Varsin yksipuolista rakkautta

tiistai 19. maaliskuuta 2013 Valeäiti 7 Kommenttia

Mikähän vuosi se oli, kun Suomessa alkoi iki-ihana Muodin Huipulle sarja? Olin ollut jo sitä ennen sarjan jenkkiversion fani, ja onneksi Suomenkin versio oli oikein toimiva. Vaikka en tajua muodista enkä ompelemisesta yhtään mitään, on jotenkin ilo katsoa luovan ihmisen prosessia ajatuksesta tuskan ja kyynelten läpi riemuvoitttoon tai murskatappioon. Istua itse verkkareissa sohvalla miettien "ihan kauhea" ja sitten kuulla tuomareiden hehkutus samasta rytkystä. (Juurihan sanoin, etten ymmärrä muodista mitään.)

Mutta sen kyllä ymmärsin ihan heti, että Katri Niskanen on päättänyt lähteä muodin ammattilaiseksi tehdäkseen minulle mekkoja. Ihan mielettömiä mekkoja. En ole varmaan ikinä nähnyt Katrin mekkoa, johon en olisi välittömästi rakastunut. Siksi en ole voinut astua jalallanikaan ihan naapurissa sijaitsevaan Katri/n liikkeeseenkään, perikatohan siitä tulisi.

Kunnes kaveri vinkkasi, että siellä on alennuksessa mekko joka voisi olla sulle hyvä. Jos nyt unohdetaan se, että kaikki tuon jumalaisen muotisuunnittelijan mekot olisi mulle just hyviä, kuulosti vinkki aika hyvältä ja päätin käydä katsastamassa tämän yhden alehintaisen yksilön. Siispä limpsin lompsin Ykkösen kerhon aikana mutsivaatteissani, Kakkonen vaunuissa nukkuen, sinne hienoon liikkeeseen sovittelemaan. Ja olihan se ihana. Niin ihana, että päätin ostaa sen itselleni (ensimmäiseksi) 30v lahjaksi. Paitsi että se ainoa kappale oli liian iso (koska luusäkki), joten pitää tehdä korjauksia.

"Odota, soitan Katrille niin hän tulee tuolta
ateljeen puolelta merkitsemään tarvittavat korjaukset" 

Siis Katrille?? Minun rakas jumalattareni, tänne? Nyt? Minulle mittailemaan? Jee-apua!

Ja mitä tapahtuu niiden kolmen minuutin aikana, kun suunnittelen kaikkea mitä Katrille pitää sanoa ("olet ihana"? "sun mekot on ihania"? "diggasin susta jo telkkarissa"?)? No tottakai se Kakkonen herää.

Joten kaiken suunnittelemani sijaan könyän pois korkokengistä, heitän jalkaan valtavan kokoiset karvasaappaani, mutisen "sori mun pitää hakea toi vauva tuolta sisään", menen ulos se ihana mekko päällä, laitan jumalattaren pitämään ovea auki ja vetäessäni koko Etelä-helsingin kurat vaunujen renkaiden mukana sisään puhtaanvalkeaan liikkeeseen tönäisen niiillä ohimennen myös idoliani, joka melkein jää oven ja vaunujen väliin puristuksiin.

Jätin kohteliaisuudet sanomatta, jotta huoneeseen mahtui ne sata häpeilevää anteeksipyyntöä. Sitten olin niin paikallani kuin ihminen vaan olla voi, ettei hieman äkämystynyt taitelija päätä tönäistä ohimennen nuppineulalla.


Mikähän vuosi se oli, kun Suomessa alkoi iki-ihana Muodin Huipulle sarja? Olin ollut jo sitä ennen sarjan jenkkiversion fani, ja onneksi Suo...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

7 kommenttia :

  1. Roomassa tuli ihan samanlainen olo (Mieshenkilön, ei rattaiden kanssa). Kenkäkaupatkin niín hienoja, että vain yksi kenkä esillä per kaupan seinä. Ikkunalla taisi olla kaksi. En sitten mennyt ollenkaan sisään. Minusta tuossa tilanteessasi ei ollut mitään anteeksipyydettävää tai hävettävää. Jos Taitelija (iso T, huom) oli närkästynyt, hän osoitti täydellistä tilannekomiikan tajuamisen puuttetta. Asiakas on aina oikeassa, ja asiakasta ei kannattaisi Taitelijankaan vieroksua. Hän saattaa olla vain tähdenlento, sinulla on elämänjatkuvuus vaunuissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä Taiteilija oli kyllä lopulta varsin mukava, ehkä ennemmin oli omassa päässä tämä tilanteen tukaluus :)

      Poista
  2. Hauska tilanne! Ainakin näin jälkikäteen. Ja tärkeintä, että sait uuden hienon mekon. :D

    VastaaPoista
  3. Nyt täytyy kertoa sulle, että oot mun sankari! Itsellänihän ei tokikaan ole muksuja (vielä? 30 kilahtaa lasiin tänä vuonna, että onko äitiblogin lukeminen piilevää vauvakuumetta?), mutta punavuoressa asustellaan enkä missään nimessä haluaisi muuttaa täältä pois "vain lasten takia". Olet siis osoittanut, että naperot ja stadi on mahdollinen yhdistelmä :) Ja että tätä sun blogia voi lukea ja revetä huutonauramaan myös tällainen perusdinkku. Ai niin, haluan myös sun työn :D Olikos mulla vielä jotain kehumista? Ei varmaan, mutta tietoosti saatettakoon, että aion aktiivisesti ruveta stalkkailemaan, että näkisin sut ja mukelot myös livenä jossain ;) Vieläkö migreenihaalari on päivittäin käytössä?

    Terkuin semi-ano rouva k (joka saattoi lukea kaikki tekstit alusta loppuun viikonlopun aikana..)

    Niin ja siis katri/n liike on i-ha-na. kuolaan sitä päivittäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaha, susta tuli just mun idoli! :D Mahtavaa! voit kuule ihan mun puolesta ottaa ton mun työn, sovitaanko että maksat vaikka puolet ja mä jään vaan himaan? :) Eikun sovitaan että mä saan luuhata jossain muualla. Migreenihaalari on toivottavasti kohta poistumassa, kunhan toi kevät koittaisi. Sitten voit väijyä punaista haalaria ;) OIkeasti jos meihin törmäät, sano moi :)

      Poista
    2. Voi olla, että pitää vielä vähän neuvotella noista prosenteista ;) Mutta moikkaan kyllä, jos tunnistus osuu nappiin!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.