ARVONTA - Splats! sanoi lätäkkö

torstai 28. helmikuuta 2013 Valeäiti 2 Kommenttia

Hyvänen aika, Valeäidin FB-sivuilla on jo 201 tykkääjää. Kiitos! Sen kunniaksi laitan pystyyn ihan ensimmäisen Facebook-arvonnan, voi miten 2010-lukua!


Jos siis kuvassa näkyvät tuotteet* (ei lapset) kiinnostaa, siirry Facebookin puolelle ja etusormea alas, peukkua pystyyn. Arvonta on voimassa vain maanantaihin 4.3. saakka, joten hip hip äkkiä osallistumaan!

Arvonta on toteutettu yhteistyössä Ipanaisen kanssa. 

HUOM: tähän arvontaan voi siis osallistua vain Facebookissa tykkäämällä arvontapostauksesta. Jos sulla on joku ehdoton Facebook on murha -aate, voin harkita poikkeusta jos laitat suoraan meiliä mulle. Mutta saahan näitä kumppareita sitten ihan kaupastakin jos ei millään halua arpaa ottaa.

Hyvänen aika, Valeäidin FB-sivuilla on jo 201 tykkääjää. Kiitos! Sen kunniaksi laitan pystyyn ihan ensimmäisen Facebook-arvonnan, voi miten...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Myöhäisherännäinen (+ hyväntekeväisyyvinkki)

Valeäiti 4 Kommenttia

Olisi kai sitä aikaisemminkin voinut oikeasti aloittaa, tai jatkaa. Nyt kun vaippoja on vaihdettu varmasti tuhansia yhteensä kahdelta lapselta ja toinen on juuri oppimassa kuivaksi (kyllä, meillä tehdään sinne pottaan nykyään jo vaikka mitä!), voisi olla siirtymässä vaikka kertakäyttövaippoihin. Mutta ei. Sen kunniaksi, että toinen vauva on juuri muuttumassa taaperoksi ja toinen melkein lopettamassa vaippailun, päätin hurahtaa kestovaippoihin. Anteeksi, kestoiluun. Nyt on kyllä hippileima lähellä, kun meillä kannetaan lasta ja kestoillaan. Kaiken kukkuraksi Insinööri haikailee perhepedin perään, se haluaisi ostaa kaksimetrisen sängyn johon kaikki mahdumme. Ja minunkin mielestä oli ihanaa, että Ykkönen kömpi eilen jo klo 24 meidän väliin. Insinöörin työmatkan ajankin suunnittelen salaa (en enää näköjään) ottavani kummatkin lapset sänkyyn viereeni.

No mutta, siihen aiheeseen. Sen lisäksi että olen kantanut kuormakaupalla rahaa kulman takana olevaan kestovaippoja pursuavaan kauppaan, olen monien muiden tapaan bongannut tähän liittyvän hyväntekeväisyysprojektin. Kaisan vinkattua tästä minulle muistan vihdoin myös aiheesta kirjoittaa.

Kyseessä on siis kestovaippojen keräysprojektista Syyrian kriisin tarpeisiin. Jos et ole jo kuullut kahden naisen hyvää tekevästä projektista, lue alla oleva teksti ja osallistu viemällä tarpeettomat kestovaipat ja haalarit heti sinua lähimpään keräyspisteeseen, tai sovi logistiikasta suoraan Marissan tai Lindan kanssa. Keräyspisteet löydät parhaiten Facebookista. Minä satsaan toistaiseksi omien varastojen kasvattamiseen, mutta ehkä esimerkiksi se upouusi setti liian pieniä vaippoja voisi joustaa osin tähänkin...

80 kiloa kestovaippoja! – kahden naisen projekti
Syyrian kriisi vei kodin, turvan ja miehen, veljen tai isän tuhansilta. Pakolaisista suurin osa on naisia ja lapsia, ja heistä 200 000 asuu nyt Turkin puolella pakolaisleirillä. 

Valokuvaaja Marissa Tammisalolla on suorat kontaktit Turkin Islahiyen kaupungin asukkaisiin ja leirillä työskentelevään henkilökuntaan. Pakolaisleirin kuulumiset eivät ole iloisia: kaikesta on pulaa.

”Ai, sä haluat auttaa? Kuule, mene vapaaehtoistöihin leirille ja jätä muut operaatiot avustusjärjestöjen huoliksi”.
Toimittaja-valokuvaaja Linda Lappalainen ja Marissa saivat talvella tarpeekseen vapaaehtoisen avustustyön aliarvioimisesta, laiskuudesta, uskon puutteesta ja auttamisen kalleudesta. Asioiden tapahtuminen on tahdosta kiinni.

80 kiloa kestovaippoja! -projektin tarkoituksena on nimensä mukaisesti kerätä kestovaippoja sekä vauvojen talvihaalareita suoraan perheiltä perheille. Tämä on nyt kahden naisen projekti, mutta toivottavasti meitä on jo huhtikuussa monia satoja.
Haluamme todistaa, että auttaa voi pienilläkin teoilla. Ettei jokainen inhimillinen kädenojennus tarvitse onnistuakseen vuosien suunnittelua, isoa organisaatiota ja kallista mediamyllytystä. Että suomalaisilla naisilla ja miehillä on sydäntä antaa omastaan.

Epäilijöille ja pessimisteille voimme kertoa, että...
- Ei, emme voi pelastaa koko leiriä tällä tavoin ja tämä ei ehkä muuta pysyvästi kenenkään elämää, mutta ne äidit, jotka saavat lastensa vaipoiksi jotakin muuta kuin käytettyjä, likaisia räsyjä ja lastensa lämmikkeeksi kunnon haalarin, ovat ikuisesti kiitollisia.
- Ei, meillä ei kummallakaan ole mahdollisuutta lähteä vapaaehtoistöihin kentälle, mutta me voimme auttaa sillä, mitä me osaamme tehdä eli kirjoittamalla, kuvaamalla, levittämällä tietoa ja muistuttamalla maailmaa heistä. Sinä voit auttaa sillä, että annat yhden kestovaipan tai vaikkapa äitiyspakkauksesta ylimääräiseksi tai pieneksi jääneen vauvanhaalarin keräykseen. Pienilläkin asioilla voi olla suuri merkitys.
- Ja kyllä, me saamme kestovaipat ja haalarit perille, vaikka kukaan ei lähtisi tukemaan meitä, sillä meillä on molemmilla kaksi vahvaa kättä ja isot laukut. Huhtikuussa hyppäämme koneeseen ja viemme ensimmäisen lastin kestovaippoja mukanamme.

Jos haluat osallistua projektiin ja lahjoittaa kestovaippoja tai talvihaalareita, ota yhteys Marissaan tai Lindaan sähköpostilla. (marissa.tammisalo(at)gmail.com / linda.lappalainen(at)gmail.com)
Neuvottelemme parasta aikaa myös keräyspisteestä Kampin kauppakeskukseen.
Kysymyksiä, ajatuksia ja ideoita voi kirjoittaa ryhmän seinälle tai lähettää suoraan meille. Tehdään tästä meidän projekti, eikö vain?
Kuulumisia leiriltä ja projektin etenemisestä päivitämme näille sivuille.
Olet sydämellisesti tervetullut mukaan!

Marissa ja Linda



Olisi kai sitä aikaisemminkin voinut oikeasti aloittaa, tai jatkaa. Nyt kun vaippoja on vaihdettu varmasti tuhansia yhteensä kahdelta lapsel...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

22 päivää

keskiviikko 27. helmikuuta 2013 Valeäiti 10 Kommenttia

Todella pitkien tuntien, päivien, viikkojen ja kuukausien elämä alkaa olla ohi. Joskus Ykkösen ensimmäisen synttäripäivän korvilla alkoi tuntua siltä, että elämä oli hidastunut neljäsosaan normaalitahdistaan. Ei mitään tekemistä, ei ketään juttuseurana, ei ainuttakaan järkevää aktiviteettia lapsen kanssa, joka ei vielä oikein osaa mitään mutta haluaisi jo paljon. Aloitin blogin, se auttoi vähän.

Maalissa häämötti kuitenkin pelastus: paluu töihin. Vuoden ja kolme kuukautta kestänyt kotona olo loppuisi, arki alkaisi ja aivoille taas töitä. Vaan hups, kohtuun siirtyi taas uusi elämä ja kotiaresti jatkui määrättömän pitkäksi ajaksi.  

Tuli vauva, tuli kahden alle puolitoistavuotiaan helvetti työntäyteinen elämä, tuli kesä. Tuli pitkä pitkä talvi monine puistokäynteineen, ja vähitellen tasaantuva olo kotiäitinä. Sitten tuli jokin ihmeellinen seesteytyminen ja tottuminen: tämähän on oikeastaan aika mukavaa. 

Ja tänään sitten menin ja katsoin kalenteria: 22 päivää. Kaksikymmentäkaksi aamiaista, puistoilua, lounasta, nukuttamista ja välipalaa myöhemmin loppuu tämä kerran niin pitkältä tuntunut elämänvaihe. Insinööri tulee kotiin, lomaillaan vähän ja sitten töihin. Yhtäkkiä kaksi ja puoli vuotta kuulostaakin ihan mitättömän lyhyeltä hetkeltä.

Nyt tuntuu todella kaukaiselta aajtukselta, että vielä ihan vähän aikaa sitten päiväni kuluivat tunteja laskien. Vielä tunti ja sit voi syödä, sitte päikkärit ja kohta taas välipala. Kyllä tämä tästä.  Kyllähän minä nytkin lasken, mutta vähän eri juttuja. Yksi, kaksi, kolme, neljä, VIISI!! HYVÄ!!! Viisi askelta, hyvähyvähyvä pikkumies!! Hetkinen, onko tuolla jo yhdeksäs hammas? Tänään ei olla käytetty kuin yksi vaippa, kaikki on tullut pottaan. 

Ihan hirveän hurja haikeus leimaa tätä kevättä. Kohta se on ohi, tämä kuuluisa aika, jota ei saa koskaan takaisin. Aika, jota lähes kaikki muistelevat elämänsä parhaana. Joka ikinen naamaan osuva keväinen auringonsäde saa aikaan tuskan; miksi ihmeessä olen menossa töihin juuri kun alkaa tämä, maailman paras vuodenaika? Uudet taidot, ilmeet, sanat ja jekut saavat heti miettimään, kuinka monta uutta taitoa jää näkemättä. 

Kaksikymmentäkaksi päivää. Sitten Insinööri saa kokea elämänsä parhaat kuukaudet. Sen ajatuksen iskiessä muistankin olla valintaani tyytväinen; onpa hienoa että Insinöörikin pääsee tästä osaksi, kyllä se on sen arvoista. 


Todella pitkien tuntien, päivien, viikkojen ja kuukausien elämä alkaa olla ohi. Joskus Ykkösen ensimmäisen synttäripäivän korvilla alkoi tun...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

The Niksiketju: parhaat vinkit jakoon!

tiistai 26. helmikuuta 2013 Valeäiti 51 Kommenttia

Olen jo pitkään jauhanut, että minun lastenhoito- ja kasvatusperiaatteeni ovat luokkaa "katso, matki, kokeile". Lähes kaiken osaamani vauvan syöttöajoista päiväunien vähentämiseen ja sormiruokailun aloittamiseen perustuu siihen, että olen nähnyt Sadun, Katin tai Inarin jonkun vähän vanhemman vauvan äidin tekevän niin. Nyt kun näitä on kaksi ja kaaoksen määrä on tasaisesti tappanut neuroottisen kontrollifriikin, on mukaan tullut paljon tapoja, jotka olen oppinut puhtaasti laiskuuden takia tai vahingossa jotain unohdettuani. Koska moni muukin varmasti nappaa hyvän idean sieltä ja vinkin täältä, ajattelin koota nyt muutamia juttuja, jotka olen joltain varastanut (ilman mitään asiaan kuuluvia krediittejä, tietenkin) ja ihan pari sellaista, jotka olen itse äkännyt.

Tämän postauksen tavoitteena on saada teidät huomaamaan, miten daijuna olen lähtenyt liikenteeseen kerätä sata uutta hyvää konstia, joten nimeänkin tämän härskisti jo tässä vaiheessa "niksiketjuksi". Antakaahan tulla siis, älkää antako näiden vinkkien superitsestäänselvyyksien hämätä, ehkä ne joillekin ei ole!

Tässä mun varastoa:
  • Pepun pesun ajaksi kannattaa bodyn helmat nostaa olkapäälle ja laittaa yksi neppari kiinni. Ei tule se vaate sinne kakan sekaan.
  • Koska sen kantaminen on ehkä kamalinta ikinä, vauvan turvakaukalo asuu autossa. Etenkin jos teillä on joku autopaikka. Vauva siirretään autoon ja sieltä pois sylissä tai rintarepussa. Jos minä pystyn tähän yksin kahden syli-ikäisen lapsen kanssa katupysäköinnillä, sinäkin pystyt. 
  • Imettää voi muutenkin kuin kyljellään. Kokeile selällä maaten tai niin että tunget "väärän" tissin vauvalle: vasemmalla kyljellä oikea. Ei tarvitse vaihdella puolta öisin ja saatat jopa saada mukavamman asennon.
  • Jos lapsesi on mallia ikiliikkuja, laita teippivaippa puoliksi kiinni ennenkuin alat pukea. Jalka sisään ja yksi teippi vähemmän rimpuiltavana, pissat jää talteen heti ja vaippa pysyy vähän päälläkin vaikka se pirulainen lähteekin karkuun. Saattaa muuten toimia myös tee-se-itse housuvaippamoodina, hmm...
  • Vedä vauva syöttötuoleineen metrin päähän pöydästä ruokailun jälkeen. Saat siivottua ilman apukäsiä, mutta sitäkin paremmin viihtyvän lapsen kanssa.
  • Ei ole mitään, mitä mini-minigrip-pusseilla ei voisi tehdä. Niissä voi pakastaa äidinmaitoa (muista laittaa pussi kyljelleen niin jäätyy järkevään asentoon) tai soseita, pakata sen täyteen wetwipeja, käyttää kuuma-kylmävesipullona tissien rantapallovaiheessa (ja liivien täytteenä koirankorvavaiheessa), miniroskiksena, rusinapurkkina, tuttikotelona, jääpalana boolissa...osta näitä.
  • Jos jaksat tehdä niitä vauvansoseita, muistat varmaankin sen jääpalakuutiovinkin? Että pakastat suoraan niihin muotteihin? No, muista myös vinkin jatko-osa: kun soseet on jäätynyt, tipauta ne kaikki kerralla sieltä johonkin pussiin tms. Hieman helpottaa jatkossa vain yhden palan ottamista ja sulattamista. 
  • Pakkasosastolta toinen vinkki: osta aina jauhelihaa ja kanaa isoissa juuri vanhenevissa paketeissa ja tunge suoraan pakkaseen. Bolognesen ainekset olkoot aina kotonasi!
  • Meikkaa lasten kanssa. Kaikki vaikeasti avattavat purtilot on mahtavia leluja, joilla ostaa paljon meikkausaikaa. Muista kuitenkin pyyhkiä isompien lasten naamat wet wipella lopuksi, ne ei vielä osaa tehdä hienoja häivytyksiä aurinkopuuteriinsa.
  • Ruoanlaittorauhan saat laittamalla lattialle leikkuualustan, kaksi isoa kurkunpalaa, tylsän veitsen ja kaikki talouden lapset. Pienet syö kurkkuja, isot yrittää leikata.
  • Sisarusrattaita ei aina tarvita. Vedä rattaat makuuasentoon ja iske lapset sinne peräkkäin. Ovat niin tiiviisti etteivät edes putoa.
  • Pahoina lumipäivinä kannattaa irrottaa kova kantokoppa vaunuista ja iskeä se sellaisenaan pulkkaan.
  • Hesburgereissa on sisäleikkipuisto. 
  • Ota sohvasta istuintyynyt pois ja laske ne lattialle sohvan eteen. Turvallinen ja naurettavan hauska leikkipaikka 0-4-vuotiaille.
  • Vauvan voi laskea tarvittaessa maahan kodin ulkopuolellakin. Tämä saattaa tulla yllätyksenä yhden lapsen äideille. 
Juuri nyt ei tule muita mieleen, koska lapset. Mutta lisään näitä tänne kun aina jotain nerokkuuksia keksin ja etenkin kun teiltä alkaa tippua henkistä kultaa kommenttiboksiin! 


Olen jo pitkään jauhanut, että minun lastenhoito- ja kasvatusperiaatteeni ovat luokkaa "katso, matki, kokeile". Lähes kaiken osaam...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

51 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Ratkaisuorientoitunut apulaiseni

Valeäiti 5 Kommenttia

Ykkönen on osoittanut melkoista nenäkkyyttä nokkeluutta viime päivinä. Sen lisäksi, että se on tajunnut lavastaa pikkuveljen pahikseksi suorastaan se kerjäsi sitä -tyyliin, ("Kakkonen rikkoo!"), Ykkönen näyttää ymmärtävän aika hyvin seurausten päälle. Jäähyä se ehdottelee niin itselleen kuin veljelleen varsin herkästi, mutta lisäksi se on alkanut ehdottaa kaikenlaisia hyviä ratkaisuja kiperiin tilanteisiin.

Ehkä legendaarisin oli jo kauan sitten tapahtunut herätyskelloepisodi, jossa Ykkönen ihmetteli vielä kotona kukkuvaa Insinööriä ja toi sille herätyskellon kehotuksen kera: "Nakke töihin!".

Tämän viikon parhaita taas oli Facebookin puolellakin kertomani flunssasaaga:

"Äiti on kuulkaa aika kipeä"
"Pitää sitte mennä nukkumaan" 
"No ihan oikeassa olet. Jos mä meen, hoidathan sä sitten Kakkosen ja itsesi?"
"..."
"..."
"Ei nukkumaan. Ota lääkettä"


Nyt hyvien ratkaisuehdotusten saaga jatkuu, tänään vuorossa oli pikkuveljen poistaminen omien leikkien tieltä.

Ykkönen leikki lattialla eteisessä ja Kakkonen mönki siihen päälle. Tietenkin. Seuraa välitön maailma on epäreilu ja minua sorretaan -tilanne: "ääää Kakkonen tulee tielle, mene pois" jne, ja tönäisy oli enää hetken päässä. Tai itseasiassa ykkönen pyysi anteeksi ja sitten tönäisi. Päätin olla huomaamatta ja yritin lempeämpää tapaa:

"Odota hetki niin se menee varmaan sinne eteenpäin", rauhoittelin. 
Samalla totesin pikkumiehelle että mene sinä sinne vähän kauemmas.

"Niin, mene vaikka kiviä syömään", 
ehdotti aina avulias, ystävällismielinen Ykkönen.

Ja niinä lukuisina hetkinä, kun äiti ei hoida hommiaan vaan "kirjoittaa logia", voi toimelias ja ratkaisuorientoitunut ihmisenalku ottaa asiat omiin käsiinsä. Ja jos äiti vaikka sattuukin tekemään niitä kotitöitä, voi sen bloginkin kirjoittamisen ulkoistaa.










Ykkönen on osoittanut melkoista nenäkkyyttä nokkeluutta viime päivinä. Sen lisäksi, että se on tajunnut lavastaa pikkuveljen pahikseksi suo...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Monta hyvin aloitettua projektia

maanantai 25. helmikuuta 2013 Valeäiti 17 Kommenttia

Tietokoneella on auki blogi, puoliksi kirjoitettu meili ja tietenkin Facebookin joku keskustelu. 

Puhelin jäi taas pois latauksesta, koska piti soittaa jonnekin. 

Lapset on alasti ilman vaippaa, pöntössä on vieläkin niiden tuotokset.

Pyykkikone on puoliksi ladattu, kuivia pyykkejä roikkuu ulos kuivurista matkalla viikkaukseen. 

Tiskit on vaahtoisina keittiön pöydällä, vieressä juuri sulatettu jauheliha. 

Kainalossa on yksi kuivista vaipoista, matkalla kai jonkun lapsen päälle, olkapäällä roikkuu astiakuivauspyyhe. 

...ja minä lajittelen Ykkösen pampuloita.

Minullako muka vaikeuksia keskittyä?


Tietokoneella on auki blogi, puoliksi kirjoitettu meili ja tietenkin Facebookin joku keskustelu.  Puhelin jäi taas pois latauksesta, ko...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

17 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Ololonkos teleleilläkin loruseppoja kotona?

sunnuntai 24. helmikuuta 2013 Valeäiti 3 Kommenttia

Tänään on luriteltu ja lariteltu. Yhtenä vahvana osasyynä on tämän mutsin alkanut, pahentunut ja vihdoin hyväksytty flunssa, joka saa olon vähintään keveäksi päästä. Tai painavaksi, miten sen nyt haluaa ajatella.

Sattuneesta syystä tänään(kin) on siis katsottu Pikku Kakkosta tosi moneen otteeseen. Siellä raikasi, ihan niin kuin kolmena aiempanakin katselukertana, se ihme lorulaulu, jossa kissanpoikia tapetaan koko kylän voimin. Tiedättehän:

Ololonkos teleleillä niinkuin meleleillä kililissanpololoikia pululussissa?

Ja onhan niillä toisillakin.

Tämän innoittamana olemme loppuillan puhuneet ihmeellisiä ja lorutelleet menemään. Kun ei muistettu mitään kylpyyn sopivaa lorua, alettiin inspiroituneina yksilöinä keksiä omia. Harmillisesti kävi ilmi, että me ollaan tosi surkeita siinä, ja paraskin tuotos oli luokkaa:

Ykkösellä on kannu, 
Kakkosella on pannu, 
kohta on puhdas...
joka jannu.

ja;

lotraa lotraa vedellä tää, 
kohta on puhdas senkin pää

Lapset katseli meitä sillä tavalla säälivän tsemppaavina, vähän niin kuin teinit katsoo vanhempaa joka sanoo että nyt varmaan loisi hyvä aika vähän puhua tytöistä ja pojista. Että kiva kun yrität mutta päin helvettiähän toi menee ja olet pari vuotta myöhässäkin.

Hetken auliisti hymyiltyään Ykkönen pelasti tilanteen. Se istui yksin tyhjenevässä kylpyammeessa kuin mikäkin sinnikäs sankari, tulpalla leikkien. Ja yhtäkkiä sieltä kuuluu kohtuullisen varovainen, mutta selkeän harkittu: 

Tulppaa, tulppaa pesee...

Edes jollain meistä on siis edessään tulevaisuus loruseppona.


Tänään on luriteltu ja lariteltu. Yhtenä vahvana osasyynä on tämän mutsin alkanut, pahentunut ja vihdoin hyväksytty flunssa, joka saa olon v...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

3 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Sisältöä elämään

lauantai 23. helmikuuta 2013 Valeäiti 9 Kommenttia

Tänään tapahtunutta:

Lasinen pöytälamppu kiskaistu vauvan päälle, by vauva. Vauva selvisi, lamppu ei.

Yksi kappale pullaa on levitetty ympäri olohuoneen lattiaa.

Pullan muututtua atomeiksi sohvalle ja minun päälle olkkarin lattialle huomaan myös koko lipaston levyisen mansikkakädenjäljen.

Kakkonen on ollut tosi pitkään tyytyväinen, kivaa! Tyytyväisyys loppuu, kun kaivan sen suusta puolet pahvilaatikosta.

Siitä kahden minuutin päästä Ykkönen nostaa potan sisältä pullan, ja jatkaa sen syömistä. Jälkikäteen huomaamme että siellä potassa oli myös pissat.

Tästä ihan vain hetken päästä Kakkonen onkin taas vetänyt kakkoset housuun. Eikun ei, se menikin vähän ohi. Matossa 3-4 (vai onko sittenkään?) kakkatahraa, epäilyttävät pullanmurut muuttuivat juuri vieläkin arveluttavimmiksi.

Kakkaa siivotessamme Kakkonen pissaa alleen, tai siis matolle. Kahdesti.

Seison vessassa pissaisen pyyhkeen kanssa, kakkaa todennäköisesti "saunanpuhtailla" käsivarsillani, ja kuulen kuinka Kakkonen alkaa itkeä lohduttomasti, arvatenkin maahan lyömän siskon ansiosta.

Puuskahdan Insinöörille jotain "voi elämä":n suuntaista, ja se vastaa: "jotenkin ihanaa kun näistä tulee tätä sisältöä elämään. Eikö olekin mahtavaa?".

Haen viinilasini.


Tänään tapahtunutta: Lasinen pöytälamppu kiskaistu vauvan päälle, by vauva. Vauva selvisi, lamppu ei. Yksi kappale pullaa on levitetty y...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

9 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Päivän menovinkki: EMMA

torstai 21. helmikuuta 2013 Valeäiti 5 Kommenttia

Käytiin tänään EMMAssa. Tai itseasiassa käytiin vain sen aulassa SisDelissä, koska aika ja kasvatusmetodit eivät riittäneet päiväuniaikaan tapahtuvaan museokäyskentelyyn. Kivaa kuitenkin oli, ja fasiliteetit niin lapsiperheystävälliset että ajattelin vinkata tästä itsekin usein kehuja kuulleesta paikasta!

Modernin taiteen museo EMMA on hyvien liikenneyhteyksien päässä, ja siellä sijaitseva SisDelin törkeän kallis kahvila tarjoaa paljon tilaa, hyviä ruokia ja monipuolisesti myös lapsille sopivaa kamaa. EMMAn aulassa on myös paljon ihmeteltävää lapsille, joten me ehdittiin jopa avautua vaihtaa kuulumisia tämän lounashetken aikana. Myös itse näyttelyt vaikuttaa toki mielenkiintoisilta, ja EMMAssa on usein lapsiperheille suunniteltua tekemistä, esimerkiksi nyt hiihtolomalla olisi ollut animaatiopajaa, kuinka siistiä!

Me tyydyttiin tällä kertaa kuuntelemaan musaa eli irroittelemaan luurien johtoja, ja kiipeilemään Eero Aarnion koirien päälle. Kakkonen kuunteli Lapkoa pää hytkyen ja suuttui aina kun kuulokkeet sen seurauksena tippui. Rokkimiehiä.











Kotiin lähteminen olikin sitten taas ihan oma shownsa. Päiväuniajan jo ohittanut Kakkonen alkoi käydä "hieman rauhattomaksi" ja kaverista kierrokset vetänyt Ykkönen kiipeili suorastaan seinille. Kaikista pahin oli kuitenkin niiden mutsi, joka otti taas jotkut ihmeen sosiaaliset paineet. Mikä siinä on, että kun paikalla on tuntemattomia a) luulen että niitä kiinnostaa mun lasten touhut, b) luulen että niiden(kin) mielestä on hävyttömän törkeää ja surkeasti onnistunutta lapsen kasvattamista ettei mun lapsi tule heti luo kun pyydän ja c) alan käyttäytyä kuin mikäkin raivohullu ja puhun niille lapsilleni ihan karseita mäkätyksiä, kovin aggressiivisin äänenpainoin. Oikein hävetttää aina kun katson itseäni ulkoupuolisin silmin. Mitä jos vaikka antaisin sen juosta sinne ja sitten keskustellaan kotona tarkemmin, miten julkisissa paikoissa käyttäydytään? Siis sekä lapsi että äiti?

Tästä kiitoksena ne nukkui sitten kumpikin 3,5h yhteen putkeen. Ja minä käytin koko sen ajan netissä, hyvä hyvä.

Käytiin tänään EMMAssa. Tai itseasiassa käytiin vain sen aulassa SisDelissä, koska aika ja kasvatusmetodit eivät riittäneet päiväuniaikaan t...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kakskytviis, konsultti ja kihloissa

Valeäiti 39 Kommenttia

Sain Veeralta iän. On aika muistella hetki, minkälaista elämä oli viisi vuotta sitten. vähän jännittää jo etukäteen!

Kun olin 25:
Asuin:
Ensimmäisessä yhteisessä asunnossa Insinöörin kanssa, vuokrayksiössä Helsingin Kampissa, hyvin lähellä äitini ensimmäistä kotia. Kotimme oli vuonna 1908 rakennetun kerrostalon ullakolla, ilman hissiä. Koti oli vielä aika pieni, alle 50 neliötä, mutta yhtä tilaa kaikki. Ja se oli i h a n a. Luulen, että tulen ikävöimään tota kotia vielä vanhan mummonakin. Mitä siitä, että säilytystilaa oli koko kämpässä yhteensä yksi kaappi, keittiössä oli ikkuna, josta näki suihkukoppiin lantion korkeudelle, että päivän treenit tuli kotimatkasta rappusia huohottaen, että hyttyset asui talon räystäässä toukokuusta marraskuuhun, että sateella kämppä kuulosti peltitynnyriltä ja ukkosella lätkämatsilta, tai että edellinen asukas oli kuuluisa poliitikon horatsu, jonka jäljiltä sängyn vieressä oli piikkarin jälkiä. (Hieronnassa sattuu ja tapahtuu nähkääs). Mutta kaiken epäkäytännöllisyyden korvasi ihana kaari-ikkuna pitkälle Ruoholahden suuntaan, kauniit vanhat lattiat (niitä jälkiä lukuun ottamatta), oma rautainen vinttiovi ja tiilet keittiön seinässä. Oli siellä myös kattoikkunat ja oma takka, ja mahtava sisäpiha pihasaunoineen. Voi Lappari, kuinka sinua kaipaankaan!

Olin:
Tosi onnellinen ja tosi viisas, täynnä oikeita vastauksia ja parhaita näkemyksiä. Olinhan vastakihlautunut, vastavalmistunut, työelämässä jo hyvin kiinni ja vastalaihduttanut - olin aika varma olevani elämän huipulla. Kunnes tajusin, että DINK elämä muuttuu vielä jossain kohtaa aika tyhjäksi, ja perhekin olisi kiva.


Ah, onnea Thaimaassa. Pakko oli laittaa tämä
kaukokaipuussani, vaikka ei suoranaisesti liity tähän mitenkään.
Kuvassa ei muuten valitettavasti ole Insinööri,
vaikka aika samalta sekin näyttää.

Tärkeintä elämässä oli:
Hyvä ulkonäkö, uskottavat työjutut ja hauskat frendit. No okei, ehkä vähän kärjistäen. Oikeasti varmaankin juhliminen kavereiden kanssa, kylki kyljessä hengailu Insinöörin kanssa ja sitten todellakin se työ. Sitä piti painaa niin kuin koko oma elämä, arvo ja itsetunto kasvaisi sen myötä. Oli kohtuu kuluttavaa, vaikka toisaalta ihan mahtavaa aikaa. Opin enemmän kuin varmaankin koko opintojen aikana, ja paloin loppuun kehityin hurjaa vauhtia.

Viinan oli tultava ämpäreittäin. Thaimaa-edition.
Työskentelin:
Toista vuotta pienessä ja uudessa konsulttitalossa, olin juuri noussut juniorikonsultista konsultiksi. Niinpä muistankin fiilistelleeni Insinöörille tätä elämän huumaa suurella kirjainleikillä "mä oon kakskytviis, kihloissa ja konsultti, voisko paremmin enää mennäkään??" (voisi).

Halusin: 
Ostaa asunnon, edetä uralla samaa tahtia, isot ja hienot häät, perheen. Tässä järjestyksessä.

Pelkäsin:
Anteeksi, mutta mitä tälläisessa kuplassa elävä muka voi pelätä? Varmaankin ainoa oikea pelonhiven oli perheen perustaminen kaikessa suuruudessaan: tulenko raskaaksi, haluanko oikeasti lapsia, miten me pärjätään. Toinen isompi pelko oli varmaan taloudellinen, aiheellinen sellainen. Allekirjoitimme uuden kämppämme lainapaperit sunnuntaina ja maanantaina Jenkkien pankit romahti. Onneksi sen vaikutus meihin oli lähinnä koron tippuminen pois sieltä 6%:sta, jolla lainan otimme.



Nyt kun olen 30 29v ja 11kk:
Asun:
Helsingin Punavuoressa, katutason vanhassa liiketilassa. Toisessa omistusasunnossa ja kolmannessa yhteisessä asunnossa Insinöörin kanssa, alle kilometrin päässä siitä edellisestä. Käyn vanhan kämpän edessä leikkipuistossa ja katson haikeasti niihin ihaniin ikkunoihin. Tämäkin asunto on ihana, mutta ihan kaikilla muilla tavoin kuin se edellinen. Tämä on ihana kaikessa käytännöllisyydessään, riittävän kokonsa ja moderin loft-henkensä takia. Ja se siinä välissä ollut asunto tulee aina olemaan myös tärkeä; ensimmäinen ihka oma koti vanhassa talossa, ja siellä vielä syntyi se ihana ensimmäinen lapsikin. Alan epäillä, että elämäni tulee tästä lähin olemaan aina vain ihania koteja täynnä kun jokaiseen liittyy näin paljon tunnetta..


Tilaa ja muistoja.
Olen:
Onnellisempi kuin koskaan elämässäni, onnettomampi kuin koskaan elämässäni (huomaa dramaattinen liioittelu). Ensimmäistä koko ajan ja säännöllisesti, jälkimmäistä lyhyinä ja nopeasti ohimenevinä pätkinä. Olen äiti kahdelle, ja vaimo yhdelle. Lojaali työntekijäkin minusta taas tulee alle kahden kuukauden päästä. Erotuksena aiempaan, en todellakaan ole täynnä oikeita vastauksia, lähinnä en yleensä tiedä edes niitä vääriä. En todellakaan luule enää olevani aina oikeassa ja se maailmanvaltias-olo on muutenkin jäänyt aika kivasti tämän verkkaritraktorin alle. Onneksi. En voisi olla tyytyväisempi tähän isompaan kehitysaskeleeseen, joka seuraa pakotettuna lapsia kasvattaessa. Myhäilemättä liikaa tähän äitipartaani, uskon että olen aika paljon vakaampi ja kypsempi tyyppi kuin vielä viisi vuotta sitten. Toivottavasti olen myös sitä myötä vähän helpompaa seuraa ja vähän joustavampi kollega.

<3 nämä kaksi.

Tärkeintä elämässä on:
No Daa-a, kliseevastaus numero kymmenen; lapset ja perhe. Minä itse olen aika hyvänä kakkosena. Terveys olisi kanssa aika kiva juttu, onneksi me ollaan oltukin keskivertoa terveempiä, ainakin me aikuiset. Pitkän ajan tähtäimenä on nyt pysyä (onnellisessa) avioliitossa, kasvattaa jokseenkin järkeviä kansalaisia ja pystyä tekemään tämä kaikki suunnilleen nykyisellä elintasolla. Huomaa, ettei se työ enää mahdu tähän lokeroon.

Nyt vahdin muiden menoa.

Rypyt kyllä syvenee, onneksi useimmiten nauru-.
Työskentelen:
(ihan kohta) edelleen konsulttina siinä samassa firmassa. Jos sitä voi samaksi firmaksi sanoa kun ihmiset on vaihtuneet 80%:sti ja koko lafka on noin kolminkertainen kooltaan. Samaa käsienheilutusta ja kalvonvääntöä siellä edelleen kuitenkin tehdään, olettaisin.

Onnistumisen ilo tulee
muiden saavutuksista.

Haluan:
Päästä niihin kuuluisiin ruuhkavuosiin käsiksi, palata työelämään ja löytää itsestäni taas sen tyypin, jonka huomio ei mene aina ensisijaisesti lapsiin. Haluan myös saada kesämökin valmiiksi, vaihtaa isompaan autoon ja löytää parin vuoden sisällä joko hyvän tontin tai hyvän talon. Haluan siis myös voittaa lotossa.



Kesä <3, mökki <3

Pelkään:
Niitä ruuhkavuosia, huih. Tietenkin koska olen (hysteerinen) äiti, pelkään myös aika ajoin sellaisia ihan päättömiä juttuja. Näen vaikkapa silmissäni miten Kakkonen lähtee tippumaan rappusista pää edellä alas eikä enää liiku. Eikö olekin mukavaa, ja järkevää? Ennemmin voisi vaikka pelätä jotain realistista, kuten että Ykkönen napauttaa Kakkoselle päähän reiän kuulakärkikynällä. Koska sellaista se teki esimerkiksi tänään. Normaaliolotilassa en tosin pelkää aktiivisesti lasten menettämistä mutta tottakai oman lapsen onnettomuudet on se isoin pelko mitä voi olla. Pelkään myös omaa jaksamista ja parisuhteen tilaa kiireiden lisääntyessä ja elämäntilanteen jatkuvasti muuttuessa. Ehditäänkö me vielä joskus vain olla me? Edellisiin kohtiin liittyen pelkään nykyään myös vähän taloudellista kestävyyttä, isoja lainoja ja suuria kuluja.

Siinäpä se, viiden vuoden kehityskatsaus. Olipa aikamoinen muistelo- ja analyystrippi, voin lämpimästi suositella kaikille! Siispä jos kommentoit tähän kirjoitukseen, saat minulta vastaavasti iän, jota voit halutessasi muistella. Haaste heitetty!

Sain Veeralta iän. On aika muistella hetki, minkälaista elämä oli viisi vuotta sitten. vähän jännittää jo etukäteen! Kun olin 25: Asuin:...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

39 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kuin neljä marjaa

keskiviikko 20. helmikuuta 2013 Valeäiti 7 Kommenttia

Eräässä kantakaupungin leikkipuistossa kohdataan aina välillä melko hauska näky. Kaksi vaahtosammutinta samanlaisissa migreenihaalareissa, samanlaisissa vaunuissa pikkuveljet samassa moodissa (unessa tai sen kaltaisessa koomassa) ja melkein samanlaisilla takeilla varustetut äidit vieressä ihmettelemässä.

Tänään meidät erotti toisistamme vain Ykkösen vaatimalla vaatimat "silmälasit", aurinkohan kuitenkin melkein paistoi kun kotoa lähdettiin.

Terveisiä taas sille mamalle, jolla on myös samanlaiset silmälasit kuin mulla. On sulla hyvä maku.









Eräässä kantakaupungin leikkipuistossa kohdataan aina välillä melko hauska näky. Kaksi vaahtosammutinta samanlaisissa migreenihaalareissa, s...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

7 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kaipuu (näennäisesti) huonompaan

maanantai 18. helmikuuta 2013 Valeäiti 15 Kommenttia


Alan olla aika kyllästynyt valinnanvapauteen. Kun pitäisi valita itse musiikkinsa, televisio-ohjelmansa, kuntoiluvälineensä ja -aikansa, uutisensa, bloginsa, vaatteensa ja sämpylänsä. Kaikki pitäisi tuunata, kustomoida tai vähintään personoida itse. Ja jos ei voikaan muokata tuotetta, on se kuitenkin valittava noin tuhannen joukosta. Ostaisiko rasvatonta, sokeritonta, kaura- vai soijapohjaista, suomalaista, ulkomaista vai kenties teennäistä jugurttia?

Ihan tosi kyllästynyt olen ammattilaisen leikkimiseen. Tiedättehän, jokainen päätös on tehtävä itse: minkälainen väri laitetaan tukkaan? Minkälainen leikkaus tähän hääpukuun? Mikä alku-, pää- ja jälkiruoka? Paahdetaanko leipä, montako senttiä ja mitä laatua, mitä kasviksia otetaan ja entä ne kastikkeet? Minkäväriset kaakelit ja tuliko sitä äänieristystä? En minä tiedä, en ole suorittanut alan tutkintoa.

Kaipaan kolmen kanavan mallia, ja vielä sitäkin enemmän hyvää toimittamista. Sitä, että joku on puolestani kahlannut läpi mahdottoman tieto- ja viihdykesuon, ja valinnut sieltä minulle sopivat otokset sekä asetetellut ne mielenkiintoiseen, järkevään ja miellyttävään järjestykseen. Että voisin mennä nukkumaan tietäen, että olen saanut kaiken oleellisen tiedon ja kauneimmat tapetit nähdäkseni.

Kaipaan sitä tuskaa kun radiosta tulee Jesse Kaikurantaa ja telkkarista Salkkarit. Että joskus ei vain löydy parempaakaan ja on odotettava seuraavaa.

Niinä päivinä, kun omien alushousujen valinta tuntuu vaikealta, inhoan Netflixiä, Spotifyta, Amppareita, nettiä ja sieltä ihan erityisesti Pinterestiä.

Hesari on jo tilattu, radio laitettu soimaan. Irtokarkit valitsen kuitenkin jatkossakin ihan mielelläni.








Alan olla aika kyllästynyt valinnanvapauteen. Kun pitäisi valita itse musiikkinsa, televisio-ohjelmansa, kuntoiluvälineensä ja -aikansa...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

15 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kootut selitykset

sunnuntai 17. helmikuuta 2013 Valeäiti 26 Kommenttia

On niistä lapsista tiedättekö ihan tosi paljon hyötyäkin. En ole ikinä elämässäni nauttinut yhtä suuresta tekosyiden varastosta kuin nyt. Kas näin:

Myöhästyminen (5-50 min)
Selitys: Sori, Kakkonen veti just lähdön hetkellä nipat / Ykkönen ei suostunut pukemaan / Oli kato vähän tilanteita.
Totuus: Notkuin netissä, join kahvia ja venytin uloslähdön tuskaa niin pitkään kuin vain pystyin. Lapset eivät ole oikeastaan koskaan olleet myöhästymisen syy, ihan omaa saamattomuutta saa syyttää.

Äitiä vähän väsyttää
Selitys: Ei tarvita. 60-vuotissynttäreillä tädit hymisevät empaattisina kun äiti-ihminen laahustaa päiväunilta kahvikupin hellään huomaan. Kaikki surkuttelevat mielessään yövalvomisten rankkuutta.
Totuus: Äiti-ihminen istui pari yötä sitten klo 03.30 kebabilla. Iskender, nam.

Syntymäpäiväkortti on susiruma
Selitys: Ihan itse tehtiin lasten kanssa, katso kuinka Kakkonenkin teki tähän viivan!
Totuus: Ihan itse yritin lasten nukkuessa, vituiks män.

Lapsella on liian pienet ja aika rumat vaatteet
Selitys: Se valitsi itse vaatteensa, iso tyttö.
Totuus: Olin ajatellut, ettei mennä sisään ja vaatteilla ei ole siten mitään väliä. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, samasta syystä mulla ei ole rintsikoita ja sukatkin on eiliset.

Ruokapöytä ei ole katettu
Selitys: Lapset saattaisi rikkoa astiat, jos ne olisi jo esillä.
Totuus: Minä saattaisin rikkoa astiat. Enkä edes oikeastaan jaksa vaivautua tätä porukkaa varten.

Emme pääse juhliin
Selitys: Flunssa menee aina läpi ja vatsataudilla saa pitkän radiohiljaisuuden.
Totuus: Antakaa mun olla hetki yksin.

En vastaa puheluun
Selitys: Lapset nukkuu
Totuus: Mulla ei ole just nyt mitään sellaista sanottavaa, johon ei kuuluisi sanat "kakka", "älä" tai "ihan kohta".

Pölypallot pyörii jaloissa ja telkkarin jalkaan jää kädenjälki
Selitys: Ei tosta siivoamisesta oikein tule mitään kun nämä pyörii jaloissa
Totuus: Olemme laiskoja ja epähygieenisiä.

Ei tänään kulta
Selitys: Väsyttää, se hedari, ja mitä jos ne herää
Totuus: Libidoni on about yhtä iskussa kuin tuo nurkassa hiljaa kuoleva fiikus. Lisäksi: Antakaa mun olla hetki yksin.

Ja sinä, joka nyt luit tätä ja havaitsit hälyttäviä yhtymäkohtia meidän suhteeseemme, älä hermostu. En minä sinulle vain koskaan.


On niistä lapsista tiedättekö ihan tosi paljon hyötyäkin. En ole ikinä elämässäni nauttinut yhtä suuresta tekosyiden varastosta kuin nyt. Ka...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

26 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Fiilistelyä ja yksi kysymys

lauantai 16. helmikuuta 2013 Valeäiti 44 Kommenttia

Juuri nyt fiilistelen sitä, että istun kotona Insinöörin kanssa kahdestaan aamiaisella. Herranjestas miten ihanaa! Laatuaikaa. Ihan sama, että ollaan kumpikin omalla koneellamme, jotenkin on helpompi hengittää ja olla taas tiimi, kun ei tarvitse samalla komentaa yhtä, vahtia toista ja tunkea puuroa jonkun suuhun. Tästä lisää ehkä joskus myöhemmin, keskitytään nyt siihen että on mahtava olo ihan supersuperkivan illan jälkeen. Illan, joka sisälsi uusien silmälasien oston (!), piiiiitkän kaavan illallisen ihanan ystävän kanssa ja loppuun vielä (maltillisesti) ihan rehellistä baarielämää kebabeineen. Mahtavaa. Taas kerran isot kiitokset isovanhemmille!

Sitten siihen kysymykseen. Mainitsemani haave personal trainerista on käymässä toteen. Insinöörin lahjaideariihi on tehnyt huikeaa työtä, ja keksi sponssata 30-vuotislahjaksi PT-palveluita. JEEE!! Olen oikeasti vuosikaudet haaveillut sen kokeilemisesta, että miten paljon itsestään saisi irti, kun joku oikeasti tsemppaa, neuvoo ja vähän vahtii. No nyt se selviää, niin siistiä. Todennäköisesti (toivottavasti) saan samaan syssyyn lisää painoa ja paremmin toimivan selkärangan.

Sillä siitä tässä on ensisijaisesti kyse: haluan olla terve, toimiva ja kivuton myös siellä näyttöpäätteeni äärellä (hence the eyeglasses). Haluan myös pystyä nostamaan lapseni syliin vielä ensi vuonnakin, kun jo nyt on tilanteita, joina en pysty laskemaan Kakkosta pinnasänkyyn "tiputtamatta". Ensi viikolla (iik) alkava kymmenen kerran valmennus kulkeekin minun mielessäni nimellä "Projekti Ranka".

Kun tähän blogin kirjoittamisen makuun on päästy, aloin miettiä että tämä projekti ansaitsisi omaa palstatilaansa. Ainakin itseäni varten olisi tärkeää kirjata ylös alku- ja väliaikatilanteita painon ja mittojen suhteen, mahdollisesti jotain huomiota / reseptejä ruokavalion kohentamisen osalta ja varmasti myös treenifiiliksiä. Kun tavoitteena on kerrankin tehdä kehittyvää ja tuloksellista (sali)harjoittelua, täytyy sitä myös mitata ja seurata. Teen sen siis seurantaa joka tapauksessa, ja jäljelle jää enää kysymys: Kiinnostaako tämä teitä ollenkaan? Nähdäkseni voisin joko kirjoittaa näitä juttuja ihan päiväkirjana oman koneen uumeniin kuolemaan tai aloittaa koko hommalle oman julkisen blogin tai sitten kirjoittaa niitä tänne jollakin selkeällä tunnisteella vaikka kerran viikossa, jolloin halukkaat voi skipata sen helposti kokonaan.

Whaddayathink? Laitetaanko tulemaan vai pidänkö turpani kiinni ja kärsin hiljaa yksin? :)

Tällä saatteella ihan mahtavaa lauantaita kaikille muillekin, me lähdetään nyt niiden kahden ihanan palleron luo.


Juuri nyt fiilistelen sitä, että istun kotona Insinöörin kanssa kahdestaan aamiaisella. Herranjestas miten ihanaa! Laatuaikaa. Ihan sama, et...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

44 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Paljastavat Google-haut

perjantai 15. helmikuuta 2013 Valeäiti 21 Kommenttia

Sehän on jo vanha vitsi, millä hakusanoilla vaikkapa blogeihin päädytään. PeNa ihmettelee edelleen, missä ne aina haetut Hai-saappaat on, minä nauran sille että joku jäi tänne oleskelemaan haettuaan "lapsiperhe-elämä on kamalaa".

Mutta nyt keksin vielä ehkä paremman potentiaalisen Google-listauksen: millä hakusanoilla minä haen. Täytyy ehkä ruveta pitämään kirjaa! Viimeisimpien muistamieni hakujen perusteella olen:

Harrastanut lasten tauteja:
  • Kuumeraja vauva
  • Pikkujätti Kamppi
  • Lastenklinikka päivystys
  • Babyhaler
Tehnyt ruokaa: 
  • Liian löysä kuorrute
  • Uunilohi
  • Makaroni-martta
  • Lanttu alle 1-vuotias
  • Maidoton makaronilaatikko
Haaveillut omasta elämästä: 
  • Leikkikerhot / toiminta / kerhot (eikä silti löytynyt vaihteenkaan kautta)
  • Lasten tanssitunnit helsinki
Haaveillut muuten vain: 
  • Personal trainer helsinki
  • Gran Canaria (kuvahaku)

Ja viimeisimpänä temppuna oli äkillinen äitihetki, jona yritin askarrella:
  • Helppoja muovailuvahahahmoja
  • Mustarastas
  • Muovailuvahatahrojen poisto
  • Myrkytystietokeskus info
Alla näkyy sama kuvina, ensimmäinen muovailuvahakokeilu. Kuten voinette päätellä, Ykkönen toivoi vaatimattomasti että tekisin Mustarastaan. Sitä ennen Ykkönen oli itse tehnyt Krokotiilin (jolla oli napa, häntä, pyrstö ja porkkanasilmä) sekä Kasan, minä olin keskittynyt valokuvaamiseen ja Kakkosen hengissä pitämiseen.

Ja jos oikein tarkkaan katsotte, huomaatte että myös Mustarastas sai itselleen vielä toisen pyrstön, jossa oli luonnollisesti myös porkkanasilmä. 





"Tässä on napa"






Sehän on jo vanha vitsi, millä hakusanoilla vaikkapa blogeihin päädytään. PeNa ihmettelee edelleen, missä ne aina haetut Hai-saappaat on, mi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

21 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kallis univelka, osa sata

torstai 14. helmikuuta 2013 Valeäiti 19 Kommenttia

(Teksti sisältää yhteistyölinkkejä, merkitty tähdellä *)

Nyt voi lähteä mopo käsistä. Ensinnäkin, iiiihanassa Finnish Design Shopissa* saa vain tänään -20% (sähköisestä) lahjakortista. Eli jos haikailit jotain ostettavaa, tänään kandee ostaa sillä summalla itselleen lahjakortti, jonka voi käyttää sitten saman tien ostokseen. Ja koska tämä on blogi, mainostan että "blogihylly" String system* on siellä myös tällä hetkellä -15%. En ole kyllä itse sellaista ostamassa, mutta jos vaikka jotain muuta ihan pientä vielä..

Toinen kallis juttu on se, että edellisen postauksen kommentteihin on tullut vaikka mitä ihania vinkkejä nettilastenvaatekauppoihin. Babyshop* nyt on vanha tuttu, mutta vähän edullisempaa hintaluokkaa edustaa ainakin minulle ihan tuntematon ja heti rakastumisen kohde Next (kuulemma väljät koot). Muita hyviä, osin multa unohtuneita vinkkejä oli ainakin Cos, Pomp De Lux, DPAM (liike Helsingin Kampissa, mutta saa tuoltakin tilattua), Gap ja Facebookissa toimiva itsetehtyjen vaatteiden ostopalsta. Tässähän tämä päiväuniaika sitten meneekin. Että kiitos vain kaikille vinkkaajille!

Koska kyllähän se on aivan käsittämättömän fiksua jättää päiväunet väliin ja syödä sen sijaan pullaa samalla kun roikkuu netissä luottokortti kädessä. Idiootti.


(Teksti sisältää yhteistyölinkkejä, merkitty tähdellä *) Nyt voi lähteä mopo käsistä. Ensinnäkin, iiiihanassa  Finnish Design Shopissa*  s...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

19 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tytöstä naiseksi kuudessa sentissä

keskiviikko 13. helmikuuta 2013 Valeäiti 67 Kommenttia

Tämä ei ole varmaan millään tavalla uusi aihe, tai edes kovin mielenkiintoinen. Mutta tämä, niin kuin kaikki muukin tässä blogissa esiintyvä, osui silmiini ja mielenkiintoni kohteeksi nyt, kun se kosketti omaa elämääni. (Lisäksi tämä juttu on varmasti taas yhdestä näkökulmasta, liian kapeasti mietitty, vähän ontto ja vailla oikeita todisteita. Minkäs minä sille voin, ettei netistä löytynyt tarpeeksi raflaavia kuvia, etteköhän te kaikki tähän ongelmaan törmänneet ole kuitenkin saman kaupassa huomanneet.)

Kävin jokin aika sitten Lindexissä, tuossa lastenvaatteiden mekassa. Sieltä on aina löytynyt hauskoja kuoseja, reippaita värejä ja kohtuullisen hyvää laatua alhaisin hinnoin. Tosi moni Ykkösen vauva-ajan suosikeista (tietty mun, ei lapsen) on Lindexistä kotiin kannettuja. Henkkamaukka ei jostain syystä ole ihan samalla tavalla kolahtanut, siellä on ehkä ollut liian "oikeita" vaatteita raikkaiden ja hauskojen vauvavaatteiden sijaan. Siellä on sitäpaitsi jo tosi pienille tytöille oksennettu Hello Kittyt kaiken päälle.

No sitten siihen kuuteen senttiin. Ykkönen on ottanut taas jonkun kasvuspurtin ja venähtänyt vaatekoossaan jo melkein metristen puolelle, 98 senttiin. Sitä seuraa muutos, joka oli kyllä aistittavissa siellä vaatekoon 92 kohdallakin. 

Sillä pyörittyäni siellä Lindexillä vartin verran ympyrää tajusin olevani vauvojen osastolla, josta ei enää löydykään isolle tytölle vaatteita. Käännyin ympäri ja kohtasin glitteripuumat. 

Koossa 86 saa katsokaas tälläistä kamaa: 

Tätä saa kyllä isommassakin koossa,
mutta kuvastaa mun mielestä hyvin Lindexin kivoja vaatteita.

ja koossa 92 alkaen tälläista: 



Nyt on siis valittava, onko tyttöni Disney:n sponssaama ällöhattaraprinsessa, vai varhaisesti kypsynyt puuma. 

Poikien puolella ei muuten mene kovinkaan paljon paremmin, ne kun joutuu jo varhaisesta iästä opiskelemaan Oxfordissa ja pelaamaan tennistä. Tai sitten niiden pitää valita, onko ne Salama McQueenin vai Captain American (seriously, Suomessa?) jengissä. 




Tytöistä poiketen pojat ei ole vissiin menossa baariin, kun hirveen vähän on näkynyt sellaista heruttavaa p****haukkaa Stigg-laseissa. Sitä odotellessa.

En minä niin kukkahattuinen ole, etten kuvittele lasteni hihkuvan innosta, jos tuon niille jonkun tutun piirrossankarin paitaan painettuna kotiin. Nyt jo Serkkupojan vanhat ängi böödit (joista en tiennyt Ykkösen mitään tietävän) on kova juttu. Ja ihan varmaan löydän itseni kävelemästä kesällä coolin tunikabeiben vierestä. Mutta mitä jos kuitenkin haluaisi vielä hetken pitää ton lapsen lapsena, ja ostaa sille kivoja pallovaatteita tai riehakkaita örkkimönkiäisiä, mitä pitää tehdä? 

Onko sitten suunnattava sinne Lehtiöfirmaan? Joka muuten uusimmassa kirjeessään mainostaa upeaa tuote-etua. Liberoltahan se on, eikä ne kerro mitä, mutta ei se varmaan ihan yhtä mahtava voikaan olla kuin se lehtiö.

Pänniikö ketään muita nämä prinsessat, kissat ja sateenkaaren väriset ponit tyttöjen vaatteissa? Entä glitterileggarit leopardikuosisen mekon kanssa? Ja jos, niin kertokaa mistä niitä kivoja babyvaatteita sitten voi ostaa noille isoille pienille tytöille? 

Kaikki kuvat on pöllittylainattu Lindexin ja Henkkamaukan sivuilta. 

EDIT: Kiitos ihanien vinkkienne täältä nyt pesee hyviä osoitteita kaikille niille, jotka eivät haluakaan ostaa NallePuhia tai lorttokamaa:

  • Babyshop*: Kivoja merkkejä Mini Rodinista lähtien, mutta suurin osa aika kallista kyllä. Samoja merkkejä löytyy muuten myös Metsolasta.
  • Next: Ihania printtejä ja värejä, sekä romanttista että graafista. Brittikauppa, jossa kuulemma väljät koot. 
  • Boden: Palloja, raitoja ja värejä briteistä, very nice! Hintataso vähän kalliimman puolella.
  • Tea Collection: Romanttista ja värikästä, ekasta ostosta -15% ale 
  • Cos: Netissä ei lastenvaatteita, mutta kannattaa käydä liikkeessä katsomassa. Vähän kalliimpia mutta superhienoja.
  • Pomp De Lux: Ärsyttävä myyntikonsepti ja laatu vaihtelee (tosin hyvä laatu on sitte tosi hyvä), mutta kannattaa mennä jos joku pitää kutsut! 
  • DPAM: Värikästä, aikuismaista mutta ei seksikästä. Liike Helsingin Kampissa, mutta saa tuoltakin tilattua)
  • Gap: Kivaa peruskamaa, hyvää laatua. Plussaa ilmaisesta ja nopeasta toimituksesta. Pienet koot. 
  • Uniqlo: (USA) kivoja perusvaatteita, hyvä laatu, alhainen hinta. Pienet koot.
  • Osastolta retroa, vähän hippiä ja taatusti värikästä löytyy Metsola, T
  • Lisäksi Facebookissa toimii itsetehtyjen vaatteiden ostopalsta
Listaa päivitetään uusien vinkkien myötä!

Tämä ei ole varmaan millään tavalla uusi aihe, tai edes kovin mielenkiintoinen. Mutta tämä, niin kuin kaikki muukin tässä blogissa esiintyvä...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

67 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Oma tunti jokaiselle

tiistai 12. helmikuuta 2013 Valeäiti 0 Kommenttia

"Haluun äidin kanssa tanssitunnille!", se on nurissut jo viikkoja. Koska aikuisten HipHop-tunti voisi olla vähän raju tollaiselle hitaita piruetteja pyörivälle paperinukelle, ilmoitin sen lasten tunnille. Sitten kuulin, että sinne pitää mennä ilman vanhempia. O-ou.

Vielä omalle tunnille juostessani stressasin: "viedään se kokeeksi ja jos ei suostu jäämään niin sitten vaan hengailette siellä sen mun tunnin ajan". Eihän meidän pieni ujo tyttö voi suostua jäämään sinne, tuntemattomien frillaprinsessojen ja jonkun tädin seuraan.

59 minuuttia myöhemmin juoksin hiessä omalta tunniltani tarkistamaan tilannetta. Toisesta salista löytyi karusellinen punaposkisia prinsessoja ihan hirveällä riemunkiljunnalla ryyditettynä. Neitien saattajat, Isit, mummit ja papat pyöritti karusellia, ja eräs pikkuveli kikatti vähintään yhtä innoissaan sen reunalla. Huokaisin helpotuksesta kun tajusin, että ne olikin päästäneet isin sinne sen mukaan.

Ja pah.

"Tosi reippaasti oli Ykkönen meidän kanssa koko tunnin, ei edes ihmetellyt mihin isi jäi!", kertoi opettaja X, jonka nimeä en edes tiedä (miten tolla eilen syntyneellä kääröllä voi olla jo sellaista elämää, joista me vanhemmat ei tiedetä mitään?).

...sitten itkettiinkin vartti sitä, että tanssitunnilta piti lähteä pois.

Päivän opetus 1: Ei se ole enää niin pikkutyttö, ei se ole enää ujo.

Päivän opetus 2: Älä siirrä omia (typeriä) uusien paikkojen pelkojasi lapsellesi.

Päivän opetus 3: Vitsi tanssiminen on kivaa.


"Haluun äidin kanssa tanssitunnille!", se on nurissut jo viikkoja. Koska aikuisten HipHop-tunti voisi olla vähän raju tollaiselle ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Makaroni-Martta, osa 3

maanantai 11. helmikuuta 2013 Valeäiti 14 Kommenttia

Maanantai: 
Makaronilaatikko

Tiistai: 
Pestokana-riisivuoka

Keskiviikko:
Uunikala ja juurekset 

Torstai: 
Porkkana-vuohenjuustokeitto

Pizzaperjantai: 
Italialainen lihalajitelma, paprika, 
valkosipuli (tomaattikastikkeessa), 
mozzarella, artisokan sydän

Lauantai: 
(Lounas kaupungilla) 
Jauheliha- ja kanatortillat

Sunnuntai:
Uuniperunat katkaraputäytteellä

****

Olkaa hyvät. (Ohjeet tarvittaessa).

EDIT: Sitten niitä ohjeita. Näistä suuri osa on alkuperäisen Makaroni-Martta ketjun ansiota tai inspiroimaa, kreditit annettu tarvittaessa. Suosittelen tutustumaan tohon ketjuun, itselle sieltä tulee aina uusia ohjeita tai ideoita! Ketjuun saa toki lisätä vielä omaakin antia, emme pahastu :) 

***
Saara kommentoi ketjuun aikanaan ihanalla reseptillä:


Ihana porkkana-vuohenjuustokeitto (neljälle)
800 g porkkanaa
1 sipuli
3 rkl oliiviöljyä 
9 dl kasvislientä
1 prk (125 g) vuohentuorejuustoa (esim. se neliskulmainen purkki)
suolaa (vähän, kasvisliemestä tulee aika paljon), pippuria, timjamia (n. rkl), vähän persiljaa tai kirveliä (mulla ei ollut kumpaakaan, ei tuntunut missään)

Kuori ja paloittele porkkanat pieniksi. Kuori ja kuullota sipulit öljyssä kattilassa, kunnes sipuli pehmenee. Lisää kasvisliemi ja porkkanat. Kiehauta seos ja vähennä lämpöä keskitasolle. Keitä kannen alla n. 20 min tai kunnes porkkanat on pehmeitä. Lisää tuorejuusto ja soseuta. Mausteet perään ja mahd. paahdettuja leipäkuutioita/kurpitsansiemeniä päälle kun tarjoilet.

***
Ja se pestokanariisi-vuoka on yllättävää kyllä, ihan oma lonkalta heitetty tuotos. Ohjekin on sen mukainen, toivottavasti tekin onnistutte vahingossa :D

Pestokana-riisivuoka (neljälle)
n. 450g kanaa suikaleina tai fileinä (maustamatonkin riittää)
Neljän hengen annos riisiä, mitä sitten haluatkaan käyttää
Vettä riisin ohjeen mukaan miinus yksi desi
Pestoa
Pippuria
(Soijakastiketta)
(Halutessasi fetaa tai vuohenjuustoa)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Heitä kaikki kamat sekaisin vuokaan, ja lusikoi päälle pestoa oman maun mukaan. Noin 2-3 ruokalusikallista on varmaan aika kohtuullinen määrä. Jos teet pienille lapsille, laita maltillisesti pestoa ja pippuria, muuta ei tarvita. Jos aikuisille, heitä sekaan vielä vaikka soijakastiketta ja joko fetaa tai vuohenjuustoa. Peitä vuoka foliolla ja anna olla uunissa vähintään tunti, kahdessa saat jo mehevää makua. Jos nestettä tuntuu olevan liikaa, ota folio loppuvaiheessa pois.

Tämä ruoka on siitä nerokas, että se toimii millä mausteilla vain. Kunhan heität sen folion päälle ja annat olla k a u a n uunissa. ÄITI design:in jättämä ohje inspiroi mulle tästä toisen yltiölempparin: sama setti mutta nesteenä tölkki kookosmaitoa ja mausteina chilitahna. Mums. Nyt kun tätä mietin niin päälle voisi heittää vielä lopuksi korianteria...

Maanantai:   Makaronilaatikko Tiistai:  Pestokana-riisivuoka Keskiviikko: Uunikala ja juurekset  Torstai:  Porkkana-vuo...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

14 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tee-se-itse kasvonaamio

sunnuntai 10. helmikuuta 2013 Valeäiti 6 Kommenttia

Valeäidin suosittu vinkkisarja saa pitkästä aikaa jatkoa!

Sunnuntaithan on ihmisen parasta aikaa: perjantaista aiheutuneet krapulat on jo lusittu, pahimmat kotiaskareet on hoidettu ja maha on täytetty mummilan ruoalla, kahdella jälkiruoalla tietenkin. Ainoana pienenä ongelmana on juuri mainittu ylensyöminen sekä -juominen, ja niistä aiheutunut turvotusolotila.

Eikä joka martan kaapista tietenkään löydy sen vertaa kauneustuotteita, että saisi jotain kasvohoitoja toteutettua. Itsehän edustan tällä hetkellä sellaista ihmistyyppiä, joka A) hävitti puolet meikeistään, B) ei tiedä missä käytti niitä viimeksi eikä siten osaa niitä etsiä ja C) on pärjännyt oikein hyvin ilmankin niitä.

Hyi minua siis. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, kyllä minä nyt yhden kasvohoidon aina kotona suoritan! Se menee nähkääs näin:

1. Poista kaikki viimeviikkoiset mahdolliset meikit pyyhkimällä naamasi lähimpään vastaan tulevaan rättiin. Mikäli rätissä on jo entuudestaan esim puklua, pissaa tai räkää, ei haittaa! Niistä saat ravitsevia, luonnon mukaisia rasvoja ja happoja.

2. Aseta itsesi mahallesi matolle makaamaan. Luoksesi konttaava limainen vauva hoitaa hyvin (liukastetun) kuorinnan, kun yrität paeta limahyökkäystä kääntelemällä naamaasi karvamattoa vasten.

3. Lopuksi voit asettaa kasvoillesi rauhoittavan ruisnaamion, jonka ainekset löydät varmaankin kaapistasi tai lähimmästä kaupasta. Naamio on kaksivaiheinen, ensimmäisessä vaiheessa tehdään vielä kevyt mikrokuorinta, seuraavassa elvyttävä kosteutus. Ykkönen tässä demonstroi naamion käyttöä ensimmäisessä vaiheessa:



Iloisia kasvohoitohetkiä kaikille!


Valeäidin suosittu vinkkisarja saa pitkästä aikaa jatkoa! Sunnuntaithan on ihmisen parasta aikaa: perjantaista aiheutuneet krapulat on jo ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kakkonen 11kk

Valeäiti 14 Kommenttia

Pitikö sitä leikkiä normaalia työssäkäyvää aikuista? Note to self: Ei ne afterworkit sovi silloin kun workina on vähän nukkuminen. Eilinen meni siis äitiä vähän väsyttää - moodissa, mutta tänään olen taas jokseenkin elävien kirjoissa. Eilen oli kuitenkin kuulemma 9. päivä eli Kakkonen täytti 11kk, onnea palleroinen! Tämähän on sinänsä ihan kamala huomio, että sen mukana tulee kuukausi armonaikaa ennen synttärijuhlia ja vauvavuoden taakse jättämistä. Tällä kertaa olen siitä jopa vähän haikea, taaperot on ihania mutta kyllä (helpoissa) vauvoissakin on puolensa.

Sen kummemmitta puheitta, katsotaanpas taas miltä meidän pikkuburrito näyttää himpun vajaa yksivuotiaana.

Kakkonen 11kk:
  • Seisoo ilman tukea. Aika pitkään ja aika vakaastikin jo, leikkien samalla vaikka lelulla. Osaa myös mennä tästä kyykkyyn ja takaisin ylös, ja tänään on näyttänyt tosi paljon siltä että harkitsee jo sitä ekaa askeltaakin. Kävelee jo täysin sujuvasti tukea vasten, myös vain yhden käden varassa ja käännöksiä tehden.
  • Kiipeää. Ihan niin kuin siskonsa, suurin vetovoima näyttäisi olevan ylös-, ei eteenpäin. Kaverin löytää seisomasta uunin vetolaakon kahvan päältä ja pikkujakkaralta tai sitten se istuu muina muina miehinä parven rappusten alimmalla portaalla. Yritys on myös kova päästä seisomaan potan sisään, mutta koska sinne kaksi jalkaa on vähän liian paksut, hyvänä kakkosena on taaperokärry. Miksi kävellä sillä kun voi seistä sen sisäpuolella ja tanssia?
  • Osaa avata lipastojen laatikot ja kaappien ovet. Crap.
  • Vetää ruokaa kaksin käsin, pinsettiotteella ja lusikalla. Paitsi silloin kun ei syö mitään. Kymppikiloa ei vieläkään ole mennyt rikki, tähän varmaankin osin allergiat vaikuttaa. Allergioita alkaa olla jo pitkä lista, toistaiseksi maidon lisäksi ainakin muna, kala, tomaatti ja porkkana vetää luonnon omat poskipunat paikoilleen. Veikkaan että vehnäkin saattaa olla pahiksena. Onneksi nämä ei kuitenkaan liikaa näytä haittaavan. Juo mukista autettuna ja nokkamukista itse. Hampaita on seitsemän.
  • Nukkuu yhdet päikkärit suunnilleen klo 12-14, jos ei olla liikkeellä autoilla tai vaunuilla. Nukahtaa käytännössä itse maitotonkan juotuaan (vaatimattomat 2,5dl) ja posottaa usein 1,5h tai pidempääkin. Yöunille simahtaa kahdeksan ja yhdeksän välillä, joskus myöhemminkin jos ne ylimääräiset päikkärit on löytäneet miehen. Ja saisinko niitä fanfaareja: nukkuu usein yön läpi heräten vasta seitsemän aikoihin. Ja jos vähän ynähtääkin, kevyt silitys nukuttaa uudestaan uneen. Tämä niinä päivinä kun mahassa ei paina pahat allergiat. I like. 
  • On siirtynyt maitobaarin vakioasiakkaasta pullomieheksi. Sujuvasti, kitinöittä ja vaivatta. Miksi tein taas tästä niin vaikean päätöksen, kun tiesin että elämä helpottaa superisti. Ah.
  • Ei puhu vieläkään, mutta kuka mitään sanoja tarvitsee kun voi kiljahdella niin kuin dinosaurus, murista niin kuin karhu tai osoitella haluttuja kohteita vaativasti määkien kuin suomalainen Teneriffalla.
  • Alkaa vaikuttaa yhä enemmän älylliseltä olennolta. Ymmärtää selkeästi puhetta paljonkin, ja joskus jopa tottelee sille annettuja käskyjä. 
  • Rakastaa sukkia. Omia, siskon, äidin, isän, puhtaita, likaisia, märkiä, kuivia. Kaikki käy ja suuhun menee.
  • Rakastaa myös kaukosäätimiä, kännyköitä, hammasharjoja, legoja, Late Lammasta, tanssia, laulua ja portaita. Kiipeää portaita ylöasalas samalla ilkikurisesti kikattaen, ja istahtaa lopuksi rapun reunalle niin kuin isot pojat. 
  • On vieläkin epätodellisen ihana, iloinen seuramies, joka viihtyy jopa lääkärissä. En tiennytkään, että lapsen korviin voi katsoa ilman että tyypistä pitää edes kiinni, saatika väkisin kolmen ihmisen voimin. Tai että sen sormesta voi ottaa verikokeen ilman itkua. Kumma tyyppi.
Jos tätä asiaa muuten katsoisi kehityskeskusteluna, olisi varmaan bonarien paikka. Viime katsauksessa oli selkeinä kehitystavoitteina imetyksen vähentäminen (check), yöunien parantaminen (check) ja päiväunien vähentäminen yhteen (check).








Kyllä mun täytyy taas kerran tähän kirjoittaa että Kakkonen sinä olet ihana. Me tykätään susta aaaaaaivan hurjan paljon. Pysy aina pikkuveljenä!

Pitikö sitä leikkiä normaalia työssäkäyvää aikuista? Note to self: Ei ne afterworkit sovi silloin kun workina on vähän nukkuminen. Eilinen m...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

14 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.