PR: Viikko 7 - kun taivaat aukeni

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013 Valeäiti 0 Kommenttia

Painokoneet seis, etusivut uusiksi. Olen alkanut tykätä tästä. Ehkä kyseessä on alkuhuuma, tai sitten jotain hyvää on oikeasti tapahtumassa. Mutta juuri nyt tunnen olevani elämäni kunnossa, ainakin hyvää vauhtia matkalla siihen. Okei, ei nyt lasketa tähän sitä torstaina itseaiheuttamaani pientä kuolemaa, sillä sitä lukuunottamatta tämä viikko oli aivan ässä neljän (!) urheilukertansa kanssa. Juoksu kulkee, puntti nousee, ruoka maistuu ja olo on aivan sairaan hyvä. Virkeä ja iloinen, energinen ja itseeni tyytyväinen. Uni on syvempää, ruoka parempaa, aurinko kirkkaampi ja Euroopan talouskriisit ratkeamassa. Elän sitä hetkeä, kun tekisi mieli julistaa kaikille että vitsi urheilu on kivaa ja huomaan kaipaavani juoksupolulle tai salille vapaapäivinä. Yäk, tälläiset ihmiset ovat todella ärsyttäviä. Onneksi voidaan ennustaa, että tämä on vain ohimenevä vaihe ja kohta alkaa välttelyiden, tekosyiden ja lannistumisen aikakausi, eikö?


Seitsemäs taivas viikko meni näin:

Treenit:
Maanantai:
Treenit Emman kanssa. Kun PT sanoo "mä ajattelin että tehdään tänään vähän jalkoja", se tarkoittaa, että kolmannen sarjan jälkeen ei ole mahdollista juosta vessaan niistämään ennen neljättä. Koska et pysty juoksemaan. En ole i k i n ä saanut näin paljon itsestäni irti yhdessä treenissä, en olisi koskaan uskonut pystyväni tähän. Iltapäivällä vuorossa oli (onneksi) pakollinen pitkä kävely, kun pakoiltiin siivoojaa ja yritin nukuttaa lapsia. Se venyi naurettavuuksiin asti, mutta näköjään 2,5h laiskahkoa kävelyä pelasti jalkaparkani, sillä paljon pelättyä superjumia ei ikinä tullutkaan.

Tiistai: 
Tanssitunti (hip hop), koska teki vaan mieli. Tietenkin siellä tehtiin juuri tällä viikolla pelkästään break dancen alkeita, eli käytännössä käveltiin kyykyssä, siirryttiin punnerrusasennossa ja muutenkin kaikin puolin kiusattiin vain niitä lihaksia joita rankaistiin vasta eilen rajusti. Luonnollisesti näytettiin myös superdorkalta ja tuotettiin paljon mustelmia. Oli siis sairaan hauskaa!

Keskiviikko:
Mutsien Kympin ekat juoksutreenit. Kivaa, positiivisesti yllättävää ja lopullisesti palauttavaa maanantain jalkatreeneihin.


Sykettä merkkamassa, kuva Kimmo Kourunen / Esport Areena

Torstai:
Tiukka hauistreeni lasin nostelun muodossa.

Perjantai:
Tiukka hengitysharjoitus, tavoitteena leposyke alle kahdensadan.

Lauantai:
Valmennus, vuorossa yläkroppa. Ei yhtään iisimpi keikka kuin maanantaina, eikä ainakaan oman kunnon ansioista. Niin vaan ne painot kuitenkin taas nousi ja ylsin itseäni ihmetyttäviin suorituksiin. Aika voittajaolo!

Sunnuntai:
Lepo. Kirjaimellisesti. Pieni kahden tunnin torkahdus taisi kertoa jotain univelasta.

Ruokavalio: 
Jos nyt ei puututa siihen torstain ja perjantain katastrofiin, on ruokavalio muuten ollut parempi. Proteiinin määrä on ollut ihan varmasti parempi kuin edellisillä viikoilla, ja ainakin urheilupäivinä on ollut sopivan hyvin tankannut olo. Tottakai mummin padat olivat suklaiset ja vettä todellakin juotu taas liian vähän, mutta suunta on parempi. Ainakin muistan nyt jatkuvasti mitä teen väärin.


Painokoneet seis, etusivut uusiksi. Olen alkanut tykätä tästä. Ehkä kyseessä on alkuhuuma, tai sitten jotain hyvää on oikeasti tapahtumassa....

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.