Kaipuu (näennäisesti) huonompaan

maanantai 18. helmikuuta 2013 Valeäiti 15 Kommenttia


Alan olla aika kyllästynyt valinnanvapauteen. Kun pitäisi valita itse musiikkinsa, televisio-ohjelmansa, kuntoiluvälineensä ja -aikansa, uutisensa, bloginsa, vaatteensa ja sämpylänsä. Kaikki pitäisi tuunata, kustomoida tai vähintään personoida itse. Ja jos ei voikaan muokata tuotetta, on se kuitenkin valittava noin tuhannen joukosta. Ostaisiko rasvatonta, sokeritonta, kaura- vai soijapohjaista, suomalaista, ulkomaista vai kenties teennäistä jugurttia?

Ihan tosi kyllästynyt olen ammattilaisen leikkimiseen. Tiedättehän, jokainen päätös on tehtävä itse: minkälainen väri laitetaan tukkaan? Minkälainen leikkaus tähän hääpukuun? Mikä alku-, pää- ja jälkiruoka? Paahdetaanko leipä, montako senttiä ja mitä laatua, mitä kasviksia otetaan ja entä ne kastikkeet? Minkäväriset kaakelit ja tuliko sitä äänieristystä? En minä tiedä, en ole suorittanut alan tutkintoa.

Kaipaan kolmen kanavan mallia, ja vielä sitäkin enemmän hyvää toimittamista. Sitä, että joku on puolestani kahlannut läpi mahdottoman tieto- ja viihdykesuon, ja valinnut sieltä minulle sopivat otokset sekä asetetellut ne mielenkiintoiseen, järkevään ja miellyttävään järjestykseen. Että voisin mennä nukkumaan tietäen, että olen saanut kaiken oleellisen tiedon ja kauneimmat tapetit nähdäkseni.

Kaipaan sitä tuskaa kun radiosta tulee Jesse Kaikurantaa ja telkkarista Salkkarit. Että joskus ei vain löydy parempaakaan ja on odotettava seuraavaa.

Niinä päivinä, kun omien alushousujen valinta tuntuu vaikealta, inhoan Netflixiä, Spotifyta, Amppareita, nettiä ja sieltä ihan erityisesti Pinterestiä.

Hesari on jo tilattu, radio laitettu soimaan. Irtokarkit valitsen kuitenkin jatkossakin ihan mielelläni.








Alan olla aika kyllästynyt valinnanvapauteen. Kun pitäisi valita itse musiikkinsa, televisio-ohjelmansa, kuntoiluvälineensä ja -aikansa...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

15 kommenttia :

  1. Mäkään en halua leikkiä ammattilaista, en ainakaan lääkärissä tai apteekissa. Viime viikolla lääkäri kysyi: HALUATKO sinä sairauslomaa? (Mitä tapahtuu yllättävän usein.) Eikö se lääkärin pitäisi tietää tarvitaanko saikkua vai ei?? Ja eilen apteekissa minun olisi pitänyt osata päättää otanko pojan antibiootit yhdessä vai kahdessa erässä. Lääkäri oli mokaillut jotain määräyksessään. Jumaliste, minä en halua päättää tällaisia asioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa on kerran kysytty "haluatko sinä mennä sairaalaan". Totesin että jos voin valita, niin en. Sain läksytyksen että mulla on erittäin vakava tauti (munuaistulehdus) ja pitäisi mennä. Myöhemmin kuulin "kotilääkäriltä" että olisi pakottanut mut jo monta päivää aiemmin sairaalaan.

      Nytpä tiedän että jos lääkäri kysyy noin niin kannattaa ehkä mennä.

      Poista
  2. Loistava kirjoitus. Kiitos. You made my day.

    Petra

    VastaaPoista
  3. Yksinkertainen on kaunista (kuten miesvalintanikin osoittaa)! Kyllä, tiedon ja vaihtoehtojen määrä osaa ahdistaa. Nappijuttu, kuten aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti, ykinkertaiset lukijatkin on ihan parhaita! ;)

      Poista
  4. Minulta repesi akillesjänne melkein kokonaan vuosia sitten. Lääkäri kysyi minulta, että leikataanko vai kipsataanko? Olin siinä että mitvit, SINÄ olet töissä täällä. Mun päätös se lopulta oli, kipsiä laitettiin.

    Valinnanvaikeus on mennyt överiksi joo. Anopilla on sairauteen liittyen todellisia vaikeuksia hahmottaa erilaisia vaihtoehtoja ja tehdä niiden perusteella päätöksiä. Picture this: jouluruuhka Citymarket-kompleksissa, hirvee nälkä, minä, lapset ja anoppi Subwayn patonkitiskillä, anoppi asioimassa kys. lafkassa elämänsä ensimmäistä kertaa. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, niin hyviä kuin ne patongit onkin, en voi sietää sitä päätösten määrää, joka niiden tekoon sisältyy! Jo siinä "millä leivällä laitetaan" -vaiheessa kadun lafkaan tuloa katkerasti. Ja mä päädyn aina siihen makea sipuli kastikkeeseen, koska en osaa päättää ja usein sitä suosittelevat. Kuinka traumaattista!

      Poista
    2. Nää lääkärijutut on kyllä kreisejä. KYllä mä teoriassa ymmärrän että jotkut päätökset ei voi olla lääkärin vastuulla, mutta sitte pitäis kyllä osata antaa potilaalle ne ihan oikeat tiedot ja välineet sen päätöksen tekemiseen.

      Subwayssa ne vois myydä suoraan valmiita paketteja, veikkaan että mulle olis ihan sama :D

      Poista
  5. Amen. Itse olen jo ajat sitten todennut olevani henkinen pohjois-korealainen, mulle sopisi niin hyvin joku totalitarismi, jossa kaikki päätökset tehdään korkeammalta taholta.

    VastaaPoista
  6. Siks me ostetaankin kaupasta aina samat leivät, leikkeleet ja jugurtit. Ihmetellään vaan et kuka niitä muita vaihtoehtoja ostaa. Mä annan kampaajallekin aina lähes vapaat kädet. Mut joo. Valinnat on vaikeita ja vaihtoehtoja liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun mä annan kampaajalle vapaat kädet, se kysyy "leikattaisko vaikka vähän kerroksittain". Ooh, wild. Joskus haluaisin sellaisen tuoliin joka tekis mulle jotain aaaaaivan uutta, shokeraavaa ja ah niin hyvin mulle sopivaa.

      Poista
  7. Subwayssa tilaaminen onnistuu, mutta mikään muu ei sitten tunnukaan onnistuvan, kun välillä on vaikeuksia osata päättää, että mihin suuntaan sitä autollakaan kääntyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä loistan ehkä eniten joka-aamuisessa valintatilanteessa: puistoon vai ei, kauppaan vai ei, laitanko lounaan jo nyt uuniin vai ei, mitä tänään syötäisiin, apua vai apua???

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.