Pääsisikö kotiin vaikka laivalla?

torstai 4. huhtikuuta 2013 Valeäiti 16 Kommenttia

Terveisiä maailman ihanimmasta hotellista. Ehkä jopa yhdestä maailman hienoimmista rakennuksista, Lopesan Baobab -nimisestä Afrikasta keskellä Kanariaa. Olemme siis saapuneet, purkautuneet, syöneet ja jo uineetkin. Jee! Lapset on jo päiväunilla, joten päivitän nopeasti (toim. huom. tunti siihen meni) sekaisen tekstin matkan aikana kirjoitetuista muistiinpanoista. Ettei tarvitse sitten taas hetkeen matkakuumeilla, kun muistaa mitä tämä homma oikeasti on. 

***
Miten Kanarialle pääsee?
Hirveän hyvä lähtökohta kaikelle on se, että menee siinä kahden aikaan yöllä nukkumaan, kun kotoa on lähdettävä viideltä aamulla. Tämä tarkoittaa pienen väsymyksen lisäksi sitä, että pakkaaminen ei menekään ihan sillä tavalla jouhevasti ja etukäteen hoitaen, vaan että asioita etsitään kuumeisesti yhdeltä yöllä, eikä olla enää yhtään varmoja mitä sinne laukkuun on jo pakattu. No mutta ei sieltä ilmeisesti mitään hirveän tärkeää jäänyt. Ellei laske rattaita tärkeiksi. Kiva yllätyshän se oli siellä lentokentän jonossa, kun huomasin ihmetteleväni että mihinkäs nämä lapset piti sitten laittaa. (Kiitos Tulan, Helsinki-Vantaan lainarattaiden ja hienon hotellimme rattaanvuokrausmahdollisuuden, kaikki on kosher sittenkin.)

6,5h lentomatkamme alkoi muutenkin aika Valeäidille sopivaan tyyliin, kun ensimmäinen vaatteenvaihto saatiin suorittaa jo lentokentällä. Sinänsä oli tosi hyvä idea laittaa lapset nukkumaan matkavaatteissaan, mutta eipä tullut mieleen, ettei Kakkosen juomatottumuksilla voi vetää yövaipalla vielä kahdeksalta aamulla. No pissaahan se vain on. Ihan samoin en enää ajatellut koneessa, kun vaihdoin Ykköseltä erittäin mielenkiintoisen konsistenssin omaavaa ei-pissaa siellä pienessä lentävässä huussissa. Enkä varsinkaan siitä viiden minuutin päästä, kun palasin rikospaikalle ja yritin miettiä, miten sama kama saadaan pestyä rimpuilevan Kakkosen reisiltä, kun lavuaari oli jo tukossa aikaisemmin mainitusta. Tästäkin toki selvittiin suhteellisen pienillä sotkuilla ja vain yhdellä uudella kuhmulla Kakkosen päässä (pytyn kansi).

Loput 6,5h lennosta (jos olet oikein nokkela, huomaat nyt että lento venyi yli tunnin ylimääräisen tankkausvälilaskun aikana) meni lapsia nukuttaessa. Kipeä ja ylikierroksilla käyvä Ykkönen oli aikamoisissa tiloissa ennen kuin vihdoin simahti videon ääreen, ja jo kerran nukahtanut Kakkonen oli lähes mahdoton tapaus, koska sen äiti ei tajunnut ottaa kahta tainnutusmaitoannosta mukaan. Lopulta kuitenkin molemmat simahti (kiitos taas, Tula!) ja veti lähemmäs kolme tuntia zetoria, thank god. Nukkuivat siis yli niiden ylimääräisten nousujen ja laskujenkin, jotka sinänsä kyllä sujuivat kummaltakin erinomaisesti. Voitaneen olettaa, ettei noiden korvissa ole ongelmia.

Nukkuivat muuten senkin episodin yli, jossa piti kiinnittää turvavyöt kahdelle nukkuvalle alta minuutin. Muuten meni kivuttomasti, paitsi Ykkösen osalta, joka ehti tipahtaa penkiltään ennen kuin kerettiin köyttämään. Kiva tapa herätä, uskoisin, mutta näköjään riittävän kova tälli muös nukuttaa lapsen uudestaan, joten lose-win-tilanne lopulta tämäkin. Välilaskun aikana tuli kyllä huomattua, että muutkin kuin sylilapset voi olla aika rasittavia matkustajia. Ainakin ne, jotka kipittää purserin luo tivaamaan, miksi jouduimme tekemään välilaskun, eikä tyydy totuuteen navakasta tuulesta. Sillä onhan se ihan luonnollista olettaa, että Airbusilla lennetään Portugaliin halvemman bensan perässä. Purseri korjasi väärän luulon kertomalla ihan kaikille kaiuttimien kanssa että bensalasku oli 35.000€. Jokin kertoo minulle, että sitäkin ketutti tuo "kysynpähän vaan" -matkustajatyyppi.


Lento oli siis taas aika tuskaa. Tyhmiä kanssamatkustajia, kuumaa, vaikeaa, ahdasta ja tällä kertaa vähän enemmän huudontäyteistä kun univelkaa oli kaikilla. Kakkonen oli selvästi vaikeimmassa mahdollisessa iässä (?), kun unta ei enää riitä päivisin niin paljon, eikä mikään tekeminen ole riittävän kivaa sillä kolibrin keskittymiskyvyllä. Kun pitäisi saada vain kävellä ja kiivetä ja saakin vain istua ja kököttää.


Viimein pääsimme kuitenkin Las Palmasin lentokentälle, jossa suoritimme formulatyyppisen välitankkauksen ja -saniteettitipuolen virkistämisen kahdelle "hieman" reissussa rähjääntyneelle lapsellemme. Siis niille paljasjalkaisille, räkänokkaisille ja takkutukkaisille (Ykkönen) ympäri lentokenttää juokseville rusinan ripottelijoille. Jäljellä enää yksi vaivainen bussimatka ja tämä oli tässä!


Luulisi minunkin jo tästä blogista oppineen, ettei koskaan pidä tuulettaa onnistunutta matkaa liian aikaisin. Tai sitten olisi ollut kiva olla edes sen verran tarkkasilmäinen, että olisi tajunnut lasten kiukuttelun olevan pahoinvointia ja lämpöhalvausnuutumista ennen kuin Kakkonen oksensi täyslaidallisen itsensä ja Insinöörin päälle. Viimeiset kymmenen bussiminuuttia istuin vihreän ja lähes elottoman Ykkösen kanssa etupenkillä, osoittaen hurjalla innolla kaikkea suoraan edessä ja ulkona olevaa. Pelättyäni pahinta jokaisen kymmenen liikenneympyrän kohdalla pääsimme vihdoin ihan perille asti. Niin olin helpottunut oksennuksen välttämisestä, etten edes tajunnut hävetä saapumistamme viiden tähden hotelliin yhden paidattoman lapsen ja yhden pienen, naispuolisen Uuno Turhapuron kanssa.


***


Näin. Koska mukaan oli näköjään pakattu vain iPad, jolla on mahdoton kirjoittaa, ja koska netti toimii vain aulabaarissa, saattaa blogin päivittäminen vähän jäädä. Tai sitten saatte paljon mielenkiintoista hörinää ja minä olen viikon putkeen pienessä hiprakassa. Hyvältähän sekin kuulostaa.

Terveisiä maailman ihanimmasta hotellista. Ehkä jopa yhdestä maailman hienoimmista rakennuksista, Lopesan Baobab -nimisestä Afrikasta keske...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

16 kommenttia :

  1. "Niin olin helpottunut oksennuksen välttämisestä, etten edes tajunnut hävetä saapumistamme viiden tähden hotelliin yhden paidattoman lapsen ja yhden pienen, naispuolisen Uuno Turhapuron kanssa." Niin totaalirepeäminen ! :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä muakin vähän jo nauratti siinä vaiheessa :D

      Poista
  2. En tiedä, lohduttaako kohtalotoverikokemukset vuosien takaa, mutta... Meidän esikoisella oli siis tapana kukkua aina koko lentomatka, kakata _aina_ juuri silloin kun laskeutumismerkkivalot syttyivät (sitten vaan nopsaan aina poikkeusluvalla vaipanvaihtoon) ja sitten nukahtaa vihdoin laskeutumisen aikana. Niin että saatiin herättää kärttyinen lapsi koneen laskeuduttua. :D Ja koneessa lempiaktiviteetteja oli istuimelle kiipeäminen ja siitä suorin vartaloin taaksepäin kaatuminen huutaen "wuiiii". Niin ja äitiä tietty piti purra aina lentokoneessa, mokoma kun pakotti istumaan pakoillaan siinä käytävän edessä tukkeena.
    Bussissa ei sentään oksennettu, mutta esikoisen ensimmäinen korvatulehdus (6kk iässä) oli Kanarialla. Saatiin kyllä oikein hyvää hoitoa vakuutusyhtiön suosittelemalta lääkäriasemalta, että loppu hyvin kaikki hyvin! :)

    Nyt vaan rennosti, palumatkaan on vielä pitkä aika. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, onneksi nämä sentään vähän nukkuikin mennen tullen. Kaliforniaan mentäessä toimivat kyllä juuri kuten yllä kuvasit, which was nice.

      Poista
  3. :D :D :D
    Tää sun matkustuskertomus lievitti hieman mun matkakateutta - ihanaa että pääsitte reissuun kun lopputulos on noin hauskat jutut!

    VastaaPoista
  4. Ounnou! Toivottavasti paluu sujuu hieman helpommin :D Ihanaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meni onneks, kiitos vain toivotuksista! :)

      Poista
  5. :D Kuulostaa sitä, että olet ansainnut ison lasin valkkaria!

    Kyllä nuo lentopäivät lasten kanssa on aikamoista savottaa! Niistä ehtii juuri toipua loman aikana, ja sitten sama rumba takaisin päin tullessa... :) Mutta nauttikaahan lämmöstä!

    VastaaPoista
  6. Voi apua! Kaikkea sitä voikin sattua. Toivotaan, että siellä perillä pääsette vähän rentoutumaankin :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos mehevistä nauruista! :D :D Terveisin perhelomailija mannerepsanjasta

    VastaaPoista
  8. Anteeksi, ei sais nauraa, mutta nauratti silti, etenkin kanssamatkustajakohtaus :D

    Oikein hyvää lomaa teille, ne matkat edestakas on onneksi vain pieni osa reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naurut kuuluu asiaan, sen takiahan tätä (lomailua) tehdään ;)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.