Kakskytviis, konsultti ja kihloissa

torstai 21. helmikuuta 2013 Valeäiti 39 Kommenttia

Sain Veeralta iän. On aika muistella hetki, minkälaista elämä oli viisi vuotta sitten. vähän jännittää jo etukäteen!

Kun olin 25:
Asuin:
Ensimmäisessä yhteisessä asunnossa Insinöörin kanssa, vuokrayksiössä Helsingin Kampissa, hyvin lähellä äitini ensimmäistä kotia. Kotimme oli vuonna 1908 rakennetun kerrostalon ullakolla, ilman hissiä. Koti oli vielä aika pieni, alle 50 neliötä, mutta yhtä tilaa kaikki. Ja se oli i h a n a. Luulen, että tulen ikävöimään tota kotia vielä vanhan mummonakin. Mitä siitä, että säilytystilaa oli koko kämpässä yhteensä yksi kaappi, keittiössä oli ikkuna, josta näki suihkukoppiin lantion korkeudelle, että päivän treenit tuli kotimatkasta rappusia huohottaen, että hyttyset asui talon räystäässä toukokuusta marraskuuhun, että sateella kämppä kuulosti peltitynnyriltä ja ukkosella lätkämatsilta, tai että edellinen asukas oli kuuluisa poliitikon horatsu, jonka jäljiltä sängyn vieressä oli piikkarin jälkiä. (Hieronnassa sattuu ja tapahtuu nähkääs). Mutta kaiken epäkäytännöllisyyden korvasi ihana kaari-ikkuna pitkälle Ruoholahden suuntaan, kauniit vanhat lattiat (niitä jälkiä lukuun ottamatta), oma rautainen vinttiovi ja tiilet keittiön seinässä. Oli siellä myös kattoikkunat ja oma takka, ja mahtava sisäpiha pihasaunoineen. Voi Lappari, kuinka sinua kaipaankaan!

Olin:
Tosi onnellinen ja tosi viisas, täynnä oikeita vastauksia ja parhaita näkemyksiä. Olinhan vastakihlautunut, vastavalmistunut, työelämässä jo hyvin kiinni ja vastalaihduttanut - olin aika varma olevani elämän huipulla. Kunnes tajusin, että DINK elämä muuttuu vielä jossain kohtaa aika tyhjäksi, ja perhekin olisi kiva.


Ah, onnea Thaimaassa. Pakko oli laittaa tämä
kaukokaipuussani, vaikka ei suoranaisesti liity tähän mitenkään.
Kuvassa ei muuten valitettavasti ole Insinööri,
vaikka aika samalta sekin näyttää.

Tärkeintä elämässä oli:
Hyvä ulkonäkö, uskottavat työjutut ja hauskat frendit. No okei, ehkä vähän kärjistäen. Oikeasti varmaankin juhliminen kavereiden kanssa, kylki kyljessä hengailu Insinöörin kanssa ja sitten todellakin se työ. Sitä piti painaa niin kuin koko oma elämä, arvo ja itsetunto kasvaisi sen myötä. Oli kohtuu kuluttavaa, vaikka toisaalta ihan mahtavaa aikaa. Opin enemmän kuin varmaankin koko opintojen aikana, ja paloin loppuun kehityin hurjaa vauhtia.

Viinan oli tultava ämpäreittäin. Thaimaa-edition.
Työskentelin:
Toista vuotta pienessä ja uudessa konsulttitalossa, olin juuri noussut juniorikonsultista konsultiksi. Niinpä muistankin fiilistelleeni Insinöörille tätä elämän huumaa suurella kirjainleikillä "mä oon kakskytviis, kihloissa ja konsultti, voisko paremmin enää mennäkään??" (voisi).

Halusin: 
Ostaa asunnon, edetä uralla samaa tahtia, isot ja hienot häät, perheen. Tässä järjestyksessä.

Pelkäsin:
Anteeksi, mutta mitä tälläisessa kuplassa elävä muka voi pelätä? Varmaankin ainoa oikea pelonhiven oli perheen perustaminen kaikessa suuruudessaan: tulenko raskaaksi, haluanko oikeasti lapsia, miten me pärjätään. Toinen isompi pelko oli varmaan taloudellinen, aiheellinen sellainen. Allekirjoitimme uuden kämppämme lainapaperit sunnuntaina ja maanantaina Jenkkien pankit romahti. Onneksi sen vaikutus meihin oli lähinnä koron tippuminen pois sieltä 6%:sta, jolla lainan otimme.



Nyt kun olen 30 29v ja 11kk:
Asun:
Helsingin Punavuoressa, katutason vanhassa liiketilassa. Toisessa omistusasunnossa ja kolmannessa yhteisessä asunnossa Insinöörin kanssa, alle kilometrin päässä siitä edellisestä. Käyn vanhan kämpän edessä leikkipuistossa ja katson haikeasti niihin ihaniin ikkunoihin. Tämäkin asunto on ihana, mutta ihan kaikilla muilla tavoin kuin se edellinen. Tämä on ihana kaikessa käytännöllisyydessään, riittävän kokonsa ja moderin loft-henkensä takia. Ja se siinä välissä ollut asunto tulee aina olemaan myös tärkeä; ensimmäinen ihka oma koti vanhassa talossa, ja siellä vielä syntyi se ihana ensimmäinen lapsikin. Alan epäillä, että elämäni tulee tästä lähin olemaan aina vain ihania koteja täynnä kun jokaiseen liittyy näin paljon tunnetta..


Tilaa ja muistoja.
Olen:
Onnellisempi kuin koskaan elämässäni, onnettomampi kuin koskaan elämässäni (huomaa dramaattinen liioittelu). Ensimmäistä koko ajan ja säännöllisesti, jälkimmäistä lyhyinä ja nopeasti ohimenevinä pätkinä. Olen äiti kahdelle, ja vaimo yhdelle. Lojaali työntekijäkin minusta taas tulee alle kahden kuukauden päästä. Erotuksena aiempaan, en todellakaan ole täynnä oikeita vastauksia, lähinnä en yleensä tiedä edes niitä vääriä. En todellakaan luule enää olevani aina oikeassa ja se maailmanvaltias-olo on muutenkin jäänyt aika kivasti tämän verkkaritraktorin alle. Onneksi. En voisi olla tyytyväisempi tähän isompaan kehitysaskeleeseen, joka seuraa pakotettuna lapsia kasvattaessa. Myhäilemättä liikaa tähän äitipartaani, uskon että olen aika paljon vakaampi ja kypsempi tyyppi kuin vielä viisi vuotta sitten. Toivottavasti olen myös sitä myötä vähän helpompaa seuraa ja vähän joustavampi kollega.

<3 nämä kaksi.

Tärkeintä elämässä on:
No Daa-a, kliseevastaus numero kymmenen; lapset ja perhe. Minä itse olen aika hyvänä kakkosena. Terveys olisi kanssa aika kiva juttu, onneksi me ollaan oltukin keskivertoa terveempiä, ainakin me aikuiset. Pitkän ajan tähtäimenä on nyt pysyä (onnellisessa) avioliitossa, kasvattaa jokseenkin järkeviä kansalaisia ja pystyä tekemään tämä kaikki suunnilleen nykyisellä elintasolla. Huomaa, ettei se työ enää mahdu tähän lokeroon.

Nyt vahdin muiden menoa.

Rypyt kyllä syvenee, onneksi useimmiten nauru-.
Työskentelen:
(ihan kohta) edelleen konsulttina siinä samassa firmassa. Jos sitä voi samaksi firmaksi sanoa kun ihmiset on vaihtuneet 80%:sti ja koko lafka on noin kolminkertainen kooltaan. Samaa käsienheilutusta ja kalvonvääntöä siellä edelleen kuitenkin tehdään, olettaisin.

Onnistumisen ilo tulee
muiden saavutuksista.

Haluan:
Päästä niihin kuuluisiin ruuhkavuosiin käsiksi, palata työelämään ja löytää itsestäni taas sen tyypin, jonka huomio ei mene aina ensisijaisesti lapsiin. Haluan myös saada kesämökin valmiiksi, vaihtaa isompaan autoon ja löytää parin vuoden sisällä joko hyvän tontin tai hyvän talon. Haluan siis myös voittaa lotossa.



Kesä <3, mökki <3

Pelkään:
Niitä ruuhkavuosia, huih. Tietenkin koska olen (hysteerinen) äiti, pelkään myös aika ajoin sellaisia ihan päättömiä juttuja. Näen vaikkapa silmissäni miten Kakkonen lähtee tippumaan rappusista pää edellä alas eikä enää liiku. Eikö olekin mukavaa, ja järkevää? Ennemmin voisi vaikka pelätä jotain realistista, kuten että Ykkönen napauttaa Kakkoselle päähän reiän kuulakärkikynällä. Koska sellaista se teki esimerkiksi tänään. Normaaliolotilassa en tosin pelkää aktiivisesti lasten menettämistä mutta tottakai oman lapsen onnettomuudet on se isoin pelko mitä voi olla. Pelkään myös omaa jaksamista ja parisuhteen tilaa kiireiden lisääntyessä ja elämäntilanteen jatkuvasti muuttuessa. Ehditäänkö me vielä joskus vain olla me? Edellisiin kohtiin liittyen pelkään nykyään myös vähän taloudellista kestävyyttä, isoja lainoja ja suuria kuluja.

Siinäpä se, viiden vuoden kehityskatsaus. Olipa aikamoinen muistelo- ja analyystrippi, voin lämpimästi suositella kaikille! Siispä jos kommentoit tähän kirjoitukseen, saat minulta vastaavasti iän, jota voit halutessasi muistella. Haaste heitetty!

Sain Veeralta iän. On aika muistella hetki, minkälaista elämä oli viisi vuotta sitten. vähän jännittää jo etukäteen! Kun olin 25: Asuin:...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

39 kommenttia :

  1. Aika hauska muistelo. Otetaan siis haaste vastaan! Ja nykyinen ikä on 24v. :-)

    VastaaPoista
  2. Hohoo. Nää ootkin siis asunut mun tädin yläkerrassa. Joka tosin asui siinä sen horatsun aikaan (itsekin olen päässyt osalliseksi ko. pariskunnan rakkaudellisesta äänimaailmasta, olohuoneen soffalla majoittuessani), ja on sittemmin muuttanut jo muualle. Pieni maailma. Mutta se on ihana, se taloyhtiö, pihasaunoineen kaikkineen.

    Niin ja terkut siis oululaiselta taustastalkkerilta. En ehken ole avannut sanaista arkkuani täällä aiemmin...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, onpa tosiaan pieni maailma! :) ihana se kyllä oli, silloin haaveiltiin että jos vaikka ostaisi seinänaapurin pois tai...ehkä sitä vielä joskus sinne palataan :)

      Ja saat iän 20, jos jonnekin voit sitä muistella!

      Poista
  3. Kiva muistelu! Tää toimiikin ehkä paremmin blogimittakaavassa kuin fb:ssä missä on myös kiertänyt. Jatkan haastetta jos annat hyvän iän! (Jos tyhmän, saat yrittää toisenkin kerran, ja sitten jos ei vieläkään osu kiinnostaville vuosille, annetaan olla ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä annan sulle kaikkien ihmisten mielestä parhaan iän mitä olla vaan voi: 19.

      Poista
    2. Just tätä mä tarkoitin: kuka haluaa muistella sitä teiniaikuishäröilyä kun ollut 19?! Tsiisus. Joku ihmisen ikä oli toiveissa, siis siitä 25:stä ylöspäin ;) No, mä harkitsen....

      Poista
    3. Niin ja ei millään pahalla, Eevi! :D

      Poista
    4. Hahha, no sitten saat sen klassisen "Kuka mä oon ja oonko mä jo aikuinen" kipupisteen, 28.

      Poista
    5. Okei. Mun täytyy jonain iltana hiljentyä kalenteriin ääreen ja miettiä koska olen ollut 19 ja koska 28. Ja mitä ihmettä olen silloin tehnyt. Mutta palaan asiaan!

      Poista
    6. Oliko silloin jo kalentereita? Vau, en tiennytkään.

      Poista
    7. Ei mitään. :-D Teillä on selvästi ollut kosteita ja syntisiä kinkereitä tässä mun iässä, ettei sitä edes enää halua muistella. ;-)

      Poista
    8. No niin, Koiviston ajan lapset pitää vitsit itsellään! Pah.

      Ja Eevi, eiku niin kosteita ei pysty muistamaan ;) No ei kai!!!!!!!!!!!!!11 Oikeasti ehkä vaan jotenkin niin päämäärätöntä angstia ja juhlaa, ettei jaksa alkaa kaivelemaan mitä silloin on päässä liikkunut...

      Poista
  4. Thih, en kyllä kommentoi pelkän iän saamisen (wtf) takia, vaan siksi että tää oli ihanasti kirjoitettu. Tuli onnellinen olo teidän neljän puolesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi ihana :) Saat myös iän, noin kivasta kommentista saat kivan iän takuuvarmalla nostalgialla / häpeällä: 16!

      Poista
    2. Ole hyvä vain! Muista tulla linkittämään lopputulos tänne :)

      Poista
    3. Ite pyysit!
      http://oivallinen.blogspot.fi/2013/02/sain-valeaidilta-josta-kirjoittaa.html

      Poista
  5. Ai sä asut tossa! Hah! (Mä oon niin stalkkeri, mut kun vaivaa!).

    Ihania kuvia, etenkin noi mukulat sohvalla.
    Musta tuntuu että 25 oli vasta eilen kun oon 27, ja elin tollaista vaihetta joskus 23v. Tosin se aika paljon vähemmän jetset kun ei ole konsultti, joka on mulle yhä ammattinimikkeenä yksi maailman suurimpia mysteereitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hehe, no nyt tiedät! :) Näillä selityksillä sä saat itsellesi iän 18. Rupes kiinnostaa. Konsultti on konsultti, joka tekee konsultointia, auttoiko?

      Poista
    2. Konsultti konsultoi konsultointitarpeiden tyydyttämiseksi. Hehee.

      Poista
    3. Mut siis onks joku konsulttikoulu? Että sieltä valmistuu ihan minkä tahansa alan konsultiksi?
      Oisko konsultille joku tälläinen rautalangastavääntävä synonyymi, että mäkin tajuisin!

      Poista
    4. Heh, no jos nyt ihan aikuisten oikeasti sitten vähän kerrotaan.

      Jos yhtä helppoa synonyymia hakee, mä sanoisin neuvonantaja. Konsulttihan on ehkä yleispätevin termi mitä olla voi, joka lähinnä kai tarkoittaa sitä että joku antaa omaa asiantuntemustaan toimialasta / asiasta X toisen käyttöön korvausta vastaan. Konsultteja on aika paljon siis IT-puolella, jolloin ovat usein mukana vaikka puoli vuotta ottamassa uutta järjestelmää käyttöön. Sitten on vaikkapa sellaisia konsultteja, jotka keskittyy yrityskauppoihin ja uudelleenjärjestelyihin, eli niitä pahaenteisiä YT:tä aiheuttavia.

      Sitten on näitä liikkeenjohdon konsultteja, joka minäkin olen mutta en ikinä jaksa sanoa koko termiä. Ne on siis ulkopuolelta ostettua aivoapua, jotka pureutuu johonkin firman ongelmaan tai mahdollisuuteen ja esittää siihen hvyiä ratkaisuja ja toimintamalleja. Kärjistetysti kuunnellaan asiakkaan huolet, mietitään niitä vähän uusiksi, lisätään soppaan vähän muualta opittua viisautta ja esitetään ne asiakkaalle uudestaan sellaisessa muodossa että ne hiffaa missä kiikastaa ja osaavat toteuttaa sen. Tai sitten parhaimmillaan tarvitsevat apua toteuttamiseen ja meille riittää lisää työtä :) Me tai minä teen yleensä sellaisia projekteja, joissa mietitään miten digitalisoituneet myynti- ja palvelukanavat voisi parantaa lukuja eli tehdä firmalle lisää rahaa. Joko asiakkaan kohtaamiseen littyen tai sitten jotain ihan uusia palveluita.

      Koulutus riippuu siis ihan siitä, mitä meinaa konsultoida. Suurin osa lienee KTM (kuten minä), pankki- ja rahoituspuolella ne on varmaan lukenu sitten rahoitusta. Minä olen markkinointi-ihmisiä ja sitä myös konsultoin sen perusliiketoiminnann ohella. Mutta sitten on tietty myös ihan DI-taustaisia konsultteja, jotka tietää jotain niistä järjestelmistä.

      Help much? :)

      Poista
    5. EIIIIH!

      Siis tätä mä pelkäsin. Kas kun meidän firmassa on kauniisti sanottuna vähän työilmapiiriongelmia, ja sinne on palkattu KONSULTTI. LinkedIn:n perusteella se on käynyt jonkun ihan tavan Haaga-Helian, ja sitten on tehty sellainen nettitesti missä tyyliin arvuutellaan että mikä on sun toteemieläin ja minkä värinen aura sulla on, ja sitten -tää on siis ihan faktaa- se kertoo meille, tää hemmetin ylipalkattu konsultti, että mitä SINKKUELÄMÄN HAHMOJA me ollaan!?!?

      Just ton takia mulla ei oo yhtään uskoa koko ammattikuntaan. Anteeksi tämä henkilökohtainen konsulttipurkaus.

      (Ja kun olin Stockalla töissä kaikki kemppariosaston KONSULENTIT sai hirveitä kilareita kun niitä kutsuttiin konsulteiksi. Hah).

      Poista
    6. Ootsä vittu tosissas? Anteeksi nyt ranskani, mutta toi ei kuulostaa miltään ammatilta, varsinkaan konsultoinnilta.

      kuten sanottu, konsultti on valitettavan yleispätevä termi, eikä sen käyttöä mikään rajoita. Melkein niin kuin asiantuntija, paitsi että asiantuntijankin on tiedettävä jotain jostain asiasta. Enkä tarkoita tällä sinkkuelämää.

      ja mä oon kans ollu konsulenttina, hieno urapolku mulla kun kirjaimet vaan vähenee matkalla :D

      Poista
    7. Mun mieskin on konsultti ja mä sanon sitä aina konsulentiksi. Se tietää sanojen eron suomen kielessä. Musta olis niin kiva, jos se myis viinereitä!

      Poista
  6. Hei, munkin on pakko kokeilla minkä iän konsultti heittäisi mulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja muista, että on mistä valita. :)

      Poista
    2. no nyt on siis kultainen mahdollisuus tehdä emämoka ja päätellä sun ikää jostain. Antaisko siis iäksi 52 vai 44...

      taidan lähteä vähän neutraalimpaan maaperään ja sanon ettttääääää 33.

      Poista
    3. Ja sit jos ei natsaa niin ihan varmasti oot joskus ollu viisivuotias.

      Poista
    4. Zot zot, en mä nyt ihan noin vanha ole! :D

      Mutta ookoo, 33. Hitto, se on ollut minun ehdottomasti kurjin ikä. Syyn saatte tietää, jos raapustan aiheesta.

      Kiitän kuitenkin.

      Poista
    5. Höh, odotan innolla ja kauhulla.

      Poista
  7. Täällä seuraavana jonossa 29v (argh,+10kk niin pätkähtää pyöriät...)
    Eikö ole jännä,miten elämän prioriteetit muuttuu :) Tällä hetkellä omien tyttösten tärkeimmät tänään lumiukko (3,5v) ja palikkalaatikko (1v1kk)Ja kai me vanhuksetkin ollaan aika tärkeitä.Ainakin sitten kun tulee nälkä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D ihan mahtavat prioriteetit, tarvehierarkiat kunnossa siis!

      Sä saat sellaisen, jonka olisin itsekin voinut haluta tehdä: 12.

      Poista
  8. Kommentoin kun tätä oli niin kivaa lukea ja mietin et vois olla kivaa kirjoittaakin :) Maailma ja ennen kaikkea maailmankuva muuttuu lasten myötä... täälläkin on varaa valita, tänä vuonna ikää tule mittariin 42.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin, pääset kokeilemaan itsekin! Laitetaan sulle sitten se post-kriisit 31.

      Poista
    2. Kiitos! Sattumalta onnistuit valkkaamaan mielenkiintoisen vuoden :)

      Poista
  9. Onpa ollu kiva tehtävä =)
    (enää pikkasen reilu kuukausi jälessä)

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.