Junassa on (ahdistunutta) tunnelmaa

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013 Valeäiti 5 Kommenttia

Vaunussa on yllättävän paljon ihmisiä näin sunnuntaiaamupäiväksi. On rapsakan näköisiä italialaisia nuorukaisia, nuokkumassa ja välillä ehkä vähän nukkumassakin. Taisi olla Joensuussa kosteaa. Sitten on tuo suloinen eläkeläispariskunta, joka tekstaavat vaimon ystävättärelle yhdessä: mies kirjoittaa vaimon pyynnöstä ja lukee vastauksen ääneen "viesti tuli perille, kiitos!". Sama mies on käynyt kuulemma täälläkin armeijassa.

Takana on nainen, joka istuu jonkun toisen istumapaikalla. Hänellä ei kuulemma ollut varaa ostaa istumapaikkaa, mutta kohtelias nuorimies antaa hänen jäädä paikalleen kuitenkin.

Ja sitten on vielä tämä yksi, ennen niin tutusta junamatkaamisesta täysin vieraantunut yksilö. Se osti itselleen automaatista vahingossa istumapaikallisen lipun, kun ei tajunnut että ilmankin voisi ostaa. Sen puolustukseksi sanottakoon, että sillä oli kova kiire ostaa lippu miehensä kortilla juuri ennen junan lähtöä. Niin, lompakkohan sillä jäi kotiin ja kotiavaimet myös.

Taskussaan sillä onkin nyt sen miehensä kotiavaimet, jotta se pääsee kotiin ajoissa huomiseen työpäivään valmistautumaan. Stressaamaan, siivoamaan ja vaatteita valitsemaan.

Sitä jännittää ihan hirveästi: mitä laittaisi päälle, mihinköhän pääsen istumaan? Mitähän ne muut sanoo ja keitähän siellä edes nykyään on töissä? Heräänkö ajoissa ja saako tämän jumalattoman päänsäryn jotenkin aisoihin vielä tämän päivän aikana? Homehtuuko aivot kahdessa ja puolessa vuodessa vai onko se vain pölyä siinä päällä? Miten lapsetkin tähän reagoi? Ehdinkö enää ikinä blogata?

Huomenna aukeaa ovi oravanpyörään, samat puolat ne siellä odottaa juoksuttajaansa. Kesälomaa odotellessa.


Vaunussa on yllättävän paljon ihmisiä näin sunnuntaiaamupäiväksi. On rapsakan näköisiä italialaisia nuorukaisia, nuokkumassa ja välillä ehkä...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

  1. Puuh, vähän samoja fiiliksiä. Viikon päästä taas töihin, taukoa kolme ja puoli vuotta... :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Auts, sulla on vielä enemmän kuin mulla! Voin sitten viikon päästä kertoa, miten meni kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen :)

    VastaaPoista
  3. Tervemenoa ja työniloa! :) Hyvin se menee, pölyt karisee äkkiä ja onhan nyt siinä mielessä pehmeä alku, ettei tartte kiidättää aamuisin lapsia tarhaan eikä sännätä niitä heti työpäivän päätteeksi hakemaan.

    Ja hei mahtava reissu oli teillä, tosi hauskoja kuvia ja rentoa meininkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, etenkin tsempeistä! Enää pitää ratkaista dilemma nimeltä "päästääkö lapset mua sitten enää urheilemaan. Ikinä."

      Poista
  4. Mulla on pehmein lasku varmaan , että eilen kasasin työpöydän yläkerran viistokattoiseen alkoviin. Ja tein kurssijuttuja putkeen neljä tuntia, kunnes esikoinen kysyi että mikset tule yhtään alakertaan.
    Ei sillä että niillä olisi isänsä kanssa jokin hätä, eivät ole vain tottuneet että teen keskeytyksettä asioita koneella. Lapsoset on 6,5 ja 2v ja tässä on syksyyn lähtölaskenta.
    Seuraavaksi poistun avoimen amk kurssille pariksi viikoksi, syksyllä kouluun suuntaa meidän perheessä kaksi ja tytöt menevät päiväkotiin. Sittenpä se aika vasta pitkältä tuntuu..

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.