Valeäidistä tuli taapero

perjantai 25. tammikuuta 2013 Valeäiti 18 Kommenttia

Joskus jatkuvasti tulee tehtyä pieniä aivopieruja valtavia idioottitemppuja. Tahattomasti päästellen, vaikka pidätelläkin voisi. Voisi esimerkiksi omasta blogistaan tarkistaa, milloin se ihan ensimmäinen kirjoitus tulikaan tehtyä, eikä keksiä päästään että se taisi olla noin 27. tammikuuta. No ei ollut.


Se olikin 21.1., kuten yllä näkyy ja koneen kalenterin mukaan se päivä tämän vuoden mallia oli ja meni. Joten hieman myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut itselleni, hurraa!

En oikein tiedä, miten tätä vuotta voisi muistella ja referoida ilman, että käyttää liian montaa ylisanaa tai hihkuu liian kovasti pikkulapsen omaisesti innosta. Siksipä en aio niitä edes välttää, vaan pompin täällä rehellisesti tasajalkaa ja hymyilen kuin juuri keksin saanut idiootti.

Siitä on siis jo (reilusti yli) vuosi, kun päivitin päivän viidennen statuksen Facebookiin ja mietin, että olisipa kiva kirjoittaa jonnekin vähän pidempiä tekstejä. Mietin ajatusta hetken, päivitin vielä kuudennen kerran ("harkitsee vakavissaan blogin aloittamista, somebody stop me!") ja ryhdyin toimeen. Pari tuntia myöhemmin valmiina oli blogipohja, nimi, taustakuva ja ensimmäiset kolme tekstiä. Täysin tapojeni vastaisesti nukuin päätöksen yli yhden levottoman yön, ja heti aamusta painoin julkaise-nappia. Aloitin tietämättäni elämäni rakkaimman harrastuksen.

Vuoden aikana olen harjoitellut kirjoittamista, tallentanut muistoja, vaihtanut mielipiteitä, saanut vertaistukea, tarjonnut muille lohtua, löytänyt uusia blogeja, saanut uusia ystäviä, ärsyttänyt monia ja välillä varmaan vähän itsekin hävennyt. Mutta enimmäkseen olen häkellyttävän tyytyväinen omiin juttuihini, jos ei muuten niin muistojen muodossa. Yllättävän usein löydän koneen ääreltä itseni tai Insinöörin, lukemassa vanhoja juttuja tippa silmässä tai naurua pidätellen. On tässä aikamoinen vuosi ollut, hyvässä ja pahassa.

Eilen sain vihdoin asennettua myös sen Google Analyticsin blogia mittaamaan. Ensimmäisen luvun nähtyäni iski hetkellinen paniikki. Olin nähkääs tulkinnut bloggerin tilastoja väärin, ja ajatellut että täällä on se 150 tilaajaa ja muutama muu satunnainen, yhteensä siis ehkä kolmisen sataa lukijaa. No niitä oli pelkästään eilen lähes kaksituhatta. Siis kaksituhatta eri ihmistä kävi täällä eilen. Se on ihan huikea luku, josta olen samanaikaisesti iloinen, ylpeä ja kauhuissani. Silti jokainen uusi naama tilaajajoukossa, jokainen uusi like-napin painallus ja jokainen uusi kommentti saa minut edelleen yhtä iloiseksi kuin se seitsemäs tilaaja tai ensimmäinen tuntemattoman ihmisen jättämä kommentti.

Ensimmäinen vuosi on nyt takana, toivon ja uskon että monta on vielä edessä. Tilaajamäärien lisääntyessä on selkeästi myös kaupallinen kiinnostus blogia kohtaan lisääntynyt, mikä ei mielestäni ole mitenkään väärin. Yritän käyttää sen mukana tuomat vastuut ja etuoikeudet oikein ja käyttää tervettä järkeä. Aion lisäksi pitää huolen siitä, että taattua Valeäitikamaa tulee joka tapauksessa. Paska lentäkööt ja kirosanat viliskööt, edelleen. Aion tänäkin vuonna kertoa teille hävyttömistä onnenhetkistä, sietämättömistä vihan tunteista, sekä puhtaasta laiskuudesta, jonka avulla kertakäyttövaipoistakin voi tehdä "kestoilua" (nimim. kaksi vaippaa päivässä). Yritän pitää juttuni edelleen henkilökohtaisina, provosoivina ja ärsyttävinä, vaikka tiedän, mikä vaara siinä piilee. Toivon, että osaan kunnioittaa omaa ääntäni ja teidän kiinnostustanne yli anonyymien pelon.

Tähän kaikkeen tarvitsen jatkuvaa inspiraation lähdettä (lapset hoitavat tämän aika mallikkaasti, vaikka FB:n puolella joku jo ehdotti että tarvitsen lisää lapsia oikean päivätyön sijasta), vähän aikaa (tai sen sanelimen) ja ennen kaikkea teidät. Tätä tekstiä ja näitä tärähtäneitä kuvia ei syntyisi tänne ilman rakkaita lukijoita, kärkkäitä kommentteja ja tsemppejä. Nääääääiiin iso kiitos teille kaikille, jatketaan samaa rataa, eikö?

Minä olen iloinen, olkaa tekin!
P.s. Sitä arvontapalkintoa en vielä ehtinyt keksiä, palaan siihen ihan tosi tosi pian!

Joskus jatkuvasti tulee tehtyä pieniä aivopieruja valtavia idioottitemppuja . Tahattomasti päästellen, vaikka pidätelläkin voisi. Voisi esi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

18 kommenttia :

  1. Oho aikamoista. 14000 viikkolukijalla tämä on TNS Metrixin mukaan Suomen 133. suosituin sivusto. Enemmän kävijöitä kuin esim. Anna.fi, Kauneus ja terveys tai vaikka Golf.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :O Ööö okei, täytynee vähän kattella noita lukuja tarkemmin. Tuskin se ihan noin kova viikkotasolla oikeasti on. Jos on niin rupeen laittaa bannereita joka puolelle, vaikka keskelle tekstiä! :D (tämä oli vitsi).

      Poista
  2. Sulla on kyllä ihan tosi hyvä blogi, joten en ihmettele kävijöiden määrää. Yksi syy on varmaan se henkilökohtaisuus ja se, että sulla ei ole ollut mainoksia täällä. Itselläni ei ole mainoksia vastaan mitään. Päin vastoin. Jos joku jaksaa kirjottaa päivittäin kahdelle tuhannelle ihmiselle viihdettä niin kyllä siitä jotain pientä ropoa saa saada (korostan sanaa pientä) =)

    Niissä blogeissa, joita mä luen niin tämä on ehdottomasti nro.1! Eli keep up the good work!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, ihanasti sanottu :) Ja usko pois, kyllä ne roposet ainakin vielä on ihan tosi pieniä olleet :) lähinnä olen iloinen että olen saanut yhden kutsun ilmaiselle aamiaiselle (josta en syönyt mitään, koska maidoton), jossa sain tavata muita bloggareita :)

      Poista
  3. 45-vuotias, ammatikseen tekstiä suoltava (nyt hoitovapaalla viimeistä kertaa elämässä, kts. ikä) kolmen lapsen äiti kiittää ja kumartaa sekä tyyliä että kirjoituksen oikeakielisyyttä. Ja entä tuo huumori! Olet kaikki kehut ansainnut. Saatat olla valeäiti, mutta kirjoittajana olet kyllä aito.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti menee nyt ihan kärkikastiin mun lempparikommenteissa. Et tiedäkään, miten kiva kuulla että tekstit kelpaa. Kiitos!

      Poista
  4. Wow, upea kävijämäärä, onnittelut! Mutta en yhtään ihmettele. Itsekin olen suht tuore mutta nyttemmin päivittäinen lukija ja halusin (tässä ensimmäisessä kommentissani, vaikkakin monta kertaa olen jo ollut näppäilemässä kommenttia) kiittää upeista lukuhetkistä. Naurua ja itkua olet tarjonnut minullekin, ja arvostan suuresti heittäytymistäsi ja itsesi likoon laittamista. Jatka siis samaan malliin, edelleen tässäkin asiassa äidinvaistoon luottaen. Ja odotan innolla töihinpaluutasi ja siihen liittyvää elämänvaihetta, joka itselläkin on piakkoin edessä. Siihen tosiaan kaivataan vertaistukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onpa mukavaa että luet ja kommentoit :) Mä luulen että töissä paluu tulee olemaan seuraava "Kakkosen syntymä", joka aiheuttaa kauheasti kerrottavaa ja vielä enemmän vertaistuen tarvetta. Sitä odotellessa!

      Poista
  5. Ei sun kannata töihin mennä. 60.000 hyvin kohdennetulla lukijalla tekee helposti rahaa mainosmyynnillä kymppitonnin kuussa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jo nyt olis. Ei olisi kyllä moiseen edes kiinnostusta vaikka oliskin mahdollista, ja täytyy myöntää ettei tämä ehkä työksi asti kiinnostaisi. Pidän tän mieluummin hyvin menestyvänä harrastuksena :)

      Poista
  6. Onnea taaperolle! Hyvin sä vedät noin nuoreks ;)
    Jos tämä meno blogissa jatkuu, mä olen mukana!
    -tintti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tässä on katsos vielä uhmaikäkin edessä! :) Pysy mukana vaan ja tule sitten huomauttamaan kun pissi nousee päähän enkä enää osaa kirjoittaa mitään mielenkiintoista.

      Poista
  7. Onnea!
    Sun juttuja lukee mielellään! Kiitos!

    T. Peikkoäiti

    VastaaPoista
  8. Onnittelut! Sinun blogi on kieltämättä ILMIö! Sulla on sana hallussa ja tilannetaju myös. Etkä yritä antaa kiiltokuvamaista vaikutelmaa. Bloggaus on selvästi sun juttu. (Itse edelleen kirjoitan lähinnä itselleni, vaikka kävijöistä ja kommenteista ilahdunkin. Mua jotenkin ahdistaisi, jos lukijoita alkaisi olla "liikaa"... ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Men tack, LQ! :) Mä kieltämättä taidan olla ihan bloggari syvällä sisällä, koska jotenkni mua ei tää tilaajamäärä ollenkaan ahdista, vaikka niin ehkä luulinkin. Kivaa vaan, lisää lisää! :)

      Poista
  9. Hei onnea! Mähän oon roikkunut mukana ihan alkumetreistä. :D (Onks siitä JO vuosi?! Niin ne lapset, eiku blogit, kasvaa...) Muistan silloin joskus viime keväänä jossain vastauksessani päivitelleeni miten kahden lapsen kanssa sitten voi ees selvitä. Ihanaa vertaistukea sun blogista kyllä saa. Varmaan sit siihen työn ja perhe-elämän yhdistämiseenkin - mä tuun näissä elämänmuutoksissa vähän jälkijunassa suhun nähden. Hyvää pohjustusta itselle... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä oletkin, joten sullekin iso kiitos :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.