Lessons learned

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013 Valeäiti 15 Kommenttia

Kolme yksinhuoltajapäivää takana. Niistä kahtena on ollut mummiapua saatavilla, iso kiitos siitä. Kuitenkin kun soppaan lisää ne yksivuotisbileet järjestelyineen, herra Kakkosen alkavan flunssan, Ykkösen tuoreehkon kerhoaloituksen ja oman natisevan selkäparan, on huumori välillä ollut vähän vähissä.

Jotain on jäänyt silti käteenkin, jotain pieniä viisauksia olen ehkä oppinut. Katsotaans: 
  • Kaksvee lapsen kanssa on rasittavaa puhua puhelimessa kaiuttimen kautta.
  • Olen sisimmiltäni Insinööri sotkuinen. Kun ei tarvitse johtaa esimerkillä, lattia on murukeidas, pyykit menee suoraan koneesta päälle ja roskikset pursuaa yli äyräiden. Ihassama.
  • Urheilu on ihanaa, salitreeni voi oikeasti tuhota ja parantaa selän.
  • Väsynyt taapero ei pysy pystyssä.
  • Kivilattiasta tulee kovat itkut, pöydänkulmista isot kuhmut.
  • Se ei myöskään arvosta yksin jättämistä edellä mainituissa tilanteissa.
  • Kakkonen osaa laulaa, ainakin ankkalaulun "kvaak kvaak kvaak":t.
  • Meillä asuu edelleen kaksi sylilasta, jotka haluavat äidin kainaloon aamulla ja kaipaavat isiä illalla
  • Lapsi, jolle huudetaan vihaisena, oppii huutamaan itsekin vihaisena.
  • "Miks sun pitää olla tollainen kakara" on aivan järjettömän tyhmä asia sanoa kaksivuotiaalle.
  • Jäähylle viedessä kannattaa huomioida, onko jäähyhyoneessa valot päällä. Tulee muuten vähän turhan pelottava kokemus.
  • Jos kuivaksi opettelevan lapsen unohtaa viedä vessaan puiston jälkeen, se pissaa housuun.
  • Kun se sama lapsi sanoo "pissahätä", yhdeksän kertaa kymmenestä se tarkoittaa että housut on jo märät.
  • Ykkönen osaa pukea itse haalarin, käydä pöntöllä ja harjata hampaat (melkein), mutta pipin puhaltamiseen ja päiväunien jälkeiseen haliin tarvitaan äitiä.
  • Lapsi voi syödä vähän omaa kakkaansa ilman seuraamuksia.
Sangen opettavaista siis, jännä nähdä mitä seuraavien kolmen päivän aikana tapahtuu. Sitten heitän pallon teille; postausjonossa on kaikenlaista lahjakorteista urheilupäiväkirjoihin ja typeriin haasteisiin. Mitä laitetaan? Ilmaista kamaa, projekti ranka, päätös niistä välikausitakeista? Vai odotetaanko vielä, jos Kakkonen söisi taas vähän omaa kakkaansa? 



Kolme yksinhuoltajapäivää takana. Niistä kahtena on ollut mummiapua saatavilla, iso kiitos siitä. Kuitenkin kun soppaan lisää ne yksivuotisb...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

15 kommenttia :

  1. Projekti Ranka.

    On se hienoa, että opit noin monta uutta juttua muutamassa päivässä.

    Mun eskarilainen oli viime yön yökylässä kaverilla ja tarvitsi tänään tavallista enemmän haleja. Ihanaa olla tarpeellinen! -K-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä kyllä vähän tarttis jo kirjoittaa, omankin motivaation takia. Takana on nyt yksi valmennuskerta ja neljä omaa treeniä, huomenna taas valmennusta. Ehkä huomenna on sitten hyvä pöhinä kirjoittamiseenkin!

      ihana kuulla, että vielä eskarilainenkin kaipailee :)

      Poista
  2. Vienosti huomautan ettet oo yksinhuoltaja ja sulla on vielä se mummikin auttamassa.

    Silti ihan vaikuttava lista ja allekirjoitan kaiken. Poikalapset muuten räveltää itseään kun niillä on hätä. Ykkösen taidot kuulostaa henkeäsalpaavilta!!!!! Meidän kohta kolmeveet ei tosiaankaan osaa pukea edes sukkia. Riisua ne osaa sukat ja hyvällä tuurilla housut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no en hyvänen aika todellakaan ole, kaikki kunnia (teille) heille oikeille sellaisille. Tämä nyt vaan on karrikoitu tapa kertoa että Insinööri on vikon poissa :) Mä oon kyllä sen sortin luuseri näiden kahden kanssa että tää viikkokin pelotti hulluna etukäteen (turhaan). Vielä vähän aikaa sitten mua myös jännitti ihan oikeasti olla yötä näiden kanssa yksin. kun mitä jos ne heräilee???

      Hei hyvä tietää että pojat räpeltää! :D Tosin ainahan ne sitä tekee, miten sen eron voi huomata? :)

      Poista
    2. Tässä yh:n käytöstä kävimme keskustelua yhdessä ryhmässä ja päädyimme että tästälähtien käytämme lyhennettä yk =(yksin kotona). Totesimme myös että joskus yk:na saattaa olla rankempaa koska sellaisilla ei ole rutiineja mitä yh:lla on rakentunut. Huomasin se itsekin että mitä pidempään mies oli poissa kotoa sitä helpommaksi se muuttui kun syntyi ne rutiinit.

      Poista
    3. Mulla on menossa oma pieni henkilökohtainen Don Quijote taisteluni tuulimyllyjä vastaan tässä asiassa... Maria on myös ihan oikeessa siinä että tottumattoman yksinolijan on haasteellisempaa olla yksin lasten kanssa kuin tottuneemman.

      Mä oon huomannut että meillä käsi menee sinne housunetumukseen aina kun pissattaa ;)

      Poista
    4. YK voi olla ihan hyvä termi, mutta vähän nyt olisin sanomassa että ehkä sitä ei kannata niin vakavasti ottaa jos ihmiset puhuu YH:stä tälläisinä lyhyinä aikoina? Vrt. "sotaleski" kun miehet on armeijassa, ei siitäkään tarvitse oikeasti leskien varmaan ottaa pahakseen. Vai? Ymmärrän toki että aidosti yksin olevilla vituttaa (muutenkin ;)) tälläinen kevyeksi vitsiksi leimaaminen, mutta kyllä mä ainakin ymmärrän ihan ilmankin näitä YK-kausia että YH:n elämä on varmasti aivan superrankkaa. En voi kuvitellakaan miten väsyttävää olisi aina olla jokaisesta päätöksestä, vaikeudesta ja kitinästä vastuussa. Nostan hattuja kaikille lapsiaan yksin huoltaville AINA ja erityisesti nyt! Riippumatta siitä kuinka monta päivää viikossa ja millä tukiverkoilla.

      Mutta Maria muuten hyvä pointti toi että voi olla rankempaa kun ei ole tottunut, ihan varmasti on! Ja tietnkin kun tietää että teoriassa voisi saada siltä toiselta apua mutta se on vaan poissa niin kyrsii enemmän. Jos tietää että "nyt on näin" niin sitten on :)

      Poista
  3. Reeneistä! Reeneistä!

    Skype on suht toimiva (paitsi jos netti on huono) juttu, mullakin ukkeli ukkonen välillä mualimalla.

    Tässä yhteydessä haluun jakaa hauskan hoksaukseni: kirjastosta saa lastenleffoja ILMASEKS, ei tarvi vuokrata, ja palautusaikaa paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaa, kirjastot! Mä en ole vieläkään muistanut mennä sinne jälkikasvun kanssa. EHkä siksi että tässä keskustassa ei ole hirveästi kirjastoja, joihin lasten kanss aolisi helppo mennä, tai en tiedä niistä. Eli ne vaan ei ole mulle muutenkaan tuttuja, täytyneen korjata asia :)

      Poista
    2. Moi, Rikhardinkadun kirjastossa on ihan kiva lastenosasto jossa voi leikkiäkin. Sinne pääsee rattaillakin helposti suoraan sisään kun menee kulman takaa sisäpihan kautta. Pitää vaan soittaa ovikelloa niin avaavat oven hissille. t.S

      Poista
  4. Projekti Ranka kehiin. Ehkä se motivoisi muakin urheilemaan. Mäkin aion tulla Naisten Kympille.

    Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tuu vertaistreenaa meidän kanssa virutaalisesti ja sitten paikan päälle kans moikkaamaan! :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.