ykköselle että kato missä me ollaan, kotona, jee!!

Tiedättekö mitä tämä kirahvipetturi vastasi?

"Mä haluan kerhoon!"

Kiitti, mulle riitti. Meen töihin.

Käytiinpäs juuri lomakuvat läpi. Saatte nähdä pari klassikkoa sitten ensi vuoden puolella kun ollaan saatu niiden käsittelykin valmiiksi. Jo...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

  1. Noin se menee, vanhempien osa on kova (myös mummojen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai mummojenkin, ihanko tosi? Meidän mummot tuntuu olevan vain aina ihania olentoja, jotka ei voisi tehdä mitään väärin. Minulle sen sijaan kerrottiin tänään illalla ettei tykätä. Kyllä vähän vitutti.

      Poista
  2. Lol! Onneksi rakkautta riittää paljon pieneen ihmiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niinpä :) veikkaan että perhe jää aika nopeasti kakkoseksi kaikille muille elämän asioille...

      Poista
  3. No tota se just on.. Mä en enään kelpaa edes puistossa seuraksi vaan esikoinen menee jonkun toisen äidin luokse ottaa kädestä kiinni ja sanoo että nyt mennään leikkimään. Joku mummo erehtyi kerran sanomaan kun asialle naureskelin, että niin se menee kun äidit ne aina vaan sanoo että en nyt ehdi.. auts, loppu päivä pilalla ja tää välähtää mieleen aika-ajoin. Vaikka mä mielestäni kyllä osallistun aika hyvin leikkeihin, mutta verottaahan tuo vauva meidän yhteistä aikaa.. miksiköhän sitä edes jaksaa jäädä miettimään toisen sanomisia, varsinkin sellaisen joka ei meitä edes tunne, eikä meistä mitään tiedä. Oi ihana äitiys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, siistejä mummoja teillä siellä! :D

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.